Helsingin Palloseura

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
HPS
HPS logo 2014.gif
Koko nimi Helsingin Palloseura
Lempinimet Vihreät jääkärit, Hopsi
Perustettu 29. marraskuuta 1917 (100 vuotta sitten)
Kaupunki Suomen lippu Helsinki, Suomi
Kenttä JYA Housing Areena
Sarja Kolmonen
Sarjataso 4.
Värit          
Puheenjohtaja Kurt Grönlund[1]
Päävalmentaja Jyrki Ylänkö[2]
Joukkueen värit
Kotipeliasu
Joukkueen värit
Vieraspeliasu
Mitalit
Suomenmestaruuskilpailut, A-sarja, SM-kilpailu, Mestaruussarja
Kultaa Kultaa 1921, 1922, 1926, 1927, 1929, 1932, 1934, 1935, 1957
Hopeaa Hopeaa 1920, 1924, 1931, 1936, 1945
Pronssia Pronssia 1930, 1948
Suomen Cup
Kultaa Kultaa 1962

Helsingin Palloseura eli HPS on vuonna 1917 perustettu urheiluseura, joka nykyisin keskittyy vain jalkapalloon. Miesten jalkapallossa se on voittanut yhdeksän Suomen mestaruutta ja on yksi maan menestyksekkäimmistä seuroista. HPS:n miesten edustusjoukkue pelaa kaudella 2018 neljänneksi korkeimmalla sarjatasolla, Kolmosessa. Naisten edustusjoukkue pelaa toiseksi korkeimmalla sarjatasolla, Naisten Ykkösessä.

Nykyisin seura toimii Pakilan, Paloheinän ja Torpparinmäen alueella. Marraskuussa 2016 siihen kuului noin 1 050 jäsentä.[3] Junioripelaajien määrällä mitattuna HPS on Helsingin neljänneksi suurin jalkapalloseura.[4]

Jalkapallon lisäksi HPS:ssa on pelattu myös jääpalloa, koripalloa, jääkiekkoa ja käsipalloa.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingin Palloseura perustettiin Kalevankatu 8–10:ssä Helsingin suomalaisen lyseon toverikunnan huoneessa 29. marraskuuta 1917. Perustajat olivat Yrjö Tornivuori, joka valittiin HPS:n ensimmäiseksi puheenjohtajaksi, Arvi Katajavuori, seuran ensimmäinen sihteeri, Toivo Ylimaa, Niilo Koskinen, Bruno Mantila, Urho Lehtonen, Arvi Ristimäki ja Paul Tallqvist.[5]

Ensimmäisen jalkapallo-ottelunsa HPS pelasi syyskuussa 1918 HIFK:ta vastaan.lähde? Seuran kulta-aikaa olivat 1920- ja 30-luvut.[6] Se ylsi vuonna 1920 SM-loppuotteluun, jonka kuitenkin hävisi ÅIFK:lle lukemin 1–2. Ensimmäisen Suomen-mestaruuden se voitti vuotta myöhemmin 1921. Se voitti mestaruudet lisäksi vuosina 1922, 1926, 1927 ja 1929 ja sijoittui hopealle 1924.[7] 1930-luvulla HPS voitti kolme mestaruutta kausina 1932, 1934 ja 1935. Tuolloin maajoukkueenkin runko muodostui Palloseuran pelaajista. 1940-luvulla menestys oli puolestaan vaihtelevaa. Lisäksi sotavuodet häiritsivät Suomen jalkapalloilua.

Vuosina 1950–1955 HPS pelasi Suomen sarjassa. Mestaruussarjassa se pelasi taas vuonna 1956, jolloin se säilytti sarjapaikkansa niukasti. Vuotta myöhemmin HPS voitti toistaiseksi viimeisimmän Suomen mestaruutensa.lähde? Seuraavalla kaudella 1958 mestaruus oli jälleen lähellä, sillä HPS päätyi tasapisteisiin Kuopion Palloseuran kanssa. Kultamitali ratkaisiin uusintaottelulla, jonka KuPS voitti 1–0 jatkoajan jälkeen. Vuonna 1962 se voitti Suomen Cupin kukistaen finaalissa Maakuntasarjan Rovaniemen Palloseuran 5–0. Cup-voitto toi HPS:lle paikan Cup-voittajien cupiin, jossa se putosi tšekkoslovakialaiselle Slovan Bratislavalle yhteismaalein 2–12. Vuonna 1964 HPS pelasi toistaiseksi viimeisen kautensa Mestaruussarjassa ja vietti seuraavat vuosikymmenet alemmilla sarjatasoilla.[6]

1970–1990-luvuilla HPS pelasi 1. divisioonassa, 2. divisioonassa ja 3. divisioonassa.lähde? Vuonna 1999 se luopui Kakkosen paikastaan talousvaikeuksien vuoksi.[6] Tämän jälkeen seura aloitti taipaleensa kohti ylempiä sarjoja alimmaisesta Seiskasta. Kaudella 2018 se pelaa Kolmosessa.

Identiteetti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jalkapallomestaruuden 1927 voittanut HPS:n joukkue.

HPS on usein yhdistetty Helsingin Vallilan kaupunginosaan ja edustaneen aikoinaan suomenkielistä työväenluokkaa, mutta vielä 1920-luvulla seura sijoittui selkeästi Pitkänsillan porvarilliselle eteläpuolelle. Esimerkiksi ottelut ja harjoitukset järjestettiin Kaisaniemen kentällä, Eläintarhan kentällä ja Töölön pallokentällä. Pitkänsillan työväenluokkaiselta pohjoispuolelta haettiin vaikutteita, mutta ei kauempaa kuin Haapaniemen kentältä, jossa sillä oli muiden helsinkiläisseurojen tavoin harjoitusvuoroja. HPS:n kokoontumiset keskittyivät Helsingin ydinkeskustaan, ja merkittävät pelaajasiirrot HPS:aan tapahtuivat enimmäkseen Pitkänsillan eteläpuolelta kotoisin olevista joukkueista HJK:sta ja KIF:sta. Töölön pallokenttä oli HPS:n kotikenttä 1980-luvulle asti.[8]

HPS:n perustajat ja alkuvuosien seura-aktiivit olivat Ressun lukion oppilaita, jotka useimmiten jatkoivat opintojaan yliopistossa. Ensimmäisen vuosikymmenen ajan myös seurassa vallitsi porvarillinen, keskiluokkainen ja akateeminen aatemaailma. Esimerkiksi alkuvuosien toimihenkilöistä Yrjö Tornivuori oli koulutukseltaan juristi, ja Kauko Karvonen ja Aarre Linna insinöörejä, joita edustusjoukkueessa pelasi kaikkiaan seitsemän. Vuonna 1922 HPS:n puheenjohtajaksi valittu Kauko Karvonen oli teekkari ja ylioppilaskunnan puheenjohtaja. Seura oli pitkään perustajajäsentensä hallinnoimma ja siten aatemaailmaltaan heidän kaltaisensa.[9]

1920-luvun lopulla Työväen Urheiluliiton seuroista siirtyi pelaajia HPS:n edustusjoukkueeseen ja samalla perustajajäsenten määrä väheni. HPS:n jäsenistö ja edustusjoukkue alkoivat siirtyä sosiaaliselta taustaltaan työväen suuntaan. Työläisten oli helppo liittyä HPS:aan, sillä nuorella seuralla ei ollut vanhojen seurojen rasitteita. HPS alkoi yleisesti muotoutua suomenkielisen työväestön seuraksi.[9]

Sotien jälkeen HPS:n ydinalueeksi tuli Vallila, jossa sen asema oli vahvimmillaan 1940- ja 50-luvuilla, jolloin myös junioritoiminta keskittyi sinne. Kannattajia seuralla oli kuitenkin Pitkänsillan molemmilla puolilla.[9]

1980-luvulla HPS:n toiminta siirtyi Vallilasta Pakilan ja Paloheinän alueelle, koska Vallilan väestöpohja ei enää mahdollistanut laajaa nuorisotoimintaa. Aleellisen siirron myötä junioritoiminta virkistyi uudelleen, vaikka edustusjoukkueella oli vielä keskeinen asema seuran toiminnassa.[10]

Stadion[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HPS pelaa kotiottelunsa sekä pääsääntöisesti harjoittelee Paloheinän osa-alueella sijaitsevalla JYA Housing Areenalla (ent. Heeros Areena). Kenttä valmistui toukokuussa 2014, ja sen rakentaminen toteutettiin HPS:n ja Helsingin kaupungin liikuntaviraston yhteisprojektina, jossa aiempi Sokkarin hiekkakenttä korvattiin jalkapallonurmikentällä. Alusta sisältää täysimittaisen jalkapallokentän, ja lisäksi siinä on mahdollisuus pelata poikittain kahdella pienemmällä kentällä juniorien pelejä.[11]

Kentän yhteydessä sijaitsee HPS-kahvila.[12] Lisäksi alueelle suunnitellaan pukukoppirakennusta, johon on tarkoituksena sijoittaa seuran toimistotila ja kentän muut tukitoiminnot.[11]

Pelaajat ja valmentajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyinen joukkue (2017)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

2 Tim Basili
3 Veli-Pekka Kaikkonen
4 Juho Sihvola
5 Riku Autio
6 Aki Tuunela
7 Juho Hirvonen
8 Timo Aalto
9 Jaakko Sippo
10 Santeri Hirvonen
11 Joonatan Räsänen
12 Eetu Anttila
13 Akseli Kulikoff
14 Emil Asp
15 Otto Annala
17 Tomas O’shaughnessy

19 Pasi Paakki
20 Eric Bullock
21 Janne Löfberg
22 Eero Puro
23 Olli Annala
27 Erno Kähkönen
28 Elmer Laaksonen
32 Mikael Wilkman
33 Lauri Saarikoski
34 Farzad Sharifi
45 Valtteri Hirvonen
59 Aleksi Honkonen
88 Roope Auvinen
90 Sander Paukku

[13]

Valmennusryhmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Joukkueenjohto: Sanna Olin
  • Valmentaja: Jyrki Ylänkö
  • Valmentaja: Esa Laakso
  • Maalivahtivalmentaja: Matti Mäntynen

[2]

Saavutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muut lajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jääkiekko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HPS pelasi jääkiekkoa vuosina 1928–34 ja sijoittui hopealle vuosina 1929, 1932 ja 1934.

Vuonna 1934 HPS:n pelaajat suivaantuivat erotuomarin heidän mielestään virheellisesti hyväksymästä maalista piirisarjan ottelussa Unitaksen joukkuetta vastaan. HPS lopetti ottelun ja koko jääkiekkotoimintansa tähän tapaukseen. Jääkiekon SM-sarjan maratontaulukossa HPS on erikoisuus vain yhdellä tappiollaan.[14]

Jääpallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HPS selvisi jääpallon SM-loppuotteluun jo vuonna 1920, mutta hävisi kuitenkin sen Viipurin WBJS:lle eli Susille maalein 3–8.[15] Varsinaiseen SM-sarjaan seura osallistui 1931, 1936, 1939, 1941, 1946, 1947, 1948 ja 1950.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lindbohm, Kristian: Vihreät jääkärit – Helsingin Palloseuran sadan vuoden matka mestarista kasvattajaksi 1917–2017. Helsingin Palloseura ry, 2017. ISBN 978-952-93-8509-6.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Johtokunta - Helsingin palloseura Helsingin Palloseura. Viitattu 16.6.2016.
  2. a b Yhteystiedot - Helsingin palloseura Helsingin Palloseura. Viitattu 16.6.2016.
  3. Seura HPS.fi. Helsingin Palloseura. Viitattu 8.6.2017.
  4. Infograafi 2017 HPS.fi. Helsingin Palloseura. Viitattu 8.6.2017.
  5. Lindbohm 2017, s. 10.
  6. a b c Jääskeläinen, Tuomas: Helsingin Palloseuran suuruuden päivät Yle Elävä arkisto. 23.4.2014. Yleisradio. Viitattu 30.1.2017.
  7. Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 146. Otava, 1968.
  8. Lindbohm, s. 37–38.
  9. a b c Lindbohm, s. 38.
  10. Lindbohm, s. 274.
  11. a b JYA Housing Areena – Tiedot HPS.fi. Helsingin Palloseura. Viitattu 25.7.2017.
  12. HPS-kahvila HPS.fi. Helsingin Palloseura. Viitattu 8.6.2017.
  13. Pelaajat - Helsingin palloseura HPS.fi. Helsingin Palloseura. Viitattu 8.6.2017.
  14. Aarne Honkavaara & al.: Kaukalon leijonat – suomalaista jääkiekkoa 60 vuotta, s. 13. US-Mediat Oy, 1989. ISBN 952-90-1338-8.
  15. Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 186. Otava, 1970.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]