Jääkiekko talviolympialaisissa 1988

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Jääkiekko talviolympialaisissa vuonna 1988
Ice hockey at the 1988 Winter Olympics
Hockey sur glace aux Jeux olympiques de 1988
Calgary 1988 jääkiekko.png
Joukkueet 12 (13)
Isäntämaa  Kanada
Kisapaikkakunnat Calgary
Ajankohta 13.–28. helmikuuta 1988
Mitalistit
Gold medal olympic.svg Kulta Neuvostoliiton lippu Neuvostoliitto
Silver medal olympic.svg Hopea Suomen lippu Suomi
Bronze medal olympic.svg Pronssi Flag of Sweden.svg Ruotsi
Ottelut 42
1984
1992

Jääkiekko oli vuoden 1988 talviolympialaisten ohjelmassa. Turnaukseen osallistui 12 joukkuetta. Ne olivat isäntämaa Kanada, loput 7 maailmanmestaruuskilpailujen A-sarjan joukkuetta ja kolme parasta B-sarjan joukkuetta. Lisäksi B-sarjan neljäs ja C-sarjan voittaja pelasivat karsinnan, jonka voittaja pääsi turnaukseen.

Neuvostoliitto saavutti turnauksessa seitsemännen jääkiekon olympiavoittonsa ja nousi mitalitaulukon ensimmäiseksi ohi Kanadan. Suomi nousi hopealle voittamalla loppusarjan viimeisessä ottelussa jo turnausvoiton varmistaneen Neuvostoliiton[1]. Mitali oli Suomen jääkiekkomaajoukkueelle ensimmäinen arvoturnauksessa, mikäli Euroopan-mestaruuskilpailuja ei huomioida.[2]

Turnauksessa joukkueet jaettiin kahteen alkulohkoon, joiden kolme parasta eteni loppusarjaan. Alkusarjan keskinäiset ottelut jäivät voimaan loppusarjassa. Alkulohkojen neljänneksi sijoittuneet pelasivat yhden ottelun 7. sijasta, viidenneksi sijoittuneet 9. sijasta ja kuudenneksi sijoittuneet 11. sijasta. Turnaukseen sai ensimmäistä kertaa osallistua myös ammattilaispelaajia. Kanadan joukkueessa pelasi seitsemän NHL-pelaajaa.[3][4]

Puolan Jaroslaw Morawiecki jäi kiinni dopingin käytöstä Ranskaa vastaan käydyn alkusarjan ottelun jälkeen. Puola menetti ottelusta saamansa kaksi pistettä sekä ottelun maalieroksi merkittiin 0–2 Ranskan hyväksi. Tšekkoslovakia sijoittui turnauksessa kuudenneksi, mikä oli sen huonoin sijoitus olympiaturnauksessa sitten vuoden 1928.

Suomi turnauksessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Turnauksessa Suomea valmensi Pentti Matikainen apuvalmentajanaan Hannu Jortikka. Suomella oli joukkueessaan enemmän arvokisamitalisteja kuin koskaan aikaisemmin, sillä erittäin monella pelaajalla oli nuorten tai poikien maailmanmestaruusmitaleita. Moni jääkiekkoasiantuntija ei kuitenkaan uskonut Suomen yltävän mitaleille Calgaryn-turnauksessa. Ensimmäisessä ottelussaan Suomi hävisikin yllättäen Sveitsille maalein 2–1, mutta voitti jo seuraavassa ottelussaan Ranskan ylivoimaisesti lukemin 10–1.[5] Suomen Reijo Mikkolainen teki hattutempun ottelussa Ranskaa vastaan. Hän oli pitkään viimeisin suomalaispelaaja, joka on tehnyt olympialaisissa hattutempun, kunnes Sakari Manninen teki hattutempun Slovakiaa vastaan Suomen ensimmäisessä ottelussa Pekingin olympialaisissa vuonna 2022.[6]

Jääkiekon suurmaista Suomi kohtasi ensimmäisenä Kanadan. Ottelu päättyi Suomen 3–0-voittoon. Ottelun kaksi ensimmäistä maalia teki Erkki Laine, joka ei ollut aikaisemmin juuri tehnyt maaottelumaaleja. Ottelussa nollapelin pelasi Jarmo Myllys, jonka kypärän ristikon Kanadan joukkue vaati mitattavan kolmannessa erässä. Ristikon silmikot olivatkin liian leveät, ja tästä tuomittiin kahden minuutin rangaistus. Suomen valmennuksen Hannu Jortikka ja Kanadan Dave King ottivat yhteen asian johdosta.[5]

Toisen suurmaa nkanssa Suomi pelasi 3–3-tasapelin, kun se kohtasi Ruotsin. Ottelun 3–3-tasoituksen teki Suomen joukkueen kapteeni Timo Blomqvist, vaikka hän oli tehnyt aikasemmin varsin vähän maaleja maajoukkueessa. Tämän jälkeen Suomi voitti helposti Puolan ja Länsi-Saksan ja kansainvälinenkin ilmapiiri alkoi kallistua sen puolelle, että Leijonat yltää mitaleille. Suomi kuitenkin hävisi kolmannelle suurmaalle Tšekkoslovakialle lukemin 5–2.[1]

Kultansa jo varmistanut Neuvostoliitto oli Suomen viimeinen vastustaja. Suomalaispelaajat huomasivat, että Neuvostoliitto ei kamppaillut ottelun voitosta täysin voimin, joten Leijonat käytti tilaisuuden hyväkseen. Ottelun voittomaalin 2–1-voittomaalin teki Erkki Lehtonen, ja Suomen maalivahtina pelasi Jukka Tammi.[1]

Alkukarsinta Ratingenissa, Saksassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Otteluareenat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neuvostoliiton postilaitoksen julkaisema postimerkki Calgaryssä järjestettyjen talviolympialaisten muistoksi.
Olympic Saddledome
Kapasiteetti: 20 240 henkeä
Stampede Corral
Kapasiteetti: 6 475 henkeä
Father David Bauer Olympic Arena
Kapasiteetti: 1 750 henkeä
Olympic Saddledome Stampede Corral Father David Bauer Olympic Arena
Calgary Calgary Calgary

Kokoonpanot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joukkueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lohko A

Lohko B

Alkusarja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lohko A[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joukkue O V T H Maaliero Pisteet
Suomen lippu Suomi 5 3 1 1 22–8 7
Flag of Sweden.svg Ruotsi 5 2 3 0 23–10 7
Flag of Canada.svg Kanada 5 3 1 1 18–13 7
Flag of Switzerland.svg Sveitsi 5 3 0 2 19–10 6
Puola Puola 5 0 1 4 3–13 1
Ranska Ranska 5 0 0 5 10–47 0

Ottelujen alkamisajat paikallisia aikoja

*Doping-tapauksen takia Puola menetti ottelusta saamansa pisteet ja sen maalieroksi kirjattiin 0–2.

Lohko B[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joukkue O V T H Maaliero Pisteet
Neuvostoliiton lippu Neuvostoliitto 5 5 0 0 32–10 10
Saksa Länsi-Saksa 5 4 0 1 19–12 8
Tšekkoslovakian lippu Tšekkoslovakia 5 3 0 2 23–14 6
Flag of the United States.svg Yhdysvallat 5 2 0 3 27–27 4
Flag of Austria.svg Itävalta 5 0 1 4 12–29 1
Flag of Norway.svg Norja 5 0 1 4 11–32 1

Sijoituspelit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ottelu 11. sijasta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ottelu yhdeksännestä sijasta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ottelu seitsemännestä sijasta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Loppusarja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkusarjan keskinäiset ottelut jäivät voimaan.

Joukkue O V T H Maaliero Pisteet
Neuvostoliiton lippu Neuvostoliitto 5 4 0 1 25–7 8
Suomen lippu Suomi 5 3 1 1 18–10 7
Flag of Sweden.svg Ruotsi 5 2 2 1 15–16 6
Flag of Canada.svg Kanada 5 2 1 2 17–14 5
Saksa Länsi-Saksa 5 1 0 4 8–24 2
Tšekkoslovakian lippu Tšekkoslovakia 5 1 0 4 12–22 2

Ottelujen alkamisajat paikallisia aikoja

Lopputulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sija Joukkue
Gold medal olympic.svg Neuvostoliiton lippu Neuvostoliitto
Silver medal olympic.svg Suomen lippu Suomi
Bronze medal olympic.svg Flag of Sweden.svg Ruotsi
4. Flag of Canada.svg Kanada
5. Saksa Länsi-Saksa
6. Tšekkoslovakian lippu Tšekkoslovakia
7. Flag of the United States.svg Yhdysvallat
8. Flag of Switzerland.svg Sveitsi
9. Flag of Austria.svg Itävalta
10. Puola Puola
11. Ranska Ranska
12. Flag of Norway.svg Norja

Turnauksen pistepörssi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

# Nimi O M S P RM
1. Neuvostoliitto Vladimir Krutov 8 6 9 15 0
2 Neuvostoliitto Igor Larionov 8 4 9 13 4
2. Neuvostoliitto Vjatšeslav Fetisov 8 4 9 13 6
4. Yhdysvallat Corey Millen 8 6 5 11 4
4. Tšekkoslovakia Dusan Pasek 8 6 5 11 8
6. Neuvostoliitto Sergei Makarov 8 3 8 11 10
7. Suomi Erkki Lehtonen 8 4 6 10 2
7. Ruotsi Anders Eldebrink 8 4 6 10 4
7. Tšekkoslovakia Igor Liba 8 4 6 10 8
10. Saksa Gerd Truntschka 8 3 7 10 10

[7]

Mitalistijoukkueiden pelaajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kultaa Neuvostoliitto Neuvostoliitto

Sergei Mylnikov, Vitali Samoilov, Ilja Bjakin, Igor Stelnov, Vjatšeslav Fetisov, Aleksei Gusarov, Aleksei Kasatonov, Sergei Starikov, Vjatšeslav Bykov, Sergei Jašin, Valeri Kamenski, Sergei Svetlov, Aleksandr Tšernyh, Andrei Homutov, Igor Larionov, Andrei Lomakin, Sergei Makarov, Aleksandr Mogilnyi, Anatoli Semjonov, Aleksandr Koževnikov, Igor Kravtšuk, Vladimir Krutov

Hopeaa Suomi Suomi

Jarmo Myllys, Jukka Tammi, Sakari Lindfors, Timo Blomqvist, Kari Eloranta, Jyrki Lumme, Jukka Virtanen, Arto Ruotanen, Reijo Ruotsalainen, Simo Saarinen, Kai Suikkanen, Raimo Helminen, Iiro Järvi, Esa Keskinen, Erkki Laine, Kari Laitinen, Erkki Lehtonen, Reijo Mikkolainen, Janne Ojanen, Timo Susi, Pekka Tuomisto, Teppo Numminen, Jari Torkki

Pronssia Ruotsi Ruotsi

Peter Lindmark, Peter Åslin, Anders Bergman, Peter Andersson, Anders Eldebrink, Lars Ivarsson, Lars Karlsson, Mats Kihlström, Tommy Samuelsson, Mikael Andersson, Bo Berglund, Jonas Bergqvist, Peter Eriksson, Michael Hjälm, Mikael Johansson, Lars Molin, Lars-Gunnar Pettersson, Thomas Rundqvist, Ulf Sandström, Håkan Södergren, Jens Öhling, Thomas Eriksson, Thom Eklund

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Honkavaara, Aarne ym.: Kaukalon leijonat, s. 132. US-Mediat Oy, 1989.
  2. Suomi-kiekon merkkipaaluja Suomi-kiekon ennätykset ja tilastot. Viitattu 1.1.2023.
  3. https://web.archive.org/web/20131015161741/http://www.noc.fi/olympialaiset/olympialajit/talvilajit/jaakiekko/ Suomen olympiakomitea: Laji esittely - Jääkiekko (suomeksi)
  4. NHL.com − 2016 World Cup: NHL and the International Game
  5. a b Honkavaara, Aarne ym.: Kaukalon leijonat, s. 131. US-Mediat Oy, 1989.
  6. Kolmekymppisiä viettävä Sakari Manninen murskasi hattutempullaan Slovakian Jatkoaika.com - Kaikki jääkiekosta. Viitattu 10.2.2022.
  7. http://www.quanthockey.com/olympics/en/seasons/1988-olympics-players-stats.html

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]