New Jersey Devils

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
New Jersey Devils
New Jersey Devilsin logo.png
Historia Kansas City Scouts
19741976
Colorado Rockies
19761982
New Jersey Devils
1982
Perustettu 1974
Kaupunki Yhdysvallat Newark, New Jersey
Kotiareena Prudential Center
Sarja NHL
Konferenssi Itäinen
Divisioona Metropolien
Värit               
Toimitusjohtaja Yhdysvallat Ray Shero
Päävalmentaja Yhdysvallat John Hynes
Kapteeni Yhdysvallat Andy Greene
Yhteistyöseurat Yhdysvallat Binghamton Devils (AHL)
Yhdysvallat Adirondack Thunder (ECHL)
Stanley Cupit 3 (1995, 2000, 2003)
Konferenssin mestaruudet 5 (1995, 2000, 2001, 2003, 2012)
Divisioonan mestaruudet 9 (1997, 1998, 1999, 2001, 2003, 2006, 2007, 2008, 2009)

New Jersey Devils on New Jerseyn osavaltion Newarkista kotoisin oleva yhdysvaltalainen NHL-seura. Se kuuluu itäiseen konferenssiin ja metropolien divisioonaan. Sillä on kolme Stanley Cupia vuosilta 1995, 2000 ja 2003. Joukkue pelaa kotiottelunsa Prudential Centerissä, jonne mahtuu 17 625 katsojaa. Devils oli ensimmäistä kertaa nykyisellä nimellään mukana NHL-liigassa kaudella 1982–1983. Devilsin farmijoukkue on Albany Devils.

New Jersey Devilsin NHL-historia alkoi kaudella 1974–1975 Kansas Cityssä nimellä Kansas City Scouts. Kaudella 1976–1977 seura muutti Denveriin ja nimeksi vaihtui Colorado Rockies. Se säilyikin vuoteen 1982, kunnes eräs sijoittajaryhmä osti joukkueen samana vuonna ja siirsi sen New Jerseyhin. Joukkue on ottanut nykyisen nimensä Jerseyn paholaisen mukaan[1].

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1974 NHL laajensi sarjaa ottamalla mukaan joukkueet Kansas Citystä ja Washingtonista. Kansas Cityyn perustettiin tuolloin New Jersey Devilsin edeltäjä. Kansas Cityn uuden seuran nimeksi piti tulla Kansas City Mohawks. Chicago Blackhawks kuitenkin vastusti nimien samankaltaisuutta. Niinpä nimeksi otettiin Kansas City Scouts kaupungissa olevan patsaan mukaan.

Scouts pelasi ensimmäisen ottelunsa NHL:ssa 9. lokakuuta 1974 Toronto Maple Leafsia vastaan. Ottelu päättyi Toronton voittoon lukemin 6–2. Rodeota arvostettiin Kansas Cityssa ja se sai parhaat ajat Scoutsin kotihallista Kemper Arenasta. Niinpä Scoutsin piti odottaa yhdeksän ottelua ennen kuin pääsi pelaamaan ensimmäisen kotiottelunsa. Sen ottelun Scouts hävisi Blackhawksille, mutta pian toinen laajennusjoukkue Washington Capitals kaatui luvuin 5–4. Kuten usein laajennusjoukkueilla, myös Kansas Citylla oli huono avauskausi. Se keräsi ainoastaan 41 pistettä. Kausi 1975–1976 toi kuitenkin ainoastaan 12 voittoa. Joukkue ei päässyt kummallakaan kaudella pudotuspeleihin ja otti vain 27 voittoa 160 ensimmäisestä ottelustaan.

Vaikka Scouts pelasikin paremman avauskauden kuin Capitals, alkoi seura kärsiä keskilännen taloudellisesta taantumasta. Toisella kaudellaan Scouts myi ainoastaan 2 000 kausikorttia ja oli lähes miljoona dollaria velkaa. Niinpä seura siirrettiin Denveriin ja sen uudeksi nimeksi tuli Colorado Rockies. Joukkue pelasi Denverissä vuoteen 1982 asti.

Joukkue sai nimekseen 30. kesäkuuta 1982 New Jersey Devils, Jerseyn paholaisen mukaan. Yli 10 000 ihmistä äänesti paikallisissa sanomalehdissä nimestä. Devilsin kotihalliksi tuli East Rutherfordissa sijaitseva Brendan Byrne Arena, joka myöhemmin nimettiin Continental Airlines Arenaksi ja myöhemmin vuonna 2007 Izod Centeriksi. Devilsin ensimmäinen ottelu, joka pelattiin Pittsburgh Penguinsia vastaan päättyi 3–3 tasapeliin. Devilsin ensimmäinen voitto tuli paikallisvastustaja New York Rangersia vastaan. Lopulta Devilsin ensimmäisen kauden tuloksena oli 17 voittoa 14 tasapeliä ja 49 tappiota. Devils sijoittui toiseksi viimeiseksi Patrick-divisioonassa, kolmen pisteen erolla viimeiseen.

Seuraavalla kaudella Wayne Gretzky nöyryytti julkisesti Devilsiä, kun Devils oli hävinnyt Gretzkyn Edmonton Oilersille 13–4. Gretzky oli järkyttynyt siitä, että entinen joukkuekaveri Ron Low pelasi niin huonossa joukkueessa ja sanoi:

»Heidän pitäisi parantaa joukkuettaan. He pilaavat koko liigan. Heidän on parempi lopettaa Mikki Hiiri -toiminta ja laittaa jäälle oikeita pelaajia.»

Myöhemmin Gretzky myönsi julkisesti, että hänen kommenttinsa meni liian pitkälle. Yksityisesti Gretzky piti lausuntoaan oikeana. Vastauksena monet Devils-fanit käyttivät Mikki Hiiri -vaatteita, kun Oilers pelasi New Jerseyssä.

Kaudella 1983–1984 New Jersey isännöi vuosittain järjestettävää NHL:n tähdistöottelua. Ottelussa pelasi kaksi Devils-pelaajaa: maalivahti Chico Resch ja puolustaja Joe Cirella. Devilsin peli ei kuitenkaan toiminut, niinpä päävalmentaja Billy MacMillan sai väistyä ja tilalle tuli Tom McVie. Devils voitti koko kauden aikana ainoastaan 17 ottelua. Kauden jälkeen myös McVie erotettiin ja tilalle astui Doug Carpenter.

Kesällä Devils alkoi rakentaa joukkueen ydintä nuorista pelaajista. Joukkueeseen liittyivät John MacLean, Kirk Muller, ja Pat Verbeek, joista kaikista tuli avainpelaajia veteraanimaalivahti Reschin lisäksi. New Jersey pelasi kaudella 1986–1987 parhaan kautensa siihen mennessä, mutta edes se ei riittänyt ja Devils ei selvinnyt pudotuspeleihin.

Omistaja John McMullen palkkasi joukkueeseen Lou Lamoriellon joukkueen puheenjohtajaksi. Lamoriello nimitti itseänsä joukkueen toiminnan johtajaksi ennen kauden 1987–1988 alkua. Tätä pidettiin yllätyksenä, koska Lamoriello ei ollut koskaan aikaisemmin tehnyt töitä NHL-joukkueille, eikä häntä juuri tunnettu yliopistosarjojen ulkopuolella.

Kaudella 1987–1988 Devils pääsi ensimmäistä kertaa historiassaan NHL:n pudotuspeleihin. Ensimmäisellä kierroksella Devils pudotti paikallisvastustaja New York Islandersin otteluvoitoin 4–2. Toisella kierroksella Devils voitti Washington Capitalsin voitoin 4–3. Devilsin taival päättyi vasta konferenssin finaalissa, jossa se joutui taipumaan Boston Bruinsille voitoin 4–3.

Seuraavalle kaudella Devils jäi peleissä alle 0,5 pisteen keskiarvon eikä päässyt pudotuspeleihin. Kauden jälkeen Lamoriello teki sopimukset kahden Neuvostoliiton maajoukkueen tähtipelaajan kanssa; Vjatšeslav Fetisov ja Sergei Starikov vahvistivat Devilsiä. Devils oli varannut Fetisovin jo vuonna 1983, mutta hän ei ollut saanut lähteä Neuvostoliitosta, koska hän oli tärkeä maajoukkuepelaaja.

Devils oli vaihtanut valmentajiaan usein. Jim Schoenfeld vaihtui John Cunniffiin kaudella 1989–1990. Cunniff vaihtui Tom McVieen 1990–1991, joka vaihtui seuraavalla kaudella Herb Brooksiin, joka oli valmentanut Yhdysvallat olympiakultaan vuonna 1980. Myös Brooks erotettiin ja tilalle tuli Jacques Lemaire.

Kauteen 2007 saakka seura pelasi East Rutherfordin Continental Airlines Arenalla, johon mahtui 19 040 katsojaa.

Maineikkaita Devilsissä pelanneita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hockey Hall of Famen jäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jäädytetyt numerot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kapteenit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päävalmentajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyinen joukkue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

(Tilanne 9.10.2017)[4][5][6]

Maalivahdit
Numero Pelaaja Hanskakäsi Sopimus Syntymäpaikka
1 Yhdysvallat Keith Kinkaid L 2019 Farmingdale, New York, Yhdysvallat
35 Yhdysvallat Cory Schneider L 2022 Marblehead, Massachusetts, Yhdysvallat
Puolustajat
Numero Pelaaja Kätisyys Sopimus Syntymäpaikka
2 Yhdysvallat John Moore L 2018 Winnetka, Illinois, Yhdysvallat
6 Yhdysvallat Andy Greene (C) L 2020 Trenton, Michigan, Yhdysvallat
12 Yhdysvallat Ben Lovejoy R 2019 Concord, New Hampshire, Yhdysvallat
28 Kanada Damon Severson R 2023 Brandon, Manitoba, Kanada
34 Yhdysvallat Steven Santini R 2018 Mahopac, New York, Yhdysvallat
41 Sveitsi Mirco Müller L 2019 Winterthur, Sveitsi
47 Kanada Dalton Prout R 2018 LaSalle, Ontario, Kanada
64 Yhdysvallat Will Butcher L 2019 Sun Prairie, Wisconsin, Yhdysvallat
Hyökkääjät
Numero Pelaaja Kätisyys Pelipaikka Sopimus Syntymäpaikka
9 Kanada Taylor Hall L VLH 2020 Calgary, Alberta, Kanada
10 Yhdysvallat Jimmy Hayes R LH 2018 Dorchester, Massachusetts, Yhdysvallat
11 Yhdysvallat Brian Boyle L KH / VLH 2019 Hingham, Massachusetts, Yhdysvallat
13 Sveitsi Nico Hischier L KH 2020 Naters, Sveitsi
14 Kanada Adam Henrique (A) L KH / VLH 2019 Brantford, Ontario, Kanada
18 Yhdysvallat Drew Stafford R LH 2018 Milwaukee, Wisconsin, Yhdysvallat
19 Kanada Travis Zajac (A) R KH 2021 Winnipeg, Manitoba, Kanada
21 Yhdysvallat Kyle Palmieri R OLH / KH 2021 Montvale, New Jersey, Yhdysvallat
23 Yhdysvallat Stefan Noesen R LH 2018 Plano, Teksas, Yhdysvallat
37 Tšekki Pavel Zacha L KH / VLH 2019 Brno, Tšekki
39 Yhdysvallat Brian Gibbons L H 2018 Braintree, Massachusetts, Yhdysvallat
40 Yhdysvallat Blake Coleman L KH / VLH 2018 Plano, Teksas, Yhdysvallat
44 Yhdysvallat Miles Wood L VLH 2018 Buffalo, New York, Yhdysvallat
63 Ruotsi Jesper Bratt L LH 2020 Tukholma, Ruotsi
90 Ruotsi Marcus Johansson L VLH / KH 2019 Landskrona, Ruotsi

Joukkueenjohto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Logot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Associated Press: Devils ‘hellbent’ on keeping team name nbcsports.msnbc.com. 29.5.2005. Viitattu 14.10.2009. (englanniksi)
  2. a b c Veteraanivalmentaja eläkkeeltä pelastamaan NHL:n kriisiseuraa YLE Urheilu. 23.12.2010. Helsinki: Yleisradio. Viitattu 23.12.2010.
  3. a b DeBoer named coach of the Devils Boston.com. 20.7.2011. NY Times Co.. Viitattu 18.7.2012. (englanniksi)
  4. Devils Roster Viitattu 29.10.2013. (englanniksi)
  5. New Jersey Depth Chart thehockeynews.com. Viitattu 12.10.2011. (englanniksi)
  6. NHL tsn.ca. Viitattu 12.10.2011. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]