Tämä on suositeltu artikkeli.

Helsingin Jalkapalloklubi

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
HJK Helsinki
HJK:n logo
Koko nimi Helsingin Jalkapalloklubi
Lempinimet Klubi
Perustettu 1907
Kaupunki Suomi Helsinki
Kenttä Sonera Stadium
– kapasiteetti 21 990
Sarja Veikkausliiga
Sarjataso 1.
Värit          
Puheenjohtaja Suomi Olli-Pekka Lyytikäinen
Päävalmentaja Suomi Mika Lehkosuo
Joukkueen värit
Kotipeliasu
Joukkueen värit
Vieraspeliasu
Mitalit
SM-kilpailu/Mestaruussarja/Veikkausliiga
Kultaa Kultaa 1911, 1912 ,1917, 1918, 1919, 1923, 1925, 1936, 1938, 1964, 1973, 1978, 1981, 1985, 1987, 1988, 1992, 1997, 2002, 2003, 2009, 2010, 2011, 2012, 2013, 2014
Hopeaa Hopeaa 1921, 1933, 1937, 1939, 1956, 1965, 1966, 1982, 1983, 1999, 2001, 2005, 2006, 2016
Pronssia Pronssia 1954, 1968, 1969, 1974, 1976, 1979, 1980, 1986, 1993, 1994, 1995, 2015
Suomen Cup
Kultaa Kultaa 1966, 1981, 1984, 1993, 1996, 1998, 2000, 2003, 2006, 2008, 2011, 2014
Hopeaa Hopeaa 1975, 1985, 1990, 1994, 2010, 2016
Liigacup
Kultaa Kultaa 1994, 1996, 1997, 1998, 2015
Hopeaa Hopeaa 1995, 2009, 2012

Helsingin Jalkapalloklubi eli HJK on helsinkiläinen jalkapalloseura. Suomen mestaruuksilla mitattuna se on Suomen menestynein jalkapalloseura.

Ajatuksen seuran perustamisesta sai Franz Fredrik Wathén. HJK perustettiin virallisesti vuonna 1907 ja se voitti ensimmäisen jalkapallon Suomen-mestaruutensa vuonna 1911. Seura aloitti toiminnan jalkapallosta, mutta myöhemmin mukaan tulivat jääpallo ja jääkiekko, joissa molemmissa seura voitti Suomen-mestaruuksia 1920- ja 1930-luvuilla. Lisäksi HJK:ssa harrastettiin muun muassa keilailua, taitoluistelua ja käsipalloa. Vuodesta 1976 lähtien seura on keskittynyt jalkapalloon.

Vuodesta 1964 lähtien HJK on pelannut jalkapallon pääsarjatasolla. Se on ainoa suomalaisseura, joka on pelannut Mestarien liigan tai Eurooppa-liigan lohkovaiheessa. Seuran nykyinen kotistadion on Sonera Stadium. Aikaisemmin HJK on pelannut ottelujaan Töölön pallokentällä ja Helsingin olympiastadionilla. HJK:lla on myös reservijoukkue Klubi-04, joka pelaa Kakkosessa. Se perustettiin vuonna 2004, kun seura osti Jokerien jalkapallojoukkueen. HJK:n naisjoukkue on voittanut useita Suomen-mestaruuksia.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuran alkuvuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HJK:n ensimmäinen jalkapallojoukkue vuonna 1907.
Ensimmäinen mestaruuden voittanut HJK:n joukkue vuodelta 1911.

Jalkapallon tultua Suomeen heräsi ajatus perustaa Helsinkiin jalkapallon oma erikoisseura. Vuoden 1907 alussa Franz Fredrik Wathén esitti ajatuksensa julkisuudessa, ja saman vuoden toukokuussa tehtiin periaatteellinen päätös perustaa Helsingin Potkupalloklubi eli Helsingfors Sparkbollsklubb. Kesäkuussa seuran virallinen perustamiskokous pidettiin Kaisaniemessä ja uuden seuran nimeksi otettiin Helsingin Jalkapalloklubi eli Helsingfors Fotbollsklubb.[1] Ensimmäisen jalkapallo-ottelunsa HJK pelasi vielä samana vuonna Tammisaaressa paikallista tehdasjoukkuetta vastaan.[2] HJK oli ollut kaksikielinen seura, mutta vuonna 1908 viralliseksi kieleksi valittiin suomi. Vuotta myöhemmin seuran ohjelmistoon otettiin mukaan jääpallo.[3] Ensimmäisen Suomen-mestaruutensa HJK saavutti vuonna 1911, jolloin se voitti Åbo IFK:n maalein 7–1. Lisäksi vuonna 1912 seura juhli jalkapallon Suomen-mestaruutta. Vuosikymmenen lopulla HJK voitti vielä kaksi SM-kultaa.[4] Muissa lajeissa seura saavutti ensimmäisen Suomen mestaruutensa jääpallossa. HJK voitti vuonna 1921 jääpallon SM-loppuottelussa Viipurin Sudet.[5] Vuonna 1924 seuran ohjelmistoon otettiin mukaan keilailu, mutta tästä jouduttiin pian luopumaan.[6] Seuraavan kerran lajivalikoimaa laajennettiin vuonna 1928, jolloin HJK aloitti toiminnan jääkiekossa. Seuraavana vuonna HJK juhli lajissa Suomen-mestaruutta.[7]

Jalkapallossa aloitettiin sarjamuotoinen kausi vuonna 1930, mutta ensimmäistä kertaa HJK oli mukana Mestaruussarjassa vuonna 1931. Vuosina 1936 ja 1938 seura voitti Mestaruussarjan.[4] Jääkiekossa HJK voitti vielä kaksi SM-kultaa 1930-luvulla.[8] Sotien jälkeen HJK otti käsipallon lajivalikoimaansa, ja keilailu palasi seuran toimintaan. Aikaisemmin seurassa mietittiin myös koripallon ottamista mukaan ohjelmaan, mutta ajatuksesta luovuttiin. Käsipallossa seura voitti SM-hopeaa vuonna 1944.[9] HJK:n naisjaosto aloitti toimintansa vuonna 1946, jolloin alkoi myös naisten käsipallo.[10] Jalkapallossa alkanut mitaliton kausi loppui vuonna 1954, jolloin HJK voitti SM-pronssia.[4] Seuran toimintaa vaikeuttivat taloudelliset ongelmat, eikä se pystynyt panostamaan lajeihin erikoisseurojen tapaan.[11]

Jalkapallon erikoisseuraksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1960 HJK:n puheenjohtajaksi valittiin Apu-lehden omistaja Olli Lyytikäinen, joka tuki seuraa sekä taloudellisesti että tarjoamalla pelaajille työpaikkoja.[12] Seuran toimintaa alettiin vähentää ja jääpallojaosto lakkautettiin vuonna 1963.[13] Jalkapallossa HJK palasi Suomen-mestariksi valmentaja Aulis Rytkösen johdolla vuonna 1964.[14] Mestaruuden myötä seura pääsi ensimmäistä kertaa Euroopan Cupiin kaudella 1965–1966.[15] HJK hävisi kuitenkin molemmat alkukierroksen pelinsä Manchester Unitedia vastaan.[16] Vuonna 1966 seura voitti ensimmäistä kertaa Suomen cupin.[15] Jääkiekossa HJK oli pudonnut pääsarjasta, mutta nousi suurten taloudellisten panostusten ansiosta takaisin. Seura tavoitteli myös SM-kultaa, mutta sijoittui parhaimmillaan hopealle kaudella 1971–1972.[17] Jääkiekkojaosto ajautui taloudellisiin ongelmiin ja lopulta päätti fuusioitua Karhu-Kissojen kanssa Helsingin Jääkiekkoklubiksi.[18] Myös taitoluistelu lopetettiin vuonna 1972, jolloin jäljelle jäivät käsipallo ja jalkapallo.[17][19] Naisten jalkapallossa HJK oli aloittanut toimintansa vuonna 1971, jolloin seura voitti heti Suomen-mestaruuden.[20] Miesten joukkueen rahoittajaksi tuli Paavo Einiö, jonka tuella HJK palasi mestariksi kaudella 1973.[21] Vuonna 1976 HJK:sta tuli jalkapalloon keskittynyt seura, kun käsipallotoiminta lakkautettiin.[22]

Mestarien liiga ja 2000-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aloituskokoonpano PSV-ottelussa

Kaudella 1981 seura saavutti ensimmäisen tuplamestaruutensa HJK:n voitettua sekä cup- että Suomen-mestaruuden.[23] Vuosina 1985, 1987 ja 1988 seura voitti jälleen mestaruuden Jyrki Heliskosken valmentamalla joukkueella.[24] Ensimmäisellä Veikkausliiga-kaudella HJK palasi mestariksi kauden tauon jälkeen, mutta seuran toimintaa vaikeutti 1990-luvun lama. Vuoden 1991 alussa perustettiin saneerausohjelman ja organisaatiouudistuksen jälkeen HJK-Klubi Oy, jolla houkuteltiin sijoittajia. Kaudella 1992 HJK voitti Veikkausliigan mestaruuden, vaikka seura kärsi edelleen talousongelmista, joiden takia mietittiin jopa konkurssia.[25][26] Seuraavina vuosina vakavat taloushuolet väistyivät ja HJK-Klubi Oy lakkautettiin.[27] Kaudella 1996 HJK antoi ensimmäistä kertaa potkut valmentajalleen, kun Tommy Lindholm erotettiin huonosti alkaneen kauden takia. Joukkue joutui sarjakarsintaan, jotka se lopulta voitti yhteismaalein 2–1 Hangö IK:a vastaan.[28] Huonosti menneen kauden myötä joukkueen pelaajisto vaihdettiin suuresti ja HJK palasi Suomen-mestariksi.[29] Seura pääsi täten mukaan Mestarien liigan karsintoihin, joissa se voitti ensin FC Jerevanin ja FC Metzin. Tällöin HJK:sta tuli ensimmäinen Mestarien liigan lohkovaiheeseen päässyt suomalaisjoukkue.[30] HJK jäi lohkonsa viimeiseksi, mutta onnistui voittamaan Benfican.[31]

HJK muutti Finnair Stadiumille kauden 2000 aikana ja saavutti cup-mestaruuden.[32] Ensimmäisen mestaruutensa vuosikymmenen aikana joukkue voitti vuonna 2002. Myös vuonna 2003 HJK voitti Suomen-mestaruuden, jonka lisäksi se voitti cup-mestaruuden. Talvella 2004 seura osti FC Jokerien jalkapallotoiminnan ja teki joukkueesta oman farmijoukkueensa, jonka nimeksi tuli Klubi 04. HJK juhli satavuotisjuhliaan vuonna 2007, mutta sijoittui liigassa seitsemänneksi. Kauden lopun joukkuetta valmensi Antti Muurinen. Suomen-mestariksi HJK palasi kaudella 2009. Myös seuraavana vuonna seura voitti Veikkausliigan-mestaruuden, minkä lisäksi seura pääsi Eurooppa-liigassa play-off-kierrokselle.[33][34] HJK voitti kolmannen mestaruutensa putkeen kaudella 2011 ja neljäs tuli 2012, mikä merkitsi Suomen ennätystä peräkkäisten jalkapallomestaruuksien määrässä.[4] Kaudella 2013 seura voitti jo viidennen perättäisen Suomen-mestaruutensa.[35].

Kaudella 2014–2015 HJK eteni ensimmäisenä suomalaisseurana Eurooppa-liigan lohkovaiheeseen voitettuaan karsintojen viimeisellä kierroksella Rapid Wienin.[36] Lisäksi seura voitti kuudennen perättäisen Suomen-mestaruutensa.[37]

Värit ja logot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joukkueen värit
1907–1908
Joukkueen värit
1909–1972, 1986–
Joukkueen värit
1977
Joukkueen värit
1982
Joukkueen värit
1985
Joitakin HJK:n kotipeliasuja vuosien varrelta.[38][39][40]

Seuran perustamisen jälkeen peliasujen väriksi valittiin valkoinen. Tällä värityksellä pelattiin vuoteen 1909 saakka, jolloin pelipaitojen värit vaihdettiin sinivalkoraitaisiksi.[41] Värit olivat kannanotto suomalaisuusaatteen puolesta.[38] Vuosien varrella HJK on käyttänyt muitakin kotipeliasuja, mutta värit ovat pysyneet samana. Vuodesta 1986 lähtien peliasu on ollut jälleen sinivalkoraitainen.[40]

HJK:n 1990-luvulla käyttämä tunnus.

HJK:n logo on peräisin vuodelta 1913 ja sen on suunnitellut Osmo Korvenkontio.[42] Juhlavuotenaan 2007 HJK käytti erityistä juhlalogoa, jossa oli kaksi tähteä varsinaisen logon päällä 20 mestaruuden merkiksi ja vuosiluvun sijasta "1907–2007".[43] Perinteisen logon ohella HJK käytti 1990-luvun puolivälissä poikkeavaa tunnusta, jossa oli HJK-tekstin yläpuolella liekinvarrella varustettu jalkapallo.[44]

Stadion[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Sonera Stadium
HJK:n käyttämät kotikentät: Olympiastadion (ylhäällä), Töölön pallokenttä (oikealla) ja Sonera Stadium (alhaalla).

HJK pelaa kotiottelunsa nykyisin Sonera Stadiumilla, jolla seura on pelannut vuodesta 2000 lähtien.[26] Stadionin rakennutti Hjallis Harkimo ja HJK oli osaomistaja stadionia hallinnoivasta yhtiöstä.[45]

Sonera Stadium valmistui vuonna 2000, jolloin stadionin nimioikeudet myytiin Finnairille kymmeneksi vuodeksi. Tämän johdosta stadion tunnettiin vuoteen 2010 asti nimellä Finnair Stadium.[46] Vuonna 2010 stadionin nimioikeudet vanhenivat, jolloin TeliaSonera hankki nimioikeudet vuoteen 2013 asti. Kesästä 2010 lähtien stadionin nimi on ollut Sonera Stadium.[47] HJK omistaa stadionin nykyisin kokonaan.[48]

Stadionin alustana oli alun perin luonnonnurmi, mutta keväällä 2003 se korvattiin niin sanotulla Mondo-tekonurmella.[49] Tekonurmen käyttöä on perusteltu sen sopivuudella ympärivuotiseen käyttöön.[50] Tekonurmi on herättänyt vastustusta, mutta samalla stadionin käyttötunteja on pystytty nostamaan.[51][52]

HJK:n ensimmäinen kotikenttä oli vuonna 1915 valmistunut Töölön pallokenttä.[53] Toinen HJK:n usein käyttämä pelipaikka oli Helsingin olympiastadion. Veikkausliigan aikana HJK pelasi Töölön pallokentällä vuosina 1992–1994 ja 1997–1998 sekä olympiastadionilla 1990–1991, 1995–1996 ja 1999.[26] HJK:n suurimmat yleisömäärät ovat juuri olympiastadionilta. Pääsarjatason ennätys, 23 382 katsojaa, on vuonna 1996 pelatusta HJK-MyPa-ottelusta,[54] ja Mestarien liigan HJK-PSV Eindhoven-ottelussa katsojia oli 34 146.[55]

HJK:n kotikentät[56]

Kannattajat ja kilpailijat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingin Jalkapalloklubilla on eniten aktiivisia kannattajia,[57] ja se on seuratuin joukkue Suomessa. Viidestätoista suurimmasta pääsarjatason ottelun katsojamäärästä 12 on ollut HJK:n kotiotteluita.[58] Helsingin Sanomien 2012 julkaiseman tutkimuksen mukaan HJK on paitsi menestynein, myös suosituin suomalainen jalkapalloseura. Sitä kannatti joka neljäs suosikkijoukkueensa ilmoittaneista; Uudellamaalla osuus oli peräti 59 prosenttia.[59]

HJK:n edusti Helsingin suomenkielistä porvariväestöä, tästä huolimatta seura piti kiinni perinteistään olla avoin kaikille kunniallisille kansalaisille kielestä, rodusta ja yhteiskunnallisesta asemasta riippumatta[60]. Sillä oli laajalti kannatusta esimerkiksi Helsingin normaalilyseon ja Ressun lukion opiskelijoiden keskuudessa, suomenkielisten opiskelijoiden lisäksi HJK oli suosittu mm. kauppiaiden keskuudessa[61][62]. Seuran kannattajien ydinjoukko tuli Helsingin kantakaupungista, mutta vuosikymmenten saatossa seurasta kehittyi leimallisesti myös töölöläinen joukkue, jossa HJK:n toiminta enimmäkseen pyöri.[63][64] Vaikka HJK pitkään miellettiin töölöläiseksi porvarijoukkueeksi, on tämä leima kadonnut. Nykyään kannattajat tulevat eri yhteiskuntaluokista ja myös töölöläiskeskeisyys on vähentynyt. Tähän ovat vaikuttaneet muiden vahvan identiteetin omanneiden helsinkiläisseurojen katoaminen pääsarjatasolta sekä muuttoliikkeen sekoittama väestöpohja, lisäksi HJK ryhtyi jo varhaisessa vaiheessa 60- ja 70-luvuilla perustamaan juniorijoukkueita kantakaupungin ulkopuolelle rakennettuihin lähiöihin[65]. Esimerkiksi Mestarien liigan lohkopelien aikaan HJK:sta tuli lähes koko Suomen edustaja.[66] Toisaalta HJK on hyvin vihattu seura sekä Helsingissä että muualla Suomessa.[67]

HJK:lla oli äänekästä kannatusta jo 1930-luvulla.selvennä Kannattajat järjestivät myös huviretkiä ja kerhoiltamia. Toiminta kuitenkin hiipui sotien jälkeen pitkälti yleisen taloudellisen tilanteen heikkouden vuoksi.[68] HJK:n ensimmäinen varsinainen kannattajaryhmä oli vuonna 1984 perustettu Tölikän Raiku,[69] jonka toiminta kuitenkin hiipui. Kannattajatoiminta järjestäytyi uudelleen 1999, kun Forza HJK perustettiin Mestarien liigan innostamana. Se on yksi Suomen vanhimmista edelleen toimivista faniyhdistyksistä. Forzan jäsenmäärä kasvoi tasaisesti ja korkeimmillaan se oli vuonna 2003, jolloin jäseniä oli noin 300. Vuonna 2006 Forza HJK jakautui, kun kannattajaryhmän sisällä puhjenneiden ristiriitojen vuoksi syntyi Sakilaiset. Forzalla oli vuoden 2011 alussa 175 jäsentä, kun taas Sakilaisiin kuului noin 30 jäsentä. Kannattaryhmistä Forza HJK on profiloitunut perheystävällisempään kannattamiseen, kun taas Sakilaisten toiminta on anarkistisempaa ja villimpää. Nykyään löyhästi organisoitu Klubipääty toimii HJK kannattajien kattojärjestönä ja kaikki kannattajat kannattavat HJK:ta Klubipäädyssä Sonera Stadiumin eteläpäädyssä.[57]

Seuran tunnussävelmäksi on noussut Vexi Salmen sanoittama ”Hoo-Jii-Koo”, joka perustuu englantilaisten Daniel Boonen ja Rod McQueenin säveltämään kappaleeseen ”Blue Is the Colour”. Englantilainen alkuperäisversio on tunnettu Chelsea FC:n kannatuslaulu. HJK:n edustusjoukkue lauloi itse ja levytti kappaleen ennen kautta 1973.[70][71]

HJK:lla on historiansa aikana ollut useita merkittäviä kilpailijoita. 1900-luvun alkupuolella seuran tärkeimmät kilpailijat olivat muut helsinkiläiset pääsarjaseurat HIFK, HPS ja Kiffen, joiden kanssa HJK muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta jakoi mestaruudet ennen ensimmäistä maailmansotaa.[38] Asetelmaa on vahvistanut ajoittain kiivaskin kilpailu pelaajista.[72] Varsinkin 1960-luvulla käytiin kovaa kisaa elintilasta, kun pääsarjatasolla pelasi viisi helsinkiläisseuraa. Lopulta ainoastaan HJK säilyi pääsarjassa muiden joko pudottua alasarjoihin tai lopetettua kokonaan.[73][74]

Helsingin ulkopuolella HJK:n merkittävin kilpailija on ollut Valkeakosken Haka. Seurat ovat Suomen kaksi menestyneintä,[75] ja niiden välisiä kohtaamisia kohtaamisia pidetään klassikoina, sillä niissä taistellaan usein sarjan kärkisijoista.[76][77][78] Esimerkiksi kauden 1999 mestaruus ratkesi Hakan hyväksi viimeisessä ottelussa Valkeakoskella, kun se onnistui voittamaan pisteen sarjassa edellä olleen HJK:n 1–0.[79] Otteluissa on ollut paljon katsojia ja neljä pääsarjatason 11 suurimmasta yleisömäärästä on juuri HJK:n ja Hakan välisistä peleistä.[58]

1990- ja 2000-luvulla HJK:n tärkeimmät kilpailijat Hakan ohella ovat olleet pääkaupunkiseudun seurat.[74] Erityisesti samalla stadionilla pelannut FC Jokerit nousi Harry Harkimon merkittävillä panostuksilla nopeasti huipulle ja oli lyhyen historiansa aikana tärkeä paikallisvastustaja. Jokerit hankki HJK:sta muun muassa Shefki Kuqin ja nousi haastamaan HJK:n ylivaltaa pääkaupunkiseudulla.[80] Noustuaan kaudeksi 2006 Veikkausliigaan FC Honka on ollut HJK:n merkittävin paikallisvastustaja.[81] HJK:n nykyisen kotikentän suurimmat katsojamäärät ovat olleet juuri Jokereita ja Honkaa vastaan. Molempia vastaan on katsomossa ollut parhaimmillaan yli 10 000 katsojaa.[82][83] Jokerien ja Hongan lisäksi muita paikalliskilpailijoita ovat olleet Finnairin Palloilijat, Atlantis FC ja AC Allianssi.[84] 2010-luvulla HJK on pelannut ”Stadin derbyjä” HIFK:ta vastaan.[85]

Organisaatio ja talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingin Jalkapalloklubin organisaatio kostuu HJK Oy:stä ja useasta yhdistyksestä. Osakeyhtiö vastaa liigajoukkueen sekä A- ja B-poikien edustusjoukkueen toiminnasta. HJK ry on seuran ydin ja nykyään se vastaa naisten ja tyttöjen joukkueista sekä nuorempien poikien edustusjoukkueista. Muusta junioritoiminnasta huolehtii HJK-Juniorit ry ja reservijoukkue Klubi-04:n toimintaa hoitaa Talenttiklubi ry. Osakeyhtiön pääomistaja on Olli-Pekka Lyytikäinen, joka omistaa kaksi kolmasosaa osakkeista yhdessä siskonsa ja perheyhtiönsä A-lehtien kautta. Lyytikäinen on myös osakeyhtiön hallituksen puheenjohtaja.[86][87]

HJK:n puheenjohtajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liiga-HJK ry:n puheenjohtajat

Oy:n puheenjohtajat (2001–)

[88][89][90]

HJK Oy[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykymuotoisena HJK yhtiöitettiin vuonna 2000. Yhtiömuotoa yritettiin myös aikaisemmin seuran 1990-luvun alun pahojen talousvaikeuksien käynnistämän saneerausohjelman yhteydessä. HJK-Klubi Oy perustettiin 1991, mutta osakeanti epäonnistui eikä seuraan saatu juurikaan uusia sijoittajia. Silloisesta yhtiöstä HJK ry omisti pääosan. Yhtiö laukkautettiin 1996 muun muassa verotussyistä ja edustusjoukkueen toiminta siirtyi takaisin HJK ry:lle.[27]

2000-luvulla HJK liikevaihto on vaihdellut pääasiassa kahden miljoonan euron molemmin puolin.[91] Kaudella 2010 liikevaihto nousi yli kolmen miljoonan euron.[92] Korkeimmillaan seuran liikevaihto oli Mestarien liiga -kaudella, jolloin se nousi yli 30 miljoonan markan.[93] Tuloista yli puolet muodostaa sponsoritulot.[94] Yleisötuotot ovat noin 20 prosenttia.[95] Lisäksi tuloja tuovat eurocupien palkintorahat sekä pelaajien myynnit, mitkä vaihtelevat vuosittain merkittävästi. HJK saa muiden seurojen tapaan pienen osa nykyisestä Veikkausliigan televisiointisopimuksesta.[96] HJK:lla oli 2000-luvun alussa myös oma televisiosopimus MTV3:n kanssa.[97]

HJK:n pääsponsorit ovat Apu, FIM, Adidas ja Sonera.[98]

Talouden tunnusluvut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tunnuslukuja 2005–2015
Tilikausi Liikevaihto* Tulos*
2005 1,59 –0,04 [91]
2006 2,46 0,09 [91]
2007 2,20 –0,15 [91]
2008 2,13 –0,25 [91]
2009 1,81 –0,49 [91]
2010 3,22 0,05 [92]
2011 5,60 1,50 [99]
2012 3,755 0,088 [91]
2013 3,705 –0,149 [100]
2014 8,725 0,338 [100]
2015 5,740 0,494 [100]
*) miljoonaa euroa

Pelaajat ja valmentajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyinen joukkue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päivitetty 6. joulukuuta 2016.[101]

Nro Paikka Pelaaja
6 K Suomi Malolo, ObedObed Malolo
8 P Brasilia , RafinhaRafinha
10 K Japani Tanaka, AtomuAtomu Tanaka
15 P Suomi Jalasto, VilleVille Jalasto
16 P Suomi Halme, AapoAapo Halme
17 H Gambia Jallow, OusmanOusman Jallow
18 P Suomi Peiponen, RoniRoni Peiponen
19 K Suomi Lingman, LucasLucas Lingman
20 K Nigeria Onovo, VincentVincent Onovo
21 M Saksa Dähne, ThomasThomas Dähne
22 K Ghana Annan, AnthonyAnthony Annan
29 M Suomi Uusitalo, MarkusMarkus Uusitalo
Nro Paikka Pelaaja
31 H Suomi Pelvas, AkseliAkseli Pelvas
34 H Suomi Lappalainen, LassiLassi Lappalainen
37 K Suomi Ylätupa, SakuSaku Ylätupa
38 K Suomi Dahlström, SebastianSebastian Dahlström
77 H Ghana Mensah, EvansEvans Mensah
H Suomi Ali, JusifJusif Ali
P Nigeria Obilor, Faith FridayFaith Friday Obilor
P Suomi Patronen, HannuHannu Patronen
P Suomi Pirinen, JuhaJuha Pirinen
P Suomi Vesiaho, ValtteriValtteri Vesiaho
K Suomi Yaghoubi, MoshtaghMoshtagh Yaghoubi

Muut lajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jalkapallon ohella Helsingin Jalkapalloklubin virallisia lajeja ovat olleet jääpallo, jääkiekko, tennis, taitoluistelu, käsipallo ja keilailu. Lisäksi seurassa on harrastettu yleisurheilua, luistelua, soutua, rugbya sekä maahockeyta, jaostoja näille lajeille ei kuitenkaan ollut ja usein niitä harrastettiin vain lyhyen aikaa ja kokeiluluontoisesti [102][103]

Jääpallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jääpalloa pelattiin HJK:ssa vuosina 1909[41]–1963. Seura menestyi lajissa hyvin eritysesti 1920-luvulla, jolloin se oli finaalissa seitsemän kertaa.[104] 1930-luvulla menestys hiipui ja toisen maailmansodan jälkeen HJK sahasi liigan ja Suomensarjan välillä ja lopulta putosi maakuntasarjaan.[105] Toiminta lakkasi, kun se karsittiin HJK:n talousvaikeuksien vuoksi 1963.[13] HJK voitti lajissa kaikkiaan viisi mestaruutta, kolme hopeaa ja kaksi pronssia.[104] Vuosien varrella 22 HJK-pelaajaa edusti maajoukkuetta.[106]

Saavutukset:

Kaudet SM-kilpailuissa (ei pelattu 1940, 1942) (40):

  • 1912, 1915-1948, 1950, 1952-1957

Kaudet Suomensarjassa (7):

  • 1949, 1951, 1958-1962

Kaudet Maakuntasarjassa (1):

  • 1963

Jääkiekko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jääkiekko-ottelu Ilves–HJK joulukuussa 1949.

Jääkiekkoa pelattiin HJK:ssa vuosina 1928–1972. Ennen toista maailmansotaa HJK menestyi hyvin voittaen kolme mestaruutta ja ollen muilla mitaleilla seitsemän kertaa.[107] Sodan jälkeen menestys oli vaatimattomampaa kunnes HJK 1960- ja 1970-luvun taitteessa panosti merkittävästi lajiin. Seura kuitenkin ajautui talousvaikeuksiin ja jääkiekkojaosto fuusioitui Karhu-Kissojen kanssa Helsingin Jääkiekkoklubiksi 1972.[7][18]

Saavutukset:

Kaudet SM-sarjassa(ei pelattu 1930, 1940, 1942) (36):

  • 1928-1947, 1949-1955, 1957-1966, 1971-1972

Kaudet Suomensarjassa(6):

  • 1948, 1956, 1967-1970

Tennis[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tennistä harrastettiin HJK:ssa vuodesta 1916-1920-luvun alkuun[108]

Taitoluistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taitoluistelu kuului HJK:n ohjelmaan vuosina 1966–1972. Toiminta siinä oli varsin menestyksekästä, sillä HJK:n luistelijat voittivat yhteensä kuusi Suomen-mestaruutta. Myös taitoluistelu lakkautettiin talouskriisin jälkimainingeissa, kun sen toiminta siirtyi Helsingin Taitoluisteluklubille.[17][19]

  • Suomen mestarit:[109]
    • Pia Wingisaar: 1966, 1967
    • Anuliisa Numminen: 1970
    • Tarja Säde: 1971
    • Tarja Näsi: 1972

Käsipallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käsipalloa pelattiin HJK:ssa vuosina 1943–1976.[9][22] HJK pelasi miesten pääsarjatasolla kahdeksan kautta ja naisten pääsarjatasolla kaksikymmentä kautta, lisäksi yhdistelmäjoukkue UK-HJK pelasi miesten pääsarjassa yhden kauden ja naisten pääsarjassa kaksi kautta. HJK voitti lajissa yhden hopean ja kaksi pronssia, naisten paras sijoitus on neljäs.[110][111]

Saavutukset:

Kaudet SM-sarjassa (8+1):[112]

  • 1944-1946, 1950, 1952, 1954, 1974, 1976, 1978

Kaudet naisten SM-sarjassa (20+2):[111]

  • 1953-1954, 1956-1957, 1959-1960, 1962-1977

Keilailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keilailu oli HJK:n ohjemassa vuosina 1924-1925, sekä 1943[113]. Keilailijat liittyivät vuonna 1925 Helsingin Keilaajiin jonka olivat perustaneet pitkälti Klubista aiemmin vuonna eronneet keilailijat[114]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ismail, Atik: Klubin kundit: 20 vuotta koukussa. LampLite Ltd, 2006. ISBN 952-99723-0-X.
  • Lehtola, Erkka V. & Pakkanen, Mitri & Riihilahti, Aki & Tiittula, Markus: HJK Mestarien liigassa. WSOY, 1999. ISBN 951-0-23643-8.
  • Klubi 80: kirjoitus Helsingin Jalkapalloklubin 80-vuotiaasta toiminnasta: HJK Mestarien liigassa. Helsingin Jalkapalloklubi, 1987.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tuhkunen, Yrjö: Helsingin Jalkapalloklubi 1907–1957. Helsinki: Laatupaino Oy, 1957.
  • Aalto, Seppo ym: Tähtien tarina: Helsingin jalkapalloklubi 100 vuotta. Helsingin Jalkapalloklubi, 2007. ISBN 978-952-92-2062-5.
    • Tiitta, Allan: 1907–1959 teoksessa Tähtien Tarina
    • Aalto, Seppo: 1960–1975 teoksessa Tähtien Tarina
    • Sulkava, Esa: 1976–1995 teoksessa Tähtien Tarina
    • Lehtola, Erkka: 1996–2007 teoksessa Tähtien Tarina
  • Alaja, Erkki: Monsieur Magic – Aulis Rytkönen. Helsinki: Teos, 2009. ISBN 978-951-851-185-7.
  • Lautela, Yrjö & Wallén, Göran: Rakas jalkapallo. Hämeenlinna: Teos, 2007. ISBN 978-951-851-068-3.
  • Soininen, Heidi; Eskola, Jussi: Jalkapallokirja 2010. Helsinki: Suomen Palloliitto, 2010. ISSN 0787-7188.
  • Vuorinen, Juha & Kasila, Markku: Pelimiehet. Suomen jalkapallon pelaajatilastot 1930–2006. Suomen urheilumuseosäätiö, 2007. ISBN 978-952-99075-9-5.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tuhkunen s. 6–7.
  2. Tuhkunen s. 9–10.
  3. Tuhkunen s. 12–14.
  4. a b c d Pietarinen, Heikki: Finland - List of League First Level Tables RSSSF. Viitattu 31.3.2011. (englanniksi)
  5. Tuhkunen s. 38–39.
  6. Tuhkunen s. 45–49.
  7. a b Tuhkunen s. 57–58.
  8. Tuhkunen s. 68–78.
  9. a b Tuhkunen s. 100–103.
  10. Tuhkunen s. 114.
  11. Tiitta s. 46–47.
  12. Alaja s. 195–196.
  13. a b Aalto s. 61–63.
  14. Aalto s. 54–67.
  15. a b Aalto s. 68.
  16. Ross, James M.: European Competitions 1965-66 RSSSF. Viitattu 4.4.2011. (englanniksi)
  17. a b c Aalto s. 91–100.
  18. a b Aalto s. 103–104.
  19. a b Aalto s. 108.
  20. Aalto s. 114–115.
  21. Aalto s. 118–121.
  22. a b Sulkava s. 130.
  23. Sulkava s. 148–150.
  24. Sulkava s. 163–168.
  25. Sulkava s. 180–184.
  26. a b c Helsingin Jalkapalloklubi (HJK) Urheilumuseo. Viitattu 1.4.2011.
  27. a b Sulkava s. 186–187.
  28. Lehtola s. 215–221.
  29. Lehtola s. 225.
  30. Lehtola s. 231–233.
  31. Ross, James M. & Stokkermans, Karel: European Competitions 1998-99 RSSSF. Viitattu 10.4.2011. (englanniksi)
  32. Lehtola s. 262.
  33. HELSINGIN JALKAPALLOKLUBI (HJK) (sivu 3) Urheilumuseo. Viitattu 12.4.2011.
  34. Muurinen jatkaa HJK:n puikoissa myös ensi kaudella 15.9.2010. Urheilulehti. Viitattu 9.4.2011.
  35. Talja, Juho: Näin päävalmentaja Boström summasi HJK:n mestaruuskauden 26.10.2013. YLE. Viitattu 18.1.2014.
  36. HJK Eurooppa-liigan lohkovaiheeseen 28.8.2014. Veikkausliiga. Viitattu 29.9.2014.
  37. McKeough, Alex: HJK on jälleen kerran Suomen mestari! 28.9.2014. YLE. Viitattu 29.9.2014.
  38. a b c Tiitta s. 14.
  39. Sulkava s. 138.
  40. a b Sulkava s. 174.
  41. a b Tuhkunen s. 14.
  42. Tiitta s. 18.
  43. HJK juhlii myös logon myötä 28.1.2007. Veikkausliiga. Viitattu 10.4.2011.
  44. Sulkava s. 202.
  45. Lehtola s. 248.
  46. Sonera Stadium – Historia (Internet Archive) HJK. Viitattu 6.11.2014.
  47. Laitila, Johannes: Töölön jalkapallostadion sai uuden nimen 10.8.2010. Helsingin Sanomat. Viitattu 1.4.2011.
  48. Aaltonen, Jarmo: HJK:lla nyt vapaat kädet uudistaa Finnair Stadiumin toimintaa 10.12.2009. Helsingin Sanomat. Viitattu 14.4.2011.
  49. Okkonen, Taneli: HJK Sonera Stadium – Jalkapallostadionin brändäys taiteellisin keinoin Pakkausmuotoilun ja grafiikan opinnäytetyö. kevät 2014. Lahden ammattikorkeakoulu. Viitattu 6.11.2014.
  50. Finnair Stadium nyt HJK:n oma stadion 11.12.2009. Veikkausliiga. Viitattu 1.4.2011.
  51. Onko vammariski tekonurmella suurempi? Fysilehti. Viitattu 14.4.2011.
  52. Finnair-stadionin tekonurmi saa päälleen siirtonurmen 1.6.2009. Helsingin Sanomat. Viitattu 14.4.2011.
  53. Tiitta s. 23.
  54. Lehtola s. 217.
  55. Lehtola s. 241.
  56. Tähtien tarina: Helsingin jalkapalloklubi 100 vuotta
  57. a b Kallström, Kim: Fanikulttuuria on myös Suomessa. 90 min, 2011, nro 1. Artikkelin verkkoversio.
  58. a b Aalto ym s. 334.
  59. http://www.hs.fi/urheilu/HS-gallup+HIFK+on+jalkapallossakin+suositumpi+kuin+Honka/a1305583198001
  60. Tuskunen s. 49.
  61. Tähtien tarina, Helsingin jalkapalloklubi 100 vuotta
  62. Tuhkunen s. 9.
  63. Alaja s. 201–202.
  64. Harri Kumpulainen, Jalkapallopääkaupunki s. 195, ISBN 978-952-67796-2-1
  65. Tähtien tarina: HJK 100 vuotta
  66. Lehtola s. 238.
  67. Väliverronen, Jari: Tienraivaamista ja taloudellisia tappioita. Helsingin Sanomat, 23.5.2007. HS arkisto (maksullinen).
  68. Tuhkunen s. 157-159.
  69. Sulkava s. 175.
  70. Hoo-Jii-Koo fono.fi. Viitattu 13.4.2011.
  71. Blue is the Colour fono.fi. Viitattu 13.4.2011.
  72. Tiitta s. 35, 43.
  73. Aalto s. 52–55, 68.
  74. a b Wallen s. 154–159.
  75. Pietarinen, Heikki: Finnish League Premier Division: All-Time Tables 1930-2010 10.12.2010. RSSSF. Viitattu 12.4.2011.
  76. Järviö, Timo: HJK:n ja Hakan yleisöennätys 30-vuotias. Helsingin Sanomat, 18.6.1995. HS arkisto (maksullinen).
  77. HJK:n pakko voittaa Haka 10.9.2005. Urheilulehti. Viitattu 12.4.2011.
  78. HJK ja Haka jakoivat pisteet 27.7.2009. Veikkausliiga. Viitattu 12.4.2011.
  79. Haka nousi mestariksi. Helsingin Sanomat, 17.10.1999. HS arkisto (maksullinen).
  80. Lehtola s. 255, 290.
  81. Lehtola s. 299.
  82. Miettinen, Heikki: HJK pani pystyyn maalijuhlat täydellä stadionilla. Helsingin Sanomat, 7.7.2006. HS arkisto (maksullinen).
  83. Lehtola s. 263.
  84. Lehtola s. 303.
  85. Stadin derby lähes täynnä – eteläpäätyyn vielä lippuja www.veikkausliiga.com. Viitattu 13.8.2016.
  86. Lehtola, Erkka: HJK on jalkapalloilun maatuskanukke. Helsingin Sanomat, 17.12.2005. HS arkisto (maksullinen).
  87. Helsingin Jalkapalloklubi HJK. Viitattu 6.11.2014.
  88. Helsingin Jalkapalloklubi 1907-1957
  89. Tähtien Tarina - HJK 100 vuotta
  90. Klubi 80: kirjoitus Helsingin Jalkapalloklubin 80-vuotiaasta toiminnasta: Helsingin Jalkapalloklubi, 1987.
  91. a b c d e f g HJK Oy finder.fi. Viitattu 18.4.2011.
  92. a b HJK Oy:n tulos nousi plussalle liikevaihdon voimakkaan kasvun myötä 12.4.2011. kauppalehti.fi. Viitattu 18.4.2011.
  93. Lehtola s. 245
  94. Pietarinen, Harri: HJK ja TamU haalivat sponsoreiden rahat 21.4.2007. Taloussanomat. Viitattu 18.4.2011.
  95. Pietarinen, Harri: Seurat valmiita karsimaan paitojen mainoksia 21.4.2007. Taloussanomat. Viitattu 18.4.2011.
  96. Kaikki liigaseurat halusivat telkkariin. Helsingin Sanomat, 24.9.2009. HS arkisto (maksullinen).
  97. Jalkapalloa kolmelta kanavalta. Helsingin Sanomat, 28.4.2002. HS arkisto (maksullinen).
  98. Helsingin Jalkapalloklubi Viitattu 18.4.2011.
  99. HJK Oy:n liikevaihto ja tulos voimakkaassa kasvussa 21.04.2012. Kauppalehti. Viitattu 24.4.2012.
  100. a b c HJK Oy: Tunnuslukutiivistelmä  ???. Finder. Viitattu 2.10.2014.
  101. HJK Miehet - Pelaajat hjk.fi. Viitattu 6.12.2016.
  102. Tuhkunen s. 13
  103. Jalkapallopääkaupunki, Harri Kumpulainen, markkinointiviestintä kärki, 2014,ISBN 978-952-67796-2-1
  104. a b Mitalijoukkueet kautta aikojen Suomen Jääpalloliitto. Viitattu 9.5.2011.
  105. Tuhkunen s. 120–127.
  106. Suomen maajoukkuepelaajat Suomen Jääpalloliitto. Viitattu 10.5.2011.
  107. SM-mitalijoukkueet kautta aikojen Suomen Jääkiekkoliitto. Viitattu 10.5.2011.
  108. Tuhkunen s. 25.
  109. Aalto ym, s. 321.
  110. Miesten SM-sarjan maratontaulukko Suomen Käsipalloliitto. Viitattu 10.5.2011.
  111. a b http://nsm.finnhandball.net/historia/sm-sarjan-sijataulukot/
  112. http://msm.finnhandball.net/historia/sm-sarjan-sijataulukot/
  113. Tuhkunen s. 100.
  114. Tuhkunen s. 46. s. 49.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]