Kimmo Kuhta

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kimmo Kuhta
Kimmo Kuhta of HIFK - 20110418.jpg
Henkilötiedot
Syntynyt 19. kesäkuuta 1975 (ikä 43)
Helsinki, Suomi
Kansalaisuus Suomen lippu Suomi
Pelipaikka laitahyökkääjä
Maila vasen
Pituus 180 cm
Paino 85 kg
Lempinimi Kibe, Kille, Kilpuri
Pelinumero 9
Pelaajaura
Pääsarjaura 1995–2013
Seurat Kiekko-Espoo (SML)
HIFK (SML)
SC Bern (NLA)
Hamburg Freezers (DEL)
Rullakiekko
Pelipaikka hyökkääjä
Maajoukkue Suomen lippu
Ottelut 29 60+37=97 5,5
MM-kisat 1995–1997, 2000
Mitalit 1–0–2
SM-liiga
Seurat MahtiAnkat
Kaudet 2000–2003
Mitalit 1–1–0
Palkinnot Vuoden rullakiekkoilija 2000
SM-turnaukset
Seurat VooDoo
Kaudet 1996
Runkosarja 5 4+11=15 2
Mitalit 0–0–1
Muut turnaukset
Seurat PHB
Kaudet 1995, 1997
Mitalit
Maa: Suomen lippu Suomi
Miesten rullakiekko
MM-kilpailut (FIRS)
Pronssia Pronssia Chicago 1995 rullakiekko
MM-kilpailut (IIHF)
Pronssia Pronssia Minneapolis 1996 rullakiekko
Kultaa Kultaa Chocen 2000 rullakiekko

Kimmo Kuhta (s. 19. kesäkuuta 1975 Helsinki) on suomalainen uransa lopettanut jääkiekkoilija. Kuhta pelasi mittavan uran SM-liigan Helsingin IFK:ssa. Välissä Kuhta pelasi yhden kauden Sveitsissä ja puolikkaan kauden Saksassa. Pitkän HIFK-historian takia hän on fanien keskuudessa erittäin suosittu, IFK-ikoniksikin mainittu. Kuhdan päävahvuus oli maalinteko. Hän lopetti uransa 27. maaliskuuta 2013.[1]

Pelaajauransa jälkeen Kuhta on toiminut jääkiekkoasiantuntijana ja kommentaattorina Yleisradion medioissa.[2]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varsinaisen jääkiekkouransa Kuhta aloitti Jää-Kissoissa, josta hän siirtyi Karhu-Kissoihin. Hän pelasi Karhu-Kissoissa A-nuoriin saakka. Nuorena pelaajana Kuhdalta jäi yksi kausi pelaamatta pahan selkäkivun takia. Sinä vuonna Karhu-Kissat putosi I-divisioonan alempaan loppusarjaan, jossa Kuhdan kymmenen viimeisen ottelun pistesaldo oli 25+14. Kuhta siirtyi kaudeksi 1995–1996 Karhu-Kissojen A-nuorista Kiekko-Espoon A-nuoriin. Vielä samalla kaudella hän pelasi myös ensimmäiset liigapelinsä, kun hän pääsi pelaamaan Kiekko-Espoon miesten joukkueessa kahden ottelun verran. Seuraavaksi kaudeksi hän siirtyi HIFK:hon, mutta ei vielä vakiinnuttanut paikkaansa kokoonpanossa, ja joutui hakemaan vauhtia 1. divisioonasta kaudella 1996–1997 PiTasta ja 1997–1998 Haukoista.[3]

Kaudesta 1998–1999 Kuhta on kuulunut HIFK:n vakiokokoonpanoon. Hän toimi kaudella 2001–2002 HIFK:n kapteenina. Kaudella 2003–2004 Kuhta muodosti liigan tehokkaimman ketjun yhdessä Brett Harkinsin ja Timo Pärssisen kanssa. Hän teki silloin liigan 56 pelissä tehopisteet 31+28=59 ja oli liigan toiseksi tehokkain pelaaja Pärssisen jälkeen. Kuhta pääsi tuolloin SM-liigan tähdistökentälliseen yhdessä koko kentän kanssa ja sai Raimo Kilpiö -palkinnon herrasmiespelaajana.[4]

Kaudella 2004–2005 Kuhta jatkoi erinomaisia otteitaan ja teki 56 ottelussa tehot 29+20=49 ollen liigan kolmanneksi tehokkain pelaaja Steve Kariyan ja Pasi Saarelan jälkeen. Kaudeksi 2005–2006 Kuhta siirtyi ensimmäisen kerran urallaan ulkomaille, kun sveitsiläinen SC Bern pestasi hänet kaksivuotisella sopimuksella.[5] Hän teki seurassa 42 ottelussa tehot 16+23=39. Hän pelasi seurassa voimassa olevasta sopimuksesta huolimatta vain yhden kauden, ja palasi heinäkuussa 2006 HIFK:n riveihin kolmivuotisella sopimuksella.[6] Hänet nimettiin joukkueen kapteeniksi. Hän teki 55 ottelussa tehot 24+26=50 ja oli joukkueen toiseksi paras pistemies. Kaudella 2007–2008 Kuhdan tahti hiipui edellisistä kausista huomattavasti, kun 56 ottelussa syntyi tehot 20+18=38. Kaudella 2008–2009 Kuhta pelasi nivusvamman vuoksi vain 34 ottelua ja teki tehot 12+12=24.[7]

Kuhdan sopimuksen päätyttyä keväällä 2009 hän ei päässyt HIFK:n kanssa yhteisymmärrykseen jatkosopimuksesta ja siirtyi syyskuussa 2009 Saksan DEL-liigaan Hamburg Freezersiin yksivuotisella sopimuksella.[7] Kuhta ehti pelata seurassa 32 ottelua tehoin 14+5=19, kunnes hän palasi tammikuussa 2010 HIFK:n riveihin.[8] Hän teki loppukaudella 18 ottelussa tehot 8+6=14 ja teki seuran kanssa kevääseen 2011 asti ulottuvan jatkosopimuksen.[9]

Kausi 2010–2011 oli monien arvioiden mukaan Kuhdalle kaikkien aikojen paras. Kausi päättyi IFK:n riemukkaaseen mestaruuteen. Kuhta oli Peltosen ja Granlundin ohella koko playoffs-sarjan parhaita pelaajia. Hän piti mestaruusjuhlissa tunteikkaan puheenvuoron, jossa hän kertoi pojaltaan Veetiltä saamastaan onnenkolikosta. Kuhta solmi vuoden mittaisen jatkosopimuksen IFK:n kanssa koskien kautta 2011–2012.

Kuhta lopetti uransa HIFK:ssa keväällä 2013.[10] Hänen tarkoituksenaan oli jatkaa pelaamista vielä Keski-Euroopassa[11], mutta lukuisten leikkausten jälkeen Kuhta ei kokenut olevansa enää pelikunnossa.[12]

Kuhdan pelinumero 9 jäädytetään 26. lokakuuta 2018 pelattavassa HIFK–Tappara -ottelussa.[13]

Maajoukkueura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuhta on edustanut Suomea Euro Hockey Tour -turnauksissa vuodesta 2003 lähtien.[3]

Valmennusura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kimmo Kuhta aloitti valmentajauransa vuonna 2014 HIFK:n nuoremman C-ikäluokan haastajajoukkueen valmennustiimissä.[14] Kaudella 2016–17 Kuhta voitti Suomen mestaruuden IFK:n C-junioreiden päävalmentajana.[15]

Kaudella 2017–18 Kuhta valmentaa seuran B-junioreita.[16]

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuhdalla on myös rullakiekon maailmanmestaruus vuodelta 2000 sekä kaksi MM-pronssimitalia. Hänet valittiin vuonna 2000 vuoden rullakiekkoilijaksi Suomessa. Kuhdan poika Veeti Kuhta pelaa HIFK:n junioreissa.

Tilastot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

    Runkosarja   Pudotuspelit   Palkinnot
Kausi Joukkue Liiga O M S Pist. RM O M S Pist. RM            
1994–1995 Karhu-Kissat A-I-div 22 34 20 54 16
1995–1996 Kiekko-Espoo A-SM 36 30 16 46 10
Kiekko-Espoo SM-liiga 2 0 0 0 0
1996–1997 HIFK SM-liiga 38 1 1 2 6
1997–1998 HIFK SM-liiga 23 1 1 2 2
1998–1999 HIFK SM-liiga 45 12 10 22 45
1999–2000 HIFK SM-liiga 47 15 9 24 14 8 0 0 0 0
2000–2001 HIFK SM-liiga 43 19 5 24 16 5 0 1 1 2
2001–2002 HIFK (C) SM-liiga 51 10 13 23 14
2002–2003 HIFK SM-liiga 46 22 16 38 8 4 2 0 2 2
2003–2004 HIFK SM-liiga 56 31 28 59 18 13 8 1 9 2 Ykköstähdistö
2004–2005 HIFK SM-liiga 56 29 20 49 36 5 2 0 2 0
2005–2006 SC Bern NLA 42 16 21 37 16 6 2 4 6 2
2006–2007 HIFK (C) SM-liiga 55 24 26 50 32 5 0 1 1 2
2007–2008 HIFK (C) SM-liiga 56 20 18 38 36 7 1 2 3 6
2008–2009 HIFK (C) SM-liiga 34 12 12 24 28 2 0 0 0 0
2009–2010 Hamburg Freezers DEL 32 14 5 19 35
HIFK SM-liiga 18 8 6 14 6 5 0 4 4 4
2010–2011 HIFK SM-liiga 59 24 27 51 20 16 5 7 12 10 Kanada-malja
2011–2012 HIFK SM-liiga 50 14 26 40 26 4 0 1 1 0
2012–2013 HIFK SM-liiga 51 6 13 19 22 7 2 3 5 0
17 kautta yhteensä SM-liiga 731 248 231 479 343 81 20 20 40 28

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Jatkoaika.com
  2. Kimmo Kuhta Yle Puheen Jääkiekkokierroksen uusi asiantuntija yle.fi. Viitattu 23.8.2016.
  3. a b Elite Prospects
  4. SM-liiga jakoi palkintoja 17.4.2004. Jatkoaika.com. Viitattu 18.1.2011.
  5. Söderholm ja Kuhta Berniin 29.3.2005. Jatkoaika.com. Viitattu 18.1.2011.
  6. Kimmo Kuhta palaa HIFK:hon 11.7.2006. Jatkoaika.com. Viitattu 18.1.2011.
  7. a b Kimmo Kuhta Hampuriin 7.9.2009. Jatkoaika.com. Viitattu 18.1.2011.
  8. Kimmo Kuhta palaa HIFK:hon 28.1.2010. Jatkoaika.com. Viitattu 18.1.2011.
  9. Kuhta jatkaa HIFK:ssa 19.8.2010. Jatkoaika.com. Viitattu 18.1.2011.
  10. Liigauransa lopettanut Kuhta opastaa nuoria pelaajia: ”Nauttikaa jokaisesta pelistä” yle.fi. Viitattu 1.5.2017.
  11. Kimmo Kuhta halajaa takaisin kaukaloon mtv.fi. Viitattu 1.5.2017.
  12. Kimmo Kuhta kommentoi Jere Karalahden lopettamisuutista: ”Tylsiä kausia ei ollut koskaan” Ilta-Sanomat. 23.8.2016. Viitattu 1.5.2017.
  13. HIFK jäädyttää Kimmo Kuhdan pelinumeron - ysi nousee hallin kattoon lokakuussa Viitattu 14.9.2018.
  14. Uutiset › Kimmo Kuhta IFK:n juniorivalmennukseen – HIFK Hifk. Viitattu 1.5.2017.
  15. Petteri Ikonen: Leijonat.fi – CSM // HIFK jyräsi Suomen mestaruuteen – ”Jätkät osti duunin kautta tekemisen” Viitattu 1.5.2017.
  16. HIFK-juniorit www.hifkjrs.com. Viitattu 1.5.2017.
Edeltäjä:
Ville Peltonen
Raimo Kilpiö -palkinnon voittaja
2004
Seuraaja:
Jani Rita