Saksan jalkapallon 1. Bundesliiga 1977–1978

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Bundesliiga
Mestari

1. FC Köln
2. Bundesliigan mestaruus

3. Saksan mestaruus
Pudonneet joukkueet

TSV 1860 München
1. FC Saarbrücken

FC St. Pauli
Maalit 993 (3.25 per ottelu)
Paras maalintekijä

Dieter Müller (24)

Gerd Müller (24)
Suurin kotivoitto M'gladbach 12–0 Dortmund (29. huhtikuuta 1978)
Suurin vierasvoitto Br'schweig 0–6 M'gladbach (29. lokakuuta 1977)
Eniten maaleja ottelussa M'gladbach 12–0 Dortmund (12 maalia) (29. huhtikuuta 1978)

 ← 1976–1977

1978–1979 → 

Saksan Bundesliigan kausi 1977–1978 oli järjestyksessään 15. Bundesliigan, Länsi-Saksan pääsarjan, kausi. Se alkoi 6. elokuuta 1977[1] ja päättyi 29. huhtikuuta 1978.[2][3] Hallitsevana mestarina kauteen lähti Borussia Mönchengladbach.[4]

Sarjajärjestelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jokainen joukkue pelasi kaksi peliä toisiaan vastaan joukkue, yhden kotona ja yhden vieraissa. Joukkueet saivat kaksi pistettä voitosta ja yhden pisteen tasapelistä. Jos kaksi tai useampi joukkueista oli tasapisteissä, sijoitus määräytyi maalierolla ja jos vielä tasoissa, niin tehdyt maalit ratkaisivat. Joukkue, jolla oli eniten pisteitä kruunattiin mestariksi ja kolme vähiten pisteitä kerännyttä joukkuetta putosi seuraavaksi kaudeksi 2. Bundesliigaan.

Joukkuemuutokset kaudesta 1976–1977[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karlsruher SC, Tennis Borussia Berlin ja Rot-Weiss Essenin putosivat 2. Bundesliigaan edellisen kauden päätteeksi.[4] Heidän tilalleen nousivat FC St. Pauli, VfB Stuttgart ja TSV 1860 München.

Kauden yhteenveto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kausi 1977–1978 päättyi tavallista aikaisemmin johtuen Argentiinan MM-kisoista. Mestaruuden voitti historiallisen niukasti FC Köln maalieron turvin.[5] Köln päätyi tasapisteisiin Borussia Mönchengladbachin kanssa. Ennen viimeistä kierrosta Köln ja Mönchengladbach olivat tasapisteissä, mutta Kölnillä oli tuolloin turvallisen tuntuinen, 10 osumaa parempi maaliero kuin Mönchengladbachilla. Mönchengladbach onnistui kuitenkin kaventamaan eroa maali maalilta viimeisellä kierroksella, kun se voitti Dortmundin lopulta 12–0. Köln voitti kuitenkin viimeisellä kierroksella vieraissa jumboksi jääneen St. Paulin 0–5. Näin joukkue kruunattiin historiansa toista kertaa Bundesliigan mestariksi ja samalla päättyi Bayern Münchenin ja Mönchengladbachin 9 vuotta kestänyt dominanssi Bundesliigassa.[6][7]

Putoajat olivat selkeällä erolla TSV 1860 München, 1. FC Saarbrücken ja FC St. Pauli. Maalipörssin voiton veivät nimiinsä Müllerit Dieter ja Gerd 24 osumalla. Maalipörssin voitto oli Gerd Müllerille uran seitsemäs ja samalla viimeinen sekä Dieter Müllerille toinen ja samalla myös viimeinen.[8]

Joukkueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joukkue Sijainti Stadion[9] Kapasiteetti[9]
Hertha BSC Berlin Berlin Olympiastadion 100,000
VfL Bochum Bochum Ruhrstadion 40,000
Eintracht Braunschweig Braunschweig Eintracht-Stadion 38,000
SV Werder Bremen Bremen Weserstadion 32,000
Borussia Dortmund Dortmund Westfalenstadion 54,000
MSV Duisburg Duisburg Wedaustadion 38,500
Fortuna Düsseldorf Düsseldorf Rheinstadion 59,600
Eintracht Frankfurt Frankfurt Waldstadion 62,000
Hamburger SV Hamburg Volksparkstadion 80,000
1. FC Kaiserslautern Kaiserslautern Stadion Betzenberg 42,000
1. FC Köln Cologne Müngersdorfer Stadion 61,000
Borussia Mönchengladbach Mönchengladbach Bökelbergstadion 34,500
TSV 1860 München Munich Olympiastadion 80,000
FC Bayern München Munich Olympiastadion 80,000
1. FC Saarbrücken Saarbrücken Ludwigspark 40,000
FC Schalke 04 Gelsenkirchen Parkstadion 70,000
FC St. Pauli Hamburg Wilhelm-Koch-Stadion 32,000
VfB Stuttgart Stuttgart Neckarstadion 72,000


Sarjataulukko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

# Joukkue O V T H TM PM ME Pst Karsinta tai putoaminen
1. FC Köln 34 22 4 8 86 41 +45 48 Osallistumisoikeus Euroopan Cupin ensimmäiselle kierrokselle
2. Borussia Mönchengladbach 34 20 8 6 86 44 +42 48 Osallistumisoikeus UEFA cupin ensimmäiselle kierrokselle
3. Hertha Berlin 34 15 10 9 59 48 +11 40 Osallistumisoikeus Euroopan Cupin ensimmäiselle kierrokselle
4. VfB Stuttgart 34 17 5 12 58 40 +18 39 Osallistumisoikeus UEFA cupin ensimmäiselle kierrokselle
5. Fortuna Düsseldorf 34 15 9 10 49 36 +13 39 Osallistumisoikeus Cup-voittajien cupin ensimmäiselle kierrokselle
6. MSV Duisburg 34 15 7 12 62 59 +3 37 Osallistumisoikeus UEFA cupin ensimmäiselle kierrokselle
7. Eintracht Frankfurt 34 16 4 14 59 52 +7 36
8. Kaiserslautern 34 16 4 14 64 63 +1 36
9. FC Schalke 04 34 14 6 14 47 52 -5 34
10. Hamburger SV 34 14 6 14 61 67 -6 34
11. Borussia Dortmund 34 14 5 15 57 71 -14 33
12. Bayern München 34 11 10 13 62 64 -2 32
13. Eintracht Braunschweig 34 14 4 16 43 53 -10 32
14. VfL Bochum 34 11 9 14 49 51 -2 31
15. Werder Bremen 34 13 5 16 48 57 -9 31
16. 1860 München 34 7 8 19 41 60 -19 22 Putoaminen 2. Bundesliigaan
17. Saarbrücken 34 6 10 18 39 70 -31 22 Putoaminen 2. Bundesliigaan
18. FC St. Pauli 34 6 6 22 44 86 -42 18 Putoaminen 2. Bundesliigaan

[5]

Tulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koti \ Vieras1 Hertha BSC Bochum Braunschweig Werder Bremen Dortmund Duisburg Düsseldorf Frankfurt Hamburg Kaiserslautern Köln Mönchengladbach 1860 Munich Bayern Munich Saarbrücken St. Pauli Schalke 04 Stuttgart
Hertha BSC 4–3 1–0 2–0 3–1 2–2 0–0 2–0 3–2 2–1 1–1 2–1 4–1 3–1 1–1 5–0 2–1 1–1
Bochum 5–0 1–1 2–0 1–0 1–2 2–1 0–1 2–1 0–1 0–0 0–0 2–0 2–1 4–2 4–0 1–1 1–0
Braunschweig 1–1 3–1 2–0 0–1 1–0 2–0 1–1 4–0 3–1 1–0 0–6 2–1 1–1 3–0 2–0 3–1 3–1
Werder Bremen 4–2 1–0 2–1 3–1 4–2 2–1 3–0 1–2 5–3 0–2 3–2 2–0 1–1 1–1 4–0 2–0 0–1
Dortmund 1–1 5–3 2–0 4–1 2–1 1–2 0–2 2–1 4–0 1–2 3–3 1–3 1–1 2–1 1–1 2–1 4–1
Duisburg 2–1 0–0 3–1 2–0 1–2 0–0 3–0 5–2 3–2 1–2 1–1 1–1 6–3 5–0 4–3 1–0 2–1
Düsseldorf 0–0 1–1 2–0 2–0 1–0 0–0 2–1 3–1 4–1 5–1 1–3 2–0 4–2 2–1 3–1 1–1 1–0
Frankfurt 0–5 5–3 2–0 0–2 2–1 3–1 4–0 0–2 1–3 2–2 4–2 1–0 4–0 4–0 5–2 3–0 2–0
Hamburg 2–2 3–1 4–2 1–1 4–1 4–1 0–3 0–0 3–1 1–0 2–6 3–0 2–2 1–2 0–2 2–0 2–0
Kaiserslautern 2–0 4–1 2–1 2–1 4–0 6–1 3–2 2–0 3–0 0–2 0–3 1–0 5–0 2–1 2–1 0–0 0–4
Köln 3–1 2–1 6–0 7–2 4–1 5–2 1–0 0–1 6–1 4–1 1–1 6–2 2–0 3–1 4–1 2–4 2–1
Mönchengladbach 2–1 2–2 3–1 4–0 12–0 1–3 3–2 2–0 2–1 2–2 2–5 2–1 2–0 6–1 2–1 2–1 3–1
1860 Munich 2–3 2–0 1–0 0–0 0–2 4–0 0–1 2–4 2–2 2–2 1–3 1–1 1–1 2–0 4–1 0–0 1–2
Bayern Munich 0–2 1–1 3–2 3–1 3–0 3–2 0–0 2–1 2–0 4–2 0–3 1–1 1–3 7–1 4–2 7–1 2–0
Saarbrücken 2–2 0–1 0–1 1–1 2–2 1–2 1–1 0–0 3–5 3–3 1–0 0–1 1–1 2–1 4–0 2–1 1–1
St. Pauli 3–0 1–1 0–1 3–1 3–6 2–2 2–1 5–3 2–3 0–3 0–5 0–1 4–1 0–0 1–3 1–1 1–1
Schalke 2–0 3–1 1–0 1–0 0–2 0–1 1–0 3–2 2–2 3–0 2–0 1–2 2–1 3–2 2–0 4–1 3–1
Stuttgart 1–0 3–1 5–0 2–0 4–1 1–0 1–1 2–1 1–2 3–0 3–0 2–0 3–1 3–3 1–0 1–0 6–1

Lähde: www.dfb.de
1 Kotijoukkue vasemmanpuoleisessa sarakkeessa.
Värit: Sininen = kotivoitto; Keltainen = tasapeli; Punainen = vierasvoitto.

[3]

Parhaat maalintekijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

24 maalia
21 maalia
20 maalia
18 maalia
17 maalia
16 maalia

Mestarijoukkue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1. FC Köln
Maalivahti: - Harald Schumacher (34).

Puolustajat: Roland Gerber (34 / 2); Gerhard Strack (32 / 2); Herbert Zimmermann (32 / 2); Harald, Konopka (31 / 3); Bernhard Cullmann (27 / 6); Herbert Hein (4); Rainer Nicot (1). Keskikenttäpelaajat: Heinz Flohe (34 / 14); Herbert Neumann (34 / 8); Heinz Simmet (23 / 1); Yasuhiko Okudera Japani (20 / 4); Dieter Prestin (14 / 3); Holger Willmer (11 / 1); Jürgen Glowacz (5). Hyökkääjät: Dieter Müller (33 / 24); Roger Van Gool Belgia (32 / 12); Hannes Löhr (8 / 1).

(suluissa liigaottelut ja maalit)

Manageri: Hennes Weisweiler.

Joukkueessa, mutta ei pelattuja liigapelejä: Gerald Ehrmann; Wolfgang Weber; Heinz Pape; Norbert Schmitz; Preben Elkjær Larsen Tanska; Klaus Kösling.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Schedule Round 1 DFB. Arkistoitu 8 June 2011. (saksaksi)
  2. Archive 1977/1978 Round 34 DFB. Arkistoitu 8 June 2011. (saksaksi)
  3. a b https://www.fussballdaten.de/bundesliga/1978/spielplan/ (saksaksi)
  4. a b https://www.fussballdaten.de/bundesliga/1977/tabelle/ (saksaksi)
  5. a b https://www.fussballdaten.de/bundesliga/1978/tabelle/ (saksaksi)
  6. Deutsche Meister der Männer DFB. (saksaksi)
  7. (West) Germany - List of Champions rsssf.com. (saksaksi)
  8. https://www.dfb.de/bundesliga/statistik/torschuetzenkoenige/
  9. a b Grüne, Hardy (2001). Enzyklopädie des deutschen Ligafußballs, Band 7: Vereinslexikon (in German). Kassel: AGON Sportverlag. ISBN 3-89784-147-9.  (saksaksi)