Eero Salisma

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Eero Johannes Salisma (16. joulukuuta 1916 Hämeenlinna19. heinäkuuta 1998 Hämeenlinna)[1] oli suomalainen jääkiekkoilija.

Eero ”Luiro” Salisma edusti pelaajaurallaan hämeenlinnalaisseuroja Tarmoa ja HPK:a vuosina 19381960. Tarmossa hyökkääjän paikkaa pelannut Salisma voitti kaksi Suomen mestaruutta.

HPK:ssa Salisma pelasi puolustajana. Vuonna 1952 HPK ylsi ensimmäistä kertaa SM-finaaliin, jossa asettui vastaan Tampereen Ilves. Salisma tuli otsikoihin taklattuaan Ilveksen Aarne Honkavaaraa hyökkäysalueella niin, että tämä sai aivotärähdyksen. Tuohon aikaan kontaktipeli oli vielä melko harvinaista ja hyökkäysalueella ei saanut taklata ollenkaan. Salisma ajettiin pois kentältä ja mestaruussarjan johto asetti seuraavaan otteluun uuden säännön, jonka mukaan Salisma ajettaisiin välittömästi pois kentältä, jos hän ottaisi yhdenkin jäähyn.

Suomea Salisma edusti kerran MM- ja olympiatasolla. Hän oli mukana vuoden 1952 Oslon kisoissa. Yhteensä Salisma pelasi 31 maaottelua.

Salisma oli myös kansallisella huipputasolla sekä pesä- että jääpallossa. Pesäpallon Suomen Mestaruuden Salisma voitti Hämeenlinnan Pallokerhon joukkueessa 1936, Haminan Palloilijoiden joukkueessa 1939 ja 1943 sekä Toijalan Pallo-Veikkojen joukkueessa 1946.

Saavutukset ja palkinnot jääkiekossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Eero Salisma Sports Reference LLC (englanniksi)


Tämä urheilijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.