Pekka Rautakallio

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pekka Rautakallio
Rautakallio lehdistötilaisuudessa Dinamo Riian valmentajana
Rautakallio lehdistötilaisuudessa Dinamo Riian valmentajana
Henkilötiedot
Syntynyt25. heinäkuuta 1953 (ikä 71)
Pori
Kansalaisuus  Suomi
Jääkiekkoilija
Lempinimi Rocky
Pelipaikka puolustaja
Maila vasen
Pituus 190 cm
Paino 97 kg
Pelinumero 5 (Ässät)
19 (Phoenix Roadrunners)
4 (Atlanta/Calgary Flames)
25 (HIFK)
Pelaajaura
Pääsarjaura 1968–1987
Seurat Ässät (SMS/SML)
Phoenix Roadrunners (WHA)
Atlanta Flames (NHL)
Calgary Flames (NHL)
HIFK (SML)
SC Rapperswil-Jona (NLB)
Valmennusura
Vuodet 1993–2016
Seurat SC Rapperswil-Jona (1993–1998)
Blues (1998)
SC Bern (1999–2001)
ZSC Lions (2001–2003)
Blues (2004–2005)
Ambrì-Piotta (2005–2007)
Ässät (2009–2011), (2014–2016)
Dinamo Riika (2011–2012)
Pekka Rautakallio, 1979
Pekka Rautakallio Porin Ässien aikaan

Pekka Olavi ”Rocky” Rautakallio[1] (s. 25. heinäkuuta 1953 Pori) on suomalainen jääkiekkoilija, joka oli pelipaikaltaan puolustaja ja myöhemmin jääkiekkovalmentaja. Hyvänä luistelijana ja erinomaisena laukojana tunnettu Rautakallio oli yksi parhaista suomalaisista jääkiekkoilijoista 1970-luvun lopussa ja 1980-luvun alussa. Hän oli ensimmäinen suomalainen pelaaja, joka pelasi NHL:n tähdistöottelussa (1982). Vuosittain jääkiekon SM-liigan parhaalle puolustajalle jaettava palkinto on nimetty hänen mukaansa.

Suomessa hän pelasi Ässissä vuosina 1968–1975 ja 1977–1979 sekä HIFK:ssa vuosina 1982–1987. Hän voitti Suomen-mestaruuden kolme kertaa vuosina 1971, 1978 ja 1983. Ässät on jäädyttänyt numeron 5, jolla Rautakallio pelasi. Pohjois-Amerikassa Pekka Rautakallio pelasi WHA:n Phoenix Roadrunnersissa sekä NHL:n Atlanta Flamesissa ja Calgary Flamesissa. Maajoukkuetasolla Rautakallio pelasi 165 maaottelua seitsemissä jääkiekon maailmanmestaruuskisoissa.

Pelaajauransa jälkeen Rautakallio on toiminut päävalmentajana Sveitsissä, Suomessa ja Latviassa.

Ura pelaajana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rautakallio pelasi SM-sarjassa Porin Ässien riveissä vuodet 1968–1975 ja voitti Suomen-mestaruuden vuonna 1971. Vuonna 1975 hän lähti Pohjois-Amerikkaan, WHA:n Phoenix Roadrunnersiin, jossa pelasi vuoteen 1977 saakka. Rautakallio palasi Ässiin vuosiksi 1977–1979 ja voitti toisen Suomen-mestaruutensa vuonna 1978.

Rautakallio lähti vuonna 1979 toistamiseen Pohjois-Amerikkaan, tällä kertaa NHL:n Atlanta Flamesiin, joka muutti Calgaryyn vuonna 1980. Vuonna 1982 hän palasi Suomeen ja edusti HIFK:ta vuoteen 1987 saakka voittaen kolmannen Suomen-mestaruutensa vuonna 1983. Uransa viimeiset vuodet 1987–1989 Rautakallio pelasi Sveitsin B-liigan SC Rapperswil-Jonassa.

Rautakallio edusti Suomea maailmanmestaruuskisoissa vuosina 1972, 1973, 1975, 1977, 1978, 1979 ja 1983. Hän pelasi myös Kanada-cupissa vuosina 1976 ja 1981.

Ura valmentajana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisen tuntuman valmentamiseen Rautakallio sai syksyllä 1990 ryhtyessään Kiekko-Espoon B-junioreiden valmentajaksi. Tämä pesti kesti vain vuoden verran. Kaudella 1993–1994 Rautakallio nosti valmentamansa sveitsiläisen Rapperswill-Jonan pääsarjatasolle NLA-liigaan. Tämän jälkeen hän valmensi seuraa vielä seuraavatkin neljä kautta.

Kaudelle 1998–1999 Rautakallio nimettiin Espoon Bluesin päävalmentajaksi, mutta pesti päättyi ennenaikaisesti irtisanomiseen jo 28. marraskuuta.

Seuraavaksi kaudeksi Rautakallio palasi Sveitsiin, ensiksi kahdeksi vuodeksi Bernin päävalmentajaksi ja tämän jälkeen kahdeksi vuodeksi Zürichiin. Neljän vuoden Sveitsin rupeaman jälkeen Rautakallio kutsuttiin takaisin Espoo Bluesiin korvaamaan potkut saanut Hannu Virta joukkueen päävalmentajana.

Kaudelle 2005–2006 Rautakallio palasi jälleen Sveitsiin, HC Ambri-Piottan päävalmentajaksi. Kaksivuotinen pesti päättyi irtisanomiseen jälkimmäisen kauden puolivälissä ja hänet korvasi kanadalainen, myös pitkään Sveitsissä valmentanut Larry Huras[2]

Tämän jälkeen Rautakallio piti kaksi vuotta taukoa valmentamisesta, kunnes tarttui tilaisuuteen ryhtyä kasvattajaseuransa Ässien valmentajaksi tuomaan ryhtiä ja kokemusta joukkueen tekemiseen muutaman vuoden rämpimisen jälkeen. Porissa Rautakallio viihtyi sillä erää kaksi kautta ennen kuin luovutti vetovastuun kakkosvalmentajalleen Karri Kivelle siirtyen itse uusien haasteiden pariin. Huhtikuussa 2011 hänet valittiin KHL:n Riian Dinamon päävalmentajaksi. Rautakallion alaisuudessa Dinamo selviytyi ensimmäisellä kaudella konferenssin puolivälieriin. Toinen kausi päättyi kuitenkin kesken ja Rautakallio irtisanottiin tehtävästään 5. marraskuuta 2012 Dinamon ollessa KHL:n läntisen konferenssin viimeisenä.[3]

KHL-jakson jälkeen Rautakallio piti jälleen hetken aikaa taukoa valmentamisesta kunnes kutsuttiin jälleen Poriin kaksivuotisella sopimuksella korvaamaan potkut saanut Pekka Virta.[4] Rautakallio itse sai potkut Ässistä 10. helmikuuta 2016.[5]

Rautakallio on nuorin SM-sarjan aikana maalin tehnyt pelaaja. Hän oli 4. maaliskuuta 1969 avausmaalinsa tehdessään 15 vuoden, seitsemän kuukauden ja seitsemän vuorokauden ikäinen.[6]

Suomen Jääkiekkomuseo on aateloinut Rautakallion Suomen Jääkiekkoleijonaksi numerolla 91. Hänen mukaansa on nimetty vuosittain SM-liigan parhaalle puolustajalle myönnettävä Pekka Rautakallio -palkinto. Ässät on jäädyttänyt hänen pelinumeronsa 5.

Jääkiekon ohella Rautakallio pelasi myös jalkapalloa Musan Salamassa ja Porin Ässien jalkapallojoukkueessa.

Ässissä vuosina 1979–1987 pelannut Pentti Rautakallio oli Pekka Rautakallion nuorempi veli. Rautakalliolla on kaksi poikaa. Vanhempi poika Mika on pelaaja-agenttina Yhdysvalloissa[7] ja nuorempi Mikko (s. 1977) on muusikko, lastentarhanopettaja[8] ja isänsä elämäkerran yhdessä Mikko Merilinnan kanssa kirjoittanut kirjailija[9]. Vaimonsa Arjan[10] kanssa Rautakalliolla oli pitkään viinejä maahantuonut viiniagentuuri[7].

Saavutukset ja palkinnot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
    Runkosarja   Pudotuspelit   Palkinnot   Arvokisat
Kausi Joukkue Liiga O M S Pist. RM O M S Pist. RM             Turnaus O M S Pist. RM
1968–1969 Ässät SMS 10 2 1 3 0
1969–1970 Ässät SMS 22 9 2 11 2
1970–1971 Ässät SMS 31 6 5 11 18 Kanada-malja
1971–1972 Ässät SMS 32 10 8 18 14 MM 4 0 0 0 0
1972–1973 Ässät SMS 34 23 12 35 21 MM 7 0 0 0 4
1973–1974 Ässät SMS 32 9 12 21 8
1974–1975 Ässät SMS 36 9 13 22 19 Ykköstähdistö MM 10 0 3 3 0
1975–1976 Phoenix Roadrunners WHA 73 11 39 50 8 5 0 2 2 0
1976–1977 Phoenix Roadrunners WHA 78 4 31 35 8 KC 5 2 2 4 2
MM 10 3 4 7 2
1977–1978 Ässät SML 36 16 21 37 16 9 5 4 9 0 Kanada-malja Ykköstähdistö MM 10 4 3 7 2
1978–1979 Ässät SML 36 25 28 53 26 8 5 9 14 2 Ykköstähdistö MM 7 2 1 3 2
1979–1980 Atlanta Flames NHL 79 5 25 30 18 4 0 1 1 2
1980–1981 Calgary Flames NHL 76 11 45 56 64 16 2 4 6 6
1981–1982 Calgary Flames NHL 80 17 51 68 40 3 0 0 0 0 KC 5 0 1 1 2
1982–1983 HIFK SML 36 16 16 32 16 9 6 4 10 10 Kanada-malja Ykköstähdistö MM 10 1 7 8 0
1983–1984 HIFK SML 33 9 21 30 10 2 0 2 2 0
1984–1985 HIFK SML 29 12 18 30 18
1985–1986 HIFK SML 34 13 23 36 8 10 3 0 3 10 Ykköstähdistö
1986–1987 HIFK SML 42 15 25 40 10 5 5 1 6 5
1987–1988 SC Rapperswil-Jona NLB 33 19 14 33 18 3 1 1 2 0
1988–1989 SC Rapperswil-Jona NLB 12 1 4 5 0 1 0 0 0 0
14 kautta yhteensä SMS/SML 443 174 205 379 186 43 24 20 44 27
2 kautta yhteensä WHA 151 15 70 85 16 5 0 2 2 0
3 kautta yhteensä NHL 235 33 121 154 122 23 2 5 7 8

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Mikko Rautakallio, Mikko Merilinna: Rocky Road – Pekka Rautakallion tarina. Bazar Kustannus, 2022. ISBN 9789523763685.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. Arrape Oy - Y-tunnus: 2091363-2 - Yritystiedot, taloustiedot, päättäjät & hallituksen jäsenet www.finder.fi. Arkistoitu 28.11.2018. Viitattu 28.11.2018.
  2. Larry Huras sostituisce Pekka Rautakallio Hockeytime.net. 15.11.2006. HOCKEY CLUB AMBRI PIOTTA SA. Viitattu 22.5.2015. (italiaksi)
  3. Laine, Sami: Suomalaisluotsille potkut KHL:stä Yle.fi. 5.11.2012. Yle. Viitattu 6.11.2012.
  4. PEKKA RAUTAKALLIO PALAA ÄSSIIN 12.2.2014. HC Ässät Oy. Viitattu 22.5.2015.
  5. Rantanen, Vesa: Kommentti: Pekka Rautakallion potkujen taustalla oli vastenmielinen tapahtumaketju Iltasanomat.fi. 10.2.2016. Arkistoitu 11.2.2016. Viitattu 11.2.2016.
  6. Aleksi Saarela toiseksi nuorin maalari SM-liigassa sm-liiga.fi. 19.2.2013. Jääkiekon SM-liiga. Arkistoitu 24.2.2013. Viitattu 22.2.2013.
  7. a b Pekka Holopainen: Pekka Rautakallion paita nousee vihdoin Isonmäen hallin katonrajaan: ”Mietin jo, tuleeko tätä päivää ikinä” YLE. 27.1.2024. Viitattu 28.8.2024.
  8. Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä apu ei löytynyt
  9. Pekka ”Rocky” Rautakallion elämäkerta kertoo kiekkolegendan vaiheikkaasta urasta pelaajana ja valmentajana Bazar Kustannus. 6.9.2022. Viitattu 28.8.2024.
  10. Pasi Kostiainen: Perhe oli tärkeämpi: Pekka Rautakallio hylkäsi NHL-miljoonat Apu. 11.9.2022. Viitattu 28.8.2024.
  11. Sami Vatanen jälleen ennätysvauhdissa sm-liiga.fi. 22.11.2010. Jääkiekon SM-liiga. Arkistoitu 25.11.2010. Viitattu 28.4.2011.


Edeltäjä:
Juhani Tamminen
Suomen kapteeni jääkiekon MM-kilpailuissa
1983
Seuraaja:
Anssi Melametsä
Edeltäjä:
Matti Keinonen -palkinnon voittaja
1978
Seuraaja:
Antero Lehtonen
Edeltäjä:

Tapio Levo
Pekka Rautakallio -palkinnon voittaja
19781979
1986
Seuraaja:
Reijo Ruotsalainen
Hannu Virta
Edeltäjä:
Bernie Johnston
SC Rapperswil-Jonan päävalmentaja
1993–1998
Seuraaja:
Mark McGregor
Edeltäjä:
Hannu Saintula
Hannu Virta
Bluesin päävalmentaja
1998
2004–2005
Seuraaja:
Hannu Saintula
Kari Heikkilä
Edeltäjä:
Larry Huras
ZSC Lionsin päävalmentaja
2001–2003
Seuraaja:
Christian Weber
Edeltäjä:
Serge Pelletier
HC Ambri-Piottan päävalmentaja
2005–2007
Seuraaja:
Larry Huras
Edeltäjä:
Alpo Suhonen
Pekka Virta
Ässien päävalmentaja
2009–2011
2014–2016
Seuraaja:
Karri Kivi
Jyrki Aho
Edeltäjä:
Julius Supler
Dinamo Rigan päävalmentaja
2011–2013
Seuraaja:
Artis Abols