Saksan jalkapallon 1. Bundesliiga 1982–1983

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Bundesliiga
Mestari

Hamburger SV
3. Bundesliigan mestaruus

6. Saksan mestaruus
Pudonneet joukkueet

FC Schalke 04
Karlsruher SC

Hertha BSC Berlin
Maalit 1020 (3.33 per ottelu)
Paras maalintekijä Rudi Völler (23)
Suurin kotivoitto Dortmund 11–1 Bielefeld (6. marraskuuta 1982)
Suurin vierasvoitto Düsseldorf 0–6 Hamburg (7. syyskuuta 1982)
Eniten maaleja ottelussa Dortmund 11–1 Bielefeld (12 maalia) (6. marraskuuta 1982)

 ← 1981–1982

1983–1984 → 

Saksan Bundesliigan kausi 1982–1983 oli järjestyksessään 20. Bundesliigan, Länsi-Saksan pääsarjan, kausi. Se alkoi 17. elokuuta 1982[1] ja päättyi 6. kesäkuuta 1983.[2][3] Hallitsevana mestarina kauteen lähti Hamburger SV.[4]

Sarjajärjestelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jokainen joukkue pelasi kaksi peliä toisiaan vastaan, yhden kotona ja yhden vieraissa. Joukkueet saivat kaksi pistettä voitosta ja yhden pisteen tasapelistä. Jos kaksi tai useampi joukkueista oli tasapisteissä, sijoitus määräytyi maalierolla ja jos vielä tasoissa, niin tehdyt maalit ratkaisivat. Joukkue, jolla oli eniten pisteitä kruunattiin mestariksi ja kaksi vähiten pisteitä kerännyttä joukkuetta putosi suoraan seuraavaksi kaudeksi 2. Bundesliigaan. Sijalle 16 sijoittunut joukkue pelasi 2. Bundesliigan kolmanneksi sijoittunutta vastaan kaksiosaisen nousukarsinnan, jonka voittaja sai paikan 1. Bundesliigassa.

Joukkuemuutokset kaudesta 1981–1982[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

SV Darmstadt 98 ja MSV Duisburg putosivat edellisen kauden päätteeksi 2. Bundesliigaan.[4] Heidän tilalleen nousivat FC Schalke 04 ja Hertha BSC. Putoamiskarsinnassa Bayer Leverkusen voitti  Kickers Offenbachin ja siten säilytti paikkansa 1. Bundesliigassa.

Kauden yhteenveto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mestaruuden voitti HSV maalierolla ennen toiseksi sijoittunutta Werder Bremeniä.[5] 2. Bundesliigaan putosivat suoraan Karlsruher ja Hertha Berlin. Karsijan paikalle sijoittui FC Schalke 04, joka hävisi kaksiosaiset karsinnat 2. Bundesliigan kolmanneksi sijoittunutta Bayer 05 Uerdingenia vastaan yhteismaalein 4–2.[6][7]

Maalipörssin voitti Werder Bremenin Rudi Völler 23 maalillaan.[8]

Suomalaisista Bundesliigassa esiintyivät Arminia Bielefeldiin siirtyneet maalivahti Olli Isoaho ja keskikenttäpelaaja Pasi Rautiainen.[9][10]

Joukkueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joukkue Paikkakunta Stadion[11] Kapasiteetti[11]
Hertha BSC Berlin Berlin Olympiastadion 100,000
Arminia Bielefeld Bielefeld Stadion Alm 35,000
VfL Bochum Bochum Ruhrstadion 40,000
Eintracht Braunschweig Braunschweig Stadion an der Hamburger Straße 38,000
SV Werder Bremen Bremen Weserstadion 32,000
Borussia Dortmund Dortmund Westfalenstadion 54,000
Fortuna Düsseldorf Düsseldorf Rheinstadion 59,600
Eintracht Frankfurt Frankfurt am Main Waldstadion 62,000
Hamburger SV Hamburg Volksparkstadion 80,000
1. FC Kaiserslautern Kaiserslautern Stadion Betzenberg 42,000
Karlsruher SC Karlsruhe Wildparkstadion 50,000
1. FC Köln Cologne Müngersdorfer Stadion 61,000
Bayer 04 Leverkusen Leverkusen Ulrich-Haberland-Stadion 20,000
Borussia Mönchengladbach Mönchengladbach Bökelbergstadion 34,500
FC Bayern München Munich Olympiastadion 80,000
1. FC Nürnberg Nuremberg Städtisches Stadion 64,238
FC Schalke 04 Gelsenkirchen Parkstadion 70,000
VfB Stuttgart Stuttgart Neckarstadion 72,000

Sarjataulukko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

# Joukkue O V T H TM PM ME Pst Karsinta tai putoaminen
1. Hamburger SV 34 20 12 2 79 33 +46 52 Osallistumisoikeus Euroopan Cupin ensimmäiselle kierrokselle
2. SV Werder Bremen 34 23 6 5 76 38 +38 52 Osallistumisoikeus UEFA cupin ensimmäiselle kierrokselle
3. VfB Stuttgart 34 20 8 6 80 47 +33 48 Osallistumisoikeus UEFA cupin ensimmäiselle kierrokselle
4. Bayern München 34 17 10 7 74 33 +41 44 Osallistumisoikeus UEFA cupin ensimmäiselle kierrokselle
5. FC Köln 34 17 9 8 69 42 +27 43 Osallistumisoikeus Cup-voittajien cupin ensimmäiselle kierrokselle
6. Kaiserslautern 34 14 13 7 57 44 +13 41 Osallistumisoikeus UEFA cupin ensimmäiselle kierrokselle
7. Borussia Dortmund 34 16 7 11 78 62 +16 39
8. Arminia Bielefeld 34 12 7 15 46 71 -25 31
9. Fortuna Düsseldorf 34 11 8 15 63 75 -12 30
10. Eintracht Frankfurt 34 12 5 17 48 57 -9 29
11. Bayer Leverkusen 34 10 9 15 43 66 -23 29
12. Borussia Mönchengladbach 34 12 4 18 64 63 +1 28
13. VfL Bochum 34 8 12 14 43 49 -6 28
14. 1. FC Nürnberg 34 11 6 17 44 70 -26 28
15. Eintracht Braunschweig 34 8 11 15 42 65 -23 27
16. Schalke 04 34 8 6 20 48 68 -20 22 Putoamiskarsintaan
17. Karlsruher SC 34 7 7 20 39 86 -47 21 Putoaminen 2. Bundesliigaan
18. Hertha Berlin 34 5 10 19 43 67 -24 20 Putoaminen 2. Bundesliigaan

[5]

Putoamiskarsinta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

FC Schalke 04 ja 2. Bundesliigan kolmanneksi sijoittunut Bayer 05 Uerdingen pelasivat kaksiosaisen ottelusarjan 1. Bundesliigapaikasta. Uerdingen voitti ottelusarjan yhteismaalein 4-2 ja nousi Bundesliigaan.

15. kesäkuuta 1983 Bayer Uerdingen 3–1 FC Schalke 04 Grotenburg-Stadion, Krefeld
Feilzer Maali 7'39'

Herget Maali 44'

Raportti
Drexler Maali 77' Yleisömäärä: 26,000
Tuomari: Aron Schmidhuber (Ottobrunn)
19. kesäkuuta 1983 FC Schalke 04 1–1 Bayer Uerdingen Parkstadion, Gelsenkirchen
Drexler Maali 63' Raportti
Schuhmacher Maali 83' Yleisömäärä: 60,000
Tuomari: Manfred Neuner (Leimen)

Tulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koti \ Vieras1 Hertha BSC Bielefeld Bochum Braunschweig Werder Bremen Dortmund Düsseldorf Frankfurt Hamburg Kaiserslautern Karlsruhe Köln Leverkusen Mönchengladbach Bayern Munich Nürnberg Schalke Stuttgart
Hertha BSC 2–0 1–1 3–3 0–1 1–3 1–1 1–0 1–2 0–0 5–2 0–0 3–3 0–2 1–3 5–1 2–3 1–0
Bielefeld 2–1 1–1 2–0 1–2 1–0 2–1 2–1 2–0 2–2 5–1 2–0 0–2 4–2 2–4 3–0 3–2 2–2
Bochum 4–0 1–1 0–2 1–2 2–2 3–1 1–2 1–1 1–1 0–1 0–0 3–2 3–1 0–0 6–0 2–1 2–2
Braunschweig 1–0 3–0 0–2 3–1 0–0 2–1 1–0 2–4 1–1 5–1 2–2 1–3 0–0 1–1 2–2 1–1 1–2
Werder Bremen 3–1 5–1 3–2 6–0 4–2 2–2 3–0 3–2 3–0 3–0 1–1 3–1 2–0 1–0 3–2 4–0 3–2
Dortmund 2–1 11–1 3–1 3–2 0–0 1–2 4–1 1–3 4–0 4–3 2–0 3–3 4–6 4–4 4–0 2–0 1–1
Düsseldorf 1–1 2–0 2–0 5–0 2–5 2–3 5–1 0–6 2–1 4–3 2–6 4–0 2–1 3–5 3–1 3–1 1–1
Frankfurt 3–1 2–1 0–1 0–1 0–1 3–1 2–2 1–1 2–2 2–0 3–0 5–0 3–0 1–0 3–0 3–2 3–0
Hamburg 1–1 3–1 0–0 4–0 1–1 5–0 2–0 3–0 1–1 4–0 2–1 3–0 4–3 1–1 3–0 6–2 2–0
Kaiserslautern 2–2 3–0 1–0 3–2 2–1 0–2 3–1 3–0 2–2 7–0 3–2 2–0 3–0 3–2 2–1 2–0 2–3
Karlsruhe 1–1 1–1 0–0 3–1 1–2 2–0 2–1 1–0 1–2 1–1 1–1 2–2 2–0 0–4 2–1 2–2 1–2
Köln 3–2 1–0 4–1 3–1 2–1 2–2 4–0 2–2 1–1 3–0 4–1 4–1 2–1 2–0 5–2 2–1 1–2
Leverkusen 2–1 0–1 1–0 1–0 1–1 1–2 3–3 1–1 0–1 0–0 3–1 0–0 3–2 1–1 1–0 3–1 0–3
Mönchengladbach 3–1 3–0 3–1 3–0 1–2 2–3 5–0 3–1 1–1 4–2 5–0 1–4 3–1 0–0 1–2 0–0 1–4
Bayern Munich 4–0 5–0 3–0 1–1 1–1 3–0 1–0 4–0 2–2 0–1 6–1 0–1 5–0 3–1 1–0 0–1 4–0
Nürnberg 4–2 1–1 1–1 0–0 2–0 3–2 3–1 3–0 2–2 1–1 3–1 2–1 0–1 1–0 2–3 3–2 0–5
Schalke 2–0 5–0 2–0 3–3 0–2 1–2 3–3 3–2 1–2 0–0 1–0 1–4 2–0 2–4 1–2 0–1 1–3
Stuttgart 4–1 2–2 5–2 4–0 4–1 2–1 1–1 4–1 1–2 1–1 4–1 2–1 5–3 3–2 1–1 3–0 2–1

Lähde: www.dfb.de
1 Kotijoukkue vasemmanpuoleisessa sarakkeessa.
Värit: Sininen = kotivoitto; Keltainen = tasapeli; Punainen = vierasvoitto.

Parhaat maalintekijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rank Player Team Goals
1 Saksa Rudi Völler SV Werder Bremen 23
2 Saksa Karl Allgöwer VfB Stuttgart 21
Islanti Atli Eðvaldsson Fortuna Düsseldorf
4 Saksa Karl-Heinz Rummenigge FC Bayern Munich 20
5 Saksa Horst Hrubesch Hamburger SV 18
6 Saksa Manfred Burgsmüller Borussia Dortmund 17
Saksa Dieter Hoeneß FC Bayern Munich
8 Saksa Rüdiger Abramczik Borussia Dortmund 16
Saksa Pierre Littbarski 1. FC Köln
10 Etelä-Korea Cha Bum-Kun Eintracht Frankfurt 15

[8]

Mestarijoukkue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hamburger SV
Maalivahti: Uli Stein (34).

Puolustajat: Holger Hieronymus (32 / 3); Manfred Kaltz (31 / 8); Ditmar Jakobs (31 / 5); Jürgen Groh (31); Michael Schröder (2); Michael Schmidt (1). Keskikenttäpelaajat: Felix Magath (34 / 4); Bernd Wehmeyer (34 / 2); Wolfgang Rolff (32 / 4); Jimmy Hartwig (31 / 6); Allan Hansen Tanska (13 / 3). Hyökkääjät: Jürgen Milewski (31 / 14); Horst Hrubesch (kapteeni; 30 / 18); Lars Bastrup Tanska (25 / 5); Thomas von Heesen (20 / 6); Boriša Đorđević Jugoslavia(2).

(suluissa ottelut ja maalit)

Manageri: Ernst Happel Itävalta.

Joukkueessa, mutta ei pelattuja liigapelejä: Uwe Hain'; Dieter Brefort; Ralf Brunnecker.

[12]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]