Tämä on lupaava artikkeli.

FC Schalke 04

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
FC Schalke 04
FC Schalke 04-n logo.svg
Koko nimi FC Gelsenkirchen-Schalke 04 e.V.
Perustettu 4. toukokuuta 1904
Kenttä Veltins-Arena
– kapasiteetti 62 271
Sarja 1. Bundesliiga
Puheenjohtaja Saksan lippu Josef Schnusenberg
Päävalmentaja Saksan lippu Domenico Tedesco
Joukkueen värit
Kotipeliasu
Joukkueen värit
Vieraspeliasu
Joukkueen värit
Kolmas peliasu
Faneja Veltins-Areenalla.

FC Schalke 04 (viralliselta nimeltään Fußballclub Gelsenkirchen-Schalke 04 e. V.) on vuonna 1904 perustettu Gelsenkirchenistä kotoisin oleva saksalainen jalkapalloseura, joka pelaa 1. Bundesliigassa.

Schalke on ennen Bundesliigan perustamista voittanut Saksan pääsarjamestaruuden seitsemän kertaa. Schalke oli kolmannen valtakunnan vuosina 1933–1945 Saksan menestynein jalkapalloseura ja voitti silloin joka vuosi Gauliga Westfalenin mestaruuden. UEFA-cupin Schalke voitti vuonna 1997, mikä on tähän mennessä sen paras saavutus. Saksan cupin Schalke on voittanut viisi kertaa.

Deloitten tammikuussa 2016 julkaistun raportin mukaan FC Schalke on liikevaihdoltaan maailman 13:nneksi suurin jalkapalloseura.[1]

Schalken pääkilpailija on naapurikaupungista tuleva Borussia Dortmund.[2]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seura perustettiin 4. toukokuuta 1904 nimellä Sportverein Westfalia Schalke, kun joukko jalkapallosta innostuneita nuoria päätti perustaa oman seuran. Sitä ei kuitenkaan hyväksytty mukaan paikalliseen jalkapalloliittoon. Vuonna 1912 seura yhdistyi liittoon ennestään kuuluneen voimisteluseuran Turnverein 1877 Schalken kanssa. Liitto kesti vuoteen 1924 asti, jolloin jalkapallo-osasto itsenäistyi ja otti itselleen nimen FC Schalke 04.[3] Nykyisen nimen, FC Gelsenkirchen-Schalke 04, seura otti 1929 saatuaan tukea Gelsenkirchenin kaupungilta uuden stadionin rakentamiseen.[4]

Schalke pelasi Saksan mestaruudesta ensimmäisen kerran vuonna 1927, mutta hävisi ensimmäisellä kierroksella 1860 Münchenille. Loppuotteluun seura pääsi ensikerran vuonna 1933.[4] Seuraavana vuonna Schalke voitti mestaruuden kukistamalla finaalissa 1. FC Nürnbergin maalein 2–1, mistä alkoivat seuran menestysvuodet. Vuosina 1934–1942 Schalke voitti yhteensä kuusi Saksan mestaruutta ja oli Saksan cupissa viisi kertaa loppuottelussa, joista se voitti yhden, vuonna 1937.[5] Adolf Hitler oli Schalken kannattaja.[6]

Vuonna 1947 Oberliga West korvasi Gauliga Westfalenin läntisen Saksan pääsarjatasona. Schalke ei enää pystynyt uusimaan mestaruutta, jonka se oli voittanut joka kerta vuodesta 1934 lähtien. Seura voitti Oberliga Westin vuosina 1951 ja 1958. Viimeisimmän Saksan mestaruutensa Schalke voitti vuonna 1958.[7]

Schalke pääsi mukaan vuonna 1963 perustettuun koko Saksan laajuiseen Bundesliigaan. Ensimmäisellä kaudella se sijoittui kahdeksanneksi, mutta kaudella 1964–1965 Schalke jäi viimeiseksi. Seura vältti kuitenkin putoamisen, koska juuri tuolloin sarjaa laajennettiin. Kaudella 1969–1970 Schalke pääsi Cup-voittajien cupin välieriin, jossa se hävisi Manchester Citylle. Kaudella 1971–1972 Schalke sijoittui liigassa toiseksi ja onnistui vihdoin voittamaan cupin toisen kerran. Seuraavalla kaudella Schalken pelaajat sekaantuivat Bundesliiga ravistelleeseen sopupeliskandaaliin, minkä vuoksi muun muassa Klaus Fischer, Stan Libuda ja Klaus Fichtel joutuivat pelikieltoon.[8][9]

1980-luvulla Schalke teki hissiliikettä pääsarjatason ja 2. Bundesliigan väliä. Ensimmäisen kerran se putosi vuonna 1981 ja pikaisen paluun jälkeen uudelleen 1983. Myös tällä kertaa seura nousi heti takaisin. Viimeisimmän kerran Schalke putosi Bundesliigasta vuonna 1988 ja joutui viettämään toisella sarjaportaalla kolme kautta ennen paluutaan pääsarjatasolle.[10]

Kaudella 1995–1996 Schalke sijoittui sarjassa kolmanneksi ja pääsi mukaan UEFA-cupiin. Schalke eteni cupissa loppuotteluun, jossa se kukisti Internazionalen rangaistuspotkukilpailussa. Seura pääsi UEFA-cupiin myös kahdella seuraavalla kaudella. Kaudella 2000–2001 Schalke sijoittui liigassa toiseksi ja hävisi mestaruuden niukasti, kun Bayern München onnistui tasoittamaan oman viimeisen kierroksen ottelunsa lisäajalla. Schalke pääsi kuitenkin ensikerran Mestarien liigaan ja voitti cupin. Menestys jatkui 2000-luvulla, sillä seura voitti cupin myös vuosina 2002 ja 2011 sekä sijoittui Bundesliigassa toiseksi 2005 ja 2007. Eurocupeissa Schalke pääsi parhaimmillaan UEFA-cupin välieriin kaudella 2005–2006, jolloin se putosi Sevillaa vastaan, ja Mestarien liigan välieriin kaudella 2010–2011, jolloin Manchester United voitti sen.[11][12]

Seura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Stadion[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Veltins-Arena
Pääartikkeli: Veltins-Arena

Schalke pelaa kotiottelunsa vuonna 2001 valmistuneella Veltins-Arenalla, jolle mahtuu 61 673 katsojaa. Alun perin stadionin nimi oli Arena auf Schalke, mutta nykyisin sen nimisponsorina toimii saksalainen Veltins-panimo. Veltins-Arenalla on muun muassa suljettava katto ja liukuva kenttämekanismi, jonka avulla pelikenttä voidaan siirtää stadionin ulkopuolelle, missä nurmi saa enemmän valoa ja ilmaa.[13][14]

Schalken ensimmäinen kotistadion oli 35 000 katsojan Glückauf-Kampfbahn, jolla se pelasi vuoteen 1973 asti. Vuosina 1973–2001 Schalke pelasi Parkstadionilla, jolle mahtui parhaimmillaan yli 70 000 katsojaa. Parkstadionilla oli vain noin 20 000 katettua paikkaa eikä se palvelutasoltaan enää 1990-luvulla vastannut modernin stadionin vaatimustasoa, minkä vuoksi aloitettiin Arena auf Schalken rakentaminen vuonna 1998.[15][16]

Schalken kotiotteluiden katsojakeskiarvo on hyvin lähellä Veltins-Arenan katsojakapasiteettia.[17]

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tunnuslukuja 2006–2015[17][1]
Vuosi Liikevaihto (milj. €)
2006 123
2007 114
2008 148
2009 125
2010 140
2011 202
2012 175
2013 198
2014 214
2015 220

Schalken vuoden 2015 liikevaihto oli 220 miljoonaa euroa.[1] Seuran tuloista noin puolet tulee sponsoreilta, joista tärkeimmät ovat pääsponsori Gazprom ja paitasponsori Adidas.[17] Kolmannes tuloista tulee televisiointioikeuksista ja noin kuudennes ottelutuotoista.[1]

Deloitten tutkimuksen mukaan FC Schalke oli vuonna 2015 liikevaihdolla mitattuna maailman 13:nneksi suurin seura.[1]

Muut joukkueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edustusjoukkueen ohella Schalkella on reservijoukkue, joka pelaa Regionalligassa. Seuran alle 19 ja alle 17 ‑vuotiaiden joukkueet pelaavat ikäluokkiensa Bundesliigoissa. Juniorijoukkueita Schalkella on 9-vuotiaisiin asti.[18]

Schalkella oli naisten edustusjoukkue, joka osallistui 1980-luvun alkupuolella cup-muotoiseen mestaruuskilpailuun sekä naisten Saksan cupiin ilman suurta menestystä.[19] Vuodesta 2007 lähtien Schalke on naisjalkapallossa toiminut yhteistyössä 1. FFC Recklinghausenin kanssa.[20]

Muut urheilulajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jalkapallon ohella FC Schalke 04:n lajivalikoimaan kuuluvat koripallo (Schalke 04 Basketball), käsipallo, pöytätennis ja yleisurheilu.[21]

FC Schalke 04 omistaa myös E-urheilujoukkueen pelissä League of Legends.

Pelaajat ja valmentajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyinen joukkue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päivitetty 8. syyskuuta 2017.[22]
Maalivahdit
01 Saksan lippu Ralf Fährmann
34 Itävallan lippu Michael Langer
35 Saksan lippu Alexander Nübel
Puolustajat
03 Espanjan lippu Pablo Ínsua
05 Serbian lippu Matija Nastasić
20 Saksan lippu Thilo Kehrer
23 Espanjan lippu Coke
24 Saksan lippu Bastian Oczipka
29 Brasilian lippu Naldo
Keskikenttäpelaajat
02 Yhdysvaltain lippu Weston McKennie
07 Saksan lippu Max Meyer
08 Saksan lippu Leon Goretzka
10 Algerian lippu Nabil Bentaleb
11 Ukrainan lippu Jevhen Konopljanka
17 Ranskan lippu Benjamin Stambouli
18 Saksan lippu Daniel Caligiuri
25 Ranskan lippu Amine Harit
28 Itävallan lippu Alessandro Schöpf
Hyökkääjät
09 Argentiinan lippu Franco Di Santo
16 Saksan lippu Fabian Reese
19 Itävallan lippu Guido Burgstaller
33 Kosovon lippu Donis Avdijaj
36 Sveitsin lippu Breel Embolo

Päävalmentajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Schalken päävalmentajina Bundesliigassa ovat toimineet[23]:

Pelaajatilastot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eniten Bundesliigaotteluita[28][29]
Sija Pelaaja Vuodet Ottelut
1 Klaus Fichtel 1965–1980, 1984–1988 477
2 Norbert Nigbur 1966–1976, 1979–1983 355
3 Rolf Rüssmann 1969–1981 304
4 Klaus Fischer 1970–1981 295
= Olaf Thon 1983–1988, 1994–2002 295
6 Herbert Lütkebohmert 1968–1979 286
7 Gerald Asamoah 1999–2010 279
8 Mike Büskens 1992–2000 257
9 Jirí Nemec 1993–2002 256
10 Benedikt Höwedes 2007– 240
Eniten Bundesliigamaaleja[30][29]
Sija Pelaaja Vuodet Maalit Ottelut
1 Klaus Fischer 1970–1981 182 295
2 Klaas-Jan Huntelaar 2010–2017 82 175
3 Ebbe Sand 1999–2006 73 214
4 Kevin Kurányi 2005–2010 71 162
5 Olaf Thon 1983–1988, 1994–2002 52 295
6 Erwin Kremers 1971–1979 49 212
7 Helmut Kremers 1971–1980 46 226
8 Ingo Anderbrügge 1988–2000 46 216
9 Rüdiger Abramczik 1973–1980 44 202
10 Gerald Asamoah 1999–2010 44 279

Saavutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sarjasijoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Deloitte Football Money League 2016, Top of the table Deloitte. 1/2016. Viitattu 22.1.2016.
  2. Ruhr rivalry ignites the passions FIFA. Viitattu 9.9.2011. (englanniksi)
  3. History 1904-1924 FC Schalke 04. Viitattu 8.8.2011. (englanniksi)
  4. a b History 1924-1933 FC Schalke 04. Viitattu 8.8.2011. (englanniksi)
  5. History 1933-1945 FC Schalke 04. Viitattu 8.8.2011. (englanniksi)
  6. KAMALIMMAT FANIT Iltalehti. Viitattu 10.9.2012. (suomeksi)
  7. History 1945-1963 FC Schalke 04. Viitattu 8.8.2011. (englanniksi)
  8. History 1963-1971 FC Schalke 04. Viitattu 8.8.2011. (englanniksi)
  9. History 1971-1980 FC Schalke 04. Viitattu 8.8.2011. (englanniksi)
  10. History 1980-1993 FC Schalke 04. Viitattu 8.8.2011. (englanniksi)
  11. History 1993-2009 FC Schalke 04. Viitattu 8.8.2011. (englanniksi)
  12. History 2010- FC Schalke 04. Viitattu 8.8.2011. (englanniksi)
  13. Veltins Arena designbuild-network.com. Viitattu 6.9.2011. (englanniksi)
  14. VELTINS-Arena FC Schalke 04. Viitattu 2.9.2011. (englanniksi)
  15. Glückauf-Kampfbahn FC Schalke 04. Viitattu 2.9.2011. (englanniksi)
  16. Park Stadium FC Schalke 04. Viitattu 2.9.2011. (englanniksi)
  17. a b c Football Money League 2011 (s. 24) Deloitte. Viitattu 12.9.2011. (englanniksi)
  18. Weitere Abteilungen FC Schalke 04. Viitattu 7.9.2011. (saksaksi)
  19. (West) Germany - List of Women Cup Finals RSSSF. Viitattu 12.9.2011. (englanniksi)
  20. Kooperation mit Fußballerinnen vom 1. FFC Recklinghausen 21.6.2007. FC Schalke 04. Viitattu 12.9.2011. (saksaksi)
  21. Nachwuchs FC Schalke 04. Viitattu 7.9.2011. (saksaksi)
  22. Kader FC Schalke 04. Viitattu 8.9.2017. (saksaksi)
  23. Die Trainer des FC Schalke 04 seit 1963 t-online.de. Viitattu 7.9.2011. (saksaksi)
  24. Magath quits Wolfsburg to join Schalke 6.5.2009. ESPN Soccernet. Viitattu 7.9.2011. (englanniksi)
  25. Rangnick named Schalke boss 17.3.2011. ESPN Soccernet. Viitattu 7.9.2011. (englanniksi)
  26. Erschöpfungssyndrom: Ralf Rangnick tritt zurück 22.9.2011. Kicker.de. Viitattu 22.9.2011. (saksaksi)
  27. Pukki sai uuden valmentajan 27.9.2011. Helsinki: Yleisradio. Viitattu 27.9.2011. (englanniksi)
  28. Record Players Transfermarkt. Viitattu 8.9.2017. (englanniksi)
  29. a b Saksan sarjojen pelaajatilastot Fussballdaten. Viitattu 6.9.2011. (saksaksi)
  30. All-Time Top Scorers Transfermarkt. Viitattu 8.9.2017. (englanniksi)
  31. Das deutsche Fußball-Archiv Viitattu 9.9.2011. (saksaksi)
  32. (West) Germany - List of Champions Viitattu 9.9.2011. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]