Siirry sisältöön

Turun Palloseura (jalkapallo)

Tämä on lupaava artikkeli.
Wikipediasta

TPS
Koko nimi Turun Palloseura
Lempinimet Tepsi
Perustettu 24. lokakuuta 1922
Kaupunki Turku
Kenttä Kupittaan jalkapallostadion
– kapasiteetti 8 072
Sarja Ykkösliiga
Sarjataso 2.
Värit          
Puheenjohtaja Jouko Peräaho
Päävalmentaja Ivan Piñol
}}
Kotipeliasu
}}
Vieraspeliasu
Turun Palloseuran jaostot ja joukkueet
Miesten
jalkapallo		Naisten
jalkapallo		Miesten
jääkiekko
Naisten
jääkiekko		KeilailuSalibandy
Lakkautetut jaostot
JääpalloKäsipallo
Mitalit
SM-kilpailu, Mestaruussarja, Veikkausliiga
Kultaa Kultaa 1928, 1939, 1941, 1949, 1968, 1971, 1972, 1975
Hopeaa Hopeaa 1923, 1925, 1926, 1930, 1938, 1944, 1948, 1960, 1984, 1986, 1989
Pronssia Pronssia 1929, 1931, 1957, 1967, 1977, 1987, 1996, 2007, 2009, 2010, 2012
Palloliiton SM
Kultaa Kultaa 1945
Hopeaa Hopeaa 1946
Suomen Cup
Kultaa Kultaa 1991, 1994, 2010
Hopeaa Hopeaa 1965, 1979, 1996, 1997, 2005
Liigacup
Kultaa Kultaa 2012
Hopeaa Hopeaa 2008

Turun Palloseura eli TPS on vuonna 1922 perustettu turkulainen jalkapalloseura, jonka miesten edustusjoukkue pelaa Suomen toiseksi korkeimmalla sarjatasolla Ykkösliigassa. Se pelaa kotiottelunsa Kupittaan jalkapallostadionilla, ja seuran tunnusvärit ovat musta ja valkoinen. Joukkueen ensisijainen peliasu on alusta asti koostunut mustavalkopystyraitaisista paidoista ja valkoisista housuista.

Turun suomenkieliset jalkapalloilijat perustivat TPS:n vastavoimaksi ruotsinkieliselle Åbo IFK:lle. Seura nousi nopeasti kaupungin ykkösjoukkueeksi ja ylsi cup-muotoisen SM-kilpailun loppuotteluun neljän ensimmäisen toimintakautensa aikana kolmesti. Ensimmäisen Suomen mestaruutensa se saavutti 1928. TPS:n suurimmat menestyskaudet ajoittuvat ensimmäisiin sotavuosiin ja 1960- ja 70-lukujen taitteeseen, jolloin seura voitti lukuisia mestaruuksia, joista viimeisimmän 1975. 1980-luvulla TPS saavutti kolme hopeaa ja menestyi eurocup-peleissä. Seura ajautui 1990-luvun alussa kuitenkin talousongelmiin ja niiden seurauksena vuonna 2000 putosi 35 vuoden yhtämittaisen pääsarjakauden jälkeen sarjaporrasta alemmas. TPS:n viimeisin menestysjakso oli 2007–2012, jolloin se saavutti neljä pronssia. Seura joutui kuitenkin uudelleen talousvaikeuksiin ja putosi Veikkausliigasta kauden 2014 päätteeksi. Sen jälkeen joukkue on pelannut pääasiassa toiseksi korkeimmalla sarjatasolla, jolla se on esiintynyt yhtämittaisesti kaudesta 2021 lähtien.

TPS:n miesten edustusjoukkue on voittanut Suomen mestaruuden kahdeksan kertaa, Suomen Cupin kolme kertaa sekä Liigacupin yhden kerran. TPS on pelannut 76 kautta Suomen korkeimmalla sarjatasolla SM-sarjassa ja Veikkausliigassa, eikä se ole koskaan pelannut toiseksi korkeinta sarjatasoa alempana. Joukkue on pelannut vuodesta 1969 lähtien 47 virallista eurocup-ottelua.

TPS:n naisten edustusjoukkue pelaa Suomen toiseksi korkeimmalla sarjatasolla Kansallisessa Ykkösessä. Se on saavuttanut 11 SM-mitalia, mukaan lukien Suomen mestaruuden kaudella 1978.

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perustaminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kielikysymys jakoi 1910- ja 20-luvuilla turkulaisen jalkapalloilun jyrkästi kahtia,[1] ja kaupungin ykkösjoukkueeksi kohonnut ruotsinkielinen Åbo IFK herätti kateutta suomenkielisissä jalkapallopiireissä.[2] ÅIFK saavutti Turun ensimmäiset Suomen mestaruudet vuosina 1910 ja 1920, kun taas suomenkielisiltä puuttui riittävän vahva ja yhtenäinen joukkue.[1] Turun Urheiluliitto ja Turun Riento olivat urheilun yleisseuroja, joiden jalkapallojaostot ajautuivat nopeasti riitoihin seurojensa kanssa. Heräsi ajatus uudesta jalkapallon erikoisseurasta,[2] ja Urheiluliiton ja Riennon jalkapalloilijat käynnistivät 4. lokakuuta 1922 perustamisprosessin.[3] Kokouksessa päätettiin yksimielisesti suomenkielisen palloiluseuran perustamisesta Turkuun.[4]

Urheiluliiton ja Riennon yhdistetty joukkue pelasi 15. lokakuuta 1922 ensimmäisen ottelunsa, jossa se voitti ÅIFK:n 2–1. Koska kyseessä oli virallista vaille valmis TPS, on Vilho Veckmanin tässä ottelussa tekemä maali laskettu historiankirjoissa TPS:n ensimmäiseksi maaliksi.[3] Kokouksessa 24. lokakuuta, jota pidetään TPS:n virallisena perustamisajankohtana[5], hyväksyttiin seuran säännöt ja nimeksi Turun Palloseura. Ensimmäiseksi puheenjohtajaksi nimettiin Uuno Mäki, joka omasi paikallaolijoista eniten kokemusta ja tietämystä jalkapallosta.[4]

Nousu huipulle

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

TPS nousi pian kaupungin ykkösjoukkueeksi.[2] Vuosina 1907–1929 Suomen mestaruus ratkaistiin cup-muotoisella kilpailulla. Ensimmäisenä varsinaisena toimintakautenaan 1923 TPS voitti ensin Turussa aiempien vuosien menestyjät Viipurin Reippaan ja HIFK:n ja sitten Kokkolassa GBK:n. Välierässä joukkue kukisti TaPan 3–1. TPS sijoittui lopulta hopealle hävittyään Helsingissä pelatun loppuottelun HJK:lle 1–3. Kaudella 1924 TPS putosi paikallisvastustaja ÅIFK:lle, joka eteni mestaruuteen asti. TPS teki myös ensimmäiset pelimatkansa ulkomaille, kun se pelasi Virossa kaksi ottelua. Seuraavana vuonna 1925 joukkue kohtasi Tukholman olympiastadionilla Ruotsin toiseksi korkeimman sarjatason Sundbybergs IK:n ja ylsi 2–2-tasapeliin. TPS saavutti hopeaa myös kausilla 1925 ja 1926. Joukkue oli noussut helsinkiläisseurojen merkittävimmäksi haastajaksi mutta hävisi loppuottelun ensin HJK:lle ja sitten HPS:lle. Vieno Nikander ja Untamo Kulmala valittiin vuonna 1925 ensimmäisinä TPS-pelaajina Suomen maajoukkueeseen.[6]

TPS:n ensimmäisen Suomen mestaruuden vuonna 1928 voittanut joukkue.

TPS voitti kaudella 1928 ensimmäisen Suomen mestaruutensa. Joukkue päihitti ensin turkulaiset ÅIFK:n ja J.I.F. Mackabén ja pääsi välierään, jossa se onnistui lopussa kääntämään HPS:n johtoaseman 4–3-voitoksi. TPS:n johtokunnan vaikutuksesta loppuottelu pelattiin totutun Helsingin sijaan Turussa, missä TPS:n vastustajaksi asettui HIFK. Ottelua seurasi Urheilupuiston hiekkakentän laidalla 2 000 katsojaa, mikä oli TPS:n yleisöennätys. Tasapeli 1–1 tiesi Helsingissä pelattavaa uusintaottelua, jonka TPS onnistui voittamaan 3–2. Mestaruuden jälkeisellä kaudella 1929 TPS hävisi välierässä.[7]

Suomen Palloliitto muutti kaudelle 1930 SM-kilpailun järjestelmän Euroopassa tyypilliseen sarjamuotoon, jolloin syntyi Mestaruussarja. TPS ja HIFK ylsivät samaan pistemäärään, joten niiden välillä pelattiin uusintaottelu mestaruudesta. HIFK voitti 4–1, ja TPS sijoittui jo neljännen kerran hopealle. Turkuun saatiin ensimmäinen nurmikenttä, kun Urheilupuiston yläkenttä avattiin elokuussa 1930.[8] Nurmipäällyste paransi harjoittelu- ja peliolosuhteita.[9]

Hetkellinen putoaminen ja sotavuosien mestaruudet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mestaruussarjan kausilla 1932 ja 1933 TPS ylsi vielä neljänneksi, mutta toiminta oli alkanut taantua. Kausi 1934 oli TPS:n siihen asti heikoin ja joukkue putosi sarjasta. B-sarjan kaudella 1935 TPS voitti ensin karsintaotteluissa kahdesti Turun Urheiluliiton ja Turun Riennon, mitä seurasi Etelä- ja Itä-Suomen parhaiden joukkueiden yhteinen sarja. Siinä TPS voitti kaikki ottelunsa ja nousi takaisin Mestaruussarjaan.[10]

Mestaruussarjan kausi 1938 oli hyvin tasainen, ja syksyllä käytiin kovaa kamppailua mitalisijoista. Lopulta HJK voitti mestaruuden neljän pisteen erolla ja TPS palasi mitalikantaan maalieron turvin saavutetulla hopeallaan.[11]

TPS saavutti toisen Suomen mestaruutensa kaudella 1939, jolloin sillä oli myös ensimmäinen varsinainen valmentaja, Juuso Lampila. TPS johti sarjaa kevätkierroksen jälkeen ja aloitti myös syyskierroksen voitokkaasti. Joukkueen kauden viimeiseksi peliksi jäi kuitenkin 8. lokakuuta Vaasassa pelattu VPS-ottelu. Osa pelaajista oli jo siinä vaiheessa kutsuttu ylimääräisiin kertausharjoituksiin. Sarja keskeytettiin, ja 30. marraskuuta syttyi talvisota, joka jatkui seuraavan vuoden maaliskuuhun asti. Palloliitto järjesti 28. huhtikuuta edustajainkokouksen, jossa se julisti TPS:n kauden 1939 mestariksi. Keskeyttämishetkellä TPS oli johtanut sarjaa kahdella pisteellä tilanteessa, jossa TPS:lla oli pelaamatta kaksi ja toisena olleella HJK:lla yksi ottelu.[12]

Kabinettimestaruus toistui seuraavalla kaudella 1940–41, joka pelattiin sodan aiheuttamien poikkeusolojen vuoksi syksy–kevät-muotoisena. Ennen sarjakauden alkua pelattiin kesällä ylimääräinen cup-kilpailu, jonka loppuottelussa TPS hävisi Susille 0–2. Mestaruussarja käynnistyi lopulta elokuussa, ja talvitauolle siirryttäessä TPS oli toisena. Keväällä 1941 joukkue esiintyi voitokkaasti, kunnes sarja jouduttiin 18. kesäkuuta jälleen keskeyttämään ylimääräisten kertausharjoitusten vuoksi. Keskeyttämishetkellä TPS oli johdossa kahden pisteen erolla ennen VPS:aa, kun pelaamatta oli yksi kierros. Jatkosota käynnistyi 25. kesäkuuta, ja lopulta joulukuussa Palloliiton edustajainkokous julisti TPS:n Suomen mestariksi.[13] Joukkueen tähtipelaajia olivat Veikko Asikainen, Lauri Lehtinen ja Urho Teräs, jotka olivat merkittävässä roolissa myös Suomen maajoukkueessa.[9]

Jatkosodan vaikutuksesta kauden 1942 kausi pelattiin cup-muotoisena, ja vuoden 1943 mestaria ei ratkaistu lainkaan. TPS kuitenkin kohtasi molemmilla kausilla joukkueita yksittäisissä harjoitusotteluissa. Edelleen syksy–kevät-muotoisena pelattu Mestaruussarja saatiin uudelleen käyntiin vuoden 1943 elokuussa. Joukkue oli talvitauolla neljäntenä mutta nousi keväällä 1944 jaetulle kärkisijalle. Kausi keskeytyi taas yksi kierros ennen päätöstä kesäkuussa, kun Neuvostoliitto aloitti Suomea vastaan suurhyökkäyksen. Kaikkiaan vuosien 1939–45 sodissa kaatui kolme TPS:n edustusjoukkueen pelaajaa: Alpo Reunanen, Lauri Kaijala ja Jorma Varjonen.[14]

Keskeytyneen Mestaruussarjan kauden 1943–44 mestari saatiin selville vasta 1945. Tasapisteisiin päätyneiden TPS:n ja VIFK:n välillä pelattiin Helsingissä uusintaottelu, jonka VIFK voitti 5–1. TPS saavutti sen sijaan loppusyksystä 1945 SPL:n mestaruuden, jolla ei kuitenkaan ole virallisen Suomen mestaruuden arvoa, jonka saavutti cup-kilpailussa VPS.[15] Vuoden 1928 mestareista mukana joukkueessa olivat edelleen Lauri Lehtinen ja Ilmari Oksanen.[9]

Sotien jälkeen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

TPS koki vuonna 1946 ison menetyksen, kun monivuotinen runkopelaaja Veikko Asikainen siirtyi Valkeakosken Hakaan.[15] Mestaruussarjan kaudella 1946–47 mestaruuden ratkaisivat Palloliiton ja TUL:n parhaat joukkueet. TPS sijoittui sarjassa neljänneksi eikä päässyt jatkopeleihin. Kaudelle 1948 toteutettiin iso uudistus, jossa Palloliiton ja TUL:n joukkueet pelasivat samassa sarjassa. TPS:n valmentajaksi tuli unkarilainen Imre Markos. Mestaruudesta taistelivat koko kauden ajan TPS:n lisäksi VPS perässään HPS. TPS ja VPS ylsivät tasapisteisiin ja pelasivat uusintaottelun Helsingin olympiastadionilla. VPS voitti lopussa syntyneillä maaleilla 3–0 ja jätti TPS:n hopealle.[16]

TPS:n kausi 1949 alkoi tappiolla ja loukkaantumisilla. Tiukkaa kuria pitäneen valmentaja Markosin opeilla peli alkoi kuitenkin sujua, ja puolivälissä joukkue johti sarjaa yhdessä VPS:n kanssa. TPS pelasi syyskaudella vahvasti ja varmisti neljännen Suomen mestaruutensa päätöskierroksella HPS:aa vastaan Helsingissä.[17]

TPS:n historian toinen putoaminen pääsarjasta tapahtui kauden 1952 päätteeksi. Vuodet 1953–1956 merkitsivätkin TPS:lle ikääntyneen joukkueen nuorentamista ja uuden vauhdin hakemista sarjaporrasta alempaa Suomensarjasta.[18] Seuran valta-asemaa Turussa horjutti tänä aikana Turun Pyrkivä, joka voitti vuonna 1954 Suomen-mestaruuden.[9] TPS:n nousevia pelaajia olivat esimerkiksi Mauno Nurmi, Jouni Gröndahl sekä Matti Sundelin, joka teki 54 maalia neljän kauden aikana. TPS nousi kaudella 1956 takaisin Mestaruussarjaan. Leo Aaltosen valmentama nuori joukkue voitti Suomensarjan varmisti nousun jo neljä kierrosta ennen päätöstä ja lohkonsa lopulta yhdeksän pisteen erolla.[18]

Kaudelle 1957 TPS onnistui hankkimaan nimekkään vahvistuksen, kun varhaisiin suomalaisiin jalkapalloammattilaisiin lukeutunut Kalevi Lehtovirta palasi neljän Ranskassa vietetyn vuoden jälkeen Turkuun. TPS ylsi kärjen tuntumaan, ja Matti Sundelin voitti maalintekijätilaston. Hän ja Kalevi Lehtovirta olivat tärkeä osa myös Suomen maajoukkuetta. Seuraavalla kaudella 1958 TPS sijoittui neljänneksi, ja Lehtovirta jakoi maalipörssin voiton HPS:n Kai Pahlmanin kanssa. Kausi 1959 alkoi TPS:lta hyvin, mikä nosti Kupittaan kentän yleisömääriä 80 prosentilla edelliskaudesta. Ottelussa sarjakärki RU-38:aa vastaan paikalle kerääntyi seuran uusi ennätysyleisö, 5 166 katsojaa. TPS sijoittui lopulta kuudenneksi. Maalintekijätilaston voitti vuorostaan Sundelin 21 maalillaan.[19]

Joukkuetta vuodet 1954–1959 valmentaneen Leo Aaltosen korvasi kaudelle 1960 ruotsalainen Knut ”Kinna” Gustafsson. Kärkiottelussa Hakaa vastaan syntyi jälleen TPS:n yleisöennätys, 8 322 katsojaa. TPS sijoittui lopulta Hakan jälkeen hopealle. Matti Sundelin voitti jälleen maalipörssin, nyt 30 osumalla, mikä on yhden kauden maaliennätys Suomessa. TPS:n 7–0-kotivoitossa IF Drottia vastaan hän teki kaikki seitsemän maalia, mikä on puolestaan yksittäisen pelin maaliennätys.[20] Kaudella 1961 TPS keräsi ensimmäisenä suomalaisseurana otteluihinsa kauden aikana yli 50 000 katsojaa.[9] Kausi oli Gustafssonin viimeinen TPS:n valmentajana, ja ailahtelevien otteiden jälkeen joukkueen sijoitus oli neljäs. Kaudella 1962 alkoi alamäki. Sundelin joutui lopettamaan uransa polvivamman vuoksi. Leo Aaltonen palasi syksyllä valmentajaksi ja joukkue ryhdistäytyi, mutta kauden 1963 päätteeksi TPS putosi Mestaruussarjasta.[21]

TPS:n Mestaruussarjaan noussut joukkue kuvattuna Kupittaalla vuonna 1965.

Putoamisen jälkeen TPS:ssa alettiin systemaattisesti rakentaa uutta nousua. Tärkeä osa nousuprojektia olivat seuran omat Suomen mestaruuksia voittaneet junioripelaajat, joita alkoi nousta edustusjoukkueeseen. Rainer Forssin valmentamana TPS voitti kauden 1965 kymmenen viimeistä otteluaan ja nousi RU-38:n rinnalle sarjan kärkeen. TPS nousi Mestaruussarjaan voitettuaan joukkueiden välisen uusintaottelun Porissa. Kauden päätteeksi TPS kohtasi ÅIFK:n historian ainoassa turkulaisjoukkueiden välisessä Suomen Cupin loppuottelussa, jonka ÅIFK voitti 1–0.[22]

Viimeisimmät mestaruudet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mestaruusarjan kauden 1966 seitsemäs sija tarjosi TPS:lle hyvän pohjan seuraaville kausille. Päävalmentaja Forss lisäsi kaudelle 1967 etenkin pelaajien kunto- ja voimaharjoittelua. Joukkue käväisi syksyllä sarjan kärjessä mutta sijoittui lopulta pronssille. Kaudella 1968 TPS:n selkeä tavoite oli mitalin kirkastaminen. Joukkue oli kesätauolla sarjassa toisena, ja sen kuntokäyrä saavutti huippunsa syksyllä. TPS saavutti lopulta Suomen mestaruuden kahden pisteen erolla ennen Lahden Reipasta. Joukkueen keski-ikä oli vain 21 vuotta,[23] ja tärkeä osa mestaruutta olikin Turussa aloitettu järjestelmällinen junioritoiminta.[9] Tommy Lindholm teki 23 maalia ja voitti Mestaruussarjan maalikuninkuuden toisen kerran peräkkäin.[24] Mestaruuden myötä TPS pääsi syksyllä 1969 pelaamaan ensimmäisen kerran eurocup-otteluita.[25] Joukkue taipui Euroopan cupin ensimmäisellä karsintakierroksella tanskalaiselle KB:lle yhteismaalein 0–5.[26]

TPS ei yltänyt kausilla 1969 ja 1970 mitaleille. Samalla päättyi Rainer Forssin aikakausi joukkueen valmentajana, ja hänet korvasi seuran A-junioreita valmentanut Paavo Nenonen. Kauden 1971 alun TPS pelasi heikosti, mutta se kohensi otteitaan. Loppukaudesta joukkue pelasi kymmenen pelin tappiottomaan putken. Suomen mestaruus ratkesi päätöskierroksella, jota ennen TPS oli sarjakärjessä pisteen erolla HIFK:hon ja KPV:hen. TPS jäi maalittomaan tasapeliin vieraskentällä Mikkelin Pallo-Kissoja vastaan, mikä kuitenkin riitti mestaruuteen, kun myöskään HIFK ja KPV eivät onnistuneet voittamaan otteluitaan.[27]

Teuvo Andelmin laukoo vapaapotkusta TPS:n ratkaisevan 2–0-johtomaalin kauden 1972 päätösottelussa HJK:ta vastaan.

Paavo Nenonen jätti ennen kauden 1972 alkua tehtävänsä TPS:n valmentajana siviilityökiireiden vuoksi, ja hänen tilalleen tuli Lars Nyström. Joukkue aloitti jälleen vaisusti ennen nousujohteista syyskautta. Ennen päätöskierrosta TPS oli siirtynyt sarjakärkeen pisteellä ennen Mikkelin Palloilijoita. Ratkaisevassa ottelussa TPS voitti Helsingin olympiastadionilla HJK:n 2–0 ja saavutti toisen peräkkäisen Suomen mestaruuden. Ennen kultamitalin ratkeamista TPS kohtasi Euroopan cupin kaksiosaisessa karsinnassa itäsaksalaisen Magdeburgin, jolle se hävisi yhteismaalein 1–9.[28]

TPS:n joukkue heikkeni kaudelle 1973 merkittävästi, kun tärkeimmistä pelaajista Heikki Suhonen ja Miikka Toivola siirtyivät HJK:hon, Eero Virkkunen vaihtoi OTP:hen ja Tapani Rainio lopetti uransa. Joukkueeseen palasi kuitenkin takavuosien maalintekijä Tommy Lindholm. Valmentajana aloitti espanjalaissyntyinen Manuel Gerpe, mutta vastuu siirtyi jo viiden ottelun jälkeen takaisin Paavo Nenoselle. Sarjan puoliväliin mennessä TPS oli voittanut vain yhden ottelun, mutta syyskaudella joukkue onnistui nousemaan yhdeksänneksi. Euroopan Cupissa TPS tippui skotlantilaiselle Celticille, jälleen yhteismaalein 1–9. Mestaruussarjasta putoamisen pelossa TPS panosti kauden 1974 joukkueeseen enemmän, ja esimerkiksi Heikki Suhonen houkuteltiin takaisin, kun hänelle luvattiin ylittää HJK:n palkkatarjous. Kohtuullisen alun jälkeen joukkue hävisi kuusi ottelua peräkkäin. MM-kisatauon jälkeen otteet kohenivat, mutta tavoitteeksi asetettu mitali jäi seitsemän pisteen päähän ja TPS sijoittui kuudenneksi. Ponnistuksesta siirtynyt Erkki Salo voitti maalintekijätilaston 17 maalillaan.[29]

TPS voitti kaudella 1975 kahdeksannen ja viimeisimmän Suomen mestaruutensa. Joukkueen uudeksi päävalmentajaksi tuli Olavi Laaksonen, joka oli hiljattain syrjäytetty Suomen maajoukkueesta.[30] Laaksosen rooli mestaruudessa oli hyvin merkittävä.[9] Maajoukkuetaustansa ansiosta hän tunsi vastustajajoukkueet ja niiden pelaajat. TPS pelasi puolustusvoittoisella, pelkistetyllä ja varmistelevalla pelityylillä, joka toi sille niukkoja voittoja. Joukkue oli kokenut ja paljon voittanut, ja pelaajista Raimo Toivanen kuvasikin myöhemmin mestaruuden tulleen rutiinilla. TPS hävisi avausottelunsa mutta pelasi sen jälkeen ilman häviöitä sarjatauolle asti. Kultamitalin ratkaisi voitto VPS:sta. Mestaruus varmistui ensimmäistä kertaa kotikentällä, mikä merkitsi seuralle paljon.[31]

Laaksonen jatkoi TPS:n päävalmentajana vielä kaksi seuraavaa kautta. Kaudelle 1976 TPS:n mestaruusjoukkue säilyi hyvin kasassa. Joukkueen suorittaminen kuitenkin romahti syyskaudella, jolloin TPS sai kauden jälkimmäisellä puoliskolla kerättyä vain neljä pistettä, ja joukkue joutui jopa taistelemaan sarjapaikastaan. Samana syksynä TPS kuitenkin eteni europeleissä ensimmäistä kertaa otteluparistaan jatkoon, kun se pudotti Euroopan Cupin karsinnassa maltalaisen Sliema Wanderersin vierasmaalisäännöllä. Kauden päätteeksi joukkueen monet kokeneet pelaajat lopettivat uransa. Joukkueen 1960-luvun juniorien runko oli lopullisesti hajonnut, mutta tilalle nousi junioreista uusia vastuunkantajia, kuten Tomi ja Timo Jalo sekä maalivahti Pekka Nurmio. TPS onnistui tekemään kaudelle 1977 ryhtiliikkeen, joka toi sille pronssimitalin.[32]

Päävalmentajaksi kaudelle 1978 tuli entinen TPS-pelaaja Tapio Harittu, joka oli jo edelliskaudella toiminut Olavi Laaksosen valmennustukena. Haritun rinnalle tuli vielä pelaamista edelleen jatkanut Tommy Lindholm. Puolustusvoittoista peliä suosineeseen Laaksoseen verrattuna TPS pelasi nyt hyökkäävää jalkapalloa, joka tuotti paljon sekä tehtyjä että päästettyjä maaleja. Joukkue ei yltänyt mitaleille. Vuonna 1979 TPS pääsi toista kertaa Suomen Cupin loppuotteluun, jonka se hävisi Ilvekselle 0–2.[33]

1980-luku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Raimo Toivanen täydensi kaudella 1980 Tapio Harittua TPS:n valmennuksessa. Joukkue menestyi runkosarjassa ja oli vain pisteen päässä sarjaa johtaneesta OPS:sta. Runkosarjaa seuranneessa loppusarjassa joukkue kuitenkin hyytyi ulos mestaruuskamppailusta. Ilmiö oli TPS:lle tyypillinen koko 1980-luvun ajan. Vuoden 1980 joukkueen pelaajista Vesa Pulliainen ja Tomi Jalo valittiin Suomen joukkueeseen Moskovan olympialaisiin. TPS:n valmennus muuttui jälleen kaudelle 1981, kun päävastuun otti vuorostaan Raimo Toivanen tukenaan Hans Martin. Valmistautumista kauteen paransi uusi jalkapallohalli. Ailahtelevien otteiden jälkeen TPS lähti kolmannelta sijalta loppusarjaan, jossa se jäi toista kertaa peräkkäin neljänneksi. Kaudelle 1982 TPS:aan siirtyi Lutonista sen ensimmäinen varsinainen ulkomaalaisvahvistus, Seamus Heath. Runkosarjan päätteeksi TPS oli tasapistein kärjessä Koparien kanssa, mutta loppusarjassa se jäi taas neljänneksi. Valmennuskaksikko Toivanen–Martin lähti kauteen 1983 periaatteella ”kolmas kerta toden sanoo”. TPS pärjäsi tälläkin kertaa hyvin runkosarjassa ja johti sitä sen päättyessä. Keskinkertaisesti sujunut loppusarja kuitenkin tiputti sen tälläkin kertaa neljänneksi. Suomessa alettiin puhua ”Turun taudista” viitaten niin TPS:n jalkapallo- kuin jääkiekkojoukkueenkin jatkuviin hyytymisiin kauden ratkaisuhetkillä. TPS teki kaudella 1983 eniten maaleja, niistä 22 viimeisteli Mika Lipponen, joka voitti maalintekijätilaston.[34] Vuosina 1980–1983 TPS sijoittui joka kerta neljänneksi ja vain pisteen päähän pronssista.[35]

Hans Martin nousi kaudelle 1984 TPS:n päävalmentajaksi. Joukkue vahvistui Pasi Rasimuksella ja Ari Heikkisellä. Aiemmista pelaajista Pauno Kymäläinen nousi Suomen maajoukkueen kapteeniksi. TPS oli runkosarjan toinen ja eteni neljän parhaan joukkueen välillä pelattaviin pudotuspeleihin. Välierissä TPS kohtasi Ilveksen, jolle se hävisi ensimmäisen osaottelun Tampereella 2–1, mutta voitti kotonaan 4–0 ja pääsi loppuotteluihin. Niissä TPS hävisi lahtelaiselle Kuusysille yhteismaalein 4–8. Hopea kuitenkin palautti TPS:n kuuden vuoden tauon jälkeen mitaleille. Rainer Forss palasi kaudeksi 1985 TPS:n valmentajaksi. Mika Lipponen siirtyi kesken kauden espanjalaiseen Real Mallorcaan, joten maalinteko lepäsi pitkälti Heikki Suhosen varassa. Suhonen siirtyi kauden aikana Suomen pääsarjan kaikkien aikojen maali- ja ottelutilaston ykköstilalle. Joukkue sijoittui jälleen loppusarjan pelien jälkeen neljänneksi. Edelliskauden hopea toi TPS:lle paikan UEFA-cupin karsintoihin, jossa se tippui Moskovan Spartakille.[36]

Kaudesta 1986 alkoi Tommy Lindholmin jakso päävalmentajana. Lindholm asetti europelit kaiken edelle, ja ennen kauden alkua joukkue pelasi poikkeuksellisesti 11 kansainvälistä ottelua, joihin lukeutui Bangladeshissa pelattu Gold Cup. TPS sijoittui hopealle Kuusysin jälkeen ja lunasti paikan UEFA-cupin karsintoihin sijoittumalla HJK:n edelle tehtyään yhden maalin enemmän. Kaudelle 1987 joukkuetta nuorennettiin rajusti. Heikki Suhonen, Pauno Kymäläinen, Timo Jalo, Pekka Nurmio ja Risto Rosenberg lopettivat pelaajauransa ja korvaajiksi nousi omia junioreita, kuten Mika Aaltonen, Marko Rajamäki ja Kim Suominen. Merkittävin hankinta seuran ulkopuolelta oli Porin Pallo-Toverien kasvatti Petri Sulonen. Joukkue taisteli mestaruudesta, mutta loppukauden tappiot Hakalle ja HJK:lle pudottivat sen pronssille.[37]

TPS:n menestyksekkäin jakso europeleissä ajoittuu 1980-lukuun.[38] Päävalmentaja Tommy Lindholm painotti koko päävalmentajajaksonsa ajan kansainvälisyyttä. Joukkue pelasi runsaasti harjoitusotteluita ulkomaalaisia joukkueita vastaan, mutta se pääsi kausien 1986 ja 1987 sijoitusten ansiosta myös eurocupeihin. UEFA-cupin karsinnoissa 1987 TPS voitti itävaltalaisen Admira Wackerin yhteismaalein 2–1. Seuraavalla kierroksella se kohtasi milanolaisen suurseuran Internazionalen. TPS voitti ensimmäisen osaottelun San Siron stadionilla 1–0 Mika Aaltosen kaukolaukauksella. Toinen osaottelu pelattiin Kupittaan stadionilla, jonne kerääntyi väliaikaisten lisäkatsomoiden mahdollistamana 15 000 katsojaa. Inter voitti toisen puoliajan maaleilla 2–0 ja eteni jatkoon yhteismaalein 2–1. Rovaniemen Palloseuran ohella TPS:n otteet Euroopassa edesauttoivat Suomen UEFA-cupin paikkakiintiön lisääntymiseen yhdestä kahteen. TPS:n pelaajia alkoi siirtyä ulkomaille. Mika Aaltosen siirrosta Internazionaleen seura kuittasi satojen tuhansien markkojen korvauksen.[39]

Tommy Lindholmin kolmas ja viimeinen kausi TPS:n valmentajana oli 1988. Heikentynyt joukkue aloitti neljällä voitottomalla ottelulla. Joukkue sijoittui lopulta viidenneksi, pisteen päähän mitalista ja UEFA-cupin paikasta. Lindholm siirtyi ruotsalaisen IK Bragen valmentajaksi, ja päävalmentajaksi kaudelle 1989 tuli Heikki Suhonen.[40] TPS taisteli mestaruudesta, mutta päätöskierroksen 0–1-vierastappio FC Kuusysille jätti sen hopealle.[41]

Talousongelmiin ajautuminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heikki Suhosen toisella päävalmentajakaudella vuoden 1990 uudessa Veikkausliigassa TPS ei yltänyt enää mitaleille. Kaudella 1991 joukkue koki lukuisia vastoinkäymisiä, joista vakavimpana maalivahti Dan-Ola Eckermanin sairastuminen leukemiaan, mikä Suhosen mukaan lamaannutti koko joukkueen. Myös seuran rahat alkoivat olla vähissä. Paniikkiratkaisuna seurajohto erotti Suhosen, jonka korvasi takaisin palannut Tommy Lindholm. Joukkue paransi otteitaan loppukaudesta. Se onnistui voittamaan historiansa ensimmäisen Suomen Cupin kukistettuaan loppuottelussa Kuusysin rangaistuspotkukilpailun jälkeen. Kaudelle 1992 valmentajaksi palasi vuorostaan Raimo Toivanen. Pelaajistoon palasivat Mika Aaltonen ja Mika Lipponen, jotka eivät kuitenkaan olleet missään vaiheessa täydessä pelikunnossa. Yhdeksäs sija oli TPS:lle iso pettymys.[42]

TPS:n jalkapallojaoston talousongelmat tulivat kevättalvella 1993 kunnolla esiin. Vuonna 1990 omaksi yksikökseen eriytetty jalkapallojaosto oli ottanut valuuttalainoja, ja marraskuun 1991 devalvaation myötä valuuttavelat olivat riistäytyneet. Turun Palloseuran jalkapallo ry ajautui heinäkuussa 1993 konkurssiin ja sarjapaikan otti haltuunsa uusi Jalkapallo TPS ry[43]. Sarjakausi alkoi TPS:n joukkueelta kahdella tappiolla ja päävalmentaja Raimo Toivanen Toivanen erotettiin. Hänet korvasivat entiset TPS-pelaajat Pauno Kymäläinen ja Tomi Jalo. Joukkue ylsi ylempään loppusarjaan muttei mitaleille.[44]

Konkurssiin ajautuneen TPS-jalkapallon tilalle vuonna 1994 perustettu Jalkapallo TPS ry otti vastuulleen 4,5 miljoonan markan velat ja sai sen ansiosta paikan Veikkausliigasta.[45] Edelliskauden taloudelliset tapahtumat merkitsivät koko organisaatioon suuria muutoksia.[46] Kaudelle 1994 budjetti puolitettiin, ja runkopelaajat siirtyivät muualle pääasiassa taloudellisista syistä. Uudeksi päävalmentajaksi löydettiin edelliskaudella FC Oulun Veikkausliigaan nostanut Juha Malinen, joka oli TPS:n ensimmäinen Turun ulkopuolelta tullut valmentaja 20 vuoteen.[47] Aiempaa kapeammista resursseista huolimatta Malinen ilmoitti tavoitteeksi Suomen mestaruuden kolmen vuoden aikana.[41] Sarjakausi 1994 oli TPS:lta keskinkertainen, mutta Suomen Cupissa se saavutti ensimmäisen mestaruutensa voittamalla loppuottelussa HJK:n, mikä toi sille paikan Cup-voittajien cupiin.[48] Kaudelle 1995 joukkuetta ei onnistuttu merkittävästi vahvistamaan. TPS taisteli kuitenkin mitalista, kunnes elokuussa alkanut seitsemän voitottoman ottelun jakso tiputti sen loppusijoituksissa kuudenneksi.[41] Kaudelle 1996 TPS menetti puolet pelaajistaan. Seura kuitenkin onnistui uuden joukkueen rakentamisessa, ja uusiin hankintoihin lukeutuivat maalintekijät Jonatan Johansson ja Saku Puhakainen. TPS saavutti SM-pronssia. Suomen Cupin finaalissa se hävisi HJK:lle rangaistuspotkukilpailussa. Kausi 1997 oli Malisen viimeinen TPS:n valmentajana. Joukkue nousi kamppailemaan pronssista, mikä kuitenkin kariutui päätösottelun tasapeliin FinnPan kanssa. TPS hävisi toisen kerran peräkkäin Suomen Cupin loppuottelun, nyt FC Hakalle jatkoajalla. TPS:n uusi paikallisvastustaja FC Inter putosi sarjasta kauden päätteeksi, mikä vähensi TPS:n lipputuloja.[49]

Juha Malista seurasi TPS:n päävalmentajana kolmivuotisella sopimuksella saksalainen Siegfried Melzig, jonka kuitenkin korvasi heti kauden 1998 puolivälissä kakkosvalmentaja Seppo Miettinen. Kaudella 1999 TPS valahti alempaan loppusarjaan mutta säilytti sarjapaikkansa.[50] Loppuvuodesta seuran velkataakka oli jälleen kasvanut miljoonaluokkaan, mikä aiheutti uuden konkurssiuhan.[51]

TPS lähti kauteen 2000 hyvin epävarmoista asetelmista. Seppo Miettinen jatkoi päävalmentajana, mutta joukkueesta lähti seitsemän runkopelaajaa.[52] TPS pelasi kauden täysin suomalaisella – ja lähes turkulaisella – joukkueella, jota vahvistivat kokeneet paluumuuttajat Marko Rajamäki ja Kim Suominen.[49] Vaikean syksyn myötä joukkue sijoittui Veikkausliigassa toiseksi viimeiseksi ja joutui kaksiosaiseen liigakarsintaan. Siinä se hävisi Atlantikselle, joka katkaisi TPS:n vuonna 1966 alkaneen yhtämittaisen jakson pääsarjatasolla.[53]

Ykköseen putoamisen ja jo pitkään jatkuneiden talousongelmien myötä TPS:n jalkapallojaoston jatko oli epävarmaa. TPS-vaikuttaja Hannu Ansaksen taustatuen ansiosta toiminta kuitenkin jatkui. Organisaatio joukkuetta ja taustoja myöten kuitenkin uudistettiin lähes täydellisesti. Päävalmentajaksi Ykkösen kaudelle 2001 tuli naapuriseura ÅIFK:sta Mika Laurikainen. Pelaajisto rakennettiin Marco Casagranden ympärille, kun muut nimekkäimmät pelaajat olivat vaihtaneet joukkuetta. TPS sijoitettiin Ykkösen etelälohkoon, jonka se voitti. Joukkue kohtasi kaksiosaisen liigakarsinnan ensimmäisessä vaiheessa FF Jaron, jolle se hävisi yhteismaalein 2–5.[54]

Ykkösen kaudelle 2002 joukkueen runko saatiin pidettyä päävalmentaja Mika Laurikaista myöten hyvin kasassa. Joukkueeseen palasivat kokeneet Jani Tuomala ja Marko Rajamäki. Veikkausliigaa oltiin laajentamassa seuraavaksi kaudeksi 14 joukkueen sarjaksi, mikä tiesi vähintään kahta nousupaikkaa. TPS sijoitettiin nyt pohjoislohkoon. Joukkue ylsi karsintasarjaan, jossa se varmisti nousun takaisin Veikkausliigaan 1–0-kotivoitolla VPS:sta.[55]

Paluu Veikkausliigaan

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Turun paikallisottelu FC Inter – TPS kesäkuussa 2005.

Veikkausliigaan palattuaan TPS luotti juniorityöhönsä,[56] ja kaudella 2003 TPS pelasikin pitkälti edellisvuoden rungolla.[57] Joukkue vietti kauden sarjan keskikastissa ja sijoittui yhdeksänneksi.[56] Seura oli tiedottanut jo elokuussa 2003, että Mika Laurikaisen korvaa TPS:n päävalmentajana Kari Ukkonen. Hänen kolmen kautensa aikana TPS vakiinnutti paikkansa Veikkausliigassa, mutta se ei onnistunut haastamaan sarjan kärkijoukkueita.[58] Ukkosen ensimmäisellä kaudella 2004 joukkue oli syksyn tullessa kiinni hopeamitalissa, mutta se voitti viimeisestä seitsemästä ottelustaan vain yhden ja jäi viidenneksi. Kauteen 2005 TPS lähti samoilla pelaajilla, mutta joukkue menestyi nyt heikommin ja jäi yhdeksänneksi. Suomen Cupin loppuottelussa TPS hävisi Hakalle 1–4. Kaudella 2006 joukkue oli kesällä kärjen tuntumassa, mutta heikompi loppukausi tiputti sen jälleen pois mitaleilta, nyt seitsemänneksi. Mika Ääritalo palkittiin vuoden tulokaspelaajan tittelillä.[56]

TPS kaipasi vierasta pääomaa seuraavan askeleen ottamiseksi, ja keväällä 2006 seuran taustavoimiin liittyi pankkiiri Seppo Sairanen. Hän hankki osake-enemmistön FC TPS Turku Oy:stä ja teki seuraan merkittäviä taloudellisia panostuksia.[59] Tavoitteena oli nostaa TPS Suomen johtavaksi jalkapalloseuraksi.[56] Päävalmentajaksi kaudelle 2007 valittiin 3+2-vuotisella sopimuksella Mixu Paatelainen. TPS hävisi yli kolmanneksen otteluistaan mutta saavutti silti pronssin myötä ensimmäisen SM-mitalinsa 11 vuoteen. Yleisökeskiarvo nousi yli 5 000 katsojaan ja oli koko Veikkausliigan suurin.[60]

TPS tiedotti vuoden 2008 alussa, että Mixu Paatelainen jättää tehtävänsä päävalmentajana kesken sopimuskauden. Lähtöä perusteltiin perhesyillä. Paatelaisen korvasi kaksivuotisella sopimuksella Martti Kuusela. Ennen sarjakauden 2008 alkua TPS hävisi Liigacupin loppuottelun FC Interille. Monet mediat asettivat TPS:n Veikkausliigan suurimmaksi mestarisuosikiksi, vaikka joukkue ei ollut juurikaan vahvistunut. Joukkueen otteet ailahtelivat ja se jumittui sarjan keskikastiin. Kuusela erotettiin kuusi kierrosta ennen loppua, ja valmennusvastuun ottivat kakkosvalmentaja John Allen ja A-poikien vastuuvalmentaja Marko Rajamäki. TPS:n lopullinen sijoitus oli kuudes.[61]

TPS:n uudeksi päävalmentajaksi kaudelle 2009 nimettiin Pasi Rautiainen. Etenkin joukkueen hyökkäystä pyrittiin vahvistamaan. Kausi alkoi joukkueelta vaisusti ja se voitti vasta kauden viidennen ottelunsa. Joukkueen otteet kuitenkin kohentuivat ja se pelasi yli neljä kuukautta ilman tappioita. Vuodelta 1968 peräisin ollut yleisöennätys kotimaan peleissä rikkoutui paikallisottelussa FC Interiä vastaan, jossa Kupittaalle saapui 9 089 katsojaa. TPS kamppaili loppuun saakka mestaruudesta HJK:n ja FC Hongan kanssa ja sijoittui pronssille.[62] Englannin Valioliigan Fulhamista lainattu Wayne Brown palkittiin vuoden liigapelaajana.[56]

Pasi Rautiainen ja TPS eivät päässeet yhteisymmärrykseen sopimuksensa muodosta, jolloin Rautiainen käytti toistaiseksi voimassa olevan sopimuksensa irtisanomispykälää. Rautiaisen korvasi päävalmentajana Marko Rajamäki. Pelaajien osalta kauden 2010 joukkuetta vahvisti Englannin Valioliigassa pelannut paluumuuttaja Jonatan Johansson. TPS:n mestaruushaaveet kariutuivat heikkoon alkukauteen, jolloin joukkue vajosi alempaan keskikastiin. Vahvan syksyn ansiosta joukkue nousi kuitenkin jälleen pronssille. TPS saavutti myös 16 vuoden tauon jälkeen Suomen Cupin voiton, kun HJK kaatui Helsingissä 2–0.[63] Veikkausliigan vuoden tulokkaaksi valittiin Roope Riski ja parhaaksi maalivahdiksi jo kolmannen kerran Jukka Lehtovaara.[64]

TPS:n taloudellisesti lihavimmat ajat alkoivat olla ohi. Kotiottelujen yleisömäärät olivat vuosina 2006–2009 olleet Suomen suurimpia, mutta kaudella 2010 ne olivat laskeneet selvästi. Kovilla panostuksilla Suomen mestaruutta tavoitellut taustaorganisaatio FC TPS Turku Oy oli tehnyt viimeisen neljän kauden aikana tappiota viisi miljoonaa euroa. Seura reagoi tilanteeseen kiristämällä kulubudjettiaan, ja organisaatio eli kauden 2010 jälkeen epävarmuuden tilassa, kun henkilökuntaa irtisanottiin, taustavoimia poistui ja useiden pelaajien sopimukset jätettiin uusimatta. Seppo Sairanen luopui pääosakkuudestaan ja näkyvästä roolistaan taustalla. Myös pelaajisto muuttui kaudelle 2011 paljon.[65] Pahoja menetyksiä kokenut joukkue vietti koko kauden kärjen takana ja sijoittui viidenneksi.[56]

TPS saavutti vuonna 2012 historiansa ensimmäisen Liigacupin mestaruuden, kun se voitti finaalissa HJK:n rangaistuspotkuilla.[66] TPS teki vain vähän muutoksia pelaajistoonsa. Veikkausliigan kausi 2012 alkoi joukkueelta ailahtelevasti, mutta tahti parani kesän edetessä, parhaan jakson osuessa elokuun loppuun. Kurssi kääntyi kuitenkin uudelleen, kun Toni Kolehmainen myytiin Norjaan, ja TPS voitti viimeisestä kymmenestä ottelustaan vain neljä. TPS saavutti pronssia, joka oli sille jo neljäs viimeisen kuuden vuoden aikana.[56]

TPS asetti kauden 2013 selväksi tavoitteekseen Suomen mestaruuden, jota se tavoitteli taloudellisilla riskeillä. Joukkueeseen liittyi Wayne Brown, jonka paluu rahoitettiin erillisellä tukiverkostolla. Joukkue oli vielä ennen juhannusta kärjen tuntumassa, minkä jälkeen se pelasi kahdeksan ottelua peräkkäin ilman voittoa, ja loppusijoitus oli vasta kahdeksas.[67] Seuran talousvaikeuksia pahensi eurocup-pelien ensimmäisen kierroksen tappio luxemburgilaiselle Jeunesse Eschille.[56]

Vuoden 2013 loppu oli seuralle sekavaa aikaa, ja taustoissa käytiin koviakin taisteluita. Pitkäaikaisen puheenjohtajan Jyrki Kurokallion tilalle tuli Aimo Moisander. TPS pyrki kaikin tavoin pienentämään budjettiaan. Edelliskauden joukkueesta suurin osa oli vaihtoi joukkuetta, ja kauden 2014 uudet pelaajat seura joutui hankkimaan minimaalisilla kuluilla.[68] TPS:n 350 000 euron pelaajabudjetti olikin selvästi koko Veikkausliigan pienin.[69] Päävalmentaja Marko Rajamäen korvasi TPS:aan palannut Mika Laurikainen. Nuori joukkue vietti lähes koko kauden sarjataulukon hännillä. Loppukesästä TPS ohitti hetkeksi FC Hongan, mutta kausi päättyi seitsemään peräkkäiseen tappioon, joiden myötä TPS putosi seitsemän pisteen erolla Ykköseen.[56] Kauden jälkeen TPS:lle tarjottiin kuitenkin vielä paikkaa Veikkausliigasta MYPAn jäätyä ilman liigalisenssiä. TPS jätti lopulta hakematta paikkaa taloudellisiin ja urheilullisiin syihin vedoten.[70]

Nousuja ja putoamisia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
TPS:n vierasottelu AC Oulua vastaan kaudella 2015. TPS pelaa keltaisessa kakkosasussaan.

TPS lähti Ykköseen kolmen vuoden projektilla, jossa se asetti tavoitteekseen paluun Veikkausliigaan viimeistään kauden 2017 päätteeksi. Joukkuetta mitoitettiin Ykkösen tasolle, ja monet edelliskauden pelaajat siirtyivät liigaseuroihin. Kotikentäksi vaihtui Urheilupuiston yläkenttä. Ykkösen kaudella 2015 TPS taisteli päätöskierroksella vieraskentällä PK-35 Vantaan kanssa liigakarsintaan oikeuttavasta kakkossijasta. TPS tarvitsi voiton, mutta ottelu päättyi maalittomaan tasapeliin.[71]

Ykkösessä seuran talousvaikeudet syvenivät vakaviksi. Noin kolme viikkoa ennen kauden 2016 alkua hallituksen puheenjohtaja Niklas Österlund kertoi, että TPS saattaisi joutua luopumaan sarjapaikastaan, sillä 650 000 euron budjetista puuttui lähes puolet.[72] Pian seura kuitenkin vahvisti valmiutensa kauden aloittamiseen.[73] Huhtikuun ensimmäisenä päivänä TPS käynnisti joukkorahoitusannin, joka päättyi heinäkuussa ja keräsi 315 700 euroa.[74][75] Joukkorahoitusannin ansiosta TPS sai noin tuhat uutta omistajaa ja maksettua lähes kaikki velkansa pois. Seura onnistui myös neuvottelemaan suurimman osan lainoistaan anteeksi.[76]

TPS lähti kauteen 2016 vain pieniä muutoksia tehden. Kotipelit siirtyivät vuorostaan Paavo Nurmen stadionille.[76] TPS sijoittui toiseksi JJK:n jälkeen. Sarjan voitto ja suora nousu jäivät pisteen päähän, joten TPS pelasi kaksiosaisen liigakarsinnan paikallisvastustaja FC Interiä vastaan. Inter voitti otteluparin yhteismaalein 2–0.[77][78] Kaudelle 2017 TPS palasi Kupittaan stadionille. Joukkue voitti vasta kauden viidennen ottelunsa, minkä jälkeen se nousi kamppailemaan kärkisijoista Hongan ja KPV:n kanssa.[79] Sarjanousun varmisti päätöskierroksen 1–1-vierastasapeli Hongan kanssa, mikä riitti Ykkösen voittoon kolmen pisteen erolla Honkaan.[80]

Mika Laurikainen on toiminut TPS:n päävalmentajana 2000-luvulla kolmeen otteeseen.

Päävalmentaja Mika Laurikainen luotti Veikkausliigan kaudella 2018 pitkälti edellisvuoden nousujoukkueen pelaajiin. Voitot olivat vähissä, ja kesällä TPS hävisi viisi ottelua peräkkäin. Tilanteeseen reagoitiin vahvistamalla joukkuetta esimerkiksi hyökkääjä Sterling Yatekella. Nousujohteisesta syksystä huolimatta TPS jäi toiseksi viimeiseksi ja liigakarsijan paikalle. Siinä TPS hävisi KPV:lle vierasmaalisäännöllä ja tippui jälleen pääsarjasta. Laurikainen oli ilmoittanut jo aiemmin julkisesti, ettei jatka joukkueen valmentajana muualla kuin Veikkausliigassa.[81]

TPS:n uudeksi päävalmentajaksi Ykkösen kaudelle 2019 valittiin 1+1-vuotisella sopimuksella Tommi Pikkarainen,[82] joka oli työskennellyt aiemmin TPS juniorijalkapallon valmennuspäällikkönä. TPS:n kakkossija ja liigakarsintapaikka vahvistui jo viisi viikkoa ennen karsintojen pelaamista. Liigakarsinnassa KPV:tä vastaan ensimmäinen osaottelu Turussa päättyi maalittomaan tasapeliin, mutta TPS voitti Seinäjoella pelatun toisen osan 3–0 ja nousi takaisin Veikkausliigaan.[83]

Hissiliike jatkui Veikkausliigan kaudella 2020. Koronarajoitusten vuoksi ensimmäiset ottelut päästiin pelaamaan vasta heinäkuussa, ja TPS:n osalta kausi alkoi tappioputkella. Tommi Pikkarainen erotettiin päävalmentajan paikalta ja hänet korvasi TPS-taustainen entinen maajoukkuepelaaja Jonatan Johansson.[84] Hänen puolustusvoittoinen ja taisteleva pelitapansa tuotti jonkin verran pisteitä loppukaudesta.[85] Joukkue joutui kuitenkin liigakarsintaan ja putosi takaisin Ykköseen hävittyään vierasmaalisäännöllä KTP:lle.[86] Kausi oli TPS:lle jo neljäs peräkkäinen, joka päättyi sarjatason vaihtumiseen.[84]

Ykkösen kaudella 2021 TPS kärsi alkukaudesta maalinteko-ongelmista. Kauden lopussa joukkue hävisi sijoituksen ratkaisseen ottelun Rovaniemen Palloseuralle ja jäi kolmanneksi. Seuraavalle kaudelle 2022 TPS lähti nimekkäällä joukkueella ja sarjan ennakkosuosikkina. Viimeisestä kahdeksasta ottelusta kerätyt kolme voittoa jättivät sen kuitenkin toiseksi, kun KTP voitti sarjan kolmen pisteen erolla. Toisen sijan myötä TPS oli jälleen liigakarsinnassa, jonka se hävisi niukasti FC Lahdelle yhteismaalein 2–3. Joukkuetta valmensi loppukaudesta Marko Rajamäki, joka korvasi syyskuussa erotetun Jonatan Johanssonin.[87]

TPS:n valmentajaksi kaudelle 2023 palasi Mika Laurikainen, joka oli viimeiset vuodet työskennellyt seuran urheilujohtajana.[87] Joukkue sijoittui viidenneksi. Uudeksi valmentajaksi kaudelle 2024 TPS palkkasi Klubi 04:stä Mika Nuutisen.[88] Sijoitus oli neljäs. TPS teki tilikaudella 850 000 euron tappion, mikä pakotti sen voimakkaaseen säästöohjelmaan, kustannuksien leikkaamiseen ja kauden 2025 pelaajabudjetin puolittamiseen. Heikentyneiden olosuhteiden myötä päävalmentaja Nuutinen purki sopimuksensa. Tilalle tuli espanjalainen Ivan Piñol, joka johdatti TPS:n ennen sarjakauden alkua Ykkösliigacupin finaaliin,[89] jonka se hävisi Jipolle rangaistuspotkukilpailun jälkeen.[90]

Seuratunnukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Peliasut ja värit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
TPS:n kauden 1993 pelipaita.

Ensimmäisen ottelunsa 15. lokakuuta 1922 ÅIFK:ta vastaan TPS pelasi Turun Urheiluliiton mustakeltaisessa peliasussa.[3] Seuraavana vuonna 1923 seuran väriksi hyväksyttiin mustavalkoinen.[91] Saman vuoden maaliskuussa TPS pelasi ensimmäisen kerran sille tyypillisissä mustavalkopystyraitaisissa paidoissa ja valkoisissa housuissa.[3] TPS:n ykköspeliasuun kuuluuvat lisäksi valkoiset housut ja valkoiset sukat.[92] Kakkospeliasun paita on kaudella 2025 kokomusta.[93] TPS on käyttänyt myös kakkospeliasua, jossa paita on pääväriltään keltainen.[94]

TPS:n oma lippu julkistettiin seuran 40-vuotisjuhlien yhteydessä 1962.[91]

Vaakunat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Turun Palloseuran tunnuksen suunnitteli vuonna 1923 kultaseppä ja kaivertaja Arvo Kanerva. Hän kuului TPS:n vuoden 1928 ensimmäiseen mestarijoukkueeseen.[91] Alkuperäisestä ”pallologosta” on ollut ajan saatossa käytössä erilaisia variaatioita. 1990- ja 2000-luvuilla siitä käytettiin versiota, jossa pallologon ympärille oli lisätty kultalehvät. Lehviä käytti alun perin TPS:n jääkiekkojoukkue.[95]

TPS:n urheilujaostot käyttivät keskenään hieman erilaisia logoja, kunnes vuonna 2017 valittiin käytettäväksi yhteinen tunnus,[96] jossa pallologoa oli nykyaikaistettu ja virtaviivaistettu. Yhteisellä logolla haluttiin korostaa seuran yhtenäisyyttä.[97]

Naisten joukkue käytti aikoinaan omaa tunnusta. Leena Virtasen ja Tapani Vaarnan suunnittelema logo otettiin käyttöön 1973.[98]

  • TPS:n varhainen logo.
    TPS:n varhainen logo.
  • TPS:n logo vuodesta 2017.[96]
    TPS:n logo vuodesta 2017.[96]
  • TPS:n jalkapallojaoston aiempi logo.[96]
    TPS:n jalkapallojaoston aiempi logo.[96]
  • TPS:n 1990-luvulta vuoteen 2007 käyttämä logo.[95]
    TPS:n 1990-luvulta vuoteen 2007 käyttämä logo.[95]

Stadion

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Kupittaan jalkapallostadion
Kupittaan jalkapallostadion

TPS palasi onnistuneiden neuvotteluiden myötä pelaamaan kotiottelunsa Kupittaan jalkapallostadionille kaudeksi 2017. Stadionin sponsorinimi on Veritas Stadion.[99]

TPS:n kotiotteluita on pelattu myös pääasiassa yleisurheilukäytössä olevalla Paavo Nurmen stadionilla, jossa joukkue pelasi suurimman osan Ykkösen kauden 2016 kotipeleistään. TPS oli hakenut Turun liikuntalautakunnalta erillistä lupaa pelata kotiottelunsa siellä, koska seura ei taloudellisten kysymysten vuoksi päässyt pelaamisen ehdoista yhteisymmärrykseen Kupittaan stadionin taustayhtiön kanssa.[100] Paavo Nurmen stadionin kapasiteetti on noin 13 000 katsojaa.[101] TPS pelasi siellä myös Veikkausliiga-kauden 2012 ensimmäiset kotiottelunsa, koska Kupittaan stadion oli remontissa. Sitä ennen TPS oli pelannut siellä viimeksi 1990-luvulla.[102] TPS oli hakenut lupaa siirtää kotipelinsä sinne jo kaudeksi 2010. Taustalla olivat silloinkin taloudelliset erimielisyydet, sillä TPS koki FC Interin taustahenkilöiden omistaman stadionin muun muassa perivän liian isoa vuokraa joukkueen kotiotteluista, eikä seura hyötynyt myöskään ottelutapahtumien oheismyynnistä. TPS suunnitteli tuolloin myös omaa stadionia Nummen kaupunginosaan, kylpylähotelli Caribian viereiselle puistotontille.[103]

Kaudella 2015 TPS pelasi kotiottelunsa Turun Urheilupuiston yläkentällä. Seura siirtyi sinne Kupittaan stadionilta, kun se oli edelliskauden päätteeksi pudonnut Veikkausliigasta eikä sillä ollut taloudellisia edellytyksiä jatkaa pelaamista aiemmalla stadionillaan.[104] Kenttä osoittautui kaikilta osin liian alkeelliseksi ympäristöksi järjestää ottelutapahtumia.[100] Yleisöä Yläkentälle voitiin ottaa noin 1 200.[105]

Naisten edustusjoukkue pelaa kotiottelunsa Urheilupuiston yläkentällä.[106]

Muut joukkueet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Naiset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Turun Palloseura (naisten jalkapallo)

Turun Palloseuran naisjalkapallo käynnistyi kesällä 1970, jolloin koottiin joukkue yksittäiseen otteluun TuToa vastaan. Joukkue koostui TPS:n pelaajien elämänkumppaneista ja tyttäristä. TPS osallistui seuraavana kesänä 1971 ensimmäistä kertaa järjestetylle Mimmiliigan kaudelle, jossa se sijoittui neljänneksi. Palloliitto järjesti vuonna 1971 ensimmäisen cup-muotoisen SM-kilpailun, jossa TPS voitti kaksi ensimmäistä otteluaan mutta hävisi kolmannen HJK:lle.[98]

Palloliitto aloitti vuonna 1974 kahdeksan joukkueen Naisten SM-sarjan, ja TPS saavutti ensimmäisen mitalinsa, hopean. Se ylsi mitaleille myös seuraavina vuosina: 1975 hopeaa, 1976 pronssia ja 1977 hopeaa. Toistaiseksi ainoan Suomen mestaruutensa TPS saavutti kaudella 1978, jolloin se päihitti loppuottelussa sarjavoittaja HJK:n 2–0. Samat joukkueet kohtasivat myös kauden 1979 finaalissa, jolloin HJK sai revanssin 2–1-voitolla. Sama toistui jälleen 1980, jolloin HJK voitti 3–0. Seitsemän vuoden mitaliputki katkesi kaudella 1981, kun TPS sijoittui neljänneksi. TPS palasi mitalikantaan kausien 1983 ja 1984 hopeillaan ja vuoden 1985 pronssillaan.[107]

TPS:n menestys kääntyi laskuun, ja kauden 1988 päätteeksi se putosi I-divisioonaan. Joukkue nousi takaisin pääsarjaan kaudeksi 1991. Talous- ja pelaajavaikeuksien vuoksi TPS solmi maaliskuussa 1992 Turun Pyrkivän kanssa sopimuksen, jossa Pyrkivä sai käyttöönsä kaikki halukkaat TPS:n pelaajat. TPS:n naisjalkapallotoiminta päättyi, ja sen sarjapaikka siirtyi TuTolle.[108]

Raisiolaisseura SCR luopui kauden 2007 jälkeen Naisten Liigan sarjapaikastaan. Samalla TPS aloitti naisten jalkapallotoimintansa uudelleen ja sai kaudelle 2008 SCR:n sarjapaikan.[109] Kaudella 2016 TPS saavutti hopeaa ja siten ensimmäisen mitalinsa 31 vuoteen. Sitä seurasi kuitenkin tasainen lasku, joka päättyi putoamiseen Ykköseen kauden 2020 päätteeksi.[110] TPS nousi pääsarjaan kaudeksi 2023[111] mutta putosi heti takaisin Ykköseen häviämällä karsinnassa PKKU:lle.[112]

Reservijoukkueet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

TPS:n miesten kakkosjoukkue TPS 2 pelaa kaudella 2025 Kutosessa ja naisten toinen joukkue TPS 3 Nelosessa.[113]

Alkuaikoina TPS:n reservijoukkueena toimi Arsenal-niminen seura, jonka pelaajat siirtyivät vuonna 1932 Turun Urheiluliiton alaisuuteen. Sen toiminta hiipui 1930-luvun loppuun mennessä.[2]

Juniorit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen maininta TPS:n junioritoiminnasta on vuodelta 1933, jolloin perustettiin alle 18-vuotiaiden jalkapallojoukkue.[114] Vuonna 1939 alle 15-vuotiaat pojat pelasivat ensimmäiset ottelunsa.[115] Vuonna 1946 TPS voitti Palloliiton muutamaa vuotta aiemmin käynnistämän alle 18-vuotiaiden cup-muotoisen mestaruuskilpailun finaalissa KPT:n 1–0. Ensimmäistä kertaa Palloliiton mestaria ei kuitenkaan kruunattu Suomen mestariksi, vaan TPS hävisi ottelun tästä tittelistä Työväen Urheiluliiton TPV:lle 2–4.[114]

TPS:n juniorit saavuttivat pitkään menestystä enimmäkseen piiritasolla, mutta vuonna 1960 se voitti A-juniorien Suomen mestaruuden. Vuosina 1964–1966 se saavutti kolme peräkkäistä A-juniorien mestaruutta, ja se uusi mestaruuden vuoden tauon jälkeen 1968.[116] A-nuorten 1960-luvun joukkueiden pelaajista moni oli myöhemmin tärkeässä roolissa TPS:n menestyksekkäissä 1970-luvun edustusjoukkueissa, heidän joukossaan Timo Nummelin, Rauli Nummi, Tapani Rainio, Teuvo Andelmin ja Heikki Suhonen. Osa teki merkittävän uran jääkiekkoilijana, kuten Lasse Kiili, Jarmo Koivunen, Jorma Valtonen ja Juhani Tamminen.[117] Mestaruuksia seurasi vuoden 1972 pronssi.[118]

TPS aloitti vuonna 1971 valtakunnalliset pelit D-junioreista eli 12-vuotiaista lähtien.[119] Seura voitti heti ensimmäisen C-juniorien mestaruuden 1971 sekä pronssia 1972. B-nuorissa se saavutti pronssia 1974 ja D-junioreissa hopeaa 1974 ja pronssia 1975.[118]

Olavi Laaksonen vetäytyi 1977 seuran edustusjoukkueen valmennuksesta ja loi junioritoimintaan uudet suuntaviivat, jossa ensisijaiseksi päämääräksi nostettiin menestyksen sijaan mahdollisimman hyvien pelaajien kasvattaminen edustusjoukkueen käyttöön. Toimenpide lisäsi pelaajien laatua, mutta ei määrää. Erityisen hyvä vuosi oli 1981, jolloin edustukseen nousi kolme myöhempää ammattipelaajaa: Kimmo ja Mika Lipponen sekä Erkka Petäjä. Myös vuonna 1987 mukaan nousi useita tulevia huippupelaajia, heidän joukossaan Marko Rajamäki ja Kim Suominen. Tuottoisia olivat myös 1990-luvun alkuvuodet.[120] TPS on voittanut vuoteen 2019 mennessä 16 A-poikien ja neljä B-poikien SM-kultaa.[121]

Suomen Palloliitto käynnisti vuonna 1986 tyttöjen valtakunnallisen kilpailutoiminnan, ja samoihin aikoihin alkoi myös TPS:n tyttöjalkapallotoiminta. Seuralla oli tosin jo aiemmin ollut tyttöjoukkueeksi määriteltävissä oleva naisten kakkosjoukkue, joka pelasi aikuisten alemmissa sarjoissa. Ensimmäinen valtakunnallinen merkintä oli C-tyttöjen vuoden 1987 kymmenes sija. Seuraavina vuosina toiminta laajeni kaikkiin ikäluokkiin, mutta menestys jäi alkulohkosijoituksiin. Naisten edustustoiminta keskeytyi vuonna 1992, mutta samanaikaisesti alkoi tyttöjalkapallossa nousukausi, joka johti vuonna 1994 uuden edustusjoukkueen perustamiseen. Joukkue koostui lähes samoista pelaajista, jotka pelasivat myös tyttöjoukkueissa. TPS:n tyttöjalkapallon ensimmäinen suuri saavutus oli A-tyttöjen vuoden 1996 Suomen mestaruus.[122]

Seuralla oli vuonna 2025 junioreita pojissa P7- ja tytöissä T6-ikäluokista ylöspäin[123] sekä 5–7-vuotiaille tytöille suunnattu TPS Mimmit.[124] Seuralla on myös TPS Sateenkaari -niminen erityisryhmä, jonka tarkoitus on tarjota liikuntaa ja yhdessäoloa.[125] Kimi-Tiikerin futiskerho tarjoaa alueellista jalkapallokerhotoimintaa 6–8-vuotiaille lapsille.[126]

GANT-akatemia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

GANT-akatemian tarkoitus on varmistaa lahjakkaimpien TPS-pelaajien kokonaisvaltainen kehittyminen parhaalla mahdollisella valmennuksella ja parhailla mahdollisilla olosuhteilla. Pitkällä tähtäimellä se pyrkii kehittämään pelaajia edustusjoukkueeseen ja kansainvälisille kentälle. Oman pelaajakehitysohjelman avulla puolestaan kehitetään edustusjoukkuetta ja sen pelaajarakennetta.[127]

Talous ja organisaatio

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seurarakenne

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aikoinaan TPS:n kaikkien lajien toimintaa veti seuran johtokunta. Järjestely ei enää 1970-luvulla toiminut kovinkaan hyvin, joten toimintamallia muutettiin vuoden 1975 organisaatiouudistuksessa siten, että johtokunta valitsi jalkapallossa ainoastaan puheenjohtajan, joka puolestaan valitsi jaoston jäsenet. Jaosto vastasi itsenäisesti lajinsa toiminnasta ja rahankäytöstä, mutta juridisesti taloudellisessa vastuussa oli johtokunta. Järjestely muuttui vasta vuonna 1990, jolloin jalkapallo erotettiin samanaikaisesti jääkiekon kanssa omaksi rekisteröidyksi yhdistyksekseen TPS Jalkapallo ry, emoseuran jäädessä pelkäksi kattoyhdistykseksi.[128][129] TPS Jalkapallo ry ajautui vuonna 1993 konkurssiin ja toimintaa jatkoi uusi Jalkapallo TPS ry.[43]

Jalkapallon miesten edustustoiminta yhtiöitettiin ja siirrettiin vuonna 1999 FC TPS Turku Oy:lle.[130] Järjestelyssä toiminta siirtyi seuran jääkiekkoyhtiö HC TPS Oy:n omistukseen.[51] Jääkiekkojaosto myi FC TPS Turku Oy:n keväällä 2006 Seppo Sairasen johtamalle liikemiesryhmälle. Kauden 2010 jälkeen Sairanen siirtyi vähemmistöosakkaaksi, ja 70 prosenttia FC TPS Turku Oy:n omistuksesta palautui TPS Turku Oy:lle.[131]

FC TPS Turku Oy hallinnoi nykyisin myös naisten edustusjoukkuetta sekä GANT-akatemiaa, kun taas juniorijoukkueiden toiminnasta vastaa TPS Juniorijalkapallo ry,[132] joka myös omistaa miesten ja naisten edustusjoukkueiden sarjapaikat.[133] Jalkapallo-organisaatioiden yläpuolella seurarakenteessa on TPS ry, jonka jäsenyhdistyksiä seuran kaikki lajit ja muut yhdistykset ovat.[132] Tämä uudistus toteutettiin 2004.[134] Naisten edustusjoukkueen kilpailutoiminta on kuulunut FC TPS Turku Oy:lle vuodesta 2024 lähtien, jolloin se siirrettiin sille TPS Juniorijalkapallo ry:ltä.[133] Junioritoiminnasta vastasi aikoinaan Nuorisopallo-niminen organisaatio, jonka alaisuuteen toiminta oli vuonna 1975 eriytetty.[135]

FC TPS Turku Oy:n hallitus 2025

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

FC TPS Turku Oy:n puheenjohtajana on kesäkuusta 2016 lähtien toiminut Jouko Peräaho.[76]

  • Jouko Peräaho, puheenjohtaja
  • Petteri Viljanen, varapuheenjohtaja
  • Marko Rajamäki, jäsen
  • Olli-Pekka Saario, jäsen
  • Tommi Suominen, jäsen
  • Mika Vesa, jäsen[136]

FC TPS Turku Oy:n talouden tunnuslukuja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tilikausi Sarja Liikevaihto Tulos
2006 Veikkausliiga 1 010 000 € −415 000 €
2007 Veikkausliiga 1 668 000 € −982 000 €
2008 Veikkausliiga 1 705 000 € −1 071 000 €
2009 Veikkausliiga 1 365 000 € −2 175 000 €
2010 Veikkausliiga 1 361 000 € −982 000 €
2011 Veikkausliiga 1 251 000 € 40 000 €
2012 Veikkausliiga 1 316 000 € 160 000 €
2013 Veikkausliiga 1 300 000 € −447 000 €
2014 Veikkausliiga  961 000 € −315 000 €
2015 Ykkönen  596 000 € −128 000 €
2016 Ykkönen  553 000 € −216 000 €
2017 Ykkönen  791 000 € −7 000 €
2018 Veikkausliiga 1 100 000 € −17 700 €
2019 Ykkönen  774 000 € −327 000 €
2020 Veikkausliiga 1 098 000 € 105 000 €
2021 Ykkönen 1 085 000 € −106 000 €
2022 Ykkönen 1 042 000 € −536 000 €
2023 Ykkönen  785 000 € −328 000 €

Lähteet: Finder[130], Kauppalehti[137]

Suosio ja kannattajat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Turun Palloseuran pelaajat kiittävät kannattajiaan Turun derbyn jälkeen huhtikuussa 2018.

TNS Gallup selvitti kesällä 2012 Helsingin Sanomille, kuinka paljon suomalaisia miesten Veikkausliigan ja Ykkösen jalkapalloseuroja kannatetaan. Yhteensä 12 prosenttia niistä, jotka kertoivat kannattavansa jotakin seuraa, ilmoittivat suosikkijoukkueekseen Turun Palloseuran, mikä oli eniten heti HJK:n jälkeen.[138]

TPS:n faneilla on TPS-kannattajat-niminen yhteisö. Sillä ei ole virallista yhteyttä seuran lajien jaostoihin mutta tekee niiden kanssa yhteistyötä pyrkien luomaan ”lajirajat ylittävää seurakulttuuria”. Yhteisö tekee muun muassa matkoja TPS:n vierasotteluihin lajista riippumatta. Ryhmä myös ilmoittaa, ettei se tavoittele taloudellista voittoa.[139] Toinen yhteisö on ollut Sissiryhmä, jonka kohteisiin TPS-jalkapallo kuuluu yhdessä seuran jääkiekko- ja salibandyjoukkueiden kanssa. Jääkiekko oli pitkään ryhmän selkeä ykköskohde, mutta myöhemmin se alkoi panostaa myös jalkapalloon. Kupittaan stadionin O-katsomoon perustettiin kaudella 2007 uusi kannattajasektio. Siellä joukkuetta kannusti enimmillään lähes kaksi sataa kannattajaa tifoin ja soihduin.[140]

Joukkueen maalilaulu on turkulaismuusikko Ressu Redfordin tekemä ja esittämä kappale ”Sydän rinnassa”.[141]

Pelaajat ja valmentajat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyinen miesten edustusjoukkue

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tilanne 6. huhtikuuta 2025.[142][143]

Pelaajat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nro Paikka Pelaaja
2 P Suomi Oscar Häggström
3 P Suomi Elias Collin
4 P Suomi Akim Sairinen
5 P Suomi Jesper Aitos
7 K Suomi Rasmus Harjanne
8 K Suomi Aapo Boström
9 H Suomi Onni Helén
11 H Suomi Oscar Dahlfors
12 M Suomi Olli Hakanpää
14 K Japani Emu Kawakita
15 H Suomi Aarne Louramo
Nro Paikka Pelaaja
16 H Suomi Veeti Pohtio
17 P Suomi Atte Sihvonen
18 H Suomi Nino Rajamäki
19 H Suomi Tuomas Pippola
20 H Suomi Miika Kauppila
25 K Suomi Santeri Pohjolainen
26 K Suomi Lasse Ikonen
28 K Suomi Tomi Väkiparta
29 H Kosovo Albijon Muzaci
30 M Suomi Niklas Harju
35 M Suomi Dan Lauri

Valmennus ja taustat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Päävalmentaja: Ivan Piñol
  • Valmentaja: Enric Vila Ortega
  • Maalivahtivalmentaja: Jarkko Ojaniemi
  • Fysiikkavalmentaja: Michael Oliphant
  • Joukkueenjohtaja: Jani Tuomala
  • Analyytikko: Robert Nygård
  • Fysioterapeutti: Markus Kemppainen
  • Fysioterapeutti: Marko Grönholm
  • Lääkäri: Markus Lastikka
  • Huoltaja: Tapani Elmeranta
  • Huoltaja: Juha Pyyhtiä
  • Urheilupsykologi: Päivi Granholm

Päävalmentajat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saavutukset ja ennätykset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saavutukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[66][92]

Seuraennätykset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Suurin kotiyleisö Veikkausliigassa: 9 089 (vs. FC Inter 2009)
  • Suurin kotiyleisö eurocupissa: 15 000 (vs. FC Internazionale 1987)

[92]

Tilastot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sarjasijoitukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Turun Palloseuran kaudet
Kausi[77][78] Sarja O V T H TM/PM PST Sija Cup-sijoitukset[144][66]
1923 Cup hopeaa
1924 Cup Ei yltänyt välieriin
1925 Cup hopeaa
1926 Cup hopeaa
1927 Cup Ei yltänyt välieriin
1928 Cup mestari
1929 Cup pronssia
1930 Mestaruussarja 7 5 2 0 25–12 12 2. (8)
1931 Mestaruussarja 7 3 2 2 14–13 8 3. (8)
1932 Mestaruussarja 14 6 3 5 37–29 15 4. (8)
1933 Mestaruussarja 14 5 5 4 29–21 15 4. (8)
1934 Mestaruussarja 14 4 2 8 32–49 10 7. (8)
1935 Suomensarja (länsilohko) 6 5 0 1 29–11 10 1. (7)
Suomensarja (karsintasarja) 3 3 0 0 6–2 6 1. (4)
1936 Mestaruussarja 14 7 0 7 30–36 14 6. (8)
1937 Mestaruussarja 14 5 4 5 32–35 14 6. (8)
1938 Mestaruussarja 14 7 2 5 37–25 16 2. (8)
1939 Mestaruussarja 12 9 2 1 38–17 20 1. (8)
1940/41 Mestaruussarja 13 10 1 2 52–16 21 1. (8)
1942 Mestaruussarjaa ei pelattu
1943 Mestaruussarjaa ei pelattu
1943/44 Mestaruussarja 7 4 1 2 27–12 9 2. (8)
1945 Mestaruussarja (SPL) (alkulohko) 5 4 0 1 14–5 8 1. (6)
Mestaruussarja (SPL) (loppuottelu) 1 1 0 0 2–1 1. (2)
SM-cup 5 4 0 1 33–8 välierä (64)
1945/46 Mestaruussarja (SPL) 14 8 2 4 40–22 18 2. (8)
1946/47 Mestaruussarja (SPL) 14 8 1 5 34–22 17 4. (8)
1947/48 Mestaruussarja (SPL) 14 6 3 5 19–23 15 4. (8)
1948 Mestaruussarja 15 11 2 2 37–18 24 2. (16)
1949 Mestaruussarja 22 15 4 3 53–25 34 1. (12)
1950 Mestaruussarja 18 7 3 8 36–37 17 7. (10)
1951 Mestaruussarja 18 7 4 7 41–41 18 6. (10)
1952 Mestaruussarja 18 5 2 11 18–38 12 10. (10)
1953 Suomensarja (länsilohko) 18 8 3 7 35–29 19 4. (10)
1954 Suomensarja (länsilohko) 18 9 2 7 35–33 20 5. (10)
1955 Suomensarja (länsilohko) 18 8 2 8 57–35 18 5. (10)
1956 Suomensarja (länsilohko) 18 14 2 2 66–16 30 1. (10)
1957 Mestaruussarja 18 7 7 4 45–37 21 3. (10)
1958 Mestaruussarja 18 9 2 7 47–34 20 4. (10)
1959 Mestaruussarja 18 6 4 8 50–51 16 6. (10)
1960 Mestaruussarja 22 13 2 7 72–43 28 2. (12)
1961 Mestaruussarja 22 11 2 9 48–49 24 4. (12)
1962 Mestaruussarja 22 8 5 9 43–36 21 8. (12)
1963 Mestaruussarja 22 7 5 10 23–35 19 10. (12)
1964 Suomensarja (länsilohko) 22 16 3 3 51–19 35 2. (12)
1965 Suomensarja (länsilohko) 22 16 2 4 68–19 34 1. (12) Suomen Cup
1966 Mestaruussarja 22 6 9 7 38–40 21 7. (12)
1967 Mestaruussarja 22 13 2 7 51–28 28 3. (12)
1968 Mestaruussarja 22 14 4 4 48–19 32 1. (12)
1969 Mestaruussarja 22 9 4 9 44–40 22 8. (12)
1970 Mestaruussarja 22 9 5 8 35–34 23 7. (12)
1971 Mestaruussarja 26 13 8 5 53–25 34 1. (14)
1972 Mestaruussarja 22 15 1 6 44–19 31 1. (12)
1973 Mestaruussarja 22 5 7 10 23–32 17 9. (12)
1974 Mestaruussarja 22 9 3 10 34–31 21 6. (12)
1975 Mestaruussarja 22 13 6 3 34–18 32 1. (12)
1976 Mestaruussarja 22 7 1 14 30–38 15 10. (12)
1977 Mestaruussarja 22 10 5 7 43–25 25 3. (12)
1978 Mestaruussarja 22 12 2 8 57–29 26 4. (12)
1979 Mestaruussarja (runkosarja) 22 9 5 8 36–27 23 6. (12)
Mestaruussarja (loppusarja) 29 9 8 12 46–43 26 7. (8) Suomen Cup
1980 Mestaruussarja (runkosarja) 22 12 7 3 38–17 31 2. (12)
Mestaruussarja (loppusarja) 29 14 10 5 48–29 23 4. (8)
1981 Mestaruussarja (runkosarja) 22 11 6 5 36–22 28 3. (12)
Mestaruussarja (loppusarja) 29 13 10 6 46–27 22 4. (8)
1982 Mestaruussarja (runkosarja) 22 11 7 4 48–20 29 1. (12)
Mestaruussarja (loppusarja) 29 14 7 8 64–32 21 4. (8)
1983 Mestaruussarja (runkosarja) 22 13 6 3 51–23 32 1. (12)
Mestaruussarja (loppusarja) 29 16 8 5 64–32 24 4. (8)
1984 Mestaruussarja (runkosarja) 22 11 7 4 56–31 29 2. (12)
Mestaruussarja (pudotuspelit) 4 1 1 2 9–10 2. (4)
1985 Mestaruussarja (runkosarja) 22 13 3 6 45–22 29 1. (12)
Mestaruussarja (pudotuspelit) 4 1 1 2 3–5 4. (4)
1986 Mestaruussarja 22 12 6 4 35–15 30 2. (12)
1987 Mestaruussarja 22 12 4 6 36–21 28 3. (12)
1988 Mestaruussarja (runkosarja) 22 8 10 4 25–19 26 6. (12)
Mestaruussarja (loppusarja) 27 10 10 7 29–27 30 5. (6)
1989 Mestaruussarja (runkosarja) 22 12 8 2 37–17 32 2. (12)
Mestaruussarja (loppusarja) 27 15 9 3 46–21 39 2. (6)
1990 Veikkausliiga (runkosarja) 22 7 9 6 27–20 23 6. (12)
Veikkausliiga (pudotuspelit) 3 1 0 2 2–5 7. (8)
1991 Veikkausliiga 33 11 10 12 47–56 43 9. (12) Suomen Cup
1992 Veikkausliiga 33 9 8 16 29–45 35 9. (12)
1993 Veikkausliiga (alkusarja) 22 8 4 10 25–26 28 7. (12)
Veikkausliiga (loppusarja) 29 9 5 15 31–39 32 8. (8)
1994 Veikkausliiga 26 9 7 10 38–34 34 8. (14) Suomen Cup
1995 Veikkausliiga 26 10 6 10 33–32 36 6. (14)
1996 Veikkausliiga (alkusarja) 22 11 4 7 31–29 37 3. (12) Suomen Cup
Veikkausliiga (loppusarja) 27 13 5 9 40–35 44 3. (6)
1997 Veikkausliiga 27 10 8 9 43–41 38 4. (10) Suomen Cup
1998 Veikkausliiga 27 8 10 9 25–31 34 6. (10)
1999 Veikkausliiga (alkusarja) 22 7 6 9 27–31 27 9. (12)
Veikkausliiga (karsintasarja) 28 10 9 9 40–34 39 1. (4)
2000 Veikkausliiga 33 7 6 20 30–75 27 11. (12)
Veikkausliiga (liigakarsinta) 2 0 1 1 2–5 2. (2)
2001 Ykkönen (etelälohko) 27 13 8 6 36–15 47 1. (10)
Ykkönen (pudotuspelit) 2 0 1 1 2–5 3. (4)
2002 Ykkönen (pohjoislohko) 16 11 3 2 40–17 36 1. (9)
Ykkönen (karsintalohko) 7 4 2 1 10–9 15 2. (8)
2003 Veikkausliiga 26 8 8 10 30–35 32 9. (14)
2004 Veikkausliiga 26 12 6 8 36–31 42 5. (14)
2005 Veikkausliiga 26 8 6 12 30–35 30 9. (14) Suomen Cup
2006 Veikkausliiga 24 9 4 11 35–38 31 7. (14)
2007 Veikkausliiga 26 13 4 9 43–33 43 3. (14)
2008 Veikkausliiga 26 12 6 8 45–36 42 6. (14) Liigacup
2009 Veikkausliiga 26 13 10 3 46–20 49 3. (14)
2010 Veikkausliiga 26 13 6 7 46–30 45 3. (14) Suomen Cup
2011 Veikkausliiga 33 13 11 9 48–44 50 5. (12)
2012 Veikkausliiga 33 16 6 11 55–33 54 3. (12) Liigacup
2013 Veikkausliiga 33 10 11 12 42–46 41 8. (12)
2014 Veikkausliiga 33 6 6 21 29–60 24 12. (12)
2015 Ykkönen 27 14 7 6 40–18 49 3. (10)
2016 Ykkönen 27 16 3 8 60–38 51 2. (10)
2017 Ykkönen 27 17 7 3 49–14 58 1. (10)
2018 Veikkausliiga 33 7 8 18 37–55 29 11. (12)
2019 Ykkönen 27 16 7 4 45–23 55 2. (10)
2020 Veikkausliiga 22 6 3 13 23–39 21 11. (12)
2021[145] Ykkönen 27 13 8 6 40–25 47 3. (12)
2022 Ykkönen 27 15 7 5 47–23 52 2. (12)
2023 Ykkönen 27 12 5 10 45–37 41 5. (12)
2024 Ykkösliiga 27 12 7 8 40–29 43 4. (10)
Selite
O Ottelut
V Voitot
T Tasapelit
H Häviöt
TM/PM Tehdyt maalit/päästetyt maalit
PST Pisteet

Eurocup-ottelut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Turun Palloseura kansainvälisissä peleissä[26]
  • Q = karsintakierros
  • 1R = ensimmäinen kierros
Kausi Kilpailu Kierros Maa Vastustaja Tulos
1969–1970 Euroopan Cup 1R Tanska KB 0–1, 0–4
1972–1973 Euroopan Cup 1R Itä-Saksa 1. FC Magdeburg 0–6, 1–3
1973–1974 Euroopan Cup 1R Skotlanti Celtic FC 1–6, 0–3
1976–1977 Euroopan Cup 1R Malta Sliema Wanderers FC 1–2, 1–0
2R Sveitsi FC Zürich 0–2, 0–1
1985–1986 UEFA Cup 1R Neuvostoliitto Spartak Moskova 0–1, 1–3
1987–1988 UEFA Cup 1R Itävalta FC Admira Wacker 0–1, 2–0
2R Italia FC Internazionale Milano 1–0, 0–2
1988–1989 UEFA Cup 1R Pohjois-Irlanti Linfield FC 0–0, 1–1
2R Itävalta First Vienna FC 1–2, 1–0
3R Victoria Bucureşti 0–1, 3–2
1990–1991 UEFA Cup 1R Puola GKS Katowice 0–3, 0–1
1992–1993 Cup-voittajien cup 1R Turkki Trabzonspor 0–2, 2–2
1995–1996 Cup-voittajien cup Q Albania KS Teuta Durrës 1–0, 0–3
1997 Intertoto Cup Lohko Ruotsi Halmstads BK 1–6
Lohko Belgia SK Lommel 1–1
Lohko Serbia ja Montenegro Hajduk Kula 1–2
Lohko Norja Kongsvinger IL 2–0
1998 Intertoto Cup 1R Sveitsi FC Sion 0–1, 3–2
2R Venäjä Šinnik Jaroslavl 0–2, 2–3
2008 Intertoto Cup 1R Pohjois-Irlanti Lisburn Distillery FC 3–2, 3–1
2R Tanska Odense BK 1–2, 0–2
2010–2011 Eurooppa-liiga 1Q Wales Port Talbot Town 3–1, 4–0
2Q Belgia Cercle Brugge 1–0, 1–2
2011–2012 Eurooppa-liiga 2Q Belgia KVC Westerlo 0–1, 0–0
2013–2014 Eurooppa-liiga 1Q Luxemburg Jeunesse d'Esch 2–1, 0–2

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Jokisipilä, Markku & Leppäsyrjä, Jussi & Möttönen, Heikki: Mustavalkoinen vuosisata – Turun Palloseura 1922–2022. Turun Palloseura ry, 2022. ISBN 978-952-94-5612-3
  • Kanerva, Juha & Arponen, Antti O. & Heinonen, Markku & Tamminen, Juha & Tikander, Vesa: Jalkapallon pikkujättiläinen. WSOY, 2003. ISBN 951-0-27037-7
  • Mäki, Heikki & Toivola, Eero: Kultaiset vuodet – Turun Palloseura 1922–1997. Turun Palloseura, 1997. ISBN 952-90-9003-X

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Jokisipilä ym. 2022, s. 300.
  2. ↑ a b c d Kanerva ym. 2003, s. 346–347.
  3. ↑ a b c d Jokisipilä ym. 2022, s. 301.
  4. ↑ a b Jokisipilä ym. 2022, s. 26.
  5. ↑ Kunniajäsenet - Tepsiläiset (Turun Riennon ja Turun Urheiluliiton jalkapalloilijat perustivat Uuno Mäen johdolla kokonaan uuden seuran, Turun Palloseuran, 24.10.1922.) Tepsilaiset.net. Tepsiläiset ry. Viitattu 6.11.2018.
  6. ↑ Jokisipilä ym. 2022, s. 301–304.
  7. ↑ Jokisipilä ym. 2022, s. 304–305.
  8. ↑ Jokisipilä ym. 2022, s. 305.
  9. ↑ a b c d e f g Kanerva ym. 2003, s. 347.
  10. ↑ Jokisipilä ym. 2022, s. 305–306.
  11. ↑ Jokisipilä ym. 2022, s. 307.
  12. ↑ Jokisipilä ym. 2022, s. 308.
  13. ↑ Jokisipilä ym. 2022, s. 310–311.
  14. ↑ Jokisipilä ym. 2022, s. 311–312.
  15. ↑ a b Jokisipilä ym. 2022, s. 312.
  16. ↑ Jokisipilä ym. 2022, s. 314–315.
  17. ↑ Jokisipilä ym. 2022, s. 315.
  18. ↑ a b Jokisipilä ym. 2022, s. 315–316.
  19. ↑ Jokisipilä ym. 2022, s. 318–319.
  20. ↑ Jokisipilä ym. 2022, s. 319–320.
  21. ↑ Jokisipilä ym. 2022, s. 320–321.
  22. ↑ Jokisipilä ym. 2022, s. 322–324.
  23. ↑ Jokisipilä ym. 2022, s. 324–327.
  24. ↑ Jokisipilä ym. 2022, s. 327.
  25. ↑ Jokisipilä ym. 2022, s. 332.
  26. ↑ a b Ross, James M.: European Cups Archive RSSSF. Viitattu 24.7.2012. (englanniksi)
  27. ↑ Jokisipilä ym. 2022, s. 332–333.
  28. ↑ Jokisipilä ym. 2022, s. 334–335.
  29. ↑ Jokisipilä ym. 2022, s. 336–337.
  30. ↑ Jokisipilä ym. 2022, s. 337.
  31. ↑ Jokisipilä ym. 2022, s. 337–338.
  32. ↑ Jokisipilä ym. 2022, s. 339.
  33. ↑ Jokisipilä ym. 2022, s. 340–341.
  34. ↑ Jokisipilä ym. 2022, s. 340–342.
  35. ↑ Mäki & Toivola 1997, s. 58.
  36. ↑ Jokisipilä ym. 2022, s. 344–349.
  37. ↑ Jokisipilä ym. 2022, s. 349–351.
  38. ↑ Jokisipilä ym. 2022, s. 296.
  39. ↑ Jokisipilä ym. 2022, s. 351–357.
  40. ↑ Jokisipilä ym. 2022, s. 357.
  41. ↑ a b c Veikkausliigan verkkonäyttely: TPS urheilumuseo.fi. Arkistoitu 8.12.2014. Viitattu 10.6.2025.
  42. ↑ Jokisipilä ym. 2022, s. 358–360.
  43. ↑ a b Jokisipilä ym. 2022, s. 180.
  44. ↑ Jokisipilä ym. 2022, s. 360–361.
  45. ↑ Kanerva ym. 2003, s. 348.
  46. ↑ Jokisipilä ym. 2022, s. 361.
  47. ↑ Jokisipilä ym. 2022, s. 361–362.
  48. ↑ Jokisipilä ym. 2022, s. 363–364.
  49. ↑ a b Veikkausliigan verkkonäyttely: TPS (2) urheilumuseo.fi. Arkistoitu 3.11.2014. Viitattu 28.7.2011.
  50. ↑ Jokisipilä ym. 2022, s. 367–368.
  51. ↑ a b Jokisipilä ym. 2022, s. 202.
  52. ↑ Jokisipilä ym. 2022, s. 368.
  53. ↑ Jokisipilä ym. 2022, s. 368–369.
  54. ↑ Jokisipilä ym. 2022, s. 369–370.
  55. ↑ Jokisipilä ym. 2022, s. 371–372.
  56. ↑ a b c d e f g h i Veikkausliigan verkkonäyttely: TPS (3) Urheilumuseo.fi. Arkistoitu 16.6.2025. Viitattu 28.7.2011.
  57. ↑ Jokisipilä ym. 2022, s. 374.
  58. ↑ Jokisipilä ym. 2022, s. 375, 378.
  59. ↑ Jokisipilä ym. 2022, s. 379.
  60. ↑ Jokisipilä ym. 2022, s. 382–383.
  61. ↑ Jokisipilä ym. 2022, s. 383–386.
  62. ↑ Jokisipilä ym. 2022, s. 386–388.
  63. ↑ Jokisipilä ym. 2022, s. 388–392.
  64. ↑ Veikkausliigan verkkonäyttely: Tilastot - kauden valinnat proto.urheilumuseo.fi. Arkistoitu 26.2.2014. Viitattu 1.8.2011. (suomeksi)
  65. ↑ Jokisipilä ym. 2022, s. 215, 391–392.
  66. ↑ a b c Pietarinen, Heikki: Finland - League Cup Finals 20.10.2011. RSSSF. Viitattu 21.7.2012. (englanniksi)
  67. ↑ Jokisipilä ym. 2022, s. 395–397.
  68. ↑ Jokisipilä ym. 2022, s. 397–398.
  69. ↑ HJK:lla ylivoimainen budjetti Kymppipaikka.fi. Viitattu 7.4.2016.
  70. ↑ TPS ei edes yrittänyt Veikkausliigaan - paluu viimeistään 2017 Suomen Palloliitto. Viitattu 7.4.2016.
  71. ↑ Jokisipilä ym. 2022, s. 400–401.
  72. ↑ Vesterinen, Maria: TPS:n jalkapallokausi uhkaa jäädä väliin 31.3.2016. Turun Sanomat. Arkistoitu 4.4.2016. Viitattu 7.4.2016.
  73. ↑ TPS jalkapallo vahvisti valmiutensa kauden aloittamiseen 13.4.2016. FC TPS. Viitattu 17.4.2016.
  74. ↑ TPS jalkapallon joukkorahoitus alkaa nyt FC TPS. Viitattu 2.4.2016.
  75. ↑ TPS jalkapallo kiittää ja kumartaa! FC TPS. Viitattu 30.10.2016.
  76. ↑ a b c Jokisipilä ym. 2022, s. 401.
  77. ↑ a b Pietarinen, Heikki: Finland - List of League First Level Tables 17.1.2012. RSSSF. Viitattu 14.7.2012. (englanniksi)
  78. ↑ a b Pietarinen, Heikki: Finland - List of League Second Level Tables 28.11.2019. RSSSF. Viitattu 14.2.2020. (englanniksi)
  79. ↑ Jokisipilä ym. 2022, s. 402–403, 405.
  80. ↑ TPS:n nousu Veikkausliigaan varmistui dramaattisten vaiheiden jälkeen – FC Honka karsintaan 21.10.2017. Ilta-Sanomat. Viitattu 21.10.2017.
  81. ↑ Jokisipilä ym. 2022, s. 406–407.
  82. ↑ TPS valitsi uudeksi päävalmentajakseen Tommi Pikkarainen Fc.tps.fi. 19.11.2018. FC TPS. Viitattu 19.11.2018.
  83. ↑ Jokisipilä ym. 2022, s. 408–409.
  84. ↑ a b Jokisipilä ym. 2022, s. 412.
  85. ↑ Ykkösen kausiennakko 2021: Luvassa huikean tasainen kausi Byyri.com. 4.5.2021. Viitattu 25.4.2023.
  86. ↑ Laine, Joonas: KTP nousi dramaattisesti Veikkausliigaan viiden vuoden tauon jälkeen – TPS:n pääsarjakauden katkeraa päätöstä leimaavat myös haikeus ja kysymysmerkit tulevasta Yle Urheilu. 14.11.2020. Viitattu 14.8.2021.
  87. ↑ a b Ykkösen kausiennakko 2022: Ennakkosuosikilla todella vahva materiaali Byyri.com. 17.4.2022. Viitattu 25.4.2022.
  88. ↑ Ykkösliigan kausiennakko: Jaro, KTP ja TPS tiukimmin kiinni nousussa Veikkaus.fi. 11.4.2024. Veikkaus Group. Viitattu 21.6.2025.
  89. ↑ Forsström, Totte: Ykkösliigan kausiennakko: FC Lahti ja EIF nousijasuosikit Veikkaus.fi. 11.4.2025. Veikkaus Group. Viitattu 21.6.2025.
  90. ↑ Jiposta Ykkösliigacupin mestari – TPS kaatui rangaistuspotkukilpailun jälkeen Palloliitto.fi. 4.4.2025. Suomen Palloliitto. Viitattu 21.6.2025.
  91. ↑ a b c Mäki & Toivola 1997, s. 9.
  92. ↑ a b c d Historia - FC TPS FC TPS. Viitattu 27.5.2025.
  93. ↑ TPS – Ykkösliiga Palloliitto.fi. Suomen Palloliitto. Viitattu 28.5.2025.
  94. ↑ Veikkausliiga – Seurat (klikkaa listasta TPS --> Esittely) Veikkausliiga.com. Arkistoitu 28.5.2014. Viitattu 26.7.2011.
  95. ↑ a b Ilme uudistunut historian aikana useita kertoja - TPS hctps.fi. Viitattu 16.7.2012.[vanhentunut linkki]
  96. ↑ a b c TPS-organisaatiot yhtenäistävät logonsa. 20.2.2017. TPS Salibandy. Arkistoitu 11.3.2017. Viitattu 2.6.2017.
  97. ↑ Jokisipilä ym. 2022, s. 495–496.
  98. ↑ a b Mäki & Toivola 1997, s. 296.
  99. ↑ TPS palaa ensi kaudeksi takaisin Veritas Stadionille 11.11.2016. FCTPS.fi. Viitattu 25.4.2023.
  100. ↑ a b TPS pelaa suurimman osan kotiotteluistaan Paavo Nurmen stadionilla 22.3.2016. FC TPS. Viitattu 25.3.2016.
  101. ↑ Paavo Nurmen stadion Turku.fi. Viitattu 2.4.2016.
  102. ↑ Aurinko saa tehdä töitä Paavo Nurmen stadionilla 14.3.2012. YLE Urheilu. Viitattu 7.8.2012.
  103. ↑ TPS:n stadionhanke aiheuttaa närää Turussa Yle.fi. 13.11.2009. Viitattu 25.4.2023.
  104. ↑ Neljän tonnin pelit siirsivät TPS:n Urheilupuison yläkentälle 4.12.2014. Turun Sanomat. Arkistoitu 6.3.2016. Viitattu 14.2.2016.
  105. ↑ Kupittaan stadionin jättäneen TPS:n ottelutapahtuma on kotikutoinen, mutta ihan toimiva 2.5.2015. YLE Urheilu. Viitattu 14.2.2016.
  106. ↑ TPS – Kansallinen Ykkönen Palloliitto.fi. Suomen Palloliitto. Viitattu 25.6.2025.
  107. ↑ Mäki & Toivola 1997, s. 297–299.
  108. ↑ Mäki & Toivola 1997, s. 300–301.
  109. ↑ Jokisipilä ym. 2022, s. 420–421.
  110. ↑ Jokisipilä ym. 2022, s. 425, 428.
  111. ↑ Hirvonen, Hinni: TPS palaa Kansalliseen liigaan – sarjanousija ONS joutuu liigakarsintaan Yle. 1.10.2022. Viitattu 25.6.2025.
  112. ↑ TPS putosi Kansallisesta liigasta Aamuset.fi. 21.10.2023. Viitattu 25.6.2025.
  113. ↑ TPS uniorijalkapallo Tulospalvelu.palloliitto.fi. Suomen Palloliitto. Viitattu 23.4.2023.
  114. ↑ a b Mäki & Toivola 1997, s. 271.
  115. ↑ Jokisipilä ym. 2022, s. 328.
  116. ↑ Mäki & Toivola 1997, s. 272.
  117. ↑ Jokisipilä ym. 2022, s. 322.
  118. ↑ a b Mäki & Toivola 1997, s. 273.
  119. ↑ Jokisipilä ym. 2022, s. 328.
  120. ↑ Mäki & Toivola 1997, s. 275–276.
  121. ↑ Pietarinen, Heikki: Finland – List of Youth Champions 8.10.2015. RSSSF. Viitattu 1.6.2025.
  122. ↑ Mäki & Toivola 1997, s. 282.
  123. ↑ Joukkueet – FC TPS Fctps.fi. Viitattu 27.5.2025.
  124. ↑ TPS Mimmit – FC TPS Fctps.fi. Viitattu 27.5.2025.
  125. ↑ TPS Sateenkaari - FC TPS FC TPS. Viitattu 27.5.2025.
  126. ↑ Kimi-Tiikerin Futiskerho - FC TPS FC TPS. Viitattu 7.7.2025.
  127. ↑ GANT-Akatemia - FC TPS FC TPS. Viitattu 12.4.2016.
  128. ↑ Mäki & Toivola 1997, s. 16, 21.
  129. ↑ Jokisipilä ym. 2022, s. 121.
  130. ↑ a b Finder: FC TPS Turku Oy, taloustiedot Finder.fi. Viitattu 17.7.2024.
  131. ↑ Jokisipilä ym. 2022, s. 213–215.
  132. ↑ a b Seura - FC TPS Fctps.fi. FC TPS. Viitattu 26.6.2025.
  133. ↑ a b TPS:n naisten edustusjoukkue siirtyy FC TPS Turku Oy:n alaisuuteen Fctps.fi. 18.12.2023. FC TPS. Viitattu 25.6.2025.
  134. ↑ Jokisipilä ym. 2022, s. 204.
  135. ↑ Mäki & Toivola 1997, s. 275.
  136. ↑ Yhteystiedot - FC TPS Fc.tps.fi. FC TPS. Viitattu 21.5.2025.
  137. ↑ FC TPS Turku Oy:n tulos nousi voitolliseksi liikevaihdon kohtalaisesta laskusta huolimatta kauppalehti.fi. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 6.5.2012.
  138. ↑ Laitila, Johannes: Menestys luo HJK:n suosion. Helsingin Sanomat, 14.7.2012, s. B8.
  139. ↑ TPS-kannattajat, info tps-kannattajat.net. Viitattu 26.7.2011.
  140. ↑ Sissiryhmä, info, historia sissiryhma.com. Arkistoitu 2.5.2012. Viitattu 27.7.2011.
  141. ↑ Ressu Redford pitää kunnostaan huolta 23.5.2014. Länsiväylä. Arkistoitu 10.6.2016. Viitattu 12.4.2016.
  142. ↑ Joukkue Turun Palloseura.
  143. ↑ Squad: Turun Palloseura Transfermarkt.com. Viitattu 6.4.2025.
  144. ↑ Pietarinen, Heikki: Finnish Cup Finals 20.10.2011. RSSSF. Viitattu 21.7.2012. (englanniksi)
  145. ↑ Miesten Ykkönen 2021, Ylempi jatkosarja: Sarjataulukko Palloliitto.fi. Suomen Palloliitto. Viitattu 24.10.2021.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Turun_Palloseura_(jalkapallo)&oldid=23415248”