Mikonkatu (Helsinki)

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mikonkatu Esplanadien kohdalla Kaisaniemen suuntaan 1900-luvun alussa.
Mikonkatu Kaisaniemen suuntaan. Liikkeitä 1900-luvun alussa. Kuva Signe Brander.
Mikonkadun kävelykatua, raitiovaunu Aleksanterinkadun ja Yliopistonkadun välillä.
Mikonkatua Yliopistonkadun suunnasta Esplanadeille ennen raitiotien rakentamista.

Mikonkatu (ruots. Mikaelsgatan) Helsingissä on etelä-pohjoissuuntainen Esplanadin puistosta Kaisaniemen puistoon johtava katu, joka on valtaosaltaan rakennettu kävelykaduksi vuonna 1992.

Mikonkatu on nimetty vuonna 1820 Venäjän keisarin Aleksanteri I:n veljen, suuriruhtinas Mikaelin (1798–1849) mukaan. Nykyisen pituutensa ja muotonsa katu sai vuonna 1830. Kadun virallisena suomenkielisenä nimenä oli vuosina 1909–1928 Mikaelinkatu.[1]

Mikonkadulle on asennettu raitiotiekiskot, jotka kulkevat Rautatientorin itäistä laitaa pitkin Kaivokadulle. Tätä Vilhonkadun-Mikonkadun reittiä raitiovaunut kulkivat molempiin suuntiin vuoteen 1950 saakka, jolloin Kaivokadulta reitti Kaisaniemen suuntaan avattiin Kaisaniemenkatua pitkin. Kaisaniemestä Kaivokadulle raitiovaunut kulkivat Vilhonkatua ja Mikonkatua pitkin vuoteen 1994 saakka, jolloin Kaisaniemenkadun raitiotie kaksisuuntaistettiin. Vilhonkadun-Mikonkadun reittiä käytetään yhä raitiovaunujen tilausajokäytössä.

Mikonkadulle välille Aleksanterinkatu–Kaivokatu valmistui alkuvuodesta 2009 kaksiraiteinen, osin limittäin kulkeva raitiotie. Helsingin keskustan huoltotunneli tulee valmistuessaan poistamaan huoltoajon Mikonkadultalähde?.

Suunnitteilla on kattaa Mikonkadun Aleksanterinkadun ja Pohjoisesplanadin välinen osuus.[2]

Poikkikadut etelästä pohjoiseen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rakennuksia etelästä pohjoiseen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vakuutusyhtiö Pohjolan toimitalo (Mikonkatu 3, Aleksanterinkadun kulmassa; valmistui 1901, arkkitehtitoimisto Gesellius, Lindgren ja Saarinen). Talon ulkoseinät ovat näyte kansallisromantiikan kiviarkkitehtuurista. Suomen kansanrunoudesta sekä eläin- ja kasvimaailmasta kertoo kuvanveistäjä Hilda Flodinin vuolukiviornamentiikka.

Lundqvistin liiketalo (Mikonkatu 5, Aleksanterinkadun kulmassa; valmistui 1900, arkkitehti Selim A. Lindqvist). Talossa on pitkään toiminut katuosoitteesta Aleksanterinkatu 13 liikenimensä muokannut Aleksi 13.

Aikatalo (Mikonkatu 8, Ateneuminkujan kulmassa; arkkitehti Eliel Muoniovaaran käsialaa vuodelta 1961). Jalankulkuyhteys sisäpihan läpi Keskuskadulle.

Rautatientori sijaitsee Mikonkadun länsipuolella Kaivokadun ja Vilhonkadun välissä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Olavi Terho ym. (toim.): Helsingin kadunnimet, s. 122. Helsingin kaupungin julkaisuja 24, 1970, Helsinki.
  2. Mikonkatu aiotaan kattaa Esplanadin ja Aleksanterinkadun väliltä Helsingin Sanomat. 26.4.2007. [vanhentunut linkki]