Marc Wilmots

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Marc Wilmots
Marc Wilmots.JPG
Henkilötiedot
Koko nimi Marc Robert Wilmots
Syntymäaika 22. helmikuuta 1969 (ikä 47)
Syntymäpaikka Dongelberg, Vallonian Brabant, Belgia
Pelipaikka hyökkäävä keskikenttäpelaaja
Pituus 184 senttimetriä
Junioriseurat
1980–1985 CS Jodoigne
1985–1987 Sint-Truiden
Seurat
Vuodet Seura O (M)
1987–1988 Sint-Truiden 30 (9)
1988–1991 Mechelen 87 (22)
1991–1996 Standard Liège 136 (67)
1996–2000 Schalke 04 104 (21)
2000–2001 Bordeaux 30 (8)
2001–2003 Schalke 04 34 (6)
Yhteensä 421 (133)
Maajoukkue
1986–1987 Belgia U19 9 (3)
1987–1989 Belgia U21 9 (6)
1990–2002 Belgia 70 (28)
Valmennusura
2003 Schalke 04
2004–2005 Sint-Truiden
2009–2012 Belgian maajoukkue (apuv.)
2012–2016 Belgian maajoukkue

Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat. Nimi-testi OK

Marc Wilmots (s. 22. helmikuuta 1969) on belgialainen jalkapallovalmentaja, poliitikko ja entinen jalkapalloilija. Hän toimi viimeksi Belgian jalkapallomaajoukkueen päävalmentajana, josta tehtävästä sai potkut heinäkuussa 2016.[1]

Wilmots on valittu Belgian vuoden parhaaksi urheiluvalmentajaksi vuosina 2013 ja 2014.[2][3]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wilmots aloitti ammattilaisuransa vuonna 1987 Sint-Truidensen joukkueessa. Hän sai seuratasolla eniten menestystä pelatessaan saksalaisessa Schalke 04 -joukkueessa, jossa hän kävi pelaamassa kahteen eri otteeseen. Hän oli voittamassa Schalkessa UEFA Cupin mestaruutta vuonna 1997 ja Saksan cupia vuonna 2002.

Ensiesiintymisensä maajoukkueessa Wilmots teki vuonna 1994. Hän pelasi Belgian maajoukkueessa yhteensä 70 ottelua tehden 28 maalia. Hän pelasi kolmissa jalkapallon maailmanmestaruuskilpailuissa, vuosina 1994, 1998 ja 2002, joissa hän teki yhteensä viisi maalia, 1998-kisoissa kaksi ja 2002-kisoissa kolme. Hän pelasi myös Euroopan-mestaruuskilpailuissa 2000, joiden toisena isäntämaana Belgia toimi.

Wilmots, lempinimeltään das Kampfschwein, lopetti peliuransa vuonna 2002, minkä jälkeen hän siirtyi politiikkaan. Hän toimi vuosina 2003–2007 Belgian senaatin jäsenenä ranskankielisen liberaalin Mouvement Réformateur -puolueen (MR) edustajana.[4]

Valmennusura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hän on toiminut myös jalkapallovalmentajana. Keväällä 2003 hänellä oli lyhyt pesti Schalken päävalmentajana, maaliskuusta kesäkuuhun. Hän toimi myös Sint-Truidensen valmentajana kesästä 2004 lähtien, mutta sai potkut helmikuussa 2005.

Syyskuun lopussa 2009 Dick Advocaat nimesi hänet Belgian jalkapallomaajoukkueen apuvalmentajaksi. [5] Wilmots jatkoi apuvalmentajana myös Georges Leekensin palattua toukokuussa 2010 maajoukkueen peräsimeen. Leekensin jätettyä tehtävänsä toukokuussa 2012 Wilmotsista tuli maajoukkueen väliaikainen päävalmentaja. [6] Kesäkun alussa 2012 Belgian liitto teki Wilmotsin kanssa vuoteen 2014 ulottuvan sopimuksen. [7] Wilmotsin alaisuudessa nuorentunut Belgia pelasi loistavat MM2014-karsinnat. Punaiset paholaiset eivät hävinneet yhtään karsintaottelua ja etenivät lohkovoittajana MM-kisoihin 12 vuoden tauon jälkeen. [8] Huhtikuussa 2014 Wilmots allekirjoitti vuoteen 2018 ulottuvan jatkosopimuksen Belgian jalkapalloliiton kanssa. [9] MM-lopputurnauksessa Belgia, jota pidettiin kisojen mustana hevosena, voitti oman lohkonsa puhtaasti ja eteni pudotuspeleihin. Neljännesvälierissä Punaiset paholaiset voittivat jatkoajalla Yhdysvallat 2-1. Turnaus katkesi puolivälierätappioon sittemmin finaaliin edenneelle Argentiinalle 1-0.[10] Sijoitus oli Belgian paras sitten vuoden 1986 kisojen neljännen sijan. EM2016-karsinnoissa Belgia hävisi vain yhden ottelun ja eteni lohkovoittajana EM-lopputurnaukseen ensimmäistä kertaa sitten isännöimiensä vuoden 2000 kisojen.

Wilmotsin alaisuudessa FIFA:n rankingin kärkisijoille noussut Belgia lähti EM-lopputurnaukseen 2016 yhtenä ennakkosuosikkina.[11] Turnaus alkoi kuitenkin heikosti, kun Italia nollasi Belgian avausottelussa 2-0 voitolla.[12] Toisessa ottelussa Irlantia vastaan Belgian peli kulki paremmin ja joukkue lunasti odotuksia 3-0 voitollaan.[13] Joukkueen hyökkäyspeli oli terävää myös päätösottelussa Ruotsia vastaan, mutta tehottomuus vaivasi. Lopulta Belgia voitti 1-0 ja eteni pudotuspeleihin.[14] Neljännesvälierissä näytti, että Wilmots oli saanut Belgian joukkueen tähdet pelaamaan vihdoin yhteen joukkueena ja Unkari kaatui murskaluvuin 4-0.[15] Puolivälierään Walesia vastaan ennakkosuosikkina lähtenyt Belgia hyytyi pahasti. Wilmots ei löytänyt taktisia keinoja kaataa Walesin tiivistä joukkuepelaamista ja haaveet finaalista kaatuivat 2-0 tappioon.[16] Wilmots sai turnauksen aikana ja sen jälkeen kovaa kritiikkiä erityisesti joukkueensa taktisesta heikkoudesta. Tähtipelaajia vilissyt Belgia kykeni vain ajoittain yhtenäiseen joukkuepelaamiseen, eikä Wilmotsilla ollut aseita Walesin tai Italian tiiviin yhteispelin murtamiseen.[17] Kritiikkiä kuului kisojen aikana myös joukkueen sisältä, esimerkiksi maalivahti Thibaut Courtois'lta.[18][19] Kisojen jälkeen Wilmots ilmoitti kertovansa jatkostaan loman jälkeen.[20] 15. heinäkuuta Belgian jalkapalloliitto kertoi erottaneensa Wilmotsin tehtävistään.[21]

Saavutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pelaajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valmentajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edeltäjä:
Frank Neubarth
FC Schalken päävalmentaja
3–6/2003
Seuraaja:
Jupp Heynckes
Edeltäjä:
Georges Leekens
Belgian maajoukkueen päävalmentaja
5/2012–7/2016
Seuraaja:
Roberto Martínez