Kaisaniemen puisto

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kaisaniemen puisto (ruots. Kajsaniemiparken) on puisto Helsingin ydinkeskustassa, Kluuvin kaupunginosan pohjoisosassa. Siellä järjestetään monenlaisia tapahtumia kuten Maailma kylässä -kulttuuripäivät. Helsingin kasvitieteellinen puutarha sijaitsee Kaisaniemen puiston pohjoisosassa. Osa puistoa luovutettiin Helsingin yliopistolle puutarhaa varten jo 1829. Puutarhan vanhin viherhuone avattiin 1889.

Puisto on saanut kielteistä mainetta, erityisesti seksuaalisen väkivallan ja tappelujen vuoksi.[1] Tehokkaan valvonnan ansiosta puiston ilmapiiri on kuitenkin viime vuosina rauhoittunut.

Kaisaniemen puistoa kesällä 2005

Julkinen taide[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaisaniemen puistossa sijaitsee Helsingin vanhin julkinen muistomerkki, 1700-luvulta säilynyt niin sanottu vapaamuurarin hauta. Kansallisteatterin edustalla on Ida Aalbergin kunniaksi pystytetty Esirippu-patsas, joka paljastettiin 15. lokakuuta 1972. Lähes 7 metriä korkean pronssipatsaan on suunnitellut kuvanveistäjä Raimo Utriainen. Sen vieressä on vesiallas, jonka läheisyydessä on myös Emil Wikströmin tekemä Fredrik Paciuksen rintakuva sekä Viktor Janssonin teos Convolvulus.

Puiston alueella on jalkapallokenttä, koripallokenttä sekä tenniskenttä. Puiston luoteiskulmassa toimii ravintola Kaisaniemi. Koko puisto on saanut nimensä ravintolan perustajan Kajsa Wahllundin mukaan.

Puiston historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1763 Maaherra Hans Henrik Böje vuokrasi kaupungilta tontin Hämeen maantien (nyk. Siltasaarenkatu) varrelta ja perusti sille puutarhan. 1773 se siirtyi puutarhuri Erik Edbomin hallintaan. Helsingin saatua pääkaupungin aseman 1812 puutarha merkittiin kaupungin yleiseksi puutarhaksi. Myöhemmin 1827 alettiin sitä Carl Ludvig Engelin luonnostelmien mukaan muuttaa yleiseksi kävelypaikaksi. Engelin suunnitelmassa puisto jakaantui kahteen osaan: symmetriseen, puurivien halkomaan puistoon sekä kiemurtelevien polkujen muodostamaan maisemapuutarhaan. Vuonna 1829 kävelypaikkaa supistettiin kun sen viereen muutti Turusta yliopiston kasvitieteellinen puutarha.

Kajsaniemen ravintola vuonna 1862

Vuonna 1839 Catharina 'Kajsa' Wahllund rakennutti Kaisaniemen kärkeen ravintolan, josta tuli varsinkin ylioppilaiden suosima paikka. Puistoon valmistui keilarata ja meripaviljonki. Ylioppilaiden tavasta esittää 1. toukokuuta lauluja Kajsalle puisto sai nimensä[2]; siihen saakka se oli tunnettu Seurapuistona.

Tuohon aikaan Kaisaniemi oli vielä selvästi niemi, ja ravintola sijaitsi niemen kärjessä. Mutta 1800-luvun loppupuolella sen länsipuolelle rakennettiin rautatien ratapiha. Sitä varten lohkaisiin alueita puistostakin, mutta suurimmaksi osaksi se rakennettiin täyttömaalle. Tällöin täytettiin paikalla ollut Töölönlahden eteläosa ja siitä etelään työntynyt Kluuvinlahti, jolloin myös Kaisaniemi lakkasi olemasta niemi[3], ja se rajoittuu mereen enää vain pohjoisessa.

Kuvia puistosta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Pelkotutkija Hille Koskelan mielestä olisi jo aika karistaa paha maine Helsingin Kaisaniemen puistolta., HS.fi pääkaupunkiseutu 1.11.2009.
  2. Lehmusvesi, Jussi: Metroaseman nimi vaihtuu – mutta kuka antoi nimensä Kaisaniemelle? Helsingin Sanomat. 22.4.2014. Viitattu 23.1.2016.
  3. Eino E. Suolahti: Helsingin neljä vuosisataa, 2. painos, s. 202-203. Otava, 1972. ISBN 951-1-03606-8.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]