Teemu Lassila

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Teemu Lassila
Teemu Lassila.jpg
Henkilötiedot
Syntynyt 26. maaliskuuta 1983 (ikä 33)
Helsinki
Kansalaisuus Suomen lippu Suomi
Pelipaikka maalivahti
Maila oikea
Hanska vasen
Pituus 183 cm
Paino 83 kg
Seura
Seura Tappara
Sarja SM-liiga
Pelinumero 35
Pelaajaura
Pääsarjaura 2002–
Aik. seurat Salo HT (jun.)
TPS (SML)
Hermes (Mestis)
Ässät (SML)
Djurgårdens IF (SEL)
HPK (SML)
LeKi (Mestis)
Kiekko-Vantaa (Mestis)
Metallurg Novokuznetsk (KHL)
Barys Astana (KHL)
Avangard Omsk (KHL)
Växjö Lakers (SHL)
NHL-varaus 117. varaus, 2003
Nashville Predators
Mitalit
Lassila (vas.) ja Mikael Granlund maailmanmestaruusjuhlissa 2011, Helsingissä.
Lassila (vas.) ja Mikael Granlund maailmanmestaruusjuhlissa 2011, Helsingissä.
Maa: Suomen lippu Suomi
Miesten jääkiekko
MM-kilpailut
Kultaa Kultaa Slovakia 2011 jääkiekko

Teemu Tapio Lassila (s. 26. maaliskuuta 1983 Helsinki) on suomalainen jääkiekkomaalivahti ja lajin maailmanmestari, joka edustaa SM-liigassa pelaavaa Tapparaa. Kasvattajaseuransa TPS:n lisäksi Lassila on pelannut muun muassa Djurgårdens IF:n, Hämeenlinnan Pallokerhon ja Metallurg Novokuznetskin paidassa. Lassilan uran toistaiseksi paras saavutus on MM-kulta. Hän on myös saavuttanut kahdesti SM-hopeaa: TPS:ssa kaudella 2003–2004 ja HPK:ssa 2009–2010. Lassilan pelityyliin kuuluu tietynlainen aggressiivisuus; maalivahti otti kauden 2009–2010 pudotuspeleissä enemmän rangaistuksia kuin jotkut täysipainoisesti pelanneet HPK:n kenttäpelaajat.

Sisällysluettelo

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lassila nousi nopeasti junioreista edustusjoukkueeseen. Kaudella 2002–2003 Lassila nousi Turun Palloseuran ykkösmaalivahdiksi ohi kokeneen Jason Elliottin. Seuraavana kesänä Nashville Predators varasi Lassilan NHL:n varaustilaisuudessa neljännellä kierroksella. Kaudeksi 2005–2006 Lassila teki sopimuksen Elitserien-seura Djurgårdens IF:n kanssa. Odotukset Ruotsissa olivat kovat, sillä Djurgårdenin maalivahtina pelasi edellisellä kaudella NHL-maalivahti José Théodore.

Kaksi kautta Ruotsissa vietettyään Lassila halusi jälleen palata tuttuun SM-liigaan. Hänestä olivat kiinnostuneet monet joukkueet, muun muassa Saimaan Pallo ja TPS. Miehen lopullinen valinta oli kuitenkin Hämeenlinnan Pallokerho, jonka kanssa hän teki kahden vuoden sopimuksen vuoteen 2009 saakka. HPK:ssa jatkoi yllättäen myös edellisellä kaudella hyvin pelannut Andy Chiodo, joka vei valtaosan peliajasta ja Lassila pääsi pelaamaan vain yksittäisiä otteluita. Lassilan pelivirettä pidettiin yllä muun muassa lainaotteluilla Mestiksessä pelaavissa Lempäälän Kisassa ja Kiekko-Vantaassa.

Maaliskuussa 2011 Ilta-Sanomien urheilutoimittaja Petteri Linnavalli arvioi Teemu Lassilan SM-liigan runkosarjan (2010–2011) toiseksi parhaaksi maalivahdiksi Eero Kilpeläisen jälkeen.[1] Toukokuussa 2011 Lassila pelasi ensimmäisen arvokisamaaottelunsa Slovakian MM-kisoissa alkusarjapelissä Latviaa vastaan. Välisarjassa hän pelasi Saksaa vastaan, mutta vaihdettiin pois maalilta toisessa erässä Saksan neljännen maalin jälkeen. Välisarjan ottelussa Venäjää vastaan hänet vaihdettiin kentälle jo ottelun viidennellä minuutilla ja hän pelasi nollapelin eikä päästänyt maalia edes ottelun päättäneessä rangaistuslaukauskilpailussa.

Lassila pelasi kauden 2011–2012 Metallurg Novokuznetskissa KHL:ssä ja kauden 2012–2013 Barys Astanassa samassa sarjassa. Hän aloitti KHL:ssä myös kauden 2013–2014, joukkueenaan Avangard Omsk, mutta siirtyi joulukuussa 2013 Ruotsin pääsarjan SHL:n Växjö Lakersiin. Vuonna 2014 Lassila palasi TPS:ään. Marraskuussa 2015 hän sai seitsemän ottelun pelikiellon huitaustuaan Porin Ässien Josh Grattonia mailalla kasvoihin[2].

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teemu Lassilan isä, Hannu Lassila, on entinen jääkiekkomaalivahti ja jääkiekon Suomenmestari kaudelta 1982–1983.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Petteri Linnavalli: Runkosarjan varjovalinnat. IS Urheilu, 2011, nro 11.3., s. 6.
  2. Rajamäki, Sinikka: Huitaisu pitää Lassilan pitkään pois kaukalosta Yle Urheilu. 20.11.2015. Viitattu 22.11.2015.
  3. Hannu Lassila Elite Prospects -verkkosivustolla (englanniksi)