Ville Husso

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ville Husso
Henkilötiedot
Syntynyt6. helmikuuta 1995 (ikä 29)
Helsinki, Suomi
Kansalaisuus  Suomi
Jääkiekkoilija
Lempinimi Hude[1]
Pelipaikka maalivahti
Hanska vasen
Pituus 191 cm
Paino 93 kg
Seura
Seura Detroit Red Wings
Sarja NHL
Pelinumero 35
Pelaajaura
Pääsarjaura 2013–
Aik. seurat HIFK (SML)
Chicago Wolves (AHL)
Missouri Mavericks (ECHL)
San Antonio Rampage (AHL)
St. Louis Blues (NHL)
NHL-varaus 94. varaus, 2014
St. Louis Blues
KHL-varaus 145. varaus, 2012
Metallurg Novokuznetsk

Ville Juhani Husso[2] (s. 6. helmikuuta 1995 Helsinki) on suomalainen jääkiekkomaalivahti, joka pelaa NHL-seura Detroit Red Wingsissa.[3]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Husso on Helsingin IFK:n kasvatti ja edustanut joukkuetta koko junioriuransa ajan. Hän voitti C-nuorten SM-pronssia vuonna 2009 ja C-nuorten SM-hopeaa vuonna 2010 joukkueen ykkösmaalivahtina. Kaudella 2011–2012 B-juniori-ikäinen Husso nousi yllättäen HIFK:n A-nuorten ykkösmaalivahdiksi ja pelasi kaikki 10 pudotuspeliottelua. Hän voitti kauden päätteeksi A-nuorten Suomen-mestaruuden.[3]

Metallurg Novokuznetsk varasi Husson viidennellä kierroksella 145. pelaajana KHL:n varaustilaisuudessa 2012.[3] Kaudeksi 2012–2013 hän teki nelivuotisen SM-liigasopimuksen HIFK:n kanssa.[4][5] Husso toimi ensimmäistä kertaa varamaalivahtina SM-liigassa 9. lokakuuta 2012 kotiottelussa Hämeenlinnan Pallokerhoa vastaan.[6] Hän puki kauden aikana kahteen SM-liigaotteluun, mutta ei saanut peliaikaa.[7]

Husso pelasi 24. elokuuta 2013 European Trophy -ottelun Tikkurilassa sveitsiläistä EV Zugia vastaan, jolloin HIFK hävisi voittomaalikilpailuissa lukemin 3–4.[8] Syyskuussa hänet lainattiin toistaiseksi voimassa olevalla sopimuksella Mestis-joukkue HC Keski-Uuteenmaahan.[9] 19. syyskuuta 2013 Husso nostettiin HIFK:n aloittavaksi maalivahdiksi ottelussa Porin Ässiä vastaan. Hän torjui liigadebyytissään HIFK:lle 5–3-voiton ja sai tililleen 30 torjuntaa.[10][11] Kauden mittaan Husso nousi muiden maalivahtien haparoitua HIFK:n ykkösmaalivahdiksi ja sai tililleen 41 runkosarja- ja kaksi playoff-ottelua. Hän oli kauden päätteeksi myös ehdolla SM-liigan parhaalle tulokkaalle myönnettävän Jarmo Wasaman muistopalkinnon voittajaksi,[12] mutta sen vei lopulta HPK:n maalivahti Juuse Saros.

St. Louis Blues varasi Husson neljännellä kierroksella 94. pelaajana NHL:n varaustilaisuudessa 2014. Kaudella 2014–2015 hän oli edelleen HIFK:n pääasiallinen ykkösmaalivahti, vaikka Kevin Lankinen kantoikin suurimman osan joukkueen kevätkauden torjuntavastuusta. Husso nousi puolivälierien jälkeen takaisin HIFK:n ykkösmaalivahdiksi. Kaudella 2015–2016 hän jatkoi joukkueen pääasiallisena vastuunkantajana ja torjui runkosarjassa 39 ottelussa viisi nollapeliä. Hussolla oli SM-liigan paras torjuntaprosentti (92,7%) ja päästettyjen maalien keskiarvo (1.91).[3]

Kevään 2016 pudotuspeleissä Husso torjui 15 pelaamassaan ottelussa vahvasti neljä nollapeliä, joilla hän sivusi SM-liigan pudotuspelien yhden kauden nollapeliäennätystä, johon ovat aiemmin pystyneet vain Teemu Lassila keväällä 2004 ja Antti Raanta keväällä 2013, mutta samana keväänä myös Tomi Karhunen[13] sekä myöhemmin kolme muuta maalivahtia.[14] Husson pudotuspeleihin sisältyi myös peräti 152.11 minuuttia kestänyt nollaputki viidennestä välieräottelusta JYPiä vastaan toiseen finaaliotteluun Tapparaa vastaan.[15] Hänellä oli SM-liigan pudotuspelien paras päästettyjen maalien keskiarvo (1,55). Hän voitti kauden päätteeksi SM-hopeaa. Husso palkittiin kauden päätteeksi SM-liigan parhaana maalivahtina Urpo Ylönen -palkinnolla. Hänestä tuli nuorin palkinnon voittaja 13 vuoteen. Kari Lehtonen voitti palkinnon nuorempana vuonna 2003. Husso valittiin myös SM-liigan tähdistökentälliseen.[3][16]

Toukokuussa 2016 Husso teki kolmivuotisen NHL-tulokassopimuksen St. Louis Bluesin kanssa.[17] Saman vuoden syksyn harjoitusleirin päätteeksi seura lähetti hänet AHL-joukkue Chicago Wolvesiin.[18] Husso ehti pelata siellä kaksi ottelua, kunnes hänet lähetettiin Wolvesista edelleen ECHL-joukkue Missouri Mavericksiin.[19] Husso pelasi siellä 13 ottelua torjuen yhden nollapelin, kunnes joulukuussa 2016 hänet nostettiin takaisin Wolvesin vahvuuteen paikkaamaan Jordan Binningtonin pelikieltoa.[20] Husson paluupeli päättyi tappioon, mutta tämän jälkeen hän torjui joukkueelleen viisi peräkkäistä voittoa.[21] Husso vakiinnutti paikkaansa AHL:ssä loppukaudeksi 2017–2018 ja tämän myötä Blues kauppasi Wolvesin kolmannen maalivahdin, Pheonix Copleyn siirtorajan kynnyksellä Washington Capitalsiin. Husso kantoi suurimman osan Wolvesin torjuntavastuusta myös pudotuspeleissä. Hän pelasi kauden aikana AHL:ssä kaikkiaan 22 runkosarja- ja kymmenen playoff-ottelua torjuen yhden nollapelin.[22]

Syksyn 2017 harjoitusleirin päätteeksi St. Louis Blues lähetti Husson uuteen farmijoukkueeseensa, San Antonio Rampageen.[23] Hän pelasi siellä kokonaan kauden 2017–2018 ja kantoi suurimman osan joukkueen torjuntavastuusta pelaten 38 runkosarjaottelua torjuen neljä nollapeliä.[22] Husso nostettiin ajoittain myös Bluesin NHL-joukkueen vahvuuteen, mutta hän ei saanut peliaikaa.[24] Myös syksyn 2018 harjoitusleirin päätteeksi Blues lähetti Husson Rampageen.[25] Hänen kautensa 2018–2019 jäi loukkaantumisten vuoksi varsin rikkonaiseksi. Husso esiintyi myös Bluesin NHL-vahvuudessa jääden ilman peliaikaa, mutta hänen aisaparinaan AHL:ssä aloittanut Jordan Binnington onnistui ottamaan paikan joukkueen ykkösmaalivahtina ja torjumaan Bluesin Stanley Cup -mestariksi. Husso oli loukkaantumisten varalta mukana joukkueen harjoitusvahvuudessa ja osallistui Bluesin mestaruusjuhliin, muttei kuulunut virallisesti mestarijoukkueeseen.[26]

Heinäkuussa 2019 Husso teki St. Louis Bluesin kanssa vuoden mittaisen, kaksisuuntaisen ja 700 000 dollarin arvoisen jatkosopimuksen.[27][28] Syksyn harjoitusleirin päätteeksi hänet lähetettiin jälleen San Antonio Rampagen AHL-joukkueeseen.[29][30] Tammikuussa 2020 Husso teki Bluesin kanssa kaksivuotisen ja yksisuuntaisen jatkosopimuksen, joka toi hänelle 750 000 dollaria kaudessa.[31][32] Heinäkuussa seura nimesi hänet NHL-joukkueensa vahvuuteen pudotuspeleihin,[33] mutta Husso ei saanut peliaikaa.

Husso lähti kauteen 2020–2021 St. Louis Bluesin NHL-joukkueen toisena maalivahtina Jordan Binningtonin parina. Hän teki NHL-debyyttinsä runkosarjan toisella kierroksella 15. tammikuuta 2021 vieraissa Colorado Avalanchea vastaan. Husso lähti otteluun Binningtonin kakkosmaalivahtina, mutta hänet vaihdettiin Bluesin maalinsuulle ajassa 17.05, kun Avalanche siirtyi ottelussa jo 4–0-johtoon. Husso torjui 19.45 minuutin aikana kymmenen kertaa ja päästi taakseen neljä maalia.[34][35] Ensimmäisen NHL-ottelunsa aloittavana maalivahtina Husso pelasi runkosarjan kuudennella kierroksella 24. tammikuuta 2021 Los Angeles Kingsiä vastaan. Hän torjui Bluesin 3–6-tappioon päättyneessä ottelussa 29 kertaa ja päästi taakseen viisi maalia.[36]

Husso pelasi NHL-uransa ensimmäisen nollapelin 12. toukokuuta 2021 ottelussa Minnesota Wildia vastaan. Husso torjui ottelussa 31 kertaa.[37]

Heinäkuussa 2022 Blues kauppasi Husson Detroit Red Wingsiin vaihdossa kolmannen kierroksen varausvuoroon vuoden 2022 varaustilaisuudessa. Siirron jälkeen Husso teki kolmen vuoden jatkosopimuksen Red Wingsin kanssa.[38]

Maajoukkueura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mitalit
Maa:  Suomi
Miesten jääkiekko
Alle 20-v. MM-kilpailut
Kultaa Kultaa Ruotsi 2014 jääkiekko
Alle 18-v. MM-kilpailut
Pronssia Pronssia Venäjä 2013 jääkiekko
Ivan Hlinkan muistoturnaus
Hopeaa Hopeaa Piešťany 2012 jääkiekko

Husso edusti Suomea MM-kilpailuissa vuonna 2018. Hän toimi turnauksessa lähinnä joukkueen kakkosmaalivahtina Harri Säterille ja pelasi kolme ottelua. Yhteensä Husso on pelannut kahdeksan A-maaottelua.[3] Hän debytoi A-maajoukkueessa 11. helmikuuta 2016 Euro Hockey Tourin ensimmäisessä kaksoismaaottelussa Örebrossa Ruotsia vastaan. Husso torjui Suomen 3–2-tappioon päättyneessä ottelussa 28 kertaa.[39]

Husso pelasi myös alle 20-vuotiaiden MM-kilpailuissa vuosina 2014 ja 2015, joista ensimmäinen turnaus päättyi maailmanmestaruuteen. Husso pelasi vuoden 2014 turnauksessa pääasiassakakkosmaalivahtina Juuse Sarokselle ja torjui kahdessa ottelussa. Vuoden 2015 turnauksessa hän jakoi Saroksen kanssa varsin tasaisesti vastuuta ja sai tililleen yhden ottelun enemmän. Valmennus valitsi Husson Suomen turnauksen yhdeksi kolmesta parhaasta pelaajasta.[3]

Husso edusti Suomea myös alle 18-vuotiaiden MM-kilpailuissa vuonna 2013, jolloin hän voitti pronssia. Husso ei kuitenkaan pelannut turnauksessa ottelukaan, vaan Suomen torjuntavastuun koko turnauksen ajan kantoi Juuse Saros. Husso pelasi myös alle 18-vuotiaiden Ivan Hlinkan muistoturnauksessa vuonna 2012, jolloin hän torjui Suomelle hopeaa.[3]

Husso valittiin Pohjola-leirin tähdistökentälliseen vuonna 2010.[3]

Tilastot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

    Runkosarja   Pudotuspelit   Palkinnot  
Kausi Joukkue Liiga O V H T MIN PM NP PMK TP% O V H MIN PM NP PMK TP%
2013–2014 HCK Mestis 6 364 13 2.14 93,7 – – – – – – – –
HIFK SM-liiga 41 20 14 5 2355 78 2 1.99 92,3 2 0 2 144 3 0 1.25 93,5
2014–2015 HIFK SM-liiga 41 16 10 11 2338 92 3 2.36 91,5 3 1 2 159 6 0 2.27 89,7
2015–2016 HIFK SM-liiga 39 25 8 6 2328 74 5 1.91 92,7 15 9 6 889 23 4 1.55 93,5 Ykköstähdistö
2016–2017 Chicago Wolves AHL 22 13 6 0 1267 50 1 2.37 92,0 10 4 6 535 30 0 3.36 89,8
Missouri Mavericks ECHL 13 4 4 2 688 37 1 3.23 91,0 – – – – – – – –
2017–2018 San Antonio Rampage AHL 38 15 14 0 2130 86 4 2.42 92,2 – – – – – – – –
2018–2019 San Antonio Rampage AHL 27 6 18 0 1422 87 1 3.67 87,1 – – – – – – – –
2019–2020 San Antonio Rampage AHL 42 16 17 12 2438 104 4 2.56 90,9 – – – – – – – –
2020–2021 St. Louis Blues NHL 17 9 6 0 917 49 1 3.21 89,3 – – – – – – – –
2021–2022 St. Louis Blues NHL 40 25 7 0 2341 100 2 2.56 91,9 7 2 5 409 25 1 3.67 89,0
2022–2023 Detroit Red Wings NHL 56 26 22 0 3221 167 4 3.11 89,6 – – – – – – – –

Maajoukkuetilastot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Turnaus O V H MIN PM NP PMK TP%
2014 JMM 2 0 1 90 7 0 4.68 85,4
2015 JMM 3 1 2 183 7 1 2.29 92,3
2018 MM 3 1 2 180 7 0 2.33 86,3

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ IFK:n ja sen yhteistyöseurojen juniorit pääsivät tapaamaan Ville Husson ja Stanley Cupin hifk.fi. 16.8.2019. Oy HIFK Hockey AB. Viitattu 9.10.2019.
  2. ↑ Urheilukoulun varusmiesvalinnat on tehty puolustusvoimat.fi. 30.4.2014. Puolustusvoimat. Arkistoitu 21.11.2015. Viitattu 21.11.2015.
  3. ↑ a b c d e f g h i Ville Husso Elite Prospects. Everysport Media Group AB. (englanniksi)
  4. ↑ HIFK esitteli uudet pelaajansa liiga.fi. 3.5.2012. Jääkiekon SM-liiga Oy. Viitattu 9.10.2012.
  5. ↑ HIFK:lle lukuisia vahvistuksia Jatkoaika.com. 3.5.2012. Jatkoaika r.y. Viitattu 9.10.2012.
  6. ↑ Ennakkoraportti - Liiga liiga.fi. 9.10.2012. Jääkiekon SM-liiga Oy. Viitattu 9.10.2012.
  7. ↑ Ville Husso Eurohockey-sivustolla (englanniksi)
  8. ↑ Iilomo, Sami: HIFK:n loppukiri riitti yhteen pisteeseen Jatkoaika.com. 24.8.2013. Jatkoaika r.y. Viitattu 21.9.2013.
  9. ↑ Ville Husson jatko HCK:ssa virallistettiin Jatkoaika.com. 16.9.2013. Jatkoaika r.y. Viitattu 21.9.2013.
  10. ↑ Raportti – Liiga liiga.fi. 19.9.2013. Jääkiekon SM-liiga Oy. Viitattu 21.9.2013.
  11. ↑ Havusela, Henri: HIFK:lle tärkeät avauspisteet – Husso keräsi kehuja Jatkoaika.com. 19.9.2013. Jatkoaika r.y. Viitattu 21.9.2013.
  12. ↑ Vuoden tulokas 2014: Husso, Nikko vai Saros? liiga.fi. 1.5.2014. Jääkiekon SM-liiga Oy. Viitattu 29.6.2014.
  13. ↑ Playoffsit tuottivat uusia Liiga-ennätyksiä liiga.fi. 29.4.2016. Jääkiekon SM-liiga Oy. Viitattu 30.4.2016.
  14. ↑ Onnela, Janne: Rintaansa nyrkillään fanien edessä takonut Vehviläinen saattoi pelata viimeisen pelinsä Raksilassa: ”Halusin näyttää kärp­pä­sy­dän­tä” kaleva.fi. 29.4.2019. Kaleva Oy. Viitattu 9.10.2019.
  15. ↑ Paasi, Jussi: IS seurasi: SM-liigan toisesta finaalista tuli huikea trilleri – Tappara tasoitti ottelusarjan is.fi. 16.4.2016. Tampere: Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 28.4.2016.
  16. ↑ Liigakauden parhaat palkittu – HIFK vei pelipaikkojen parhaat, Laine yksimielisesti paras tulokas Jatkoaika.com. 4.5.2016. Jatkoaika r.y. Viitattu 4.5.2016.
  17. ↑ Liigan parhaaksi maalivahdiksi valittu Husso suuntaa St. Louis Bluesiin Jatkoaika.com. 10.5.2016. Jatkoaika r.y. Viitattu 10.5.2016.
  18. ↑ Jalonen, Pekka: NHL-seura lähetti suomalaisen maalivahtinsa farmijoukkueeseen iltalehti.fi. 29.9.2016. Alma Media Suomi Oy. Viitattu 30.9.2016.
  19. ↑ Liigan viime kauden ykkösvahdilla tyly kohtalo – nakattiin AHL:n farmisarjaan suomikiekko.com. 27.10.2016. Nordic Sport Media. Viitattu 28.7.2017.
  20. ↑ Suomalaisen NHL-lupauksen vaisuun kauteen valoa – jatkosta ei vielä tietoa suomikiekko.com. 27.12.2016. Nordic Sport Media. Viitattu 28.7.2017.
  21. ↑ Ville Husso syttynyt liekkeihin AHL:ssä – komea voittoputki heti uran alussa suomikiekko.com. 27.12.2016. Nordic Sport Media. Viitattu 28.7.2017.
  22. ↑ a b Ville Husso The Internet Hockey Databasessa (englanniksi)
  23. ↑ Ville Hussolle iso pettymys – NHL-kaukalot jäivät toistaiseksi haaveeksi suomikiekko.com. 27.9.2017. Nordic Sport Media. Viitattu 27.9.2017.
  24. ↑ NHL-debyytti huimassa paikassa? Suomalaisvahti nostettiin ylös ratkaisuhetkillä! suomikiekko.com. 6.4.2018. Nordic Sport Media. Viitattu 9.10.2019.
  25. ↑ Saastamoinen, Lauri: Kaksijakoisia suomalaisuutisia: Todellinen yllätysnimi sai NHL-paikan – toiselle näytettiin ovea! suomikiekko.com. 2.10.2018. Nordic Sport Media. Viitattu 9.10.2019.
  26. ↑ Miettinen, Miska: Tiesitkö? Suomalaispelaajakin pääsi nostelemaan Stanley Cup -pokaalia suomikiekko.com. 13.6.2019. Nordic Sport Media. Viitattu 9.10.2019.
  27. ↑ Pinkert, Chris: Husso agrees to one-year, two-way deal nhl.com/blues. 20.7.2019. ST. LOUIS: St. Louis Blues. Viitattu 9.10.2019. (englanniksi)
  28. ↑ Isotalo, Ilari: Ura uuteen nousuun? Tuore NHL-mestari sopimukseen suomalaisvahdin kanssa suomikiekko.com. 21.7.2019. Nordic Sport Media. Viitattu 9.10.2019.
  29. ↑ Blues assign 12 players to San Antonio nhl.com/blues. 30.9.2019. ST. LOUIS: St. Louis Blues. Viitattu 9.10.2019. (englanniksi)
  30. ↑ Miettinen, Miska: Käsky kävi! Kaksi suomalaispelaajaa passitettiin farmiin, mukana keväällä MM-kultaa voittanut sankari suomikiekko.com. 30.9.2019. Nordic Sport Media. Viitattu 9.10.2019.
  31. ↑ Blues agree to extensions with Husso, Mikkola nhl.com/blues. 30.1.2020. ST. LOUIS: St. Louis Blues. Viitattu 30.1.2020. (englanniksi)
  32. ↑ Isokoski, Riku: St. Louis Blues solmi yksisuuntaiset jatkosopimukset suomalaiskaksikkonsa kanssa Jatkoaika.com. 30.1.2020. Jatkoaika r.y. Viitattu 30.1.2020.
  33. ↑ Pinkert, Chris: Blues set 31-man roster for Stanley Cup Playoffs nhl.com/blues. 25.7.2020. ST. LOUIS: St. Louis Blues. Viitattu 2.2.2021. (englanniksi)
  34. ↑ St. Louis Blues - Colorado Avalanche - January 15th, 2021 NHL.com. 15.1.2021. National Hockey League. Viitattu 2.2.2021. (englanniksi)
  35. ↑ Kuisma, Joonas: Ville Husson, 25, NHL-debyytistä muodostui karmea – asiantuntija nosti esiin tylyn tilaston: ”Tämä asia huolestuttaa” is.fi. 16.1.2021. Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 2.2.2021.
  36. ↑ Los Angeles Kings - St. Louis Blues - January 24th, 2021 NHL.com. 24.1.2021. National Hockey League. Viitattu 2.2.2021. (englanniksi)
  37. ↑ https://yle.fi/urheilu/3-11929946
  38. ↑ https://www.tsn.ca/detroit-red-wings-ville-husso-1.1822955
  39. ↑ SWE – FIN (3–2) stats.swehockey.se. 11.2.2016. Svenska Ishockeyförbundet. Viitattu 28.7.2017. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ville Husso.
Edeltäjä:
Juha Metsola 		Urpo Ylönen -palkinnon voittaja
2016 		Seuraaja:
Eero Kilpeläinen
Suomen joukkue – Jääkiekon MM-kilpailut 2018

2 Pokka | 4 Kivistö | 6 Honka | 7 Mikkola | 12 Anttila | 18 Mäenalanen | 19 Savinainen | 20 Aho (A) | 22 Pesonen | 24 Kapanen | 25 Jormakka | 29 Säteri | 34 Palola | 35 Husso | 37 Kilpeläinen | 41 Heiskanen | 50 Riikola | 55 Koivisto | 64 Granlund (C) | 65 Manninen | 74 Suomela | 77 Nutivaara | 81 Tolvanen | 86 Teräväinen | 96 Rantanen (A) | Valmentaja Lauri Marjamäki

Auktoriteettitunnisteet: Henkilöt Muokkaa Wikidatassa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Ville_Husso&oldid=22345837”