Tämä on lupaava artikkeli.

Reijo Ruotsalainen

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Reijo Ruotsalainen
Reijo Ruotsalainen 2016.jpg
Henkilötiedot
Syntynyt 1. huhtikuuta 1960
Oulu, Suomi
Kansalaisuus Suomen lippu Suomi
Pelipaikka Puolustaja
Maila Oikea
Pituus 173 cm
Paino 80 kg
Lempinimi Reksa
Pelaajaura
Pääsarjaura 1977–1996
Seurat Oulun Kärpät (SML, I-Div.)
Tappara (SML)
KalPa (SML)
New York Rangers (NHL)
Edmonton Oilers (NHL)
New Jersey Devils (NHL)
HV71 (SEL)
SC Bern (NLA)
Zürcher SC (NLA)
NHL-varaus 119. varaus, 1980
New York Rangers
Valmennusura
Vuodet 1998-2014
Seurat Miami Matadors
New Orleans Brass
Kärpät
Jukurit
EC Salzburg
Kölner Haie
Stanley Cup
Stanley Cup winner.gif Edmonton Oilers 1987
Stanley Cup winner.gif Edmonton Oilers 1990

Reijo Juhani Ruotsalainen (s. 1. huhtikuuta 1960 Oulu) on uransa päättänyt suomalainen jääkiekkoilija. Hän voitti kahdesti Stanley Cupin. Mittavan uran NHL:ssä tehnyt Ruotsalainen on voittanut mestaruuksia pelaajauransa aikana kolmessa eri maassa, ja häntä pidetään yhtenä kaikkien aikojen parhaista suomalaisista puolustajista.

Ruotsalainen on Oulun Kärppien kasvatti. Hän edusti Kärppiä I-divisioonassa, ja oli mukana nostamassa seuraa jääkiekon SM-liigaan keväällä 1977. Ruotsalainen voitti Kärpissä SM-liigan pronssia ja yhden Suomen mestaruuden, ja Kärpät on jäädyttänyt Ruotsalaisen pelinumeron 10. 1990-luvulla hän edusti SM-liigassa myös Tampereen Tapparaa ja KalPaa. NHL-urallaan Ruotsalainen pelasi Rangersin ohella New Jersey Devilsissä ja Edmonton Oilersissa, jossa hän saavutti kaksi Stanley Cup -mestaruutta vuosina 1987 ja 1990. Seitsemän NHL-kauden aikana hän pelasi 446 runkosarjaottelua tehopistein 107+237=344, ja pelasi NHL:n tähdistöottelussa vuonna 1986. Sveitsin NLA-liigassa Ruotsalainen edusti SC Berniä ja Zürcher SC:tä yhteensä seitsemän kautta ja voitti kolme Sveitsin mestaruutta. Ruotsin Elitserienissä hän pelasi yhden kauden HV71:n joukkueessa.

Ruotsalainen voitti Suomen jääkiekkomaajoukkueeessa aikuisten tasolla olympiahopeaa Calgarysta 1988 ja EM-pronssia vuonna 1985. Ruotsalainen aateloitiin vuonna 2002 Suomen Jääkiekkoleijonaksi numerolla 122. Ammattilaisuransa jälkeen Ruotsalainen on toiminut jääkiekkovalmentajana.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pelivuodet Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuorena Ruotsalainen oli lahjakas useassa urheilulajissa, erityisesti jääkiekossa ja jalkapallossa.[1] Hän aloitti jääkiekkoilun viisivuotiaana Oulun Kärpissä[2]. Jo nuorena hän oli ikätovereitaan parempi luistelija. Kärppien D-junioreissa Ruotsalainen oli ylivoimainen puolustaja ja joukkueelleen tärkeä. Kärpät saavutti vuonna 1973 D-junioreiden SM-hopeaa ja vuotta myöhemmin mestaruuden.[3]

Ruotsalainen nostettiin Kärppien edustusjoukkueeseen 15-vuotiaana. Nuorta puolustajaa oli kyselty joukkueeseen jo vuotta aiemmin, mutta tuolloin Ruotsalainen oli ollut omien sanojensa mukaan ”liian ujo lähtemään isojen miesten peleihin”. Kärpät sai Ruotsalaisesta keulakuvan moneksi vuodeksi. Kärppien noustessa SM-liigaan Ruotsalainen oli 17-vuotias ja sai jo tuolloin ensimmäisen ammattilaistarjouksen WHA-liigassa pelanneelta Edmonton Oilersilta. Hän kuitenkin kieltäytyi, sillä halusi kehittyä Suomessa vielä jonkin aikaa ennen Pohjois-Amerikkaan siirtymistä.[3]

Ruotsalainen pelasi SM-liigassa neljä kautta. Sekä joukkue että Ruotsalainen menestyivät: Kärpät saavutti SM-pronssia vuonna 1980 ja Suomen mestaruuden 1981. SM-liigan tulokaskaudellaan 1977–1978 Ruotsalainen teki 30 ottelussa 23 tehopistettä, ja viimeisellä kaudellaan 1980–1981 hän teki 51 tehopistettä 34 ottelussa. Hänet valittiin vuosina 1980 ja 1981 SM-liigan tähdistökentälliseen.

NHL-uran alku New York Rangersissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

New York Rangers varasi Ruotsalaisen NHL:ään vuoden 1980 varaustilaisuudessa kuudennella varauskierroksella numerolla 119.[4] Ruotsalainen siirtyi SM-kullan jälkeen Rangersiin yhdessä Kärpistä tutun seuratoverin Mikko Leinosen kanssa.[5] Ruotsalainen pelasi Rangersissa tulokaskaudellaan 1981–1982 78 ottelua tehopistein 18+38=56. Hänelle annettiin paljon vastuuta, ja hänestä tuli nopeasti joukkueensa puolustuksen tukiranka.[3] Rangersin valmentaja Herb Brooks piti Ruotsalaista NHL:n parhaana luistelijana.[6] Nuorta puolustajaa suitsutettiin myös siitä, että tämä luisteli takaperin nopeammin kuin moni muu eteenpäin[7]. Kaudella 1982–1983 Ruotsalainen pelasi 77 ottelua ja teki niissä 69 tehopistettä. Rangers oli toistamiseen mukana pudotuspeleissä, mutta hävisi toisella kierroksella. Ruotsalainen pelasi Rangersissa vielä kolme kautta. Hän oli kausilla 1984–1985 ja 1985–1986 joukkueensa paras pistemies, mutta joukkue ei menestynyt. Lisäksi rahakiistat keskeyttivät puolustajan NHL-uran hetkellisesti kaudella 1985–1986, sillä Rangersin silloinen toimitusjohtaja Phil Esposito kieltäytyi maksamasta Ruotsalaiselle 10 000 dollarin palkankorotusta.[8] Viimeisellä kaudellaan Rangersissa Ruotsalainen valittiin NHL:n tähdistöotteluun. Ruotsalainen pelasi Rangersissa yhteensä viisi kautta. Niiden aikana syntyivät tehopisteet 99 maalia ja 217 syöttöä, yhteensä 316 pistettä 389 ottelussa. Hän on Rangersin kaikkien aikojen puolustajien tehotilastossa kuudentena ja playoff-tilastossa yhdeksäntenä.[9]

Viiden NHL-kauden jälkeen Ruotsalainen siirtyi yllättäen Pohjois-Amerikasta takaisin Eurooppaan, Sveitsin SC Berniin. Euroopassa hän pelasi kuitenkin vain vuoden, sillä jo keväällä 1987 Sveitsin sarjan päättymisen jälkeen Ruotsalainen allekirjoitti NHL-sopimuksen Edmonton Oilersin kanssa.[10]

Mestariksi Edmonton Oilersissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edmonton oli NHL:n huippujoukkue, ja Ruotsalainen pelasi joukkueessa keväällä 1987 NHL:n runkosarjaa 16 ottelua ja teki 13 tehopistettä. Pudotuspeleissä Edmonton voitti Stanley Cup -mestaruuden. Ruotsalaisen rooli oli aavistuksen pienempi kuin aiemmin Rangersissa, sillä joukkueen puolustuksessa suurimman huomion vei Paul Coffey. Mestaruuden jälkeen Edmontonin oletettiin tekevän pitkän sopimuksen Ruotsalaisen kanssa, mutta hän siirtyi takaisin Eurooppaan, Ruotsin Elitserienin HV71:een. Paluutaan Eurooppaan puolustaja perusteli perhesyillä, ja syksyllä hänen vaimonsa Ulla-Maija synnytti poikavauvan.[10]

Talviolympialaisten 1988 aikana huhuttiin Ruotsalaisen siirtymisestä New Jersey Devilsiin, mutta hänen paluunsa NHL:ään ei toteutunut. Kaudella 1988–1989 hän palasi SC Berniin, joka voitti Sveitsin mestaruuden. Syksyllä 1989 Ruotsalainen neuvotteli pelaajasopimuksesta Helsingin Jokerien kanssa,[10] mutta hän teki sopimuksen New Jerseyn kanssa.

Kausi 1989–1990 New Jerseyssä oli Ruotsalaiselle paha pettymys. Joukkueessa Ruotsalaisen rooli kutistui pelkkien ylivoimatilanteiden pelaamiseen, ja runkosarjassa hän pelasi vain 31 ottelua.[10] Maaliskuussa 1990 New Jersey myi Ruotsalaisen Edmonton Oilersiin. Ruotsalainen oli innoissaan siirrosta takaisin Edmontoniin, jossa hänestä tuli yksi johtavista pelaajista. Takavuosien tähdet Wayne Gretzky ja Coffey oli myyty pois, ja joukkueen johtavia pelaajia olivat Ruotsalaisen ohella kapteeni Mark Messier, Jari Kurri ja Esa Tikkanen. Kevään 1990 pudotuspeleissä Edmonton voitti jälleen Stanley Cup -mestaruuden, ja Ruotsalainen päätti NHL-uransa. Vielä vuonna 1998, kahdeksan vuotta viimeisen NHL-ottelun jälkeen, Edmonton kyseli vanhaa puolustajatähteään takaisin pelaamaan.[11] Ruotsalainen pelasi Oilersissa vain kahdella kaudella, mutta siitä huolimatta hän on Oilersin historian 7. tehokkain puolustaja playoffseissa (4 maalia + 16 syöttöä, 20 pistettä 43 ottelussa).[12]

Uran viimeinen vuosikymmen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

NHL-uransa päättymisen jälkeen Ruotsalainen palasi odotetusti Sveitsiin. Hän pelasi SC Bernissä kolme kautta, voitti kaksi Sveitsin mestaruutta ja valittiin viimeisellä kaudella liigan tähdistökentälliseen. Uransa viimeisten vuosien aikana Ruotsalaisen ura risteili Suomen ja Sveitsin välillä. Kaudelle 1993–1994 hän palasi I-divisioonassa pelanneeseen Kärppiin. Hän pelasi Kärpissä neljä ottelua, jonka jälkeen siirtyi Tampereen Tapparaan, jossa pelasi kuusi ottelua runkosarjassa ja SM-liigan pudotuspelit. Kaudella 1994–1995 Ruotsalainen pelasi 19 ottelua Bernissä. Tämän jälkeen hän palasi SM-liigaan, KalPan joukkueeseen. 16 kotimaassa pelatun ottelun jälkeen hän siirtyi kesken kauden Zürich Lionsiin Sveitsiin. 18 ottelussa Ruotsalainen teki 15 tehopistettä. Ruotsalainen pelasi Sveitsissä yhteensä kuudella pelikaudella, joista viidellä SC Bernissä. Hän on SC Bernin kaikkien aikojen tehokkain puolustaja Sveitsin A-liigassa (77 maalia +131 syöttöä, yhteensä 208 pistettä 211 ottelussa)[13].

Kaksi viimeistä kautta Ruotsalainen vietti kotiseudullaan Oulussa. Veteraanipuolustaja pelasi uransa jäähyväisottelun elokuussa 1999, vaikka Edmonton Oilers tarjosi hänelle pelipaikkaa NHL:stä.[11]

Maajoukkueessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mitalit
Maa: Suomen lippu Suomi
Miesten jääkiekko
Olympiarenkaat Olympialaiset
Hopeaa Hopeaa Calgary 1988 jääkiekko
EM-kilpailut
Pronssia Pronssia Tšekkoslovakia 1985 jääkiekko

Ruotsalainen pelasi urallaan 117 miesten A-maaottelua, joissa hän teki 27 maalia ja antoi 23 syöttöä (50 pistettä). Lisäksi hän pelasi 47 nuorten ja 12 poikien maaottelua. Ruotsalainen pelasi viisissä maailmanmestaruuskilpailuissa ja kerran olympialaisissa.[14]

Ruotsalaisen ensimmäinen arvoturnaus oli alle 19-vuotiaiden Euroopan-mestaruuskilpailut vuonna 1976. Ruotsalainen pelasi samaisessa turnauksessa myös seuraavana vuonna. Vuonna 1977 Ruotsalainen debytoi Suomen alle 20-vuotiaiden jääkiekkomaajoukkueessa. Alle 20-vuotiaiden MM-kisoissa Ruotsalainen pelasi vuosina 1977, 1978, 1979 ja 1980. Vuoden 1980 kisoista Ruotsalainen voitti MM-hopeaa ja hänet valittiin kisojen parhaaksi puolustajaksi sekä tähdistökentälliseen.[15][16]

Ruotsalaisen uran ensimmäinen miesten arvoturnaus oli vuoden 1978 MM-kisat Tšekkoslovakiassa. Ruotsalainen pelasi kymmenen ottelua tehden kaksi maalia. Muut aikuisten MM-kisat olivat vuosina 1979, 1981, 1985 sekä 1989. MM-kisoissa Ruotsalaiselle kertyi 44 ottelua tehoin 9+10. Ruotsalaisen paras MM-kisasijoitus oli viides sija vuosina 1979, 1985 ja 1989.[17] Vuonna 1985 Suomi saavutti MM-kilpailujen kolmanneksi parhaana eurooppalaisjoukkueena EM-pronssia.[18]

Ruotsalainen oli valittu Suomen joukkueeseen Lake Placidin olympialaisiin 1980, mutta hän joutui jättämään kisat väliin loukkaantumisen takia.[19] Ruotsalainen pääsi osallistumaan vuoden 1988 talviolympialaisiin, koska pelasi Euroopassa. Kisoissa Suomen jääkiekkomaajoukkue saavutti ensimmäisen MM- tai olympiamitalinsa arvokisoissa, ja Ruotsalainen oli joukkueen viidenneksi paras pistemies[17]. Kanadassa pelatussa turnauksessa Ruotsalainen oli edellisen kevään Stanley Cup -mestarina haluttu haastateltava, sillä hänen paluustaan NHL:ään huhuttiin.[10]

Ruotsalainen osallistui myös Kanada-cupiin vuonna 1981. Viidestä ottelustaan Suomi hävisi neljä ja pelasi Yhdysvaltoja vastaan tasapelin. Suomi jäi turnauksen viimeiseksi Ruotsalaisen pelattua viisi ottelua tehoin 0+1.[17]

Valmentajaura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aktiiviuransa jälkeen Ruotsalainen toimi apuvalmentajana East Coast Hockey Leaguen Miami Matadorsissa ja New Orleans Brassissa. Sen jälkeen hän toimi kolmen vuoden ajan Kärpissä valmennustehtävissä. Ruotsalainen oli kakkosvalmentajana voittamassa Suomen mestaruutta 2004.[2] Hän toimi ensi kertaa päävalmentajana kaudella 2006–2007 valmentaen Mestiksen Mikkelin Jukureita, mutta hänet erotettiin tammikuussa 2007 joukkueen pelattua ailahtelevasti.[1] Kaudeksi 2007–2008 Ruotsalainen siirtyi itävaltalaisen Red Bull Salzburgin apulaisvalmentajaksi. Hän toimi tehtävässä aina kauteen 2011–2012. Ruotsalainen piti valmennustehtävistä välivuoden, mutta palasi kaudeksi 2013–2014 DEL-liigassa pelaavan Kölner Haien apulaisvalmentajaksi.[20]

Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Reijo Ruotsalaisen isä oli jääkiekkovalmentaja Reino Ruotsalainen. Reino Ruotsalainen aloitti vuonna 1967 valmentajauransa Kärppien juniorijoukkueissa ja valmensi 1970-luvulla Kärppien junioreita useasti mitaleille. Hän valmensi lisäksi Jokereita ja KooKoota. Jokereissa Ruotsalainen sai vuonna 1983 vuoden valmentaja -tittelin, kun hän oli valmentanut joukkueen hopealle.[21]

Saavutuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

SM-liiga[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

NHL[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sveitsin National League A[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Sveitsin mestaruus (1989, 1991 ja 1992)
  • Valinta National League A:n tähdistökentälliseen (kaudella 1993)

Maajoukkueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tilastot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

    Runkosarja   Pudotuspelit   Palkinnot   Arvokisat
Kausi Joukkue Liiga O M S Pist. RM O M S Pist. RM             Turnaus O M S Pist. RM
1975–76 Kärpät I-div 34 9 15 24 12
1976–77 Kärpät I-div 36 23 35 58 14 6 2 6 8 0 JMM 7 2 3 5 6
1977–78 Kärpät SML 30 9 14 23 4 JMM 6 3 3 6 2
MM 10 2 0 2 2
1978–79 Kärpät SML 36 14 8 22 47 JMM 6 0 3 3 0
MM 6 2 0 2 0
1979–80 Kärpät SML 30 15 13 28 31 6 5 2 7 0 Ykköstähdistö JMM 5 4 3 7 2
1980–81 Kärpät SML 34 28 23 51 28 12 7 4 11 6 Kanada-malja Ykköstähdistö MM 8 3 2 5 4
1981–82 New York Rangers NHL 78 18 38 56 27 10 4 5 9 2 KC 5 0 1 1 2
1982–83 New York Rangers NHL 77 16 53 69 22 9 4 2 6 6
1983–84 New York Rangers NHL 74 20 39 59 26 5 1 1 2 2
1984–85 New York Rangers NHL 80 28 45 73 32 3 2 0 2 6 MM 10 0 4 4 6
1985–86 New York Rangers NHL 80 17 42 59 47 16 0 8 8 6
1986–87 SC Bern NLA 35 26 27 53 -
Edmonton Oilers NHL 16 5 8 13 6 21 2 5 7 10 Stanley Cup
1987–88 HV71 SEL 40 10 22 32 26 2 0 1 1 2 KC 4 0 0 0 2
OK 8 4 2 6 0
1988–89 SC Bern NLA 36 17 29 46 - 9 4 8 12 - ”Schirmständer” MM 10 2 4 6 6
1989–90 New Jersey Devils NHL 31 2 5 7 14 - - - - -
Edmonton Oilers NHL 10 1 7 8 6 22 2 11 13 12 Stanley Cup
1990–91 SC Bern NLA 36 13 25 38 20 10 5 9 14 10 ”Schirmständer”
1991–92 SC Bern NLA 35 7 16 23 24 11 4 6 10 4 ”Schirmständer”
1992–93 SC Bern NLA 31 7 16 23 38 5 1 2 3 8 Ykköstähdistö
1993–94 Kärpät I-div 4 1 5 6 6
Tappara SML 6 2 4 6 2 9 1 2 3 6
1994–95 SC Bern NLA 19 3 7 10 20 6 1 5 6 4
1995–96 KalPa SML 16 3 5 8 4 - - - - -
ZSC Lions NLA 18 4 11 15 4 - - - - -
1996–97 Kärpät I-div 17 1 5 6 14 9 0 4 4 0
1997–98 Kärpät I-div 44 8 23 31 42 14 2 6 8 10
7 kautta Yhteensä NHL 446 107 237 344 180 86 15 32 47 44 arvokisat 61 13 13 26 22
7 kautta NLA 210 77 131 208 106 41 15 30 45 26
6 kautta SML 152 71 67 138 116 27 13 8 21 12

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Reponen, Jussi Pekka: Ruotsalainen vaihtoi hiljaa maisemaa/Ei havaintoa uusista suomalaisista NHL-tähdistä. Helsingin Sanomat, 22.12.2007, s. B 13. Sanoma.
  2. a b Suomen Jääkiekkomuseo: Jääkiekkoleijonat: Reijo Ruotsalainen Suomen Jääkiekkomuseon verkkosivusto. Viitattu 5.3.2012.
  3. a b c Kostiainen s. 82–83.
  4. Kostiainen, s. 212.
  5. Kostiainen s. 65, 83.
  6. Reijo Ruotsalainen legendsofhockey.net. Hockey Hall of Fame and Museum. Viitattu 23. toukokuuta 2008. (englanniksi)
  7. Reijo Ruotsalainen nyrangerslegends.blogspot.com. New York Rangers Legends. Viitattu 5. kesäkuuta 2008. (englanniksi)
  8. Kostiainen, s. 85.
  9. New York Rangers Defensemen - All-Time NHL Statistics QuantHockey. Viitattu 27.12.2015.
  10. a b c d e Kostiainen, s. 86.
  11. a b Kostiainen, s. 87.
  12. Edmonton Oilers Defensemen - All-Time NHL Playoff Statistics QuantHockey. Viitattu 27.12.2015.
  13. All-time Statistics NLA - Eurohockey.com www.eurohockey.com. Viitattu 26.12.2015.
  14. Vuorinen, Jukka-Pekka (päätoimittaja): ”Maaottelupelaajat”, Suomen Jääkiekkoliiton ja SM-liigan virallinen kausijulkaisu 2012–2013, s. 304. Jääkiekon SM-liiga Oy, 2012. ISSN 0784-3321.
  15. Vuorinen, Jukka-Pekka (päätoimittaja): ”Nuorten MM-kisat 1977–2012”, Suomen Jääkiekkoliiton ja SM-liigan virallinen kausijulkaisu 2012–2013, s. 273–278. Jääkiekon SM-liiga Oy, 2012. ISSN 0784-3321.
  16. EliteProspects, viitattu 11.10.2013
  17. a b c Vuorinen, Jukka-Pekka (päätoimittaja): ”Arvokisat 1920–2012”, Suomen Jääkiekkoliiton ja SM-liigan virallinen kausijulkaisu 2012–2013, s. 279–2281. Jääkiekon SM-liiga Oy, 2012. ISSN 0784-3321.
  18. Olympics at Sports-Reference.com
  19. Siukonen, Markku; Nygren, Helge: Suuri Olympiateos 3, s. 122. Oy Scandia Kirjat Ab, 1980. ISBN 951-99922-5-1.
  20. EliteProspects, viitattu 13.10.2013
  21. Reino Ruotsalainen menehtyi Jatkoaika.com. 29.11.2004. Jatkoaika. Viitattu 20.10.2013.