KHL

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
KHL
Meneillään oleva kausi
KHL-kausi 2017–2018
KHL logo 2016.svg.png
Laji Jääkiekko
Maa(t) Kazakstan Kazakstan
Kiina Kiina
Latvia Latvia
Slovakia Slovakia
Suomi Suomi
Valko-Venäjä Valko-Venäjä
Venäjä Venäjä
Perustettu 2008
Edeltäjä Superliiga
Toimitusjohtaja Gennadi Timtšenko
Motto ven. Хоккей – наша игра,
Hokkei – naša igra

(Jääkiekko – meidän pelimme)[1]
Joukkueita 25
Hallitseva mestari AK Bars Kazan
Alemmat tasot VHL
RHL
TV Viasat, (Yle TV2)
Sivusto khl.ru (venäjäksi)
Vanha KHL-logo.
Kuva KHL:n tähdistöottelusta 2009 Punaiselta torilta.
KHL:n tähdistöottelu 2009.
Ak Bars Kazan juhlii historian ensimmäistä KHL-mestaruutta keväällä 2009.
Jokerit – Slovan Bratislava marraskuussa 2014.

KHL (ven. Континента́льная хоккейная ли́га (КХЛ), Kontinental’naja hokkeinaja liga (KHL), engl. Kontinental Hockey League, suom. ”Kontinentaalinen jääkiekkoliiga”) on monikansallinen, mutta pääasiassa Venäjällä pelattava jääkiekon ammattilaisliiga.

KHL korvasi Venäjän superliigan kaudesta 2008–2009 alkaen. Sarjaan osallistuu venäläisten joukkueiden lisäksi yksi joukkue Kazakstanista, Kiinasta, Latviasta, Slovakiasta, Suomesta ja Valko-Venäjältä. Laajentumissuunnitelmia on myös muualle Eurooppaan. Sarjaa pidetään maailman toiseksi kovatasoisimpana jääkiekkosarjana NHL:n jälkeen.[2]

Kauden rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Runkosarjan aikana kukin joukkue pelaa neljästi oman divisioonansa joukkueita vastaan ja kahdesti muiden divisioonan joukkueita vastaan, jolloin ottelumääräksi joukkuetta kohti tulee 56. Runkosarjan päätteeksi 16 joukkuetta etenee pudotuspeleihin. Neljä ensimmäistä paikkaa menee divisioonien voittajille. Divisioonan voittajien paremmuusjärjestys selviää keskinäisten otteluiden perusteella. Sijat 5–16 määritetään myös keskinäisten otteluiden perusteella.

Tällä tavalla 16 joukkuetta saadaan runkosarjan pohjalta ns. paremmuusjärjestykseen. Sarjan ensimmäinen kohtaa sarjan kuudennentoista, sarjan toinen viidennentoista jne. Pudotuspelien ensimmäinen kierros pelataan paras viidestä- ja myöhemmät tasot paras seitsemästä -periaatteella. Loppuottelun voittaja palkitaan Gagarin-pokaalilla.[3]

Kaudella 2012–2013 otettiin käyttöön Nadežda Cup, joka on turnaus pudotuspeleistä ulosjääneille joukkueille. Voittajajoukkue saa varata ensimmäisenä KHL:n varaustilaisuudessa.[4]

Kaudelle 2013–2014 liiga muuttuu jonkun verran, kun kaikki sen neljä divisioonaa ovat seitsemän joukkueen kokoisia. Lohkoja on yhä kaksi (läntinen ja itäinen konferenssi), joissa molemmissa on 14 joukkuetta.[5] Jokainen joukkue pelaa 54 ottelua, vähintään kaksi jokaista muuta vastaan.

Kaudella 2015-2016 Konferenssi- ja divisioonajaot sekä ottelumäärä pysyvät ennallaan, mutta otteluohjelman muodostamiseen tulee yksi merkittävä muutos. Kaudella 2015-2016 kaikki joukkueet kohtaavat toisensa kertaalleen niin kotona kuin vieraissa. Pelkkä kaksinkertainen sarja tarkoittaisi 54 ottelua. Näiden lisäksi joukkueet pelaavat kuusi ylimääräistä peliä, joissa vastustajien perusteina ovat maantieteellisyys ja tietynlainen paikallispelien luonne. KHL käytti esimerkkinä TsSKA:n ja Spartakin kohtaamista. Myös pudotuspeleissä otteluohjelma kokee pienen muutoksen. Enää joukkueet eivät pelaa otteluita peräkkäisinä päivinä, kuten viime kaudella kahden ensimmäisen playoff-kierroksen alussa. Lisäksi läntinen ja itäinen konferenssi pelaavat playoffseja vuoropäivinä, jotta kannattajilla on mahdollisuus seurata molempia puolia kaaviosta.

Kaudella 2016-2017 on KHL:n määrä laajentua Kiinaan. Pekingiin perustetaan uusi KHL-joukkue, jonka rahoitus tulee Kiinasta ja Venäjältä. [6]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perustaminen (2008)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

KHL perustettiin vuonna 2008. Kun liiga perustettiin, siinä oli 24 joukkuetta, joista 20 oli otettu Venäjän superliigasta. Lisäksi liigaan otettiin toisen sarjantason voittaja, sekä yksi joukkue Latviasta, Valko-Venäjältä ja Kazakstanista. Joukkueet jaettiin neljään divisioonaan, joiden joukkueet jaettiin edellisten kausien suoritusten perusteella. Ensimmäinen kausi päättyi huhtikuussa 2009. Ak Bars Kazanista tuli ensimmäinen Gagarin Cup -voittaja.

Moskovan joukkueiden yhdistäminen (2010)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen kolmannen KHL-kauden alkamista HK MVD ja Dynamo Moskova yhdistettiin. Joukkueen nimeksi tuli OHK Dinamo Moskova.

Lokomotiv Jaroslavlin lento-onnettomuus (2011)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neljännen KHL-kauden alkua varjosti Lokomitv Jaroslavlin joukkueen lento-onnettomuus. Lentokone tippui pian nousemisen jälkeen. Joukkue oli matkalla Minskiin pelaaman kauden avausottelua. Koko joukkue kuoli onnettomuudessa. Kun uutinen onnettomuudesta saapui, avausottelu oli jo käynnissä. Kautta lykättiin viidellä päivällä. Jaroslavl joutui vetäytymään kaudelta, mutta palasi seuraavalle kaudelle.

Laajentuminen Keski-Eurooppaan (2011)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Useiden kieltäytymisten jälkeen laajentuminen entisen Neuvostoliiton rajojen ulkopuolelle tapahtui viimein 2011, kun slovakialainen Lev Poprad liittyi KHL:ään. Lev ei kuitenkaan ollut liigassa kuin yhden kauden ajan, kunnes tšekkiläinen joukkue Lev Praha korvasi sen. Joukkue oli samankaltaisesta nimestään huolimatta täysin erillinen organisaatio. Samalla kaudella sarjaan liittyivät slovakialainen Slovan Bratislava ja ukrainalainen Donbass Donetsk.[7]

NHL:n työsulkupelaajat (2012–2013)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

NHL:n työsulun myötä KHL:ään lisättiin 16. syyskuuta 2012 sääntö, jonka mukaan yksi KHL-joukkue saisi hankkia enintään kolme NHL-pelaajaa, joista vain yksi saisi olla ulkomaalainen.[8] KHL:ssä pelasi kauden aikana yli 40 NHL-pelaajaa, joista suurin osa oli venäläisiä.

Lev Praha Gagarin Cup -finaaleihin (2013–2014)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tšekkiläinen Lev Praha teki KHL-historiaa yltämällä ensimmäisenä Venäjän ulkopuolisena joukkueena loppuotteluihin. Joukkue kuitenkin hävisi sarjan voitoin 4–3 venäläiselle Metallurg Magnitogorskille.

KHL levittäytyy Suomeen (2014–2015)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingin Jokerit siirtyi KHL:ään kaudeksi 2014–2015. Jokereiden lopullinen sijoitus tulokaskaudellaan oli 6. ja mestariksi selviytyi SKA Pietari.

Spartak palaa sarjaan (2015–2016)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Spartak Moskova palasi KHL:ään yhden kauden tauon jälkeen.

Kiinalainen KHL-seura (2016–2017)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HC Red Star Kunlun liittyy monikansalliseen KHL:ään kaudeksi 2016–2017.

Medveščak ja Novokuznetsk jäävät pois (2017–2018)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen kautta 2017–2018 Medveščak Zagreb palasi EBEL-liigaan ja Metallurg Novokuznetsk pudotettiin VHL:ään.[9]

Jugra Hanti-Mansijks ja Lada Toljatti jäävät pois (2018–2019)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seurat pudotettiin VHL:ään.[10]


Parhaat joukkueet kausittain[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kausi Kausi alkoi Kausi loppui Gagarin Cupin voittaja Toinen Gagarin Cup -finalisti Continental Cup -voittaja Paras pistemies
2008–09 2. syyskuuta 2008 12. huhtikuuta 2009 Ak Bars Kazan Lokomotiv Jaroslavl Salavat Julajev Ufa (129 p) Sergei Mozjakin (34+42=76)
2009–10 10. syyskuuta 2009 27. huhtikuuta 2010 Ak Bars Kazan HK MVD Salavat Julajev Ufa (129 p) Sergei Mozjakin (27+39=66)
2010–11 8. syyskuuta 2010 16. huhtikuuta 2011 Salavat Julajev Ufa Atlant Avangard Omsk (118 p) Alexander Radulov (20+60=80)
2011–12 12. syyskuuta 2011 25. huhtikuuta 2012 Dinamo Moskova Avangard Omsk Traktor Tšeljabinsk (114 p) Alexander Radulov (25+38=63)
2012–13 4. syyskuuta 2012 17. huhtikuuta 2013 Dinamo Moskova Traktor Tšeljabinsk SKA Pietari (115 p) Sergei Mozjakin (35+41=76)
2013–14 4. syyskuuta 2013 30. huhtikuuta 2014 Metallurg Magnitogorsk Lev Praha Dinamo Moskova (115 p) Sergei Mozjakin (34+39=73)
2014–15 3. syyskuuta 2014 19. huhtikuuta 2015 SKA Pietari Ak Bars Kazan TsSKA Moskova (139 p) Alexander Radulov (24+47=71)
2015–16 24. elokuuta 2015 19. huhtikuuta 2016 Metallurg Magnitogorsk TsSKA Moskova TsSKA Moskova (127 p) Sergei Mozjakin (32+35=67)
2016–17 22. elokuuta 2016 16. huhtikuuta 2017 SKA Pietari Metallurg Magnitogorsk TsSKA Moskova (137 p) Sergei Mozjakin (48+37=85)
2017–18 22. elokuuta 2017 22. huhtikuuta 2018 Ak Bars Kazan TsSKA Moskova SKA Pietari (138 p) Ilja Kovaltšuk (31+32=63)

Yleisömäärät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokonais- ja keskimääräinen läsnäolo kausi, mukaan lukien play-off.[11]

Kausi Yleisömäärä yhteensä Yleisömäärä per ottelu
2008–09 3,670,393 5,007
2009–10 4,211,836 5,661
2010–11 4,287,279 6,064
2011–12 4,313,455 6,127
2012–13 4,776,792 6,285
2013–14 5,195,762 6,192
2014–15 6,064,892 6,592
2015-16 5,914,666 6,429
2016-17 5,952,426 6,305

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kauden päätteeksi KHL järjestää NHL:n tyyliin palkintojenjakotilaisuuden, jossa palkitaan kauden mittaan menestyneet pelaajat, joukkueet ja valmentajat.[12]

Joukkueiden palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lokomotiv Cup, kauden avausottelun voittaja (ottelussa kohtaavat edellisen kauden kaksi parasta)
  • Gagarin Cup, mestari
  • Runkosarjan mestari
  • Vsevolod Bobrov -palkinto, eniten maaleja tehnyt joukkue

Henkilökohtaiset palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pistepörssin voittaja
  • Paras puolustaja
  • Paras maalintekijä
  • "Alkuperäinen" -palkinto, jaetaan kauden nopeimman maalin tehneelle ja myöhäisimmän maalin tehneelle
  • Omistautuminen jääkiekolle, jaetaan veteraanipelaajalle, joka on eniten vaikuttanut omaan joukkueeseensa
  • Teräsmiespalkinto, jaetaan pelaajalle, joka on pelannut eniten otteluita viimeisen kolmen kauden aikana
  • Herrasmiespalkinto, jaetaan herrasmiesmäisestä pelaamisesta
  • Aleksei Tšerepanovin muistopalkinto, jaetaan kauden parhaalle tulokkaalle
  • Paras maalikolmikko, jaetaan eniten maaleja tehneelle ketjulle
  • Paras maalivahti
  • Kultainen maila, liigan arvokkain pelaaja
  • Pudotuspelien arvokkain pelaaja
  • Vuoden valmentaja
  • Valentin Syš -palkinto, paras toimitusjohtaja
  • Andrei Starovoitov -palkinto, paras tuomari
  • KHL:n tähdistökentällinen

Pelaajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koska seurat ovat pääosin entisestä Venäjän Superliigasta, suurin osa sarjan pelaajista on Venäjältä, vuonna 2012 reilut 60% pelaajista. KHL:n venäläisjoukkueet saavat kuitenkin peluuttaa otteluissa vain 5 ulkomaalaispelaajaa. Sen sijaan ulkomaalaisjoukkueiden ainoa rajoitus on peluuttaa vähintään viittä oman maan pelaajaa jokaisen pelin kokoonpanossa. KHL:ssä otettiin varaustilaisuus käyttöön vuonna 2009, mutta sen vaikutus on huomattavasti NHL:n vastaavaa pienempi. Aleksandr Radulovin sopimuskiista KHL:n ja IIHF:n välillä toi esiin ongelmia yhtenäisten toimintasääntöjen tulkitsemisessa. Radulov oli tehnyt sopimuksen KHL:n kanssa 5. heinäkuuta ennen NHL:n ja muiden liigojen sopimusta 10. heinäkuuta 2008.

Suomalaiset pelaajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joukkueet kaudella 2018–19[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sarjaan osallistuu 25 joukkuetta, jotka jaetaan kahteen konferenssiin, jotka taas jaetaan neljään divisioonaan. Divisioonat on nimetty neuvostojääkiekkolegendojen mukaan Bobrov, Tarasov, Harlamov ja Tšernyšov. Konferenssijako tuli kaudelle 2009–2010, jolloin myös joukkueet jaettiin divisiooniin maantieteellisen sijainnin mukaan.

Läntinen konferenssi (Divisioonat: Blue pog.svg: Bobrov, Red pog.svg: Tarasov)
Moskovan alue (Divisioonat: Blue pog.svg: Bobrov, Red pog.svg: Tarasov)
Itäinen konferenssi (Divisioonat: Green pog.svg: Harlamov, Orange pog.svg: Tšernyšov)


Divisioona Joukkue Kaupunki Kotiareena Perustettu Liittynyt Päävalmentaja
Läntinen Konferenssi
Bobrov Dinamo Moskova Venäjä Moskova VTB Ice Palace 1946 2008 Venäjä Vladimir Vorobjov
Dinamo Riika Latvia Riika Riika-areena 2008 Latvia Ģirts Ankipāns
Jokerit Suomi Helsinki Hartwall Arena 1967 2014 Suomi Lauri Marjamäki
Severstal Tšerepovets Venäjä Tšerepovets Tšerepovetsin jääpalatsi 1956 2008 Venäjä Aleksander Guljavtsev
SKA Pietari Venäjä Pietari Pietarin jääpalatsi 1946 2008 VenäjäSaksa Ilja Vorobjev
Spartak Moskova Venäjä Moskova Sokolniki-urheilupalatsi 1946 2015 Venäjä Vadim Jepančintsev
Tarasov Dinamo Minsk Valko-Venäjä Minsk Minsk-Arena 2004 2008 Kanada Gordie Dwyer
Lokomotiv Jaroslavl Venäjä Jaroslavl Arena 2000 1949 2008 Venäjä Dmitri Kvartalnov
Slovan Bratislava Slovakia Bratislava Ondrej Nepela Arena 1921 2012 Slovakia Vladimír Országh
HK Sotši Venäjä Sotši Bolšoi-areena 2014 Venäjä Sergei Zubov
HK Vitjaz Venäjä Podolsk Vitjazin jääpalatsi 1996 2008 Venäjä Valeri Belov
TsSKA Moskova Venäjä Moskova TsSKA-jääurheilupalatsi 1946 2008 KazakstanVenäjä Igor Nikitin
Itäinen Konferenssi
Harlamov Ak Bars Kazan Venäjä Kazan TatNeft Arena 1956 2008 Venäjä Zinetula Biljaletdinov
Avtomobilist Jekaterinburg Venäjä Jekaterinburg KRK Uralets 2006 2009 VenäjäSaksa Andrei Martemjanov
Metallurg Magnitogorsk Venäjä Magnitogorsk Arena Metallurg 1955 2008 Tšekki Josef Jandač
Neftehimik Nižnekamsk Venäjä Nižnekamsk Neftehimikin jääpalatsi 1968 2008 Venäjä Andrei Nazarov
Torpedo Nižni Novgorod Venäjä Nižni Novgorod Nogornyin viihdekeskus 1946 2008 KanadaVenäjä David Nemirovsky
Traktor Tšeljabinsk Venäjä Tšeljabinsk Traktor Arena 1947 2008 Venäjä German Titov
Tšernyšov Admiral Vladivostok Venäjä Vladivostok Fetisov Arena 2013 VenäjäSaksa Sergei Svetlov
Amur Habarovsk Venäjä Habarovsk Platinum Arena 1966 2008 Venäjä Nikolai Borščevski
Avangard Omsk Venäjä Omsk Omsk Arena 1950 2008 Kanada Bob Hartley
Barys Astana Kazakstan Astana Barys Arena 1999 2008 Valko-Venäjä Andrei Skabelka
Kunlun Red Star Kiina Peking LeSports Center 2016 Suomi Jussi Tapola
Salavat Julajev Ufa Venäjä Ufa Ufa Arena 1961 2008 Venäjä Nikolai Tsuligin
Sibir Novosibirsk Venäjä Novosibirsk Sibirin urheilukeskus 1948 2008 Venäjä Vladimir Jurzinov jr.

* KHL-joukkueet Google Mapsissa

Katso myös: KHL:n laajeneminen

Entiset joukkueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Himik Voskresensk, HK MVD, Dynamo Moskova, Lev Poprad, Lev Praha, Donbass Donetsk, Atlant

Helsingin Hartwall Arena on KHL:n suurimpia halleja.

Areenat 2017–2018[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Areenat on luokiteltu kapasiteetin mukaan.

  1. Valko-Venäjä Minsk-Arena (15 086 paikkaa) - Dinamo Minsk
  2. Kiina LeSports Center (14 000 paikkaa) - HC Red Star Kunlun
  3. Suomi Hartwall Arena (13 348 paikkaa) - Helsingin Jokerit
  4. Venäjä Pietarin jääpalatsi (12 300 paikkaa) - SKA Pietari
  5. Venäjä VTB Ice Palace (12 100 paikkaa) - OHK Dynamo Moskova
  6. Venäjä Bolšoi-areena (12 000 paikkaa) - HK Sotši
  7. Kazakstan Barys Arena (12 000 paikkaa) - Barys Astana
  8. Venäjä Arena-Omsk (10 318 paikkaa) - Avangard Omsk
  9. Latvia Riika-areena (10 300 paikkaa) - Dinamo Riika
  10. Slovakia Ondrej Nepela Arena (10 115 paikkaa) - Slovan Bratislava
  11. Venäjä Tatneft Arena (10 000 paikkaa) - Ak Bars Kazan
  12. Venäjä Arena 2000 (8 905 paikkaa) - Lokomotiv Jaroslavl
  13. Venäjä Ufa-Arena (8 400 paikkaa) - Salavat Julajev Ufa
  14. Venäjä Arena Metallurg (7 705 paikkaa) - Metallurg Magnitogorsk
  15. Venäjä Fetisov Arena (7 500 paikkaa) - Admiral Vladivostok
  16. Venäjä Traktor Arena (7 500 paikkaa) - Traktor Tšeljabinsk
  17. Venäjä Sibirin urheilukeskus (7 385 paikkaa) - Sibir Novosibirsk
  18. Venäjä Platinum Arena (7 200 paikkaa) - Amur Habarovsk
  19. Venäjä Lada Arena (6 122 paikkaa) - Lada Toljatti
  20. Venäjä Tšerepovetsin jääpalatsi (6 065 paikkaa) - Severstal Tšerepovets
  21. Venäjä TsSKA-jääurheilupalatsi (5 600 paikkaa) - PHK TsSKA Moskova
  22. Venäjä Nogornyin viihdekeskus (5 600 paikkaa) - Torpedo Nižni Novgorod
  23. Venäjä Sokolniki-urheilupalatsi (5 500 paikkaa) - Spartak Moskova
  24. Venäjä Arena Jugra (5 500 paikkaa) - Jugra Hanty-Mansijsk
  25. Venäjä Neftehimikin jääpalatsi (5 500 paikkaa) - Neftehimik Nižnekamsk
  26. Venäjä Vitjazin jääurheilupalatsi (5 500 paikkaa) - HK Vitjaz
  27. Venäjä KRK Uralets (5 500 paikkaa) - Avtomobilist Jekaterinburg

Ennätykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[13][14]

Yksittäisillä kausilla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Runkosarja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennätys Pelaaja Kausi
Pisteet 85 Venäjä Sergei Mozjakin 2016–17
Maalit 48 Venäjä Sergei Mozjakin 2016–17
Syötöt 60 Venäjä Alexander Radulov 2010–11
Plus/miinus +46 Tšekki Jan Kovář 2013–14
Jäähyminuutit 374 Kanada Darcy Verot 2009–10
Voitot 33 Suomi Karri Rämö 2010–11
Nollapelit 13 Venäjä Aleksei Murygin 2015–16

Playoff[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennätys Pelaaja Kausi
Pisteet 33 Venäjä Sergei Mozjakin 2013–14
Maalit 15 Venäjä Jevgeni Dadonov
Venäjä Danis Zaripov
2014–15
2016–17
Syötöt 20 Venäjä Sergei Mozjakin 2013–14
Plus/miinus +16 Slovakia Dominik Graňák
Kanada Chris Lee
2012–13
2016–17
Jäähyminuutit 69 Venäjä Maksim Gontšarov
Venäjä Grigori Panin
2015–16
2008–09
Nollapelit 6 Ruotsi Anders Nilsson 2014–15

Koko ajalta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Runkosarja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennätys Pelaaja
Pisteet 639 Venäjä Sergei Mozjakin
Maalit 303 Venäjä Sergei Mozjakin
Syötöt 336 Venäjä Sergei Mozjakin
Ottelut 537 Venäjä Dmitri Sjomin
Plus/miinus +194 Venäjä Alexander Radulov
Jäähyminuutit 960 Venäjä Jevgeni Artjuhin
Voitot 214 Venäjä Vasili Košetškin
Nollapelit 58 Venäjä Vasili Košetškin

Playoff[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennätys Pelaaja
Pisteet 154 Venäjä Sergei Mozjakin
Maalit 62 Venäjä Sergei Mozjakin
Syötöt 92 Venäjä Sergei Mozjakin
Ottelut 143 Venäjä Jevgeni Birjukov
Venäjä Danis Zaripov
Plus/miinus +56 Venäjä Danis Zaripov
Jäähyminuutit 267 Venäjä Grigori Panin
Voitot 66 Venäjä Vasili Košetškin
Nollapelit 14 Suomi Mikko Koskinen

Antidoping[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

KHL:ään on perustettu yksi tehokkaimmista antidopingsäännöksistä koko Venäjän urheilussa. Ohjelma noudattaa täysin Kansainvälisen antidopingtoimikunnan ja Kansainvälisen jääkiekkoliiton sääntöjä. KHL:n tarkoituksena ei ole ainoastaan noudattaa tiukkaa ja tinkimätöntä valvontaa vaan myös suojella urheilijoiden terveyttä ja antaa urheilijoille perehdytystä antidopingsäännöksistä, jotta urheilijat ymmärtäisivät omia oikeuksia ja velvollisuuksia dopingvalvonnassa. Dopingvalvontaa suoritetaan säännöllisesti runkosarja- ja pudotuspelien yhteydessä KHL:n ja Venäjän antidopingtoimikunnan yhteistyönä.[15]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. KHL.ru: Рекламные ролики Континентальной хоккейной лиги Viitattu 5.3.2009
  2. Bryan Berard in Russia: ‘I Like Everything Here’ Viitattu 1.2.2009
  3. New Kontinental Hockey League takes shape, sets rules Viitattu 6.5.2008
  4. Cupe of Hope KHL. (englanniksi)
  5. Kontinental Hockey League Championship - Russian ice hockey championship. Season 2013/2014 Calendar. (Kansilehdellä painovirhe "Season 2012/2013". Sivulla 2 kauteen 2013/2014 osallistuvat joukkueet, runkosarjan pelien aikataulu s. 3-22) 2013. KHL, khl.ru. Viitattu 9.7.2013. (englanniksi)
  6. Venäläinen uutistoimisto: KHL laajenee Kiinaan ensi kaudella 14.12.2015. Ilta-Sanomat. Viitattu 15.12.2015.
  7. Lev from Slovakia to Prague IIHF. (englanniksi)
  8. Doors open for NHL men 17.9.2012. KHL. (englanniksi)
  9. League confirms list of participant clubs for 2017-18 Championship : News : Kontinental Hockey League (KHL) Viitattu 2.3.2018. (englanniksi)
  10. Odotetut seurat potkittiin ulos KHL:stä Ilta-Sanomat. 28.3.2018. Viitattu 28.3.2018.
  11. Хоккей. КХЛ. Регулярный чемпионат 2016/2017 - Факты
  12. Kontinental Hockey League Awarded Laureates Of 2008/2009 Season KHL. Viitattu 21.7.2009. (englanniksi)
  13. KHL:n kaikkien aikojen ennätykset QuantHockey.com. Viitattu 28.4.2015.
  14. KHL:n yhden kauden ennätykset QuantHockey.com. Viitattu 28.4.2015.
  15. Континентальной хоккейной лиге: Информация об Антидопинговой программе КХЛ Viitattu 4.3.2009