Carlos Queiroz

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Carlos Queiroz
Iran vs. Montenegro 2014-05-26 (008).jpg
Henkilötiedot
Koko nimi Carlos Manuel Brito Leal Queiroz
Syntymäaika 1. maaliskuuta 1953 (ikä 66)
Syntymäpaikka Portugali Nampula, Portugalin siirtomaavaltio
Seura
Seura Flag of Colombia.svg Kolumbia
Tehtävä Päävalmentaja
Valmennusura
1984
1985–1991
1991–1993
1994
1996
1996–1997
1999
2000–2002
2002–2003
2003–2004
2004–2008
2008–2010
2011–2019
2019–
Portugali GD Estoril Praia
Portugali Portugali U21
Portugali Flag of Portugal.svg Portugali
Portugali Sporting Clube de Portugal
Yhdysvallat NY/NJ MetroStars
Japani Nagoya Grampus Eight
Arabiemiirikunnat Arabiemiirikunnat
Etelä-Afrikka Etelä-Afrikka
Englanti Manchester United FC (apuv.)
Espanja Real Madrid
Englanti Manchester United FC (apuv.)
Flag of Portugal.svg Portugali
Flag of Iran.svg Iran
Flag of Colombia.svg Kolumbia

Carlos Queiroz (FON: ['kaɾluʃ kɐi'ɾɔʃ]), (s. 1. maaliskuuta 1953 Nampula, Mosambik) on portugalilainen jalkapallovalmentaja. Helmikuusta 2019 lähtien hän on toiminut Kolumbian jalkapallomaajoukkueen päävalmentajana.

Queiroz on voittanut lukuisia palkintoja valmentaessaan nuorten ikäluokkia. Hän on toiminut muun muassa Etelä-Afrikan, Portugalin maajoukkueen ja Iranin jalkapallomaajoukkueen sekä Real Madridin päävalmentajana. Hän toimi myös Manchester Unitedissa apuvalmentajana vuosina 2002–2003 ja 2004–2008.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mosambikissa Portugalin siirtomaavaltiossa syntynyt Queiroz muutti Portugaliin maan itsenäistymisen jälkeen vuonna 1975.[1] Portugalissa hän sai mainetta työstään nuorten valmentajana. Hän johdatti Portugalin alle 20-vuotiaiden maajoukkueen kahteen nuorten maailmanmestaruuteen vuosina 1989 ja 1991. Queiroz oli luomassa "kultaista sukupolvea" Portugalin jalkapalloiluun ja joukkueeseen kuului muun muassa Luís Figo, Rui Costa, Fernando Couto, João Vieira Pinto ja Jorge Costa.

Vuonna 1984 Queiroz toimi Grupo Desportivo Estoril Praian apulaisvalmentajana. Menestyksekkäästi Portugalin nuoria valmentanut Queiroz valittiin Portugalin maajoukkueen valmentajaksi vuonna 1990. 31 ottelusta 14 voittoa ottanut portugalilainen valmensi viimeisen ottelunsa maajoukkueessa vuonna 1993 ja meni SuperLiga:ssa pelaavaan Sportingiin seuraavana vuonna. Sen jälkeen hän valmensi NY/NJ MetroStarsia Yhdysvalloissa ja Nagoya Grampus Eightia Japanissa. Ennen kuin Queiroz ryhtyi Etelä-Afrikan valmentajaksi vuonna 1999 hän toimi Arabiemiirikuntien maajoukkueen valmentajana vuoden ajan.

Manchester Unitediin Queiroz siirtyi ensimmäisen kerran vuonna 2002. Steve McClarenin tilalle tullut portugalilainen toimi Alex Fergusonin apulaisena, kun ManU juhli kauden 2002–2003 päätteeksi Valioliiga-mestaruutta.

Queirozin työ Manchesterissa teki vaikutuksen Real Madridin johtoportaaseen ja hankki hänet korvaamaan Vicente Del Bosqueta kesällä 2003. Se oli Queirozille täydellinen tilaisuus valmentaa maailman kirkkaimpia tähtiä, kuten Zinedine Zidanea, Ronaldoa ja Luís Figoa. Viikko Queirozin hankinnan jälkeen Manchester Unitedissa pelannut David Beckham siirtyi Madridiin.

Kausi 2003–2004 lähti Real Madridin osalta hitaasti liikkeelle. Kauden päätteeksi Real Madridin tähdet jäivät Valencian voittamassa liigassa vasta neljänneksi. Kun Espanjan Cupista ja mestarien liigastakaan ei tullut menestystä, sai Queiroz 10 kuukauden pestin jälkeen potkut.

Queiroz palasi 1. heinäkuuta 2004 Old Traffordille, jossa hän toimi Alex Fergusonin apulaisvalmentajana. Queiroz oli Fergusonin neljäs apulaisvalmentaja, hänen noin 20 vuotta kestäneellä urallaan Unitedissa.

2008 Euroopan-mestaruuskilpailuiden jälkeen hän siirtyi luotsaamaan Portugalin jalkapallomaajoukkuetta. Queirozin johdolla Portugali selvisi niukasti MM-lopputurnaukseen 2010 pudotettuaan jatkokarsinnassa Bosnia ja Hertsegovinan yhteismaalein 2–0. Lopputurnauksessa Portugali eteni lohkostaan jatkoon pelattuaan tasan Norsunluurannikon ja Brasilian sekä voitettuaan Pohjois-Korean. Tie katkesi kuitenkin neljännesvälierätappioon Espanjalle. [2]

Elokuussa 2010 Portugalin jalkapalloliitto antoi Queirozille kuukauden toimitsijakiellon ja 1 000 euron sakot hänen käyttäydyttyään aggressiivisesti dopingtestaajia kohtaan Portugalin harjoituskeskuksessa MM-kisojen alla.[3] Myöhemmin hän sai kuuden kuukauden toimitsijakiellon Portugalin antidopinginstituutilta. Vuoden 2012 EM-kisojen karsinnat alkoivat Portugalin osalta tasapelillä Kyprosta ja tappiolla Norjaa, minkä jälkeen Queiroz sai potkut tehtävästään 9. syyskuuta 2010.[4]

24. syyskuuta urheilun kansainvälinen vetoomustuomioistuin CAS ilmoitti, että Queiroz on vapaa työskentelemään Portugalin antidopingtoimikunnan langettamasta toimitsijakiellosta huolimatta siihen saakka, kunnes CAS käsittelee Queirozin tapauksen. CAS:n käsittely tapahtuu todennäköisesti marraskuun puolivälissä. [5]

Helmikuussa 2011 uutisoitiin Queirozin olevan vahvasti ehdolla Iranin maajoukkueen päävalmentajaksi. [6] CAS:n vapautettua Queirozin toimitsijakiellosta hänestä tuli huhtikuussa 2011 Iranin uusi päävalmentaja. Tavoitteena on johdattaa joukkue MM-kisoihin 2014. [7] Queiroz myös onnistui tavoitteessaan ja Iran pääsi mukaan MM-lopputurnaukseen. Joukkue pelasi alkulohkossaan 0–0 tasapelin Nigerian kanssa ja hävisi Argentiinalle 1–0. Viimeisessä ottelussa se taisteli jatkopaikasta Bosnia ja Hertsegovinaa vastaan, mutta 3–1 tappio päätti joukkueen kisat.[8] Kisojen jälkeen Queiroz teki maan jalkapalloliiton kanssa nelivuotisen jatkosopimuksen.[9]

Aasian mestaruuskisoissa 2015 Queiroz piiskasi Iranin pudotuspeleihin lohkovoittajana. Tie nousi yllättäen pystyyn jo puolivälierissä, kun Irak voitti rangaistuspotkukilpailuun venyneen kuuman ottelun.[10] Maaliskuussa 2015 Queiroz kertoi jättävänsä tehtävänsä.[11] Hän kuitenkin pyörsi päätöksensä ja ilmoitti huhtikuussa jatkavansa Iranin valmentajana.[12] Iran voitti oman MM-karsintalohkonsa ja eteni Aasian karsintojen viimeiselle, kolmannelle kierrokselle. MM-lopputurnauksessa 2018 Iran voitti Marokon ja kärsi niukan 0–1 tappion Espanjalle. Lohkon päätösottelun 1–1 tasapeli Portugalia vastaan katkaisi Iranin turnauksen alkulohkoon pisteen erolla Portugaliin. Aasian mestaruusturnauksessa 2019 Iran eteni alkulohkostaan jatkoon ilman tappioita. Turnaus päättyi kuitenkin 3–0 tappioon Japanille välierissä. Queiroz ilmoitti tappion jälkeen jättävänsä tehtävänsä. Hän valmensi Irania kahdeksan vuoden ajan.[13]

Helmikuussa 2019 Queiroz allekirjoitti kolmivuotisen sopimuksen Kolumbian jalkapallomaajoukkueen kanssa.[14]

Saavutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Portugalin cup: 1995
  • Portugalin supercup: 1995
  • Espanjan supercup: 2003
  • Alle 17-vuotiaiden EM-kisat (hopeaa) (1988)
  • Alle 19-vuotiaiden EM-kisat (hopeaa) (1988)
  • Nuorten MM-kisat (kultaa) (1989)
  • Alle 17-vuotiaiden EM-kisat (kultaa) (1989)
  • Alle 17-vuotiaiden MM-kisat (pronssia) (1989)
  • Alle 19-vuotiaiden EM-kisat (hopeaa) (1990)
  • Nuorten MM-kisat (kultaa) (1991)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  Edeltäjä:
Vicente del Bosque
Real Madridin päävalmentaja
2003–2004
Seuraaja:
José Antonio Camacho
  Edeltäjä:
Artur Jorge
Luiz Felipe Scolari
Portugalin maajoukkueen päävalmentaja
1991–1993
2008–2010
Seuraaja:
Nelo Vingada
Paulo Bento
  Edeltäjä:
Afshin Gothbi
Iranin maajoukkueen päävalmentaja
4/2011–1/2019
Seuraaja:
Marc Wilmots
  Edeltäjä:
José Pekerman
Kolumbian maajoukkueen päävalmentaja
2/2019–
Seuraaja: