Siirry sisältöön

FC Inter Turku

Wikipediasta
FC Inter
Koko nimi Football Club International Turku
Perustettu 18. kesäkuuta 1990
Kaupunki Turku
Kenttä Veritas Stadion
– kapasiteetti 9 072
Sarja Veikkausliiga
Sarjataso 1.
Värit               
sininen, musta, punainen
Puheenjohtaja Nikolas Håkans[1]
Päävalmentaja Vesa Vasara[1]
Kapteeni Juuso Hämäläinen
}}
Kotipeliasu
}}
Vieraspeliasu
Mitalit
Veikkausliiga
Kultaa Kultaa2008
Hopeaa Hopeaa2011, 2012, 2019, 2020, 2025
Suomen Cup
Kultaa Kultaa2009, 2018
Hopeaa Hopeaa2014, 2015, 2020, 2022, 2024
Liigacup
Kultaa Kultaa2008, 2024, 2025, 2026
Hopeaa Hopeaa2007, 2022

Football Club International Turku eli FC Inter on vuonna 1990 perustettu turkulainen jalkapalloseura, joka on pelannut Suomen pääsarjassa, Veikkausliigassa, yhtämittaisesti kaudesta 1999 lähtien.[2] FC Inter pelaa kotiottelunsa Veritas-stadionilla, ja seuran tunnusvärit ovat sininen ja musta. FC Inter on voittanut Suomen mestaruuden kaudella 2008 sekä Suomen Cupin 2009 ja 2018. Lisäksi se on saavuttanut Veikkausliigassa neljä ja Suomen Cupissa kolme hopeaa.

FC Inter sijoittuu vuosien 2020–2025 eurooppalaisten seurojen keskinäisessä UEFA:n seurapisterankingissa sijalle 358.[3]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1990-luku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

FC Inter Turku perustettiin 18. kesäkuuta 1990 Turussa kahdeksan henkilön toimesta, kun vanhemmat halusivat luoda uuden harrastusmahdollisuuden Nappulaliiga-ikäisille pojille. Seura aloitti toimintansa yhdellä D-juniorijoukkueella.[4] Seuran väreiksi valittiin sininen ja musta (kolmantena värinä punainen), ja nimi sekä värit viittaavat italialaiseen FC Internazionale Milanoon. Seuran nimi rekisteröitiin virallisesti syyskuussa 1991.[5][6]

Stefan Håkans perusti seuralle edustusjoukkueen, joka aloitti kaudella 1992 Kolmosessa ja sijoittui viidenneksi. Kaudelle 1993 FC Inter siirtyi Kakkoseen ottaen taloudellisissa vaikeuksissa olleen TuTo:n paikan. Toiminta muuttui ammattimaisemmaksi, ja joukkueeseen hankittiin kolme brasilialaista sekä kokenut Tero Forss. Tavoitteeksi asetettu nousu Ykköseen toteutui kauden päätteeksi.[5]

Veikkausliigaan FC Inter nousi toisella yrityksellä vuonna 1995. Liigadebyyttikaudella 1996 Hannu Paatelon valmentama joukkue aloitti erinomaisesti pelaten 10 ottelua tappioitta ja johti sarjaa pitkään. Kausi päättyi lopulta kuudenteen sijaan. Seuraava kausi 1997 oli vaikea ja johti putoamiseen Ykköseen. Joukkue kuitenkin palasi välittömästi takaisin liigaan sijoittumalla Ykkösen loppusarjassa kolmanneksi.

Paluukaudella 1999 FC Inter taisteli mitaleista ja sijoittui viidenneksi, ohittaen ensimmäistä kertaa paikallisvastustajansa TPS:n sarjataulukossa. Vuonna 2000 seurassa aloitettiin argentiinalaispelaajien rekrytointi, mikä muodostui seuran tavaramerkiksi tuleville vuosille. Joukkueessa pelasi kauden aikana viisi argentiinalaista, joista Gabriel Flores, Fernando Della Sala ja Arístides Pertot osoittautuivat menestyksellisiksi hankinnoiksi. Kauden päätteeksi Timo Askolin korvattiin valmentajana Pertti Lundellilla.

2000-luku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Turun derby FC Inter – TPS kesäkuussa 2005.

Pertti Lundellin valmentama FC Inter aloitti vuoden 2001 vahvasti. TPS:n pudottua Ykköseen Inter oli nyt Turun ainoa liigajoukkue. Richard Teberion maalivire piti joukkueen mitalitaistelussa alkukaudesta, mutta lopulta sijoitus oli viides. Vuosi 2002 oli kaksijakoinen: joukkue johti liigaa heinäkuussa, mutta voitti jäljellä olleista 15 ottelusta vain yhden päätyen kuudenneksi. Kauden kohokohta oli Ari Nymanin läpimurto.

Kari Virtanen otti valmennusvastuun kaudelle 2003 Lundellin erottua terveyssyistä. Joukkue sai käyttöönsä uuden kotiareenan, Veritas Stadionin, ja paikallisottelut TPS:ää vastaan palasivat. Heikon alun jälkeen Inter paransi loppukaudesta sijoittuen seitsemänneksi. Vuonna 2004 sekä Inter että TPS taistelivat mitaleista ja yleisömäärät kasvoivat. Inter saavutti historiansa parhaan sijoituksen, neljännen sijan.

Kaudella 2005 joukkue nuorentui. Tulokkaat Tomi Petrescu ja Miikka Ilo tekivät kumpikin 7 maalia, mutta tehokkain oli kamerunilainen Serge N'Gal. Inter menetti mitalimahdollisuutensa jälleen viime kierroksilla sijoittuen viidenneksi. Kesällä toteutui puheenjohtaja Stefan Håkansin unelma, kun Inter eteni Intertoto-cupissa toiselle kierrokselle.

Vuosi 2006 oli vaikea N'Galin ja Arístides Pertotin lähdettyä. Virtanen korvattiin kauden aikana hollantilaisella René van Eckillä, ja joukkue sijoittui kymmenenneksi, TPS:n taakse. Van Eckin palattua Sveitsiin valmentajaksi tuli toinen hollantilainen, Job Dragtsma. Kaudeksi 2007 hankittiin merkittäviä ulkomaalaisvahvistuksia: hollantilainen Jos Hooiveld, nigerialainen Dominic Chatto ja sierraleonelainen Patrick Bantamoi. Uudistunut joukkue sijoittui yhdeksänneksi.

Vuosi 2008 toi Interille ensimmäisen Suomen mestaruuden. Ennakkosuosikkina pidetyn TPS sijaan Inter hallitsi sarjaa alusta loppuun. Joukkue koki ensimmäisen tappionsa vasta 18. ottelussaan ja varmisti mestaruuden päätöskierroksella voittamalla FF Jaron 2-0. Mestaruuskauden avainpelaajia olivat Bantamoi, Hooiveld ja Chatto sekä läpimurron tehneet Joni Aho, Severi Paajanen, Mika Ojala ja Mika Mäkitalo.

Mestaruuden puolustaminen 2009 oli vaikeaa Hooiveldin ja Chatton lähdettyä. Alakertaa vahvistivat paluumuuttajat Ari Nyman ja Arístides Pertot. Vahvan alun jälkeen mestaruustoiveet kariutuivat keskikesällä, ja sijoitus oli lopulta viides. Kauden ilonaiheita olivat Timo Furuholmin läpimurto maalintekijänä ja Suomen cupin voitto Tampere Unitedia vastaan finaalissa 2-1.

Kaudella 2010 joukkueeseen palasi Mika Mäkitalo, mutta loukkaantumiset vaivasivat avainpelaajia. Parhaaksi maalintekijäksi nousi laitapakista laitahyökkääjäksi siirretty kapteeni Henri Lehtonen 11 maalillaan. Joukkue sijoittui kuudenneksi, jääden TPS taakse paikallisvertailussa.

2010-luku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
FC Inter Turun kannattajaryhmät Ultraboyz ja Armada Turun derbyssä.

FC Inter palasi mitalikantaan vuonna 2011 saavuttaen hopeaa. Joukkueen kautta varjosti vain HJK:n ylivoima sarjassa. Hopea varmistui vasta viimeisellä kierroksella, kun Inter voitti tasapisteissä olleen JJK:n 2-1 Timo Furuholmin ja Henri Lehtosen maaleilla[7].

Hopeajoukkueen vahvuutena oli tehokas hyökkäyskolmikko: Timo Furuholm teki huimat 22 liigamaalia, Mika Ojala 16 ja Henri Lehtonen 15. Furuholm ja Ojala pelasivat myös maajoukkueessa, johon kutsuttiin myös puolustaja Joni Aho ja keskikenttäpelaaja Joni Kauko. Maalivahti Magnus Bahne oli palannut Ruotsista vahvistamaan joukkuetta. Kauden päätteeksi Furuholm valittiin Vuoden liigapelaajaksi ja Ojala Vuoden keskikenttäpelaajaksi.[8]

Inter saavutti kaudella 2012 niin ikään hopeaa. Joukkueen ykköspelaajaksi nousi Irakli Sirbiladze, joka voitti 17 maalillaan liigan maalikuninkuuden.[9]

Kausilla 2013–2018 Inter menestyi Veikkausliigassa keskinkertaisesti, pohjanoteerauksena voidaan pitää liigakarsintaan joutumista kauden 2016 päätteeksi. Pitkäaikainen päävalmentaja Job Dragtsma erosi tehtävästään kauden 2016 alussa[10] eikä uusi valmentaja Shefki Kuqi saanut muutettua joukkueen suuntaa riittävästi. Tästä huolimatta Inter voitti liigakarsinnassa paikallisvastustaja TPS:n yhteismaalein 2−0 ja säilytti paikkansa Veikkausliigassa.[11] Aikakaudella Inter selviytyi kuitenkin kolmesti Suomen cupin loppuotteluun. Cupin finaaleissa Inter taipui vuonna 2014 HJK:lle ja vuonna 2015 IFK Mariehamnille. Vuoden 2018 cupin finaalissa joukkue sen sijaan saavutti mestaruuden, kun se voitti HJK:n 0–1 Mikko Kuninkaan maalilla.[12]

Pitkäaikainen kapteeni Henri Lehtonen lopetti uransa kauteen 2017 ja toinen pitkäaikainen pelaaja Ari Nyman kauteen 2018.[13][14] Lehtosen ja Nymanin lopettamiset herättivät keskustelua kannattajien keskuudessa, sillä seura ei tarjonnut heille jatkosopimuksia pelaajien halukkuudesta huolimatta.[15][16] Interin tekninen johtaja Vesa Mäki perusteli tätä halulla uudistaa joukkuetta useamman heikosti menneen kauden jälkeen.[17]

Kaudella 2019 Inter palasi usean vuoden tauon jälkeen Veikkausliigan mitalisijoille uuden päävalmentajan José Riveiron johdolla. Mestaruus ratkesi vasta viimeisellä kierroksella, kun Kuopion Palloseura voitti sinimustat turkulaiset 0–2 Veritas Stadionilla yli 9 000 katsojan edessä. Näin ollen Inter jäi hopealle.[18] Joukkueen tehokkaimpia pelaajia olivat Filip Valencic 16 maalillaan ja Timo Furuholm 10 maalillaan. Liigan maalikuningas Valencic valittiin myös kauden parhaimmaksi pelaajaksi ja hyökkääjäksi.[19]

2020-luku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kausi 2020 alkoi vasta heinäkuussa koronaviruspandemian vuoksi. Lokakuussa päätettiin, että kausi päättyy runkosarjaan eikä loppusarjoja pelata.[20] Näin ollen runkosarjan toiseksi sijoittunut Inter saavutti SM-hopean.[21] Suomen cupissa seura selviytyi loppuotteluun, jonka se pääsi pelaamaan kotistadionillaan Veritaksella. Vastaan asettui HJK, joka voitti ottelun 0–2.[22] Mika Ojala lopetti uransa kauden päätteeksi.[23]

Kausi 2021 oli Riveiron päävalmentajakauden viimeinen. Kausi merkitsi myös Interissä ensimmäisen kerran vuonna 2005 pelanneen ja joukkueen kapteenina vuodesta 2017 toimineen Timo Furuholmin uran päättymistä. Inter hävisi viimeisellä kierroksella SJK:lle 2–5, minkä myötä SJK saavutti pronssia ja Inter jäi neljänneksi. Interin Benjamin Källman voitti liigan maalikuninkuuden 14 osumallaan.[24] Kauden loppupuolella Inter hankki uudeksi profiilipelaajaksi Petteri Forsellin, joka ehti pelata 11 ottelua tehden niissä kolme maalia ja antaen kuusi maalisyöttöä.[25][26]

Kaudeksi 2022 palkattiin uusi päävalmentaja, espanjalainen Miguel Grau kahden vuoden sopimuksella, joka sisälsi option kolmannesta vuodesta.[27] Alkuvuodesta 2022 FC Inter sijoittui liigacupissa hopealle hävittyään loppuottelussa FC Hongalle 3-1.[28] Syksyllä joukkue saavutti hopean myös Suomen Cupissa, jonka loppuottelussa KuPS voitti Interin 1-0.[29] Päivä hävityn finaalin jälkeen seura antoi Graulle potkut ja loppukauden ajan joukkuetta valmensi apuvalmentaja Ramiro Munoz.[30] Veikkausliigassa Inter sijoittui viidenneksi.[31] Petteri Forsell antoi kauden aikana yhdeksän maalisyöttöä ja teki niiden lisäksi itse kuusi maalia.[26]

Kaudella 2023 Interin uutena päävalmentajana aloitti Jarkko Wiss, jonka kanssa seura solmi kahden vuoden sopimuksen, joka sisälsi option yhdestä lisävuodesta.[32] Kausi päättyi kuitenkin jo toista kertaa putkeen päävalmentajan potkuihin. Tällä kertaa syynä oli Wissin asiaton käytös Interin kauden päätösjuhlissa.[33] Inter sijoittui liigassa kuudenneksi.[34] Joukkueen paras maalintekijä oli Darren Smith, joka viimeisteli kauden aikana kahdeksan maalia.[35]

Kaudella 2024 uutena päävalmentaja aloitti Vesa Vasara kahden vuoden sopimuksella.[36] Pelaajistoon Inter hankki entisen maajoukkuepelaajan Albin Granlundin sekä edellisellä kahdella kaudella Hongan avauskokoonpanossa pelanneen saksalaisen keskikenttäpelaajan Florian Krebsin.[37][38] Inter aloitti kauden vahvasti, sillä se voitti Kupittaalla pelatussa Liigacupin finaalissa KuPS:n rangaistuspotkukilpailun jälkeen.[39] Suomen cupissa joukkue eteni finaaliin, jossa se johti KuPSia 1–0 mutta hävisi lopulta 1–2.[40] Veikkausliigan aloitus oli kuitenkin joukkueelta heikko. Inter oli keväällä huonoimmillaan viiden ottelun tappioputkessa, mutta suunta kääntyi kesällä, jolloin joukkue oli parhaimmillaan kuuden ottelun tappiottomassa putkessa.[41][42] Inter ei päässyt ylempään loppusarjaan ja sijoittui liigassa seitsemänneksi.[43] Joukkueen paras maalintekijä oli edellisen kauden tavoin Darren Smith (yhdeksän maalia).[44]

Kaudella 2025 Inter palasi muutaman vuoden tauon jälkeen Veikkausliigan kärkisijoille. Joukkue sai onnistuneen alun kaudelle voittamalla Liigacupin finaalissa HJK:n rangaistuspotkukilpailun jälkeen.[45] Liigassa Inter pelasi 19 ensimmäistä ottelua tappiotta, mikä rikkoi mestaruuskaudelta 2008 peräisin olevan seuraennätyksen.[46] Inter oli runkosarjan ykkönen[47], mutta ylemmässä loppusarjassa se tippui toiseksi mestaruuden mennessä KuPS:lle. Hopeasija ja europaikka varmistuivat viimeisellä kierroksella Interin voittaessa Ilveksen 2–0.[48] Kauden 2025 menestys perustui erityisesti joukkueen ulkomaalaispelaajien panokseen.[49] Dimitri Legbo oli paras maalintekijä 12 osumallaan, ja maalisyöttöjä keräsivät eniten Loic Essomba (10 syöttöä), Florian Krebs (9 syöttöä) ja Axel Kouame (7 syöttöä).[50] Kouame myytiin elokuussa Ruotsiin AIK:hon mediatietojen mukaan noin miljoonalla eurolla.[51][52] Maalivahti Eetu Huuhtanen palkittiin liigan vuoden parhaana maalivahtina.[53] Kauden aikana Inter julkisti kahden vuoden jatkosopimuksen päävalmentaja Vasaran kanssa.[54]

Seuratunnukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuravaakunat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuravaakunan idea on lainattu Kamerunin jalkapallomaajoukkueelta, joka oli iso puheenaihe seuran perustamisvuonna 1990 jolloin joukkue eteni Italian MM-kisoissa puolivälieriin.[55] Seuravaakunan viimeisteli entinen olympiapurjehtija Annika Mannström, joka oli AD-assistenttina mainostoimistossa tuohon aikaan. Mannström on kertonut piirtäneensä tunnuksen kuvittajan tavallisena työtehtävänä. Kaksikieliselle kaupungille ja seuralle ominaisesti sanat Åbo ja Finland ovat näkyvä osa tunnusta.[56]

Värit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Timo Furuholm FC Interin pelipaidassa.

Seuran värejä ovat sininen, musta ja punainen, jotka esiintyvät myös seuran peliasussa. Seuran värit ja nimi ovat lainattu italialaiselta Inter Milanolta.[57][55]

Stadion

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Veritas-stadion
Veritas-stadion.

FC Inter pelaa kotiottelunsa Veritas-stadionilla Kupittaalla, aivan Turun keskustan tuntumassa. Stadionilla pelaa myös toinen turkulainen seura TPS.

Stadion käsittää neljä katsomoa: vuoden 1952 olympialaisiin valmistuneen Olympiakatsomon, vuonna 2003 valmistuneen pääkatsomon, vuoden 2009 naisten EM-kisoihin valmistuneen läntisen päätykatsomon sekä vuonna 2023 valmistuneen itäisen päätykatsomon. Veritas Stadionin istumakapasiteetti on 9 072 paikkaa.[58]

FC Interin ja koko Veritas-stadionin yleisöennätys on 19. lokakuuta 2019 Suomen mestaruuden ratkaisseesta Interin ja KuPS:n ottelusta, jota seurasi 9 125 katsojaa.[59] Veritas Stadionilla on lämmitettävä luonnonnurmi (107 × 67 m) joka on edellytyksenä siihen, että Turussa voidaan pelata myös kansainvälisiä otteluita.[60]

Pelaajat ja valmentajat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyinen joukkue

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tilanne 1.5.2026.[61][62]

Nro Paikka Pelaaja
1 M Suomi Eetu Huuhtanen
2 P Suomi Jussi Niska
3 P Suomi Juuso Hämäläinen
4 K Ghana Prosper Ahiabu
5 P Suomi Albin Granlund
8 K Suomi Johannes Yli-Kokko
9 H Suomi Jasse Tuominen
10 H Sierra Leone Alie Conteh
11 H Burkina Faso Jean Botué
12 M Suomi Eero Vuorjoki
13 M Suomi Alex Hildén
14 K Suomi Janne-Pekka Laine
16 H Nigeria Clinton Jephta
Nro Paikka Pelaaja
17 K Ghana Bismark Ampofo
18 P Suomi Seth Saarinen
19 K Suomi Iiro Järvinen
20 P Suomi Axel Sandler
21 P Suomi Ilari Kangasniemi
22 P Suomi Luka Kuittinen
23 H Kamerun Loic Essomba
24 P Suomi Julius Tauriainen
25 H Suomi Henri Salomaa
26 H Suomi Vilho Huovila
27 H Suomi Vincent Ulundu
35 K Suomi Eeli Kiiskilä
36 M Suomi Ville Seppä

Valmennus ja taustat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Päävalmentaja: Suomi Vesa Vasara
  • Valmentaja: Suomi Riku Paularinne
  • Maalivahtivalmentaja: Suomi Miika Salmi
  • Fysiikkavalmentaja: Suomi Teemu Ahonen
  • Joukkueenjohtaja: Suomi Niko Lehikoinen
  • Lääkäri: Suomi Tero Silto
  • Fysioterapeutti: Suomi Ville Peltonen
  • Fysioterapeutti: Suomi Aleksi Moilanen
  • Huoltaja: Suomi Seppo Pajunen

Entiset pelaajat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Luettelo FC Inter Turussa pelanneista jalkapalloilijoista

Entiset päävalmentajat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saavutukset ja ennätykset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saavutukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Suomen mestaruus: 1 (2008)
  • SM-hopea: 4 (2011, 2012, 2019, 2020, 2025)
  • Suomen Cup: 2 (2009, 2018)
  • Suomen Cup, hopea: 5 (2014, 2015, 2020, 2022, 2024)
  • Liigacup: 4 (2008, 2024, 2025, 2026)
  • Liigacup, hopea: 2 (2007, 2022)

Eurocup-ottelut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
KausiKilpailuKierrosVastustajaTulos
2005Intertoto Cup1.Islanti ÍA0–0, 4–0
2.Kroatia Varteks2–2, 3–4
2009Mestarien liiga2.Moldova Sheriff Tiraspol0–1, 0–1
2010Eurooppa-liiga3.Belgia Genk1–5, 2–3
2012Eurooppa-liiga2.Alankomaat Twente1–1, 0–5
2013Eurooppa-liiga1.Färsaaret Víkingur Gøta0–1, 1–1
2019Eurooppa-liiga1.Tanska Brøndby IF1–4, 2–0
2020Eurooppa-liiga1.Unkari Honvéd1–2 (jo)
2021Konferenssiliiga1.Unkari Puskás AFC1–1, 0–2
2022Konferenssiliiga1.Kosovo KF Drita1–0, 0–3
2026Konferenssiliiga1.Bosnia ja Hertsegovina FK Sarajevo1–1, 2–1
2.Turkki İstanbul Başakşehir FK

Seuraennätykset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Eniten maaleja: Timo Furuholm, 85[63] (2005–2011, 2017–2021)
  • Eniten otteluita: Ari Nyman, 406[64] (2000–2006, 2009–2018)
  • Yleisöennätys: 9 125 (FC Inter–Kups 2019)

Tilastot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sarjasijoitukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

     Pääsarja

Kausi Sarja Sija O V T H TM - PM P
1992 Kolmonen 6. 22 9 2 11 39 - 37 29
1993 Kakkonen (Länsilohko) 2. 22 14 5 3 71 - 32 47
1994 Ykkönen 3. 26 11 9 6 47 - 25 42
1995 Ykkönen 1. 26 17 5 4 63 - 20 56
1996 Veikkausliiga 6. 27 11 6 10 28 - 30 39
1997 Veikkausliiga 10. 27 6 8 13 23 - 42 26
1998 Ykkönen (Etelälohko) 2. 18 9 5 4 32 - 16 32
1998 Ykkönen (Noususarja) 3. 9 4 2 3 9 - 10 17
1999 Veikkausliiga 5. 29 11 6 12 38 - 37 39
2000 Veikkausliiga 7. 33 11 7 15 47 - 54 40
2001 Veikkausliiga 5. 33 15 4 14 46 - 47 49
2002 Veikkausliiga 6. 29 9 9 11 33 - 29 36
2003 Veikkausliiga 7. 26 10 5 11 43 - 41 35
2004 Veikkausliiga 4. 26 13 5 8 42 - 34 44
2005 Veikkausliiga 5. 26 12 8 6 38 - 20 44
2006 Veikkausliiga 10. 24 7 7 10 25 - 35 28
2007 Veikkausliiga 9. 26 7 13 6 32 - 28 33
2008 Veikkausliiga 1. 26 15 9 2 46 - 12 54
2009 Veikkausliiga 5. 26 11 7 8 38 - 30 40
2010 Veikkausliiga 6. 26 10 7 9 34 - 32 37
2011 Veikkausliiga 2. 33 16 9 8 70 - 44 57
2012 Veikkausliiga 2. 33 17 7 9 57 - 42 58
2013 Veikkausliiga 9. 33 9 13 11 31 - 38 40
2014 Veikkausliiga 9. 33 8 12 13 42 - 47 36
2015 Veikkausliiga 4. 33 13 10 10 45 - 35 49
2016 Veikkausliiga 11. 33 7 11 15 28 - 41 32
2017 Veikkausliiga 9. 33 10 8 15 54 - 57 38
2018 Veikkausliiga 7. 33 10 10 13 37 - 44 40
2019 Veikkausliiga 2. 27 15 3 9 42 - 29 48
2020 Veikkausliiga 2. 22 12 5 5 36 - 17 41
2021 Veikkausliiga 4. 27 14 3 10 45 – 32 45
2022 Veikkausliiga 5. 27 10 5 12 42 – 36 35
2023 Veikkausliiga 6. 27 10 5 12 35 – 40 35
2024 Veikkausliiga 7. 27 12 5 10 46 – 34 41
2025 Veikkausliiga 2. 32 17 10 5 60 – 33 61

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. 1 2 Joukkueet: FC Inter Veikkausliiga. Viitattu 10.1.2025.
  2. ↑ Pietarinen, Heikki: Finland - List of League First Level Tables The Rec.Sport.Soccer Statistics Foundation. Viitattu 8.4.2018. (englanniksi)
  3. ↑ UEFA rankings UEFA. 8.4.2024. Viitattu 8.4.2024.
  4. ↑ FC Interin perustamisesta 30 vuotta Fcinter.fi. 18.6.2020. Viitattu 16.8.2020.
  5. 1 2 Historia 1990-93 FC Inter. Arkistoitu 2.12.2013. Viitattu 24.4.2014.
  6. ↑ Nimen rekisteröinti PRH. Viitattu 24.4.2014.
  7. ↑ admin: FC Interin kausi päättyi hopeamitalijuhliin FC Inter. 30.10.2011. Viitattu 15.1.2026.
  8. ↑ Veikkausliigan verkkonäyttely: FC Inter urheilumuseo.fi. Arkistoitu 27.5.2016. Viitattu 21.4.2012.
  9. ↑ Näin kävi Veikkausliigassa 2012 Yleisradio. 9.3.2013. Viitattu 1.5.2026.
  10. ↑ Päävalmentaja jättää Interin - tappio Vantaalla oli liikaa Yleisradio. 26.5.2016. Viitattu 1.5.2026.
  11. ↑ TPS:n nousutoivo kariutui – Kuqin veljesten Inter jatkaa liigassa MTV Uutiset. 29.10.2016. Viitattu 1.5.2026.
  12. ↑ FC Inter vei Suomen cupin nimiinsä Veikkausliiga. 12.5.2018. Viitattu 1.5.2026.
  13. ↑ Inter-ikoni Henri Lehtonen lopettaa uransa Interissä FC Inter. 13.10.2017. Viitattu 4.5.2026.
  14. ↑ Ari Nymanin ura Interissä päättyy – Seuraikoni pelaa kotiyleisön edessä viimeistä kertaa sunnuntaina Turun Sanomat. 20.10.2018. Viitattu 4.5.2026.
  15. ↑ Seuraikoni jäi ilman jatkosopimusta – turkulaisseuran kannattajat pohtivat protestia Ilta-Sanomat. 29.9.2017. Viitattu 4.5.2026.
  16. ↑ Ari Nyman itki viimeisen kotipelinsä jälkeen, lähtöpassit Interistä yllättivät seuraikonin – ”Ei ollut minun päätökseni” Ilta-Sanomat. 21.10.2018. Viitattu 4.5.2026.
  17. ↑ Nymanin Inter-ura päättyi vastentahtoisesti Aamuset. 21.10.2018. Viitattu 4.5.2026.
  18. ↑ Pitkä odotus on ohi! KuPS otti mestaruuden – IS seurasi kultataistoa hetki hetkeltä Ilta-Sanomat. 19.10.2019. Viitattu 1.5.2026.
  19. ↑ Pelipaikkojen parhaat kaudella 2019 palkittiin Veikkausliiga. 21.11.2019. Viitattu 1.5.2026.
  20. ↑ Veikkausliiga päättyy runkosarjaan Veikkausliiga. 29.10.2020. Viitattu 2.5.2026.
  21. ↑ Veikkausliigassa hopealle sijoittunut FC Inter katsoo nälkäisenä tulevaisuuteen Turun Seutusanomat. 23.11.2020. Viitattu 2.5.2026.
  22. ↑ HJK vei Suomen cupin nimiinsä Veikkausliiga. 3.10.2020. Viitattu 2.5.2026.
  23. ↑ Veikkausliiga-konkari Mika Ojala lopettaa uransa – "Olen saanut enemmän kuin ikinä kuvittelin" MTV Uutiset. 4.11.2020. Viitattu 2.5.2026.
  24. ↑ FC Inter neljäs kauden 2021 Veikkausliigassa – legendat hyvästeltiin maalijuhlissa fcinter.fi. Viitattu 2.5.2026.
  25. ↑ Kutkuttava siirtouutinen Veikkausliigasta! Petteri Forsell siirtyy Turun Interiin Ilta-Sanomat. 11.8.2021. Viitattu 3.5.2026.
  26. 1 2 Petteri Forsell - tilastot Transfermarkt. Viitattu 3.5.2026.
  27. ↑ FC Inter jatkaa espanjalaisvalmennuksessa – Miguel Grau ottaa komennon Turussa: "Identifioin itseni hyökkäävän jalkapallon ystäväksi" Yleisradio. 6.11.2021. Viitattu 3.5.2026.
  28. ↑ Vainikka, Jussi: Honka voitti jalkapallokalenteriin palanneen liigacupin – juhli finaalissa upeilla laukauksilla Yle. 19.3.2022. Viitattu 19.3.2022.
  29. ↑ KuPS voitti Suomen cupin! Ilta-Sanomat. 17.9.2022. Viitattu 17.9.2022.
  30. ↑ Veikkausliigan Interin päävalmentaja pihalle – apuvalmentaja korvaa Miguel Graun Helsingin Sanomat. 19.9.2022. Viitattu 3.5.2026.
  31. ↑ Veikkausliigan sarjataulukko 2022 Veikkausliiga. Viitattu 3.5.2026.
  32. ↑ Inter vahvisti Jarkko Wissin sopimuksen – tamperelainen valmentaa Turussa seuraavat kaksi vuotta Turun Sanomat. 23.9.2022. Viitattu 3.5.2026.
  33. ↑ FC Inter antoi potkut Jarkko Wissille – MTV Urheilun tiedot: Ahdisteli naistyöntekijää kauden päätösjuhlassa MTV Uutiset. 6.11.2023. Viitattu 3.5.2026.
  34. ↑ Veikkausliigan sarjataulukko 2023 Veikkausliiga. Viitattu 3.5.2026.
  35. ↑ Veikkausliigan pelaajatilastot kaudella 2023 Veikkausliiga. Viitattu 3.5.2026.
  36. ↑ Vesa Vasara Interin päävalmentajaksi Veikkausliiga. 18.11.2023. Viitattu 4.5.2026.
  37. ↑ Inter hankki puolustukseensa entisen Huuhkaja-pelaajan – Albin Granlund siirtyy sinimustien paitaan Turun Sanomat. 2.12.2023. Viitattu 4.5.2026.
  38. ↑ Florian Krebs Interin riveihin FC Inter. 2.5.2024. Viitattu 4.5.2026.
  39. ↑ Liigacupin finaali venyi rankkareille – Inter voittoon trillerin jälkeen Helsingin Sanomat. 30.3.2024. Viitattu 4.5.2026.
  40. ↑ KuPS nousi takaa ohi Suomen Cupin voittoon – Petteri Pennanen ratkaisi pelin upealla laukauksella Yleisradio. 21.9.2024. Viitattu 5.5.2026.
  41. ↑ KuPSin voittomaali kuumensi tunteita kärkiottelussa – ”Olin ihan varma, että tuomari viheltää sen” Yleisradio. 31.5.2024. Viitattu 4.5.2026.
  42. ↑ FC Interin tappioton putki poikki karvaalla tavalla Yleisradio. 10.8.2024. Viitattu 4.5.2026.
  43. ↑ Veikkausliigan sarjataulukko 2024 Veikkausliiga. Viitattu 4.5.2026.
  44. ↑ FC Interin pelaajatilastot 2024 Veikkausliiga. Viitattu 4.5.2026.
  45. ↑ Liigacupin finaalista tuli kammottava maalisauna – Teemu Pukin maalit eivät riittäneet Ilta-Sanomat. 29.3.2025. Viitattu 5.5.2026.
  46. ↑ Inter kärsi kauden ensimmäisen tappionsa vajaamiehisenä Kuopiossa FC Inter. 17.8.2025. Viitattu 5.5.2026.
  47. ↑ Joukkueen yhtenäisyys vei Interin runkosarjan voittoon FC Inter. 19.9.2025. Viitattu 5.5.2026.
  48. ↑ Näin kävi päätöskierroksella – Inter jätti Ilveksen ihmettelemään ja nappasi hopeamitalit sekä paikan europeleihin Turun Sanomat. 9.11.2025. Viitattu 5.5.2026.
  49. ↑ Florian Krebs nousi hetkessä Veikkausliigan parhaimmistoon – nuoret ulkomaalaiset loistavat FC Interissä Yleisradio. 27.7.2025. Viitattu 5.5.2026.
  50. ↑ Inter pelaajatilastot kaudella 2025 Veikkausliiga. Viitattu 5.5.2026.
  51. ↑ Axel Kouame jättää Interin Veikkausliiga. 30.8.2025. Viitattu 5.5.2026.
  52. ↑ Expressen: Interin tähti­pelaaja siirtyy Ruotsiin Yleisradio. 29.8.2025. Viitattu 5.5.2026.
  53. ↑ Captain’s Ball 2025 – Katso kaikki palkitut STT Info. 4.12.2025. Viitattu 5.5.2026.
  54. ↑ Veikkausliigaa johtava Inter pitää kiinni Vesa Vasarasta – ”Menestys antaa lisäboostia työhön” Yleisradio. 22.8.2025. Viitattu 5.5.2026.
  55. 1 2 Kanerva, Juha: Taistelu Turusta. Urheilulehti: Veikkausliigan kausiopas 2018, vko 17/2018.
  56. ↑ Jägerskiöld Nilsson, Leonard & Lahti, Petri (Renvall, Tuomas käänt.): Jalkapallon seuravaakunat: joukkueiden viralliset tunnukset ja niiden historia, s. 164. Helsinki: Minerva Kustannus, 2018. ISBN 978-952-312-691-6
  57. ↑ FC Inter Veikkausliiga. Viitattu 28.10.2016.
  58. ↑ Urheilustadion Veritas Stadion. Viitattu 1.5.2026.
  59. ↑ TS hetki hetkeltä: KuPS on jalkapallon Suomen mestari – Inter joutuu tyytymään hopeaan Turun Sanomat. 19.10.2019. Arkistoitu 19.10.2019. Viitattu 19.10.2019.
  60. ↑ Veritas stadion, stadion veritasstadion.fi. Arkistoitu 30.1.2012. Viitattu 1.2.2012.
  61. ↑ Joukkueet: FC Inter Veikkausliiga. Viitattu 1.5.2026.
  62. ↑ Joukkue 2026 FC Inter. Viitattu 1.5.2026.
  63. ↑ Veikkausliigan maalitilastot kautta aikojen Veikkausliiga. Viitattu 11.5.2026.
  64. ↑ Veikkausliigan ottelutilastot kautta aikojen Veikkausliiga. Viitattu 11.5.2026.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=FC_Inter_Turku&oldid=24120835”