Stanley Cup
| Stanley Cup | |
|---|---|
 |
|
| Myönnetään | NHL:n pudotuspelien voittajajoukkueelle |
| Jaettu | 1893 |
| Viimeisin voittaja | Tampa Bay Lightning 2020 |
Stanley Cup on jääkiekon arvostetuin palkintopokaali, joka myönnetään vuosittain jääkiekkoliiga NHL:n pudotuspelien voittajajoukkueelle. Poiketen muista Pohjois-Amerikan suurten urheiluliigojen (NBA, NFL ja MLB) mestaruuspalkinnoista, uutta Stanley Cupia ei teetetä vuosittain uudelleen vaan voittajajoukkue pitää sen hallussaan, kunnes uusi mestari on selvillä.
Pokaali tunnettiin alun perin nimellä Dominion Hockey Challenge Cup, ja silloinen Kanadan kenraalikuvernööri Frederick Arthur Stanley lahjoitti sen vuonna 1892 Kanadan jääkiekkokilpailujen kiertopalkinnoksi. Ensimmäinen palkinnon voittanut joukkue oli Montreal Hockey Club vuonna 1893.[1] Vuonna 1915 National Hockey Associationnin ja Pacific Coast Hockey Associationnin solmiman sopimuksen mukaan molempien sarjojen parhaat joukkueet ratkoisivat Stanley Cupin voittajan. Vuonna 1926 Stanley Cupista tuli NHL:n mestaruuspalkinto, ja vuonna 1947 komitea teki sopimuksen Stanley Cupista siten, että NHL huolehtii pokaalista ja järjestettävästä kilpailusta sen voittamiseksi.[2]
Kauden 1914–1915 jälkeen Stanley Cupin mestaruus on voitettu 94 kertaa. Voittajajoukkueista 17 on edelleen olemassa ja viisi on lopettanut toimintansa. Stanley Cup on jätetty jakamatta vuonna 1919 espanjantaudin aiheuttaman epidemian takia, ja vuonna 2005 NHL:n työsulun takia.[3] Eniten mestaruuksia on kanadalaisella Montreal Canadiensilla, joka on voittanut mestaruuden 24 kertaa.[4]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Stanley Cupin ensimmäinen voittaja oli Montreal AAA (Amateur Athletic Association) vuonna 1893. Kuten ensimmäisen voittajan nimestä voi päätellä, aluksi Cupista pelattiin amatöörijoukkueilla. Joukkueiden alettua maksaa palkkaa pelaajille, Stanley Cup siirtyi ammattilaisjääkiekon palkinnoksi.
Alkuvuosina Stanley Cupia tavoittelivat useat joukkueet useista eri liigoista. Liigojen voittajat saivat haastaa kulloisenkin Stanley Cup -mestarin mestaruusotteluun.
Kaudesta 1926–1927 NHL on ollut suurin jääkiekon ammattilaisliiga, jonka pudotuspelien voittaja on voittanut Stanley Cupin. Vuonna 1947 komitea teki sopimuksen Stanley Cupista siten, että NHL huolehtii pokaalista ja järjestettävästä kilpailusta sen voittamiseksi. NHL:llä on oikeus palauttaa Stanley Cup komitealle. Samoin, mikäli NHL hajoaa tai perustetaan toinen hallitseva ammattilaisliiga, komitea voi ottaa Cupin uudelleen haltuunsa.
Pokaali[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Muista Pohjois-Amerikan urheilun pääsarjojen palkinnoista poiketen Stanley Cupiin kaiverretaan vuosittain voittajajoukkueen pelaajien, valmentajien, huoltajien sekä joidenkin organisaation työntekijöiden nimet. Tämän vuoksi pokaalin koko on kasvanut vuosien saatossa. Pokaali painoi 2010-luvulla noin 15,6 kiloa ja sillä oli pituutta noin 89,5 senttimetriä.[5] Jotta pelaaja voi saada nimensä pokaaliin, hänen on pitänyt pelata Stanley Cupin voittaneessa joukkueessa vähintään 41 runkosarjaottelua kauden aikana tai vaihtoehtoisesti vähintään yhdessä Stanley Cup -finaaliottelussa. Vuodesta 1994 lähtien on kuitenkin sallittu myös poikkeustapauksia.[6]
Vuonna 1969 pokaalista tehtiin uusi versio, koska alkuperäinen oli hauras ja sen pelättiin rikkoutuvan. Alkuperäinen pokaali on näytteillä Hockey Hall of Famessa Torontossa. Nykyinen Stanley Cup on valmistettu nikkelin ja hopean metalliseoksesta, ja sen "kruunu"- tai "hattuosa" on kopio alkuperäisestä Stanley Cupista.lähde?
Palkinto tunnetaan myös sen lempinimistä The Cup ja Lord Stanley's Cup, mutta lukuisat urheilutoimittajat ovat käyttäneet mestarijoukkueelle annettavasta palkinnosta myös humoristista nimeä Lordi Stanleyn muki (engl. Lord Stanley's Mug) sen lahjoittajan, Frederick Arthur Stanleyn mukaisesti.[7] Stanley Cupiin liittyy myös lukuisia perinteitä, joista tunnetuin ja vanhin lienee samppanjan juominen pokaalista mestaruusjoukkueen juhlissa.kenen mukaan?
Stanley Cupin finaali[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Stanley Cup -finaali tunnetaan nykyisin Pohjois-Amerikan kiekkoliigan NHL:n vuosittain pelattavana loppuottelusarjana. Siinä pelaavat vastakkain läntisen ja itäisen konferenssin voittaneet joukkueet. Loppuottelussa pelaaville joukkueille ei jaeta muita palkintoja, mutta useilla voittajajoukkueilla on tapana teettää pelaajilleen Stanley Cup -sormukset.
Finaaliin pääsy[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Finaaliin pääsyyn vaaditaan yhteensä 12 voittoa NHL:n pudotuspeleissä. Joukkueen pitää voittaa pudotuspeleissä kolme peräkkäistä ottelusarjaa, joista jokaisen voittamiseen tarvitaan neljä otteluvoittoa.
Ensimmäisellä kierroksella jatkosta putoaa kahdeksan joukkuetta, jolloin toiselle kierrokselle pääsee kahdeksan parasta. Ne pelaavat pääsystä konferenssifinaaleihin, joissa pelaavat molempien konferenssien kaksi parasta joukkuetta. Tästä syystä NHL:n välieriä kutsutaan konferenssifinaaliksi. Ne pelaavat näin ollen paitsi pääsystä Stanley Cupin -finaaleihin, myös konferenssin voitosta.
Stanley Cup Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuodesta 1995 lähtien on Stanley Cupin saavuttanut pelaaja tai muu voittajaorganisaatioon kuuluva henkilö saanut palkintopokaalin haltuunsa päiväksi ja saa tuolloin tehdä sen kanssa mitä haluaa.[8]
- 1999 Jere Lehtinen vei Stanley Cup -pokaalin Jorvin sairaalan lastenosastolle. Hän käytti pokaalia myös saunassa ja meressä.[9]
- 2001 Ville Nieminen toi pokaalin Tampereelle ja vei sen nähtäväksi Suomen Jääkiekkomuseon uusien tilojen avajaisiin.[10] Hän käytti pokaalia myös järvessä.[11]
- 2007 Teemu Selänne vei pokaalin nähtäville Lastenklinikalle ja kansanjuhlaan Rautatientorille.[12]
- 2008 Valtteri Filppula vei pokaalin kasvattajaseuransa EVU:n jäähallille Vantaan Myyrmäkeen.[13] Ari Vuori vei pokaalin näytille Turun jäähalliin.[14]
- 2010 Antti Niemi vei pokaalin yleisön nähtäville sekä Vantaan Tikkurilan jäähalliin että Lahteen.[15]
- 2011 Tuukka Rask vei pokaalin Savonlinnaan kansanjuhlaan.[16] Jukka Holtari vei pokaalin näytille Jyväskylän jäähallin ravintolaan.[17]
- 2012 Christian Ruuttu piti pienet juhlat pokaalin kunniaksi.[18]
- 2014 Christian Ruuttu vei pokaalin Myllypuron jäähallille junioripelaajien nähtäväksi.[8]
- 2015 Teuvo Teräväinen juhlisti pokaalia läheistensä kanssa.[19] Kimmo Timonen vei pokaalin Kuopion torille ja paikallisiin ravintoloihin.[20] Markus Korhonen vei pokaalin nähtäville Jääkiekkomuseoon ja Särkänniemen huvipuistoon.[21][22] Antti Raanta vei pokaalin yleisön nähtäville Rauman Äijänsuon jäähalliin.[23]
- 2016 Olli Määttä vei pokaalin kotikaupunkiinsa Jyväskylään, jossa järjestettiin kansanjuhla.[24]
- 2017 Olli Määttä sai pokaalin toistamiseen Suomeen, ja vietti rauhallisen päivän mökillä saunoen.[25][26]
- 2019 Ville Husso vei pokaalin Helsingin Kasinolle.
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Allan Cup
- Luettelo Stanley Cupin voittaneista joukkueista
- Luettelo Stanley Cupin voittaneista pelaajista
- Luettelo Stanley Cupin voittaneista suomalaisista jääkiekkoilijoista
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ The First Stanley Cup Champions - 1893 Montreal AAA Winged Wheelers Eyes On The Prize. Viitattu 1.11.2015.
- ↑ Stanley Cup timeline, from 1892 to today NHL.com. Viitattu 1.11.2015.
- ↑ Top 10 U.S. Sports Strikes and Lockouts 3.3.2011. TIME. Viitattu 1.11.2015.
- ↑ Montreal Canadiens Statistics and History (NHL) Hockeydb.com. Viitattu 25.6.2015. (englanniksi)
- ↑ Stanley Cup Finals: How Much Does the Stanley Cup Weigh? bleacherreport.com. Viitattu 7.8.2011. (englanniksi)
- ↑ The Stanley Cup... NHL.com. Viitattu 1.11.2007. (englanniksi)
- ↑ The Stanley Cup coming soon to a living room near you? Canada Newswire. Viitattu 13.6.2012. (englanniksi)
- ↑ a b https://www.nhl.com/fi/news/stanley-cup-nakee-kaiken-mutta-ei-kerro-mitaan/c-729483 nhl.com
- ↑ https://www.nhl.com/fi/news/lehtinen-vein-kannun-entiseen-kouluunsa/c-301545182 nhl.com
- ↑ https://yle.fi/urheilu/3-5937043 yle.fi
- ↑ https://www.is.fi/nhl/art-2000000946741.html is.fi
- ↑ https://yle.fi/aihe/artikkeli/2007/08/06/selanne-toi-stanley-cup-pokaalin-suomeen yle.fi
- ↑ https://www.is.fi/jaakiekko/art-2000000270219.html is.fi
- ↑ https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/ari-vuori-sai-stanley-cup-kannun-turkuun/3835524 mtvuutiset.fi
- ↑ https://www.iltalehti.fi/jaakiekko/a/2010081012168344 iltalehti.fi
- ↑ https://www.iltalehti.fi/jaakiekko/a/2011072414107886 iltalehti.fi
- ↑ https://www.iltalehti.fi/jaakiekko/a/2011071814077619 iltalehti.fi
- ↑ https://www.is.fi/nhl/art-2000000546878.html is.fi
- ↑ https://www.is.fi/nhl/art-2000000964312.html is.fi
- ↑ https://www.iltalehti.fi/nhl/a/2015072120069478 iltalehti.fi
- ↑ https://yle.fi/urheilu/3-8178956 yle.fi
- ↑ https://www.is.fi/nhl/art-2000000965986.html is.fi
- ↑ https://yle.fi/uutiset/3-8176845 yle.fi
- ↑ https://yle.fi/uutiset/3-9100725 yle.fi
- ↑ https://yle.fi/urheilu/3-9752682 yle.fi.
- ↑ https://www.is.fi/nhl/art-2000005310736.html is.fi
Joukkuepalkinnot: Stanley Cup • Clarence S. Campbell Bowl • Prince of Wales Trophy • Presidents' Trophy • O'Brien Trophy
Henkilökohtaiset palkinnot: Art Ross Trophy • Bill Masterton Memorial Trophy • Calder Memorial Trophy • Conn Smythe Trophy • Frank J. Selke Trophy • Hart Memorial Trophy • Jack Adams Award • James Norris Memorial Trophy • King Clancy Memorial Trophy • Lady Byng Memorial Trophy • Lester Patrick Trophy • Mark Messier Leadership Award • Maurice ”Rocket” Richard Trophy • NHL Plus/Minus Award • Roger Crozier Saving Grace Award • Ted Lindsay Award • Vezina Trophy • William M. Jennings Trophy • NHL Foundation Player Award