Felix Magath
.JPG)
| |||
| Henkilötiedot | |||
|---|---|---|---|
| Koko nimi | Wolfgang Felix Magath | ||
| Syntymäaika | 26. heinäkuuta 1953 | ||
| Syntymäpaikka | Aschaffenburg, Baijeri, Saksa | ||
| Pelipaikka | keskikenttäpelaaja | ||
| Pituus | 172 cm | ||
| Seura | |||
| Seura | avoin | ||
| Tehtävä | päävalmentaja | ||
| Seurat | |||
| Vuodet | Seura | O | (M) |
| 1972–1974 |  Viktoria Aschaffenburg
|
||
| 1974–1976 | FC Saarbrücken
|
76 | (29) |
| 1976–1986 | Hamburger SV
|
306 | (46) |
| Maajoukkue | |||
| 1977–1986 |  Saksa
|
43 | (3) |
| Valmennusura | |||
| 1995–1997 | Hamburger SV
| ||
| 1997–1998 | FC Nürnberg
| ||
| 1998–1999 | Werder Bremen
| ||
| 1999–2001 | Eintracht Frankfurt
| ||
| 2001–2004 | VfB Stuttgart
| ||
| 2004–2007 | Bayern München
| ||
| 2007–2009 | VfL Wolfsburg
| ||
| 2009–2011 | Schalke 04
| ||
| 2011–2012 | VfL Wolfsburg
| ||
| 2014 |  Fulham
| ||
| 2016–2017 |  Shandong Luneng
| ||
| 2022 | Hertha BSC
| ||
Felix Magath (s. 26. heinäkuuta 1953) on saksalainen jalkapallovalmentaja ja entinen keskikenttäpelaaja.
Magath on saksalaisen äidin ja puertoricolaisen isän poika. Yhdysvaltain maavoimissa palvellut isä palasi kotimaahansa 1954, kun hänen palveluksensa Saksassa loppui.[1]
Ura pelaajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Magath aloitti peliuransa paikallisessa pikkuseurassa Aschaffenburgissa ennen siirtymistään 1. FC Saarbrückeniin 1974. Kaksi vuotta myöhemmin Magath siirtyi Hampurin SV:hen, jossa pelasi koko uransa ajan vuoteen 1986. Kaikkiaan hänelle kertyi HSV:n paidassa 306 ottelua 1. Bundesliigassa ja niissä 46 osumaa.
Magath kuului Saksan parhampiin jalkapalloilijoihin ja teki ratkaisevan 1–0-osuman Euroopan cupin loppuottelussa Juventusta vastaan 1983. Saksan maajoukkueessa Magath pelasi 43 A-maaottelua ja teki niissä kolme maalia[2]. Hän oli mukana voittamassa EM-kultaa 1980 ja hopeaa sekä MM-kilpailuissa 1982 että 1986.
Meriitit pelaajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Cup-voittajien cupin voitto 1977
- Saksan mestaruus 1979, 1982, 1983
- EM-kultaa 1980
- MM-hopeaa 1982 ja 1986
- Euroopan cupin voitto 1983
Ura valmentajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lopetettuaan peliuransa Magath piti muutaman vuoden taukoa ennen valmentajauransa aloittamista. Hän on tullut tunnetuksi raskaista fyysisistä harjoitusmetodeistaan. Hän onkin saanut pelaajien keskuudessa lempinimen "Saddam", Saddam Husseinin mukaan.
Valmennettuaan ensin FC Bremerhavenia, hän nousi HSV:n päävalmentajaksi lokakuussa 1995. Magath valmensi HSV:ta kaksi kautta, joiden aikana seura sijoittui Bundesliigassa viidenneksi ja kolmanneksitoista.
1997 Magath siirtyi 2. Bundesliigassa pelanneen 1. FC Nürnbergin päävalmentajaksi. Magathin johdolla seura nousi 1. Bundesliigaan, mutta jätti tehtävänsä kauden jälkeen ja siirtyi SV Werder Bremenin päävalmentajaksi. Kausi 1998–1999 ei sujunut erityisen hyvin ja seura sijoittui liigassa vasta sijalle 13. 2000–2001 Magath valmensi Eintracht Frankfurtia, josta siirtyi VfB Stuttgartin. Magath valmensi Stuttgartia kolme kautta ja parhaimmillaan seura oli hopealla kaudella 2002–2003. Kauden 2003–2004 päätteeksi Magath jätti Stuttgartin ja siirtyi Ottmar Hitzfeldin seuraajaksi FC Bayern Müncheniin.
Magath luotsasi FCB:n tuplamestariksi Saksassa 2005 ja 2006 nousten suurten saksalaisvalmentajien joukkoon. Euroopan kentillä FCB:n menestys jäi kuitenkin vaatimattomaksi ja kehnosti alkanut kausi 2006–2007 johti Magathin lähtöön seurasta tammikuussa 2007. Kesäkuussa 2007 hän teki kahden kauden sopimuksen Bundesliigan häntäpäähän päättyneellä kaudella jääneen VfL Wolfsburgin kanssa.
Magathin johdolla Wolfsburg pelasi loistavan kauden 2007–08, joka päättyi lopulta 1.Bundesliigassa upeasti viidenteen sijaan. Sijoitus oli Wolfsburgin seurahistorian paras pääsarjatasolla. Sijoitus takasi Magathin luotsaamalle Wolfsburgille paikan UEFA Cupiin kaudelle 2008–09.
Kaudella 2008/09 Wolfsburgin vakuuttavat esitykset Bundesliigassa jatkuivat. Magathin johdolla seura nousi hieman puskista taistelemaan mestaruudesta. Menestyksestä huolimatta Magath ilmoitti toukokuussa 2009 jättävänsä seuran kauden jälkeen. Pian tämänm ilmoituksen jälkeen hän allekirjoitti nelivuotisen sopimuksen FC Schalken kanssa. Hän siirtyy seuran peräsimeen kesäkuussa 2009. [3] Magathin ja Wolfsburgin kausi huipentui Bundesliigan päätöskierroksella 5–1 kotivoittoon SV Werder Bremenistä. Ottelun jälkeen käynnistyivät seurahistorian ensimmäiset mestaruusjuhlat. [4]
Kaudella 2009/10 Magath nosti ikuisen epäonnistujan statuksesta kärsivän Schalken taistelemaan Saksan mestaruudesta. Lopulta kiri ei kuitenkaan riittänyt FC Bayern Münchenin lyömiseen ja gelsenkircheniläisseura jäi hopealle viiden pisteen erolla Bayerniin. Kakkossija kuitenkin varmisti seuralle pääsyn Mestarien liigaan kaudelle 2010/11. [5] Magathin toinen kausi oli huomattavasti vaikeampi. Kovista odotuksista ja satsauksista huolimatta Schalke vajosi syksyllä jopa putoamiskamppailuun. Kevääseen mennessä Magath sai hilattua joukkueensa keskikastiin, Saksan cupin finaaliin ja Mestarien liigan puolivälieriin. Tämä ei riittänyt seurajohdolle, vaan se antoi Magathille potkut maaliskuun puolivälissä 2011. Potkujen syitä seurajohto ei lähteny julkisuudessa kertomaan. [6] Välittömästi Schalke-potkujensa jälkeen Magath allekirjoitti kesään 2013 ulottuvan sopimuksen putoamiskamppailussa riutuneen VfL Wolfsburgin kanssa. [7] Magath pelasti seuran niukasti putoamiselta kauden päätteeksi. Kaudella 2011/12 Magath nosti Wolfsburgin kahdeksanneksi. Syksyllä 2012 rankoista valmennusmetodeistaan tunnettu Magath joutui myrskyn silmään, kun Wolfsburg juuttui Bundesliigan hännille. Hän sai kovaa kritiikkiä myös pelaajahankinnoistaan ja joukkueen rakentamisesta. Lopulta paine kävi liian suureksi ja seurajohto erotti Magathin lokakuun lopulla 2012 Wolfsburgin majaillessa liigan viimeisenä. [8]
Helmikuun puolivälissä 2014 Magath allekirjoitti 1,5-vuotisen sopimuksen Englannin Valioliigan hännille juuttuneen Fulhamin kanssa. [9] Magath ei onnistunut nostamaan Fulhamia pois putoamisviivan alapuolelta. Puotamisesta huolimatta Magath sai jatkaa valmentajana myös kaudella 2014/15. Kehno alku Englannin mestaruussarjassa, vain yksi voitto seitsemästä ottelusta johti kuitenkin potkuihin syyskuun puolivälissä 2014. [10]
11. joulukuuta 2015 kerrottiin, että Magath jatkaa kaudella 2016 valmennusuraansa Japanin J. Leaguessa pelaavan Sagan Tosun peräsimessä.[11] Muutama päivä myöhemmin Magath kertoi medialle, ettei hän ole vielä tehnyt sopimusta japanilaisseuran kanssa. [12]
Kesäkuussa 2016 Magath palasi valmennustehtäviin Kiinan Superliigan hännille pudonneen Shandong Lunengin uutena päävalmentajana.[13] Magathin johdolla seura säilytti kauden päätteeksi sarjapaikkansa. Kaudella 2017 Magath luotsasi Shandongin kuudenneksi. Kauden jälkeen Magathin sopimus seuran kanssa päättyi ja hän jätti seuran.[14]
Maaliskuussa 2022 Bundesliigan putoamiskamppailuun juuttunut Hertha BSC palkkasi Magathin päävalmentajakseen kauden loppuun ulottuvalla sopimuksella.[15] Magathin johdolla Hertha säilytti sarjapaikkansa lopulta karsintojen kautta, kun se voitti HSV:n yhteismaalein 2–1. Magath jätti tehtävänsä kauden jälkeen.[16]
Meriitit valmentajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Saksan mestaruus (3): 2005, 2006, 2009
- Hopeaa (2): 2003, 2010
- Saksan cupin voitto (2): 2005, 2006
- Saksan liigacupin hopeaa 2004
- Vuoden jalkapallovalmentaja Saksassa (3): 2003, 2005, 2009
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Felix Magath: Vom Zauberer zum Quäler
- ↑ Arnhold, Matthias & Mamrud, Roberto & Stokkermans, Karel: West) Germany - Record International Players 22.11.2018. RSSSF. Viitattu 9.12.2018. (englanniksi)
- ↑ Vertrag bis 2013: Magath übernimmt Schalke 04
- ↑ Wolfsburgille ensimmäinen Bundesliigan mestaruus
- ↑ 96 gerettet! Bochum muss runter, Club in die Relegation
- ↑ Schalke 04 trennt sich von Felix Magath
- ↑ Magath: "Ich war sofort Feuer und Flamme"
- ↑ Magath-Trennung besiegelt - Köstner übernimmt
- ↑ Fulham hire Felix Magath after sacking Rene Meulensteen
- ↑ Felix Magath: Struggling Fulham sack manager after poor start
- ↑ "Alles sehr beeindruckend": Magath sagt Tosu zu
- ↑ Magath: Noch keine Einigung mit Tosu
- ↑ Erster Trainerjob seit 2014: Magath coacht in China
- ↑ Felix Magath leaves Shandong Luneng, following Scolari, AVB out of China
- ↑ Felix Magath: Can the seasoned taskmaster save Hertha Berlin from relegation?
- ↑ Bundesliga playoff: Hertha Berlin stay up as Felix Magath breaks hearts in Hamburg
| Edeltäjä: Klaus Toppmöller Thomas Schaaf Ottmar Hitzfeld |
Vuoden jalkapallovalmentaja Saksassa 2003 2005 2009 |
Seuraaja: Thomas Schaaf Jürgen Klinsmann Louis van Gaal |
| Edeltäjä: Michael Ballack Franck Ribéry |
Kicker Mann des Jahres 2003 2009 |
Seuraaja: Thomas Schaaf Bastian Schweinsteiger |
| Edeltäjä: Benno Möhlmann |
Hamburger SV:n päävalmentaja 10/1995–1997 |
Seuraaja: Frank Pagelsdorf |
| Edeltäjä: Wolfgang Sidka |
SV Werder Bremenin päävalmentaja 10/1998–1999 |
Seuraaja: Thomas Schaaf |
| Edeltäjä: Ralf Rangnick |
VfB Stuttgartin päävalmentaja 2001–2004 |
Seuraaja: Matthias Sammer |
| Edeltäjä: Ottmar Hitzfeld |
FC Bayern Münchenin päävalmentaja 2004–1/2007 |
Seuraaja: Ottmar Hitzfeld |
| Edeltäjä: Klaus Augenthaler Pierre Littbarski |
VfL Wolfsburgin päävalmentaja 2007–2009 3/2011–10/2012 |
Seuraaja: Armin Veh Lorenz-Günther Köstner |
| Edeltäjä: Michael Büskens |
FC Schalken päävalmentaja 2009–3/2011 |
Seuraaja: Ralf Rangnick |
| Edeltäjä: René Meulensteen |
Fulhamin päävalmentaja 2–9/2014 |
Seuraaja: Kit Symons |
| Edeltäjä: Mano Menezes |
Shandong Lunengin päävalmentaja 6/2016–2017 |
Seuraaja: Li Xiaopeng |
| Edeltäjä: Tayfun Korkut |
Hertha BSC:n päävalmentaja 3–6/2022 |
Seuraaja: Sandro Schwarz |
1 Schumacher | 2 Briegel | 3 Breitner | 4 K. Förster | 5 B. Förster | 6 Dremmler | 7 Littbarski | 8 Fischer | 9 Hrubesch | 10 Müller | 11 Rummenigge | 12 Hannes | 13 Reinders | 14 Magath | 15 Stielike | 16 Allofs | 17 Engels | 18 Matthäus | 19 Hieronymus | 20 Kaltz | 21 Franke | 22 Immel | Valmentaja Derwall
1 Schumacher | 2 Briegel | 3 Brehme | 4 Förster | 5 Herget | 6 Eder | 7 Littbarski | 8 Matthäus | 9 Völler | 10 Magath | 11 Rummenigge | 12 Stein | 13 Allgöwer | 14 Berthold | 15 Augenthaler | 16 Thon | 17 Jakobs | 18 Rahn | 19 Allofs | 20 Hoeneß | 21 Rolff | 22 Immel | Valmentaja Beckenbauer
| ||||||||||
