FC Lahti

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
FC Lahti
FC Lahti logo.png
Koko nimi FC Lahti
Lempinimet Mustat Kuhnurit
Perustettu 7. marraskuuta 1996 (22 vuotta sitten)
Kaupunki Lahti
Kenttä Lahden kisapuisto
– kapasiteetti 3 000
Sarja Veikkausliiga
Sarjataso 1.
Värit          
Puheenjohtaja Mika Halttunen
Joukkueen värit
Kotipeliasu
Joukkueen värit
Vieraspeliasu
Mitalit
Veikkausliiga
Pronssia Pronssia 2008, 2014
Suomen Cup
Hopeaa Hopeaa 2002
Liigacup
Kultaa Kultaa 2007, 2013, 2016
Hopeaa Hopeaa 2004, 2005

FC Lahti on lahtelainen jalkapalloseura, jonka edustusjoukkue pelaa kaudella 2018 Suomen korkeimmalla sarjatasolla Veikkausliigassa. FC Lahti pelaa kauden kaikki kotiottelunsa Lahden Kisapuistossa.[1]

FC Lahti perustettiin vuonna 1996, kun FC Kuusysin ja Lahden Reippaan edustusjoukkueet yhdistettiin. Veikkausliigassa se on pelannut kausilla 1999–2010 ja uudelleen kaudesta 2012 alkaen.[2] Seura on saavuttanut Veikkausliigan pronssia kausilla 2008 ja 2014 sekä Suomen Cupin hopeaa kaudella 2002.[3][4]

Vuonna 2018 perustettu FC Lahti aloitti A-poikien SM-sarjassa.[5] Joukkue korvasi Kakkosesta pudonneen FC Lahti Akatemian. Muita juniorijoukkueita A-junioreista F-junioreihin hallinnoi FC Reipas.[6]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuvuodet Ykkösessä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

FC Lahti perustettiin 7. marraskuuta 1996 jatkamaan FC Kuusysin ja Lahden Reippaan perinteitä lahtelaisena jalkapallon huippuseurana[7]. Reipas ja Kuusysi päättivät keskittyä jatkossa vain junioritoimintaan ja naisjalkapalloon. FC Lahti aloitti kaudella 1997 Kuusysin 1. divisioonan etelälohkon sarjapaikalla ja reservijoukkueeksi perustettu Pallo-Lahti 2. divisioonassa Reippaan sarjapaikalla. Joukkueen valmentajana ja managerina toimi Harri Kampman apunaan Esa Pekonen.

Joukkue kasattiin perustajaseurojen parhaimmistosta. Pelaajistosta tulikin täysin lahtelainen muutamaa ulkomaalaispelaajaa lukuun ottamatta. Myös paikallinen yrityselämä lähti innolla tukemaan FC Lahtea. Mustat paidat nousivat heti alussa joukkueen tunnusmerkiksi - kokomusta voitti jopa paitojen väristä järjestetyn yleisöäänestyksen. FC Lahden ensimmäinen kausi alkoi kuitenkin pelillisesti vaisusti. Kesän koittaessa peli kuitenkin parani, ja lopulta sijoitus lohkossa oli toinen.

FC Lahden aiempi logo.

Seuraavalla kaudella FC Lahden selkeä tavoite oli nousta Veikkausliigan, mitä helpotti liigan laajentuminen kahdentoista joukkueen sarjaksi. Pelaajisto muuttui varsin paljon. Neljän ulkomaalaisvahvistuksen Lahti sai kovan luokan paluumuuttajan, kun Ajaxissakin pelannut Petri Tiainen liittyi joukkueeseen. Kesken kauden Lahteen palasi myös Ismo Lius. Alkukaudesta nousuhaaveet kokivat kuitenkin kolauksen, kun päävalmentaja Harri Kampman siirtyi Skotlannin pääsarjassa pelaavan Motherwellin manageriksi. Kakkosvalmentaja Esa Pekonen otti ohjat käsiinsä ja tekikin erinomaista työtä, sillä Lahti voitti lohkonsa ja varmisti nousunsa yläloppusarjassa jo kolme kierrosta ennen kauden päätöstä. Lisäksi FC Lahti voitti Ykköscupin ja eteni Suomen Cupissa 16 parhaan joukkoon.

Liigataival alkaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisen liigakaudeksi joukkue muuttui jälleen. Kapteeni Tero Penttilä siirtyi Hakaan, ja mustapaitojen rinkiin liittyivät kokeneet Jarkko Koskinen, Petri Järvinen ja Rodrigo. Lisäksi Kirkkonummelta hankittiin lupaava Mika Väyrynen.

Menestys liigassa ei kuitenkaan vastannut odotuksia. Valmentaja Pekonen sai lähteä ja tilalle nousi Jari Pyykölä. Pekonen palasi joukkueeseen loppukaudesta, tosin pelaajana. FC Lahden riveissä pelasi kauden aikana seitsemän ulkomaalaista, mikä vaikutti osaltaan joukkuehenkeen. Kausi päättyi karsintaotteluihin FF Jaroa vastaan, joissa Lahti pelastui lopulta Jarkko Koskisen rangaistuspotkumaalilla.

Toinen liigakausi toi sijoituksen kahdeksantena. Kausi alkoi heikosti, mutta syksyllä peli kulki ja sarjapaikka varmistui. Jari Pyykölä ajoi joukkueeseen kurinalaista joukkuepuolustamista ja antoi vastuuta nuorille pelaajille. Taloudellisesti merkittävin uutinen oli Petri Pasasen siirto AFC Ajaxiin. Lisäksi Heikki Haara siirtyi kauden aikana Wimbledon FC:hen.

Kausi 2001 oli tuloksellisesti vaihteleva. Alkukaudesta pisteitä kertyi puolustavalla taktiikalla niukasti. Valmentaja Jari Pyykölä muutti kuitenkin pelisuunnitelmaa hyökkäävämmäksi, mikä toimi myös tuloksellisesti. Syksyllä peli jatkui yleisöystävällisenä, mutta joukkue menetti tehokkuutensa. Veikkausliiga päättyi FC Lahden osalta yhdeksänteen sijaan. Tavoitteena ollut kahdeksan parhaan joukkoon sijoittuminen valui käsistä, kun viimeisellä kierroksella KuPS vei pisteet ja nousi Lahden ohi.

Mustapaitojen pelaajat nousivat maajoukkueeseen laajalla rintamalla. U21-joukkueessa pelasivat Jarno Heinikangas ja Tuomas Haapala. Alle 20-vuotiaiden maailmanmestaruuskilpailuissa lahtelaisista pelasivat Teemu Lampinen ja Jukka Hirvonen. 18-vuotiaiden EM-kotikisoissa pelasi kolme lahtelaista: Henri Ahonen, Janne Hannula ja Pekka Lagerblom. Kauden aikana Lahti solmi myös milanolaisen Interin kanssa satelliittiseurasopimuksen. Resurssien puutteen vuoksi hallitus päätti lakkauttaa reservijoukkue FC Pallo-Lahden toiminnan.

Kampmanin paluu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Harri Kampmanin vuosien aikana FC Lahti saavutti parhaat sijoituksensa Veikkausliigassa, ennen pronssista kautta 2008.

Seuraava kausi alkoi tutun valmentajan johdolla, kun Harri Kampman palasi Motherwellin ja Tampereen kierrokseltaan Lahteen. Seura asetti tavoitteekseen kuudennen sijan sarjassa. Kampmanin mukanaan tuoma aggressiivisen karvauspeli toimi varsinkin keskikesällä mallikkaasti. Nuo keskikesän pelit pelattiin poikkeuksellisesti Kisapuistossa. Joukkue olikin tavoitteessaan vielä yläloppusarjan alkaessa, mutta heikko syksy pudotti sijoituksen kahdeksanneksi. Suomen Cupissa tulos oli kuitenkin parempi. Gnistania vastaan joukkue oli pitkään pulassa, mutta Lahti voitti pelin lopulta numeroin 2-0. Välierässä Allianssia vastaan sankariksi nousi Gabor Bardi rangaistuspotkutorjunnoillaan. Joukkue taisteli itsensä finaaliin asti, mutta ei kyennyt loppuottelussa kaatamaan vahvaa Hakaa.

Kaudeksi 2003 FC Lahti sai kaksi kovaa, kokenutta ja tuttua vahvistusta. Uusina niminä seuraan liittyivät Jukka Koskinen ja Tommi Kautonen. Surkeasta kauden aloituksesta huolimatta joukkue saavutti siihen astisen liiga-aikansa parhaan sijoituksen ollen viides. Joukkue oli pelaajistoltaan lähes täysin lahtelainen. Suomen Cup päättyi masentavasti Käpylän Pallolle kärsittyyn tappioon. Kauden päätteeksi loistavan kauden pelannut Pekka Lagerblom siirtyi Saksaan ja Werder Bremeniin.

Kausi 2004 muistetaan ennen kaikkea Jari Litmasen paluusta kotikaupunkiinsa. Litmasen myötä FC Lahti sai valtavasti mediahuomiota. Ensiesiintymisensä Litmanen teki Liigacupin finaalissa, jonka Allianssi lopulta vei nimiinsä. Kokoonpano muuttui muutenkin, sillä Michail Slawuta ei jatkanut joukkueessa ja Tuomas Haapala sekä Niki Helenius siirtyivät MyPaan. Lahden paitaan siirtyi U21-maalivahti Tatu Niskanen.

Kauden avausottelussa Lahden Stadionilla oli todellinen yleisöryntäys, kun 12850 lahtelaista halusi nähdä Litmasen paluun. Veikkausliiga kulki lahtelaisittain kohtalaisesti, mutta liian monet tasapelit toivat lopulta sijan seitsemän. Joukkue kärsi tappioita koko kaudella vain kuusi eli saman määrä kuin hopeaa ottanut Allianssi. Suomen Cupissa joukkue eteni kahdeksan parhaan joukkoon. Cup-taival päättyi 8. kierroksella Valkeakoskella. Njazi Kuqi vakuutti Birminghamin ja solmi kauden päätteeksi 3,5-vuotisen sopimuksen Valioliigaan.

2005 Lahti teki muutamia nimekkäitä hankintoja (mm. Mika Kottila) ja joukkue nostettiin mediassa jopa mestarisuosikiksi. Liigacupin finaalissa Lahti kohtasi jälleen Allianssin, mutta pokaali matkasi taas Vantaalle. Veikkausliigakausi käynnistyi jälleen tahmeasti. Kun puolustuksen loukkaantumistilanne helpotti, näkyi se heti tuloksissa ja joukkue sai myös kaivattuja voittoja. Loppusijoitus oli kuudes. Suomen Cupissa FC Lahti taipui vasta semifinaalin rangaistuslaukauskilpailussa TPS:lle. Christian Sund siirtyi maaliskuussa Norjan Stabækiin. Kauden jälkeen myös Kari Arkivuo muutti Norjaan Sandefjordin joukkueeseen. Päävalmentaja Harri Kampmanin työsopimus purettiin värikkäiden vaiheiden jälkeen loppuvuodesta.

Muurisen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uusi kausi alkoi Antti Muurisen johdolla. Alkukautta varjostivat etenkin kotiotteluissa ilmennyt tehottomuus ja loukkaantumiset. Christian Sundin paluu sai kuitenkin pelin taas toimimaan ja pistepussi alkoi karttua parempaan tahtiin. Ensimmäistä kauttaan Muurisen komennossa pelannut FC Lahti sijoittui Veikkausliigassa kahdeksanneksi. Kauden jälkeen Tommi Kautonen, Mika Kottila ja Jarkko Koskinen päättivät menestyksekkäät uransa.

Muurisen toisella kaudella peli kulki vaihtelevasti ja sijoitus löytyi jälleen keskikastista - tällä kertaa sijalta kahdeksas. Kauden kohokohta oli Liigacupin voitto huhtikuussa. Inter kaatui seuran historian kolmannessa finaalissa rangaistuspotkuilla. Antti Muurinen teki elokuussa sopimuksen HJK:n kanssa ja sai tästä kritiikkiä erityisesti lahtelaisfaneilta. Lopulta Muurinen siirtyikin kesken kauden helsinkiläisseuraan. Lahden loppukauden valmentajana toimi kakkosluotsi Luciano Martins.

Mäkelän aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aloituskokoonpano pronssin ratkaisseessa HJK-ottelussa

Kaudeksi 2008 Lahden valmentajaksi tuli seurassa aikaisemmin pelannut Ilkka Mäkelä. Pelaajisto muuttui hallitusti ja vain neljä (Slawuta, Hauhia, Taulo ja Sund) enemmän pelannutta miestä vaihtoi maisemaa. Mäkelä muutti joukkueen taktiikkaa puolustavammaksi ja toi mukanaan tiukan prässipelin. Talvikaudella peli kulki mainiosti ja liigacupissa Lahti eteni aina välieriin asti, jossa TPS kuitenkin osoittautui vahvemmaksi. Kauden kynnyksellä pitkään palvellut toiminnanjohtaja Jussi Lumio siirtyi syrjään ja tilalle tuli markkinointi- ja myyntijohtajan tehtäviä yritysmaailmassa hoitanut Milko Marsala.

Lahti aloitti kauden vahvasti ja pysytteli tiiviisti sarjataulukon kärkisijoilla. Joukkue pelasi liikkuvaa ja viihdyttävää peliä. Heinäkuun alussa hyvää kautta pelannut Berat Sadik siirtyi Saksan Bundesliigan Arminia Bielefeldiin. Heinäkuussa kaikkien aikojen suomalaisjalkapalloilija Jari Litmanen liittyi Lahden harjoitusrinkiin ja teki huikean paluun pelikentille 11. elokuuta ottelussa Kuopion Palloseuraa vastaan. Lahden 8-1-voittoon päättyneessä ottelussa reilut puoli tuntia pelannut Litmanen teki kaksi maalia ja syötti kaksi osumaa.

Lahti taisteli sijoituksista kärjen tuntumassa kauden loppuun asti. Jonne Kemppisen viime hetken maali kauden toiseksi viimeisessä ottelussa IFK Maarianhamnia vastaan siirsi mahdollisuuden voittaa pronssia kauden viimeiseen otteluun, jossa FC Lahti kohtasi HJK:n. Lahti voittikin HJK:n Finnair Stadiumilla 0-1 Drilon Shalan maalilla. Historiallista pronssijuhlaa todisti helsinkiläisten lisäksi noin 500-600 Lahdesta saapunutta kannattajaa.

Kausi 2009 alkoi Uusi Lahti Cupin voitolla. Helmikuun puolessa välissä toimitusjohtaja Milko Marsala siirtyi uusien haasteiden pariin ja Urpo Karjalainen otti hänen tehtävänsä väliaikaisesti hoitoonsa [8]. Myöhemmin keväällä toimitusjohtajaksi valittiin Hasse Kallström [9]. Joukkue kärsi koko talvi- ja kevätkauden suuresta määrästä loukkaantumisia. Liigacupin otteluissa Lahden kokoonpanossa nähtiin välillä suuri määrä juniori-ikäisiä pelaajia. Varamiehisistä kokoonpanoista huolimatta FC Lahti eteni jatkoon alkulohkostaan ja taipui puolivälierässä vasta rangaistuspotkukilpailussa. Pahin takaisku tuli helmikuussa, kun Rafael loukkasi harjoitusottelussa IFK Mariehamnia vastaan polvensa ja joutui useaksi kuukaudeksi sivuun pelikentiltä [10]. Kuntoutuminen eteni kuitenkin odotettua nopeammin ja kauden alkaessa Rafael oli jo palannut joukkueharjoituksiin. Myös paluu kentille tapahtui jo toisessa sarjaottelussa.

FC Lahti lähti kauteen edellisvuoteen nähden varsin pienin kokoonpanomuutoksin. Pyry Kärkkäinen siirtyi talven aikana HJK:hon ja Pekka Kainu Vaasan Palloseuraan. Lisäksi vähän pelannut Eetu Sassila siirtyi Ykkösen PK-35:een. FC Lahti vahvistui MyPa:sta tulleella Mohamed Fofanalla sekä koeaikanaan vakuuttaneilla City Starsin Toni Huuhkalla ja FC Hämeenlinnan Jussi Heikkisellä. Kauden kynnyksellä joukkueeseen liittyi vielä paluumuuttaja Niki Helenius. Jari Litmanen pelasi keväällä Liigacupin otteluita Lahden paidassa ja teki lopulta kolme päivää ennen kauden avausottelua vuoden jatkosopimuksen FC Lahden kanssa.

Kausi Veikkausliigassa alkoi hyvin, ja joukkue jatkoi edellisellä kaudella alkanutta tappiottomien otteluiden putkea kuudella. Se teki näin myös uuden seuraennätyksen. Kuitenkin loukkaantumiset koettelivat ryhmää jo alkukaudella. Jussi Heikkinen ja Jukka Veltheim loukkaantuivat heti kauden alussa ja liittyivät saman kohtalon harjoituskaudella kokeneen Mika Hännisen seuraan. Pelillisesti kesä jatkui haparoiden. Europelit kuormittivat entisestään loukkaantumisista kärsinyttä joukkuetta, ja heinäkuun liigaotteluissa nähtiin ajoittain varamiehinen lahtelaisryhmä. Hienojen europeliotteiden vastapainoksi pelit kotimaassa takkusivat, ja joukkue vakiinnutti paikkansa sarjataulukossa alemmassa keskikastissa. Kahden ottelun visiitti Kisapuistoon oli yhtä monen tappion myötä pelillisesti epäonnistunut. Lopulta kausi päättyi liigassa odotuksia heikompaan 11. sijaan. Cupissa Lahti selvisi välieriin asti, mutta Inter oli Lahden Stadionilla liian vahva ja jatkoi lopulta mestariksi asti.

Talven aikana FC Lahti menetti edelliskauden runkopelaajistaa maalivahti Viktor Szentpeterin sekä Konsta Hietasen, Kalle Eerolan ja Italiaan siirtyneen Henri Toivomäen. Lisäksi useita vähemmän pelanneita pelaajia siirtyi toisaalle. Juha Tuomi nostettiin ykkösmaalivahdiksi ja toisen paikan otti Janne Leino (FC City Stars). Hyökkäystä vahvistamaan hankittiin FC Hämeenlinnasta edelliskauden Ykkösen maalikuningas Pekka Sihvola. Lainassa ollut puolustaja Jarkko Värttö siirtyi vakituisesti joukkueen riveihin. Lisäksi joukkueeseen liittyivät Janne Törmänen (Klubi-04), Ibrahim Köse (Reipas-A) ja Juho-Matti Heikari (Reipas-A). Liigacupissa ja kevään harjoitusotteluissa joukkueen otteet olivat heikkoja. Erityisesti topparikaksikon Haara - Moilanen pitkät loukkaantumiset aiheuttivat puolustuspeliin haasteita. Kauden alla vielä myös kolmas toppari Toni Huuhka loukkasi sääriluunsa, joten Lahti oli pakotettu hankkimaan joukkueeseen täydennyksiksi Tennant McVean ja Hugo Mirandan. Kaksi vuorokautta ennen avausottelua julkistettiin Jari Litmasen jatkosopimus seuran kanssa. Kausi alkoi tuloksellisesti huonosti, eikä kesäkuukausien ottelut tuoneet parempia tuloksia. Henri Toivomäki, Berat Sadik ja Kalle Eerola palasivat kesken kauden joukkueeseen ja joukkue nousi viimeiseltä sijalta kaksi kierrosta ennen sarjan päätöstä kolmen ottelun voittoputken myötä. IFK Mariehamnia vastaan joukkue jäi tasapeliin ja viimeisestä ottelusta oli käytännössä otettava voitto sarjapaikan säilyttämiseksi. Lahti johti viimeistä ottelua vielä tauolla 0-2, mutta TPS onnistui kääntämään pelin edukseen ja FC Lahden 12 vuoden liigataival päättyi putoamiseen.

Stadion[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Lahden stadion

FC Lahti on pelannut kotiotteluitaan sekä Lahden stadionilla että Kisapuistossa. Stadionin kapasiteetti on 7 465 ja Kisapuiston 3187.

Kannattajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

FCLK eli FC Lahden Kannattajat aloitti toimintansa FC Lahden ensimmäisessä ottelussa. Se on sittemmin kasvanut yhdeksi merkittävimmistä suomalaisista kannattajaryhmistä. FCLK koostuu lähinnä nuorista miehistä, mutta mukaan on tullut myös naisia. Otteluissa ryhmä kannustaa joukkuettaan laulaen ja on tullut tunnetuksi muutenkin värikkäästä esiintymisestään.

FCLK järjestää kauden aikana bussireissuja Veikkausliigan ja Suomen Cupin vierasotteluihin.

Organisaatio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

FC Lahti ry perustettiin vuonna 1996. Seuran toiminta säilyi yhdistyspohjaisena yli vuosikymmenen, kunnes tarve uudenlaiselle toimintamuodolle nousi esiin. Kesällä 2008 perustettiin FC Lahti Oy, jonka hoitoon ry:n jalkapalloliiketoiminta siirrettiin saman vuoden joulukuussa. FC Lahti ry. jäi toimimaan seuran taustayhdistykseksi. Osakeyhtiön ensimmäisen vaiheen osakeanti tuotti 250 000 euron pääoman. Osakkeita merkitsivät 32 henkilöä tai muuta tahoa, joiden joukossa olivat esimerkiksi Jari Litmanen, Joonas Kolkka, puheenjohtaja Urpo Karjalainen, toiminnanjohtaja Milko Marsala, ex-toiminnanjohtaja Jussi Lumio ja valmentaja Ilkka Mäkelä sekä FC Kuusysi. [11][12]

Johtohenkilöt

FC Lahti ry.

Puheenjohtajat

  • Suomen lippu Kari Salmi 1996–1998
  • Suomen lippu Erkki Puolakka 1998–2000
  • Suomen lippu Risto Saloranta 2000–2006
  • Suomen lippu Urpo Karjalainen 2006–2010
 

Toiminnanjohtajat

  • Suomen lippu Jukka Soikkeli 1998
  • Suomen lippu Jussi Lumio 1998–2000
  • Suomen lippu Petri Tiainen 2000–2002
  • Suomen lippu Jussi Lumio 2002–2008
  • Suomen lippu Milko Marsala 2008


FC Lahti Oy

Hallituksen puheenjohtajat

  • Suomen lippu Urpo Karjalainen 2008–17.4.2010
  • Suomen lippu Mika Halttunen 17.4.2010- [13]
 

Toimitusjohtajat

  • Suomen lippu Milko Marsala 2008–2009
  • Suomen lippu Urpo Karjalainen (väliaikainen) 2009
  • Suomen lippu Hasse Kallström 2009-2010
  • Suomen lippu Jussi Lumio (väliaikainen) 2010
  • Suomen lippu Ari Koskinen 1.1.2011-2012
  • Suomen lippu Hasse Kallström 2013
  • Suomen lippu Tomi Honkanen 1.1.2014-

Pelaajat ja valmentajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyinen joukkue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päivitetty 16. maaliskuuta 2018.[14]

Nro Paikka Pelaaja
1 M Makedonia Damjan Siskovski
3 P Suomi Mikko Hauhia (kapteeni)
5 P Venäjä Artem Vyatkin
6 P Saksa Igor Jovanović
7 H Afganistan Fareed Sadat
8 K Suomi Xhevdet Gela
9 H Brasilia Stênio Garcia Dutra
11 K Suomi Drilon Shala
12 M Suomi Santeri Pakkanen
14 H Viro Henri Anier
15 P Sierra Leone Hassan Sesay
16 H Suomi Santeri Hostikka
17 H Suomi Tomi Kult
Nro Paikka Pelaaja
18 K Venäjä Pavel Osipov
19 K Suomi Aleksi Paananen
20 H Suomi Irfan Sadik
22 K Suomi Loorents Hertsi
23 P Suomi Kalle Taimi
24 P Suomi Paavo Voutilainen
28 K Suomi Oskari Kekkonen
31 M Suomi Joona Tiainen
34 K Suomi Eemeli Virta
80 K Viro Artjom Dmitrijev

Valmentajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Entiset pelaajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ulkomaalaispelaajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ulkomaalaispelaajat ovat aina olleet osa FC Lahden kokoonpanoa. Vielä yhdelläkään kaudella joukkueen kokoonpano ei ole muodostunut puhtaasti kotimaisista jalkapalloilijoista. Tämä on tuonut uutta ja erilaista väriä lahtelaiseen jalkapallokulttuurin. Porin Jazzin 90-luvun alussa aloittama brasialaispelaajien palkkaamisbuumi näkyi myös FC Lahden pelaajistossa vielä vuosituhannen vaihteeseen asti. Myöhemmin ulkomaalaispelaajia on hankittu monipuolisemmin eri maista. Liigataipaleen ensimmäisinä vuosina joukkueessa pelasi määrällisesti paljon ulkomaalaisia, mutta on huomattava monen uran jääneen Lahdessa hyvin lyhyeksi.

1997

  • Englannin lippu David Moore
  • Brasilian lippu Luciano (Luciano Martins Turconi)
  • Unkarin lippu Szolt David
  • Unkarin lippu Gabor Arki
  • Englannin lippu David Hunter
  • Venäjän lippu Mihail Korotajev
  • Venäjän lippu Vjatseslav Kuzin
  • Englannin lippu Simon Livett
  • Viron lippu Anatoli Novozilov

1998

  • Brasilian lippu Deco (Anderson Correa da Silva)
  • Brasilian lippu Juliano
  • Brasilian lippu Bli
  • Englannin lippu David Hunter
  • Englannin lippu Andrew Todd
  • Brasilian lippu Pinduca (Paulo Cardoso Pimentel)
  • Brasilian lippu Luciano (Luciano Martins Turconi)

1999

  • Brasilian lippu Bola (João Batista Pereira)
  • Brasilian lippu Deco (Anderson Correa da Silva)
  • Unkarin lippu Antal Simon
  • Brasilian lippu Rodrigo (Rodrigo Martins Vaz)
  • Brasilian lippu Luciano (Luciano Martins Turconi)
  • Ruotsin lippu Björn Hofvendahl
  • Unkarin lippu Peter Kovacs

2000

  • Unkarin lippu Istvan Hamori
  • Ruotsin lippu Robert Kjellin
  • Brasilian lippu Deco (Anderson Correa da Silva)
  • Unkarin lippu Istvan Kasza
  • Viron lippu Marko Kristal
  • Viron lippu Indrek Zelinski
  • Unkarin lippu Jószef Nyikós

2001

  • Unkarin lippu Istvan Hamori
  • Venäjän lippu Oleg Ivanov
  • Unkarin lippu László Medgyesi
  • Chilen lippu Ruotsin lippu Cecar Pacha
 

2002

  • Unkarin lippu Istvan Hamori
  • Unkarin lippu Gabor Bardi
  • Ruotsin lippu Magnus Samuelsson

2003

  • Unkarin lippu Istvan Hamori
  • Puolan lippu Michal Slawuta
  • Brasilian lippu Igor Rodrigues

2004

  • Puolan lippu Michal Slawuta
  • Ranskan lippu Noam Surrier

2005

  • Puolan lippu Michal Slawuta
  • Brasilian lippu Rafael (Rafael Pires Vieira)

2006

  • Puolan lippu Michal Slawuta
  • Brasilian lippu Marcio (Marcio Meireles)
  • Brasilian lippu Rafael (Rafael Pires Vieira)

2007

  • Puolan lippu Michal Slawuta
  • Brasilian lippu Rafael (Rafael Pires Vieira)

2008

  • Unkarin lippu Viktor Szentpeteri
  • Brasilian lippu Rafael (Rafael Pires Vieira)

2009

  • Unkarin lippu Viktor Szentpeteri
  • Guinean lippu Mohamed Fofana
  • Brasilian lippu Rafael (Rafael Pires Vieira)

2010

  • Paraguayn lippu Hugo Miranda
  • Pohjois-Irlannin lippu Tennant McVea
  • Guinean lippu Mohamed Fofana
  • Brasilian lippu Rafael (Rafael Pires Vieira)

2011

  • Paraguayn lippu Hugo Miranda
  • Brasilian lippu Rafael (Rafael Pires Vieira)
 

2012

  • Unkarin lippu Viktor Szentpeteri
  • Saksan lippu Hendrik Grossöhmichen
  • Kirgisian lippu Saksan lippu Edgar Bernhardt
  • Kamerunin lippu Ariel Ngueukam
  • Brasilian lippu Rafael (Rafael Pires Vieira)

2013

  • Kamerunin lippu Jean Fridolin Nganbe Nganbe
  • Brasilian lippu Vini Dantas
  • Kamerunin lippu Ariel Ngueukam
  • Brasilian lippu Rafael (Rafael Pires Vieira)

2014

  • Sierra Leonen lippu Hassan Sesay
  • Alankomaiden lippu Marokon lippu Hafid Salhi
  • Kamerunin lippu Ariel Ngueukam
  • Brasilian lippu Rafael (Rafael Pires Vieira)

2015

  • Sierra Leonen lippu Hassan Sesay
  • Brasilian lippu Leandro Motta
  • Brasilian lippu Matheus Alves
  • Brasilian lippu Rafael (Rafael Pires Vieira)

2016

  • Sierra Leonen lippu Hassan Sesay
  • Montenegron lippu Boris Tatar
  • Venäjän lippu Ivan Solovjov
  • Venäjän lippu Pavel Osipov
  • Venäjän lippu Aleksandr Vasjutin
  • Brasilian lippu Euller (Euller da Silva Rodrigues)
  • Brasilian lippu Bonilha (Wallace Bonilha Felix)
  • Brasilian lippu Rafael (Rafael Pires Vieira)

2017

  • Viron lippu Henri Anier
  • Saksan lippu Brasilian lippu Hendrik Helmke
  • Saksan lippu Kroatian lippu Igor Jovanovic
  • Venäjän lippu Pavel Nazimov
  • Venäjän lippu Pavel Osipov
  • Sierra Leonen lippu Hassan Sesay
  • Makedonian lippu Marko Simonovski
  • Brasilian lippu Stenio (Stenio Garcia Dutra)
  • Venäjän lippu Aleksandr Vasjutin
 

2018

  • Viron lippu Henri Anier
  • Viron lippu Artjom Dmitrijev
  • Saksan lippu Kroatian lippu Igor Jovanovic
  • Kap Verden lippu Alankomaiden lippu Josimar Lima
  • Venäjän lippu Pavel Osipov
  • Sierra Leonen lippu Hassan Sesay
  • Makedonian lippu Damjan Šiškovski
  • Brasilian lippu Stenio (Stenio Garcia Dutra)
  • Venäjän lippu Aleksandr Vasjutin
  • Venäjän lippu Artjom Vjatkin

2019

  • Ranskan lippu Jean-Christophe Coubronne
  • Saksan lippu Patrick Rakovsky

Entiset päävalmentajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saavutukset ja ennätykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saavutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eurocup-ottelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

FC Lahti saavutti vuonna 2008 historiansa ensimmäisen eurocup-paikan sijoituttuaan Veikkausliigassa kolmanneksi. Lahti osallistui siten kaudella 2009-2010 Eurooppa-liigan karsintoihin. Ensimmäisen karsintakierroksen vastustajat arvottiin 22. kesäkuuta 2009 [15][16]. Sijoittettuna arvonnassa ollut Lahti sai vastustajakseen KS Dinamo Tiranan Albaniasta [17]. Ensimmäinen osaottelu Lahdessa oli kotijoukkueen ja Jari Litmasen näytöstä. Lahti otti turvallisen tuntuisen kolmen maalin johdon toiseen osaotteluun, vaikka vastustaja onnistuikin tekemään vierasmaalin. Litmanen syötti kolme lahtelaisosumaa. Albanian ottelussa osat vaihtuivat ja Tirana oli niskan päällä, mutta ei lahtelaisten onneksi onnistunut maalinteossa kahta kertaa useammin. FC Lahti eteni toiselle kierrokselle.

Toisen ja kolmannen kierroksen arvonnat suoritettiin yhdellä kertaa. Toisen kierroksen vastukseksi nostettiin slovenialainen ND Gorica ja mahdolliseksi kolmannen kierroksen vastustajaksi Club Brugge Belgiasta. Toinen kierros lähti käyntiin hieman takkuillen, kun Gorica vei avausottelun kotikentällään nimiinsä. Tasaväkisesti sujunut ottelu antoi kuitenkin FC Lahden joukkueelle uskoa otteluparin voittamiseen kotikentällä. Hiihtostadionilla nähtiinkin jopa Tirana-ottelua suvereenimpi kotijoukkueen näytös. Jari Litmanen räjäytti yleisön huutoon toisen puoliajan maalillaan, joka tasasi puntit kokonaistilanteessa. Rafaelin maali reilut 10 minuuttia ennen päätösvihellystä oli lopulta viimeinen naula slovenialaisten arkkuun, eivätkä vieraat kyenneet enää kunnon kiriin.

Kolmannelle kierrokselle Lahti matkusti Belgiaan. Lahti hiljensi heti ottelun alussa kotiyleisön, kun Janne Moilanen puski vierasjoukkueen johtoon kulmapotkusta. Brugge osoitti kovuutensa iskemällä kahdesti vielä ensimmäisen puoliajan aikana, mutta Eero Korten maali toi Lahden vielä tasoihin. Lopulta Brugge rankaisi vielä kerran Jonathan Blondelin lisäaikamaalilla, joka jätti hieman karvaan sivumaun muuten loistavaan esitykseen. Kaksi tehtyä vierasmaalia antoi kuitenkin kohtalaiset lähtökohdat ratkaisevaan kotiotteluun.

Loppuunmyydyllä Lahden Stadionilla ennakkosuosikkina otteluun lähtenyt Brugge hallitsi tapahtumia ottelun alkupuolella, mutta ei onnistunut puolittaisista paikoistaan tekemään maaleja. Toisen puoliajan loppua kohden Lahti lisäsi voimaa hyökkäykseen ja alkoi saada tilanteita vastustajan päätyyn. Paras paikka rakentui Jukka Vanniselle, joka epäonnistui laukauksessaan. Lahden painostuksen keskellä Brugge sai vastahyökkäyksensä päätteksi kulmapotkun, jonka jälkitilanteesta pallo löysi tiensä Lahden verkkoon. Lahti ei kuitenkaan luovuttanut ja sai yhä paremmin peliä haltuunsa. Konsta Hietasen lähettämä ja Rafaelin ohi päästämä pystysyöttö löysi 87. minuutilla Vannisen, joka viimeisteli otteun loppulukemiksi 1-1. Lahti painosti viimeiset minuutit, ja Drilon Shala pääsi vielä lisäajalla puskemaan viidestä metristä, mutta pallo leijaili vain niukasti yli Brugge-maalin. Belgialaiset jatkoivat vaivoin Eurooppa-liigan pudotuspelikierrokselle

  • k=kotiottelu / v=vierasottelu
  • 1Q = 1. karsintakierros
Kausi Kilpailu Kierros Maa Vastustaja Ottelutulokset
2009/2010 UEFA Europa League 1Q Flag of Albania.svg KS Dinamo Tirana k 4-1, v 2-0
2Q Flag of Slovenia.svg ND Gorica v 1-0, k 2-0
3Q Flag of Belgium.svg Club Brugge v 3-2, k 1-1
2015/2016 UEFA Europa League 1Q Flag of Sweden.svg IF Elfsborg k 2-2, v 0-5
2018/2019 UEFA Europa League 1Q Flag of Iceland.svg FH Hafnarfjörður k 0-3, v 0-0

Seuraennätykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

päivitetty 29.10.2013

  • Yleisöennätys:
    • 12 850 vs. TP-47, 7.5.2004
  • Suurin voitto (Veikkausliiga):
    • 8-1 vs. KuPS, 11.08.2008
  • Perättäisiä voittoja (Veikkausliiga):
    • 5 ottelua (2000)
  • Perättäisiä ilman tappiota (Veikkausliiga):
    • 15 ottelua (2017)
  • Ilman päästettyä maalia (Veikkausliiga):
    • 5 ottelua (2017)
 
  • Eniten Veikkausliigamaaleja:
  • Eniten sarjaottelumaaleja/kausi:
  • Eniten Veikkausliigamaaleja/kausi:
    • 16 Rafael (2013)

Tilastot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sarjasijoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kausi St S O V Ts T Tm Pm Me P Cup
1997 2 3 27 14 10 3 49 25 +24 52 ?
1998 2 1 27 16 6 5 54 22 +32 54 7.kierros
1999 1 10 28 8 6 14 34 55 –21 30 puolivälierä
2000 1 8 33 10 9 14 36 35 +1 39 välierä
2001 1 9 33 9 9 15 38 48 –10 36 puolivälierä
2002 1 8 29 9 6 14 25 44 –19 33 finaali
2003 1 5 26 11 8 7 40 31 +9 41 ?
2004 1 7 26 9 11 6 37 33 +4 38 puolivälierä
2005 1 6 26 11 5 10 39 36 +3 38 välierä
2006 1 8 24 9 4 11 26 34 –8 31 puolivälierä
2007 1 8 26 9 6 11 38 34 +4 33 puolivälierä
2008 1 3 26 15 3 8 44 24 +20 48 6. kierros
2009 1 11 26 8 7 11 33 40 -7 31 välierä
2010 1 14 26 5 11 10 26 37 -11 26 5. kierros
2011 2 1 24 16 4 4 50 18 +32 52 välierä
2012 1 5 33 16 2 15 45 49 -4 50 6. kierros
2013 1 5 33 15 3 15 47 49 -2 48 6.kierros
2014 1 3 33 15 13 5 45 23 +22 58 välierä
2015 1 5 33 12 12 9 38 35 4 48 6. kierros
2016 1 8 33 10 12 11 42 43 -1 42 välierä
2017 1 4 33 12 13 8 46 30 16 49 E-Lohkon neljäs
2018 1 8 33 9 13 11 30 38 -8 40 puolivälieräkarsinnat

St = sarjataso (1 = Veikkausliiga, 2 = Ykkönen); Sij = sarjasijoitus; O = ottelut; V = voitot; Ts = tasapelit; T = tappiot; Tm = tehdyt maalit; Pm = päästetyt maalit; Me = maaliero; P = pisteet; Cup = Suomen Cup

Selitteet:
mestari / Cup-voittaja
nousija
putoaja

Parhaat maalintekijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mukana ovat vain Veikkausliigan tai Ykkösen osumat.

  • 1997 Brasilian lippu Luciano ja Suomen lippu Marko Niiranen 12
  • 1998 Suomen lippu Ismo Lius 18
  • 1999 Unkarin lippu Peter Kovacs 10
  • 2000 Suomen lippu Mika Väyrynen 10
  • 2001 Suomen lippu Niki Helenius 11
  • 2002 Suomen lippu Pekka Lagerblom 6
  • 2003 Suomen lippu Pekka Lagerblom 7
  • 2004 Suomen lippu Tommi Kautonen 7
  • 2005 Brasilian lippu Rafael 14
  • 2006 Brasilian lippu Rafael 13
  • 2007 Brasilian lippu Rafael 14
  • 2008 Brasilian lippu Rafael 11
  • 2009 Suomen lippu Drilon Shala 8
  • 2010 Brasilian lippu Rafael 6
  • 2011 Suomen lippu Drilon Shala ja Suomen lippu Jonne Kemppinen 8
  • 2012 Suomen lippu Drilon Shala ja Kamerunin lippu Ariel Ngueukam 7
  • 2013 Brasilian lippu Rafael 16
  • 2014 Brasilian lippu Rafael 13
  • 2015 Brasilian lippu Matheus Alves 12
  • 2016 Suomen lippu Jasse Tuominen 10
  • 2017 Makedonian lippu Marko Simonovski 13
  • 2018 Viron lippu Henri Anier 5

Parhaat pelaajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuran valitsema paras pelaaja

  • 1998 -
  • 1999 -
  • 2000 Ruotsin lippu Robert Kjellin
  • 2001 Suomen lippu Jarkko Koskinen
  • 2002 Suomen lippu Lasse Lagerblom
  • 2003 Suomen lippu Jukka Koskinen
  • 2004 Suomen lippu Tommi Kautonen
  • 2005 Brasilian lippu Rafael
  • 2006 Puolan lippu Michal Slawuta
  • 2007 Brasilian lippu Rafael
  • 2008 Suomen lippu Eero Korte
  • 2009 Suomen lippu Jukka Vanninen
  • 2010 Suomen lippu Jari Litmanen
  • 2011 Suomen lippu Mikko Hauhia
  • 2012 Suomen lippu Matti Klinga
  • 2013 Brasilian lippu Rafael
  • 2014 Suomen lippu Mikko Hauhia
  • 2015 Brasilian lippu Matheus Alves
  • 2016 Suomen lippu Jasse Tuominen
  • 2017 Suomen lippu Loorents Hertsi
 

Seuran valitsema vuoden tulokas

  • 1998 -
  • 1999 -
  • 2000 -
  • 2001 -
  • 2002 -
  • 2003 Suomen lippu Ville Taulo
  • 2004 Suomen lippu Antti Pehkonen
  • 2005 ei valittu
  • 2006 Suomen lippu Niko Leppänen
  • 2007 Suomen lippu Pyry Kärkkäinen
  • 2008 Suomen lippu Jukka Vanninen
  • 2009 Suomen lippu Toni Huuhka
  • 2010 Suomen lippu Janne Leino
  • 2011 Suomen lippu Jukka Sinisalo
  • 2012 Suomen lippu Mika Mäkitalo
  • 2016 Suomen lippu Santeri Hostikka
 

FC Lahden Kannattajien vuoden pelaaja

  • 1998 Suomen lippu Ismo Lius
  • 1999 Suomen lippu Timo Marjamaa
  • 2000 Suomen lippu Petri Pasanen
  • 2001 Suomen lippu Niki Helenius
  • 2002 Suomen lippu Jarkko Koskinen
  • 2003 Suomen lippu Mikko Hauhia
  • 2004 Suomen lippu Tommi Kautonen
  • 2005 Brasilian lippu Rafael
  • 2006 Suomen lippu Heikki Haara
  • 2007 Puolan lippu Michal Slawuta
  • 2008 Suomen lippu Konsta Hietanen
  • 2009 Suomen lippu Jukka Vanninen
  • 2010 Suomen lippu Jari Litmanen
  • 2011 Suomen lippu Mikko Hauhia
  • 2012 Suomen lippu Matti Klinga
  • 2013 Brasilian lippu Rafael
  • 2014 Brasilian lippu Rafael
  • 2015 Brasilian lippu Matheus Alves
  • 2016 Suomen lippu Jasse Tuominen
  • 2017 Venäjän lippu Aleksandr Vasjutin

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Stadion | FC Lahti www.fclahti.fi. Viitattu 31.5.2018.
  2. Finland – Divisional Movements RSSSF. Viitattu 21.4.2015.
  3. Finland – List of League First Level Tables RSSSF. Viitattu 21.4.2015.
  4. Finland – List of Cup Finals RSSSF. Viitattu 21.4.2015.
  5. FC Reipas - FC Lahti A - FC Lahti A-nuorten SM-sarjaan www.fcreipas.fi. Viitattu 31.5.2018.
  6. FC Reipas - Joukkueet www.fcreipas.fi. Viitattu 31.5.2018.
  7. Määritä nimeke! fclahti.fi. FCLahti.fi. Viitattu 24.9.2009.
  8. FC Lahti Oy:n toimitusjohtaja Marsala jättää tehtävänsä veikkausliiga.hs.prewise.com. 11.2.2009. Veikkausliiga.com. Viitattu 16.2.2009.
  9. Hasse Kallström FC Lahden toimitusjohtajaksi veikkausliiga.hs.prewise.com. 30.4.2009. Veikkausliiga.com. Viitattu 22.5.2009.
  10. Rafael sivussa kuukausia veikkausliiga.hs.prewise.com. 20.2.2009. Veikkausliiga.com. Viitattu 13.5.2009.
  11. FC Lahden toiminta siirtyy osakeyhtiölle ess.fi. 14.11.2008. ESS.fi. Viitattu 14.11.2008.
  12. FC Lahti Oy:ssä vahvoja vaikuttajia veikkausliiga.hs.prewise.com. 14.11.2008. Veikkausliiga.com. Viitattu 14.11.2008.
  13. FC Lahti hakee varoja osakeannilla mtv3.fi. 17.4.2010. MTV3.fi/Futis. Viitattu 18.4.2010.
  14. Pelaajat fclahti.fi.
  15. FC Lahti Uefan ensimmäiselle kierrokselle fclahti.fi. 1.11.2008. FC Lahden kotisivut. Viitattu 2.11.2008.
  16. UEFA European Football Calendar 2009/2010 xs4all.nl. http://www.xs4all.nl/~kassiesa/bert/uefa/index.html. Viitattu 31.3.2008.
  17. Lahdessa katseet europeleihin vasta sunnuntaina veikkausliiga.hs.prewise.com. 22.7.2009. Veikkausliiga.com. Viitattu 24.7.2009.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]