A-lehdet

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
A-lehdet Oy
A-lehdet Logo.jpg
Yritysmuoto Osakeyhtiö [1]
Perustettu 1933
Perustaja Aune Lyytikäinen ja Yrjö Lyytikäinen
Toimitusjohtaja Kaisa Ala-Laurila[1]
Puheenjohtaja Olli-Pekka Lyytikäinen
Kotipaikka Helsinki[1]
Toiminta-alue Suomi
Toimiala aikakauslehtien kustannus
Liikevaihto 79,9M € (2018)[1]
Liikevoitto 8,1M € (2018)[1]
Henkilöstö 500 (2020)[2]
Emoyhtiö A-lehdet Oy
Tytäryhtiöt Finnish Design Shop Oy, Genero Oy
Omistaja Olli-Pekka Lyytikäinen ja Anne Lyytikäinen-Palmroth[3]
Kotisivu www.a-lehdet.fi

A-lehdet on suomalainen mediasisältöjen, verkkokaupan ja kasvumarkkinoinnin asiantuntijayritys. A-lehdet-konsernin muodostavat aikakausmedioita kustantava perheyhtiö A-lehdet Oy ja sen tytäryhtiöt, pohjoismaisen designia myyvä verkkokauppa Finnish Design Shop ja kasvumarkkinointiyritys Genero sekä kellojen ja korujen verkkokauppa Keskisen Kello.[2][4]. A-lehdet on Lyytikäisen suvun perheyhtiö. Konsernin liikevaihto oli noin 100 miljoonaa euroa vuonna 2017[3], ja henkilöstöä sen palveluksessa on lähes 500. Yhtiön toimitusjohtaja on Kaisa Ala-Laurila ja puheenjohtaja Olli-Pekka Lyytikäinen.[5] [6] A-lehdet kustantaa noin kahtakymmentä kuluttajille suunnattua aikakauslehteä.[2]

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1933–1958[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1933 Yrjö Lyytikäinen perusti yhdessä kirjapainonomistaja K. F. Puromiehen kanssa uuden lukemistolehden Avun. Sitä ennen Lyytikäinen oli toiminut kirjojen pakkaajana ja postittajana Kirjavälitys Oy:ssä sekä Kustannusliike Minervan konttoripäällikkönä. Lehtimiesuransa hän aloitti vuonna 1932 perustamalla kaunokirjallisen Revontuli-lukemiston Tampereella.[7] Helmikuussa 1933 ilmestyi ensimmäinen Apu. Helsinkiläisen lehden painos oli 4000 kappaletta.[8] Viikkolehden myyjinä toimivat työttömät, jotka saivat kaksi markkaa maksaneen lehden hinnasta yli puolet itselleen. Kesäkuussa 1933 Revontuli sulautettiin Apuun.[8] Lyytikäinen ja hänen Aune-vaimonsa tekivät lehteä pitkään lähes kahdestaan tai sukulaistensa avustamina.[7] Ensimmäiset vuositilaukset vastaanotettiin joulukuussa 1934 ja seuraavana vuonna lehteä alettiin myydä normaaleissa myyntipisteissä. Vuonna 1937 Avun sivumäärä nousi 16:sta 24:ään, Joulu-Avussa oli 32 sivua. Vuonna 1938 Apuun tuli ensimmäinen sarjakuva, Taika-Jim.[8]

Sotavuosina 1942-1945 lehden sivumäärä rajattiin 24:ään paperipulan vuoksi ja lehti alkoi ilmestyä vain joka toinen viikko. Lehti sai vain puolet siitä paperimäärästä, jonka olisi tarvinnut.[8]

Sotien jälkeen, vuosina 1946-1947, Apu ei ilmestynyt, sillä paperinsääntelykomitea luokitteli lehden ajanvietelehdeksi[8]. Samaan aikaan kilpailijalehti Seura sai paperia[7] ja tilanteesta katkeroitunut Lyytikäinen alkoi pohtia uran vaihtoa. Vuonna 1948 paperiongelma poistui Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen tuella ja Apu alkoi ilmestyä joka toinen viikko[8]. Lyytikäinen perusti Kustannus Oy Apulehden, jonka johtokunnan puheenjohtajaksi tuli Janne Hakulinen, joka oli mukana sosiaalidemokraattien taloudellisessa toiminnassa. Kansanedustaja Yrjö Kilpeläinen aloitti Avun pakinoitsijana nimimerkillä Jahvetti ja lehden myynti siirrettiin työntekijäjärjestöjen Työväen Ohjelmapalvelulle.[7]

Vuonna 1949 Apu alkoi ilmestyä jälleen joka viikko.[8] 1940-luvun lopulla palkattiin ensimmäiset työntekijät. He olivat parin sukulaisia ja tuttavia:[7] Tor Forslund oli toimitussihteeri, taittaja ja piirtäjä ja hänen vaimonsa Helvi Forslund, Yrjö Lyytikäisen serkku, oli konttorinhoitaja. Erkki Mikael Salmi aloitti pakinoitsijana ja Ritva-Liisa Relander kesäkonttoristina ja toimittajana.[8]

1950-luvun alussa ajanvietelehdille määrätty korkea liikevaihtovero tuotti ongelmia[7], mutta vuonna 1951 Yrjö Lyytikäinen kävi voittoisan taistelun 20 prosentin liikevaihtoveroa vastaan Avussa ja sanomalehtien ilmoituspalstoilla.[8] Lehti eli suuren läpimurron vaihetta ja muuttui ajanvietelukemistosta yleisaikakauslehdeksi, jonka levikki ja ilmoitustulot kasvoivat nopeasti. Toimitukseen palkattiin useita nuoria toimittajia. 1950-luvun puolivälissä Lyytikäisen pojat Olli ja Matti Lyytikäinen aloittivat toimitustyön. Kun Yrjö Lyytikäinen kuoli yllättäen vuonna 1956, Kustannusliike Apulehden toimitusjohtajaksi ja Avun päätoimittajaksi siirtyi hänen leskensä Aune Lyytikäinen. Toimitus siirtyi Autotaloon vuonna 1957. Aune Lyytikäisen kuoltua vuonna 1958, yrityksen jatkajiksi nousivat pojat[7], Matti Lyytikäinen Avun päätoimittajaksi ja Kustannusyhtiö Apulehden toimitusjohtajaksi Olli Lyytikäinen. Avun levikki oli noin 206 000.[9] [8]

1950–1978[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eino S. Repo toimi Avun kirjallisena toimittajana vuosina 1959-1963.[8] Vuonna 1960 Olli Lyytikäinen osti julkaisuoikeudet Miten rakennan -lehteen.[8] Heikki Brotherus toimi Avun erikoistoimittajana vuosina 1961-1963.[8] Vuonna 1962 Pauli Myllymäestä tuli Avun vastaava päätoimittaja.[8]

Vuonna 1963 61-vuotias Ilmari Turja aloitti Avun pakinoitsijana. Työsuhde kesti 27 vuotta.[8] Olli Lyytikäinen avioitui vuonna 1956 Kirsti Lyytikäisen kanssa, josta oli tullut neljän Seura-vuoden jälkeen Hopeapeili-lehden päätoimittaja vuonna 1955. Vuonna 1963 Kirsti Lyytikäinen lähti Yhtyneistä Kuvalehdistä A-lehtiin ja aloitti päätoimittajana miehensä perustamassa uudessa naistenlehdessä, Annassa. Elokuussa ensimmäistä kertaa ilmestynyt Anna oli alusta alkaen tekotavaltaan tuore lehti, joka tarkasteli asioita raikkaasti ja realistisesti ja se saavutti vakaan aseman Suomen kiristyvillä naistenlehtimarkkinoilla.[10]

Apulaisjohtajana toiminut Matti Lyytikäinen kuoli heinäkuussa 1964 ja talousjohtaja Yrjö Kokko nimitettiin varatoimitusjohtajaksi. Vuonna 1965 Olli Lyytikäinen siirtyi kustantajaksi ja Yrjö Kokosta tuli toimitusjohtaja. Avun levikki tippui noin 205 000:een ja Olli Lyytikäinen aloitti Avun vastaavana päätoimittajana ja Pauli Myllymäki siirtyi toiseksi päätoimittajaksi. Kiviset ja Soraset -sarjakuvalehti ostettiin ja se alkoi ilmestyä nimellä Retu ja kumppanit.[8]

Vuonna 1967 perustettiin Avotakka, johon sulautettiin myös Miten rakennan -lehti. Tuomo Keosta tulee Avun vastaava päätoimittaja. Seuravaan vuoteen mennessä Avun levikki oli tippunut 186 000:een. Vuonna 1969 lehden vastaavana päätoimittajana aloitti Eero Sauri.[8]

Vuonna 1970 Ruotsiin lähetettävien Apu-lehtien välissä alkoi ilmestyä Ruotsin Apu -liite. Uuden Avun levikki nousi yli 220 000:een.[8] Vuonna 1971 Kustannusliike Apulehti ja Yhtyneet Kuvalehdet Oy perustivat kustannusyhtiö A-lehdet Oy:n, jonka omistajuus jaettiin tasan. Yhtiön lehtiä olivat Anna, Avotakka, Tuulilasi, Retu ja kumppanit ja Nakke. Yrjö Kokosta tuli A-lehdet Oy:n toimitusjohtaja ja Yhtyneiden Kuvalehtien varatoimitusjohtaja ja Olli Lyytikäisestä tuli Apulehden toimitusjohtaja. Alkuvuonna 1972 toimintansa aloitti myös Apulehden ja Yhtyneiden Kuvalehtien yhteinen markkinointiyhtiö Valiolehdet Oy. Yrjö Kokko jätti paikkansa Yhtyneiden Kuvalehtien varatoimitusjohtajana ja toimi Apulehden ja A-lehdet Oy:n toimitusjohtajana. Avun levikki oli yli 280 000.[8]

Vuonna 1973 ostettiin Tuulilasi-lehti A-lehdet Oy:ltä ja yhdistettiin se Moottoriviestiin. Syyskuussa alkoi ilmestyä uusi kolmipäiväinen sanomalehti, Järvenpään Uutiset. Lehti lopetettiin maaliskuussa 1974 ja Ruotsin Avun julkaisu joulukuussa 1974. Televisiossa oli Avaruusmatka-sarja, johon liittyvää sarjakuvalehteä julkaistiin sarjan esittämisen ajan. Joulukuussa 1975 Apulehti osti ruotsalaiselta Åhlén & Åkerlunds Ab:ltä sen omistaman Kustannus Oy Williams Förlags Ab:n lehdet. Uusista lehdistä pidettiin itse Eeva, Eevaneule, Kauneus ja Terveys, Monlisa, Intro, Kotiposti, Ravi ja Ratsastus, Elämäni Tarina ja Hertta. Sen sijaan Jermu, Naku ja Seksi myytiin heti eteenpäin. Hannu Parpolasta tuli Avun vastaava päätoimittaja. Retu ja kumppanit -lehti lakkautettiin.[8]

Vuonna 1976 Hertta yhdistettiin Elämäni Tarinaan ja Kotiposti Apuun. Introsta tuli "Help!". Uusi Suomi Oy:lta ostettiin kaksi lehteä, Uusi Maailma ja Katso. Aino Mervi aloitti Eevan päätoimittajana. Yhtiö vuokrasi lisää tilaa Hitsaajankadulta. Avoin yhtiö Kustannusliike Apulehti muutettiin Kustannusosakeyhtiö Apulehdeksi ja perustettiin Apu-yhtiöt Oy, joka osti 48 prosentin osuuden postimyyntiyhtiö Novameristä. Apu teki uuden levikkiennätyksen: 305 610.[8]

Vuonna 1977 Apu-yhtiöt Oy osti 45 prosenttia Helprint Oy:stä. Oululainen Kirjapaino Oy Kanta osti sekä Elämäni Tarina- että Ravi ja Ratsastus -lehdet. Uutena lehtenä aloitti Uusi Foto ja Viestilehdet Oy:ltä hankittiin Rakennusviesti.[8]

Helmikuussa 1978 Rakennusviestistä tuli Meidän Talo. Annan päätoimittajana aloitti Kirsti Lyytikäisen seuraajana Anja Tuomi. Kun Olli Lyytikäinen kuoli liikematkalla Moskovassa marraskuussa 1978[8], Kirsti Lyytikäinen joutui ottamaan vastuun perheyhtiöstä. Hyppy journalistisesta työstä lehdenkustantajaksi oli iso, mutta ammattijohdon ja uskollisen henkilöstönsä avulla Kirsti Lyytikäinen vaali perheyritystä hyvien ja huonojen aikojen yli harkitsematta yhtiön myymistä. Hän halusi siirtää miehensä henkisen perinnön kolmelle lapselleen Olli-Pekalle, Yrjölle ja Annelle.[10] Yrjö Kokosta tuli hallituksen puheenjohtaja ja Seppo Laaksosta toimitusjohtaja. Jukka Miettinen aloitti Avun vastaavana päätoimittajana.[8]

1979–1992[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tammikuussa 1979 Lehtimiehet Oy:lta ostettiin Jaana ja askartelulehti Taitaja, josta tuli osa Meidän Taloa. Lehtimiehille myytiin kaksi lehteä, Help!-lehti sulautettiin Suosikkiin ja Uusi Foto Tekniikan Maailmaan. Anja Tuomesta tuli Jaanan päätoimittaja, Sonja Tantusta Annan päätoimittaja ja Ulla Leskisestä Eevan päätoimittaja. Kevätkesällä perustettiin Apukerho, jonka kerhoisäntänä toimi Heikki Hietamies.[8]

Vuonna 1980 yhteisyritykset A-lehdet Oy ja Valiolehdet Oy hajotettiin. Yhtyneille Kuvalehdille jäi Anna, Apulehdelle Avotakka ja Nakke. Vuonna 1981 Kustannusosakeyhtiö Apulehti vaihtoi nimekseen A-lehdet Oy. Åhléns & Åkerlundin kanssa perustettiin yhteisyritys Kustannus Oy Faktum, joka alkoi julkaista talouslehti Faktaa.[8]

Vuonna 1983 Veli-Matti Savolaisesta tuli Avun vastaava päätoimittaja ja Eeropekka Rislakista Jaanan vastaava päätoimittaja. Uuden muotilehti Priman päätoimittajana aloitti Riitta Lindegren. A-lehdet osti osake-enemmistön sveitsiläisestä DL Enterprises AG:stä, joka harjoitti kansainvälisillä markkinoilla tv- ja video-oikeuksien välitystoimintaa. Yhtiön johtajana toimi Dennis Livson. Vuonna 1984 Apu-yhtiöt Oy sulautettiin A-lehdet Oy:öön ja A-lehdet osti Kustannus Oy Faktumin kokonaan itselleen. Katsosta eriytettin Videolehti ja bittinikkareille perustettiin uusi Printti-lehti. Yhteistyössä Suomen Lähetysseuran kanssa aloitettiin Askel-lehti.[8]

Vuonna 1985 Jaana-lehti lopetettiin. Yhtyneiltä Kuvalehdiltä ostettiin Makasiini, Kustannusosakeyhtiö Sanalta Voi Hyvin -lehti ja Suomen Luontaisterveysliitolta Terve Elämä, joka yhdistettiin Voi hyvin -lehteen. Matti Saari aloitti Avun vastaavana päätoimittajana. Faktum aloitti kaksi uutta lehteä: Hyvä Ateria ja Suomen Yritysautot. Vuonna 1986 Prima siirtyi Faktumille. A-lehdet myi osuutensa Askel-lehdestä Uudelle Suomelle. Vuonna 1987 ilmestyi kokonaan venäjänkielinen Apu. Eevaneule myytiin Sanomaprintille ja Printti ja Videolehti lopetettiin. Primasta tuli vaatetusalan ammattilehti. DL Enterprises AG:stä luovuttiin. Vuonna 1988 A-lehdet osti Rauma-Repolalta kymmenen prosenttia Helprint Oy:sta. Vuonna 1989 Faktum lakkautti Priman. Se julkaisi Faktaa, Forduutisia, Hirsilehteä, Kultarahaa, Suomen Yritysautoja ja Shell Leasingiä.[8]

Vuonna 1990 Makasiini yhdistettiin Avotakkaan ja A-lehdet Oy:n hallituksen puheenjohtaja Yrjö Kokko jäi eläkkeelle. Hänen seuraajanaan aloitti professori Aatto Prihti. Olli-Pekka Lyytikäisestä tuli A-lehdet Oy:n varatoimitusjohtaja. Vuonna 1991 A-lehtien yritysjulkaisuja olivat Futari, Kulta-YV, Forduutiset, Hirsilehti, Lehtiposti, Pingviini, Shell Leasing, Mobira ja Magalogi. Suomen Yritysautojen julkaisu lopetettiin. Vuonna 1992 Urpo Lahtiselta ostettiin 15 prosentin osuus Helprint Oy:stä. Soundi-lehden julkaisuoikeudet ostettiin ja Nakke lopetettiin. A-lehdillä oli Pohjoismaiden suurin syväpaino, 3,7 miljoonaa lukijaa, 11 yleisölehteä ja 9 asiakaslehteä.[8]

1993–[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhtiön pääkonttori Helsingin Kulosaaressa.

Vuonna 1993 A-lehdissä tehtiin sukupolvenvaihdos Kirsti Lyytikäisen jäädessä eläkkeelle, äänivalta siirtyi hänen kolmelle lapselleen.[10] Antiikki-lehti perustettiin ja Avun uutena päätoimittajana aloitti Jorma K. Virtanen. Toukokuussa 1994 Anne Lyytikäisestä tuli Avun toinen päätoimittaja. Uusia lehtiä olivat AutoXpress, Viherpiha ja ApuRistikot. Vuonna 1995 Antiikki myytiin Helsinki Medialle. Avun levikki oli yli 250 000 ja sen vastaavana päätoimittajana aloitti Markku Veijalainen.[8]

Vuonna 1996 Mademe-lehti ilmestyi Kauneus ja Terveys -lehden erikoisnumerona. Internetissä julkaistiin A-maailma-niminen kokonaisuus, johon kerättiin yhtiön lehdissä kerättyä materiaalia. Vuonna 1997 Jeppe Lahtinen myi A-lehdille 30 prosentin osuutensa Helprint Oy:stä, jolloin siitä tuli kokonaan A-lehtien omistama. Lokakuussa Helprint myytiin pohjoismaiselle Truckinvest i Norden Ab:lle. Meidän Mökki -lehden koenumero ilmestyi ja Katso-lehden seurana alettiin julkaista myös Leffa- ja Saippuaooppera-lehtiä. Vuonna 1998 Meidän Mökki julkaistiin 6 kertaa, AutoXpress uudistettiin F1 Racing -lehdeksi ja Demi-lehti perustettiin. Faktan osana julkaistiin Harvard Management Update -lehteä. Toukokuussa 1998 julistettiin arkkitehtikilpailu Kulosaaren Naurissaareen rakennettavasta toimitalosta. Kilpailun voittivat Sinikka Kouvo ja Erkki Partanen ja asemakaavamuutos pantiin vireille joulukuussa.[8]

Vuonna 1999 Mademe ilmestyi neljä kertaa, ensi kertaa itsenäisenä lehtenä. A-lehdet Oy:n hallituksen puheenjohtajana aloitti Jukka Virta, Kirsti Lyytikäinen sen sijaan oli viimeistä vuotta hallituksessa. Markku Veijalainen aloitti Katso-lehden päätoimittajana ja Matti Saari Avun vastaavana päätoimittajana. A-lehdet osti viiden prosentin osuuden Virtuaalinen Suomi Oy:stä, joka oli keskittynyt sähköiseen kaupankäyntiin. A-lehtien kokonaislevikki ylitti ensimmäistä kertaa miljoonan (1 080 000).[8]

Vuonna 2000 yhtiön lehtien levikki jatkoi kasvuaan ja Avusta tuli lukijamäärältään Suomen suurin yleisaikakauslehti. Vuonna 2001 Olli-Pekka Lyytikäinen aloitti uuden sijoitusyhtiö Lyy-Invest Oy:n toimitusjohtajana. Yhtiö hoitaa yhtiön osakeomistuksia. Kustannustoiminnasta vastasi A-lehdet Oy, johon yhdistettiin Kustannus Oy Faktum ja Soundi Oy. Yhtiön toimitalo sai rakennusluvan syyskuussa. Noin 30 miljoonaa euroa maksanut toimisto on Lyy-Invest Oy:n omistama. Virtuaalinen Suomi Oy:n Mainio-portaalissa alettiin julkaista A-lehtien toimittamaa sisältöä.[8]

Vuonna 2002 Olli-Pekka Lyytikäisestä tuli A-lehden Oy:n hallituksen puheenjohtaja.[8] Seppo Laakson jäätyä eläkkeelle yrityksen toimitusjohtajaksi palkattiin Vesa Mars, joka tuli lehtialan ulkopuolelta, Suomen Telia Mobilesta.[11][12] Yhtiön liikevaihto oli 78,5 miljoonaa ja se työllisti 345 työntekijää ja noin sata henkilöä erillisissä puhelinmarkkinointiyksiköissä.[8] A-lehdet alkoi julkaista uutta mobiilialaan keskittyvää Isohai-lehteä sekä viikoittain ilmestyvää Suomen Urheilulehteä, joka on perustettu vuonna 1898.[8]

Marsin kaudella A-lehdet myi 7 päivää -lehden kilpailijaksi virittämänsä entisen tv-lehden Katson Seiskan kustantajalle Allerille, Fakta-lehden Talentumille ja Hyvä Ateria -lehden Keski-Uusimaalle.[13]

Vuonna 2004 A-lehtien liikevaihto oli 87 miljoonaa euroa.[13]

Vuonna 2005 yrityksen suurinta kasvua toivat Demi- ja Maku-lehdet sekä Image Kustannuksen osto.[13] Kaupan myötä A-lehtiin siirtyivät Image-lehden lisäksi Mondo-, Muoto-, Viini-, ja Bisnes.fi-aikakauslehdet. Kauppaan kuului myös asiakaslehtiä kustantava Image Funk.[14]

Vuonna 2006 toimitusjohtajaksi tuli omistajasuvun jäsen, Olli-Pekka Lyytikäinen. Yhtiön suurimpia lehtiä olivat Apu, Eeva, Avotakka ja Tuulilasi. Olli-Pekka Lyytikäisen kaksi nuorempaa sisarusta, Yrjö Lyytikäinen ja Anne Lyytikäinen-Palmroth kuuluivat yhtiön hallitukseen, mutta toimivat myös journalistisissa tehtävissä. Lyytikäinen-Palmroth nousi konsernin julkaisujohtajaksi vastaten kaikista lehdistä Apua lukuunottamatta.[13] Yrjö Lyytikäinen kuoli syyskuussa 2014 äkilliseen sairauskohtaukseen. Hän toimi pitkään Tuulilasin erikoistoimittajana.[3]

Vuonna 2010 konsernin liikevaihto oli runsaat 90 miljoonaa euroa.[5] Vuonna 2011 Olli-Pekka Lyytikäinen siirtyi A-lehtien hallituksen päätoimiseksi puheenjohtajaksi. Hänen seuraajakseen toimitusjohtajaksi palkattiin Juha Blomster, joka oli toiminut Talentumin toimitusjohtajana syksystä 2006 lähtien. A-lehdet-konserniin kuuluivat A-lehdet ja sen tytäryhtiöt Markkinointiviestintä Dialogi ja Image Kustannus.[5]

Syksyllä 2013 A-lehdet osti osakkuuden ruotsalaisesta Styleroomista.[15]

Vuonna 2014 A-lehdet osti osake-enemmistön Finnish Design Shopista, joka oli Suomen kattavin sisustustuotteiden verkkokauppa. Kaupassa oli tarjolla yli 4000 design-tuotteen valikoima yli 130 tavarantoimittajalta, joiden joukossa oli esimerkiksi Artek, Iittala ja Marimekko. Yrityksen myynnistä kolmannes tuli ulkomailta. A-lehdet lanseerasi Suomessa Styleroomin, Ruotsin suurimman sisustusalan verkkopalvelun.[15]

Vuonna 2016 konsernin liikevaihto oli yli 100 miljoonaa euroa.[16]

Blomsterin jälkeen toimitusjohtajana aloitti elokuussa 2017 Kaisa Ala-Laurila, joka siirtyi syksyllä 2016 A-lehtiin liiketoimintajohtajaksi Sanoma Lifestylen liiketoimintajohtajan tehtävästä[16].

Vuonna 2018 A-lehdet osti 49 prosenttia kasvumarkkinointitoimisto Generosta. Genero keskittyy mitattavaan digitaaliseen markkinointiviestintään ja sen asiakkaita ovat muun muassa Fonecta, Komplett Bank, Snellman ja Friends & Brgrs. Generon liikevaihto oli tilikaudella 2018 noin viisi miljoonaa euroa. A-lehdet -konsernin liikevaihto oli 102,5 miljoonaa euroa.[4]

Vuonna 2019 A-lehdet A-lehdet-konsernin muodostivat emoyhtiö A-lehdet Oy ja sen tytär- ja osakkuusyhtiöt Finnish Design Shop (85 %) ja Genero (79 %).[4] [17]

Vuonna 2020 A-lehdet osti 60 % kellojen ja korujen verkkokauppaa Suomessa ja Ruotsissa tekevästä Keskisen Kellosta. Keskisen Kello on Suomen suurin kellojen ja korujen verkkokauppa, ja sen liikevaihto on kymmenkertaistunut kymmenessä vuodessa. [18]

Lehtiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • yleisaikakauslehti Apu, vuodesta 1933
  • lasten tiede- ja ajankohtaislehti Apu Juniori, vuodesta 2019
  • ristikkolehti Apu Krypto, vuodesta 1972
  • ristikkolehti Apu Ristikot, vuodesta 1994
  • terveyslehti Apu Terveys, vuodesta 2015
  • asumisen lehti Avotakka, vuodesta 1967
  • teinityttöjen lehti Demi, vuodesta 1998
  • naistenlehti Eeva, vuodesta 1933
  • kulttuurilehti Image, syntyi vuonna 1985, kuulunut A-lehtiin vuodesta 2007
  • naistenlehti Kauneus ja terveys, vuodesta 1956
  • asumisen lehti Kotivinkki, syntyi vuonna 1982, kuulunut A-lehtiin vuodesta 2012

  • ruokalehti Maku, vuodesta 2003
  • vapaa-ajan asumisen lehti Meidän Mökki, vuodesta 1998
  • asumisen lehti Meidän talo, vuodesta 1978
  • matkailulehti Mondo, vuodesta 2002
  • muotilehti Trendi (verkkoyhteisö Lily), vuodesta 1989
  • autolehti Tuulilasi, vuodesta 1963
  • asumisen lehti Unelmien Talo&Koti, vuosina 2000–2012 Talo & Koti, A-lehtien vuodesta 2013
  • puutarhalehti Viherpiha, vuodesta 1994
  • terveyslehti Voi hyvin, syntyi vuonna 1982, kuulunut A-lehtiin vuodesta 1986
  • tietotekniikkalehti Printti, vuodesta 1984 vuoteen 1987

Tunnustuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Kauppalehti: A-lehdet Oy | Yritys- ja taloustiedot | Kauppalehti Tärkeimmät talousuutiset | Kauppalehti. Viitattu 14.3.2020.
  2. a b c Konserni www.a-lehdet.fi. Viitattu 14.3.2020.
  3. a b c A-lehtien Yrjö Lyytikäinen menehtynyt, A-lehdet 17.9.2014, viitattu 9.12.2014.
  4. a b c Aleksi Ylä-Anttila: A-lehdet kasvattaa omistusosuuttaan kasvumarkkinointitoimisto Generosta: "Uskomme, että tässä on iso kasvun mahdollisuus" M&M. Viitattu 24.3.2020.
  5. a b c Talentumin toimitusjohtaja siirtyy A-lehtiin Yle Uutiset. 7.6.2012. YLE Uutiset. Viitattu 14.3.2020.
  6. Vastuuhenkilöt, A-lehdet. Viitattu 9.12.2014.
  7. a b c d e f g Leino-Kaukiainen, Pirkko: Lyytikäinen, Yrjö (1902 - 1956) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 11.10.2005. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 9.12.2014.
  8. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa ab ac ad ae af ag ah ai aj ak Numminen, Juha: Tarina lehtitalosta. A-lehdet Oy 1933–2003, s. 308-330. 1933-2003. Keuruu: Otavan kirjapaino, 2003. ISBN 951-99425-4-8.
  9. Lyytikäinen, Kirsti: ”Aune Lyytikäinen ja hänen roolinsa”, Sanan voimalla, s. 7–8. Helsinki: A-lehdet Oy, 1982. ISBN 951-99425-4-8.
  10. a b c Lyytikäinen, Kirsti (1926 - 2008) kansallisbiografia.fi. Viitattu 14.3.2020.
  11. Rautiainen, Raija: Yrittäjä voi jäädä myös taustalle, Taloussanomat 24.9.2002. Viitattu 4.4.2016.
  12. A-lehdille uusi toimitusjohtaja, MTV 24.1.2002. Viitattu 4.4.2016.
  13. a b c d Seija Holtari: Perhe otti vallan takaisin Talouselämä. Viitattu 14.3.2020.
  14. A-lehdet osti Image Kustannuksen mtvuutiset.fi. 9.6.2005. Viitattu 14.3.2020.
  15. a b Marmai: A-lehdet iski designkauppaan M&M. Viitattu 24.3.2020.
  16. a b A-lehtien toimitusjohtaja vaihtuu Markkinointi & Mainonta. 14.6.2017. Viitattu 17.11.2017.
  17. A-lehdet kasvattaa jälleen omistusosuuttaan Finnish Design Shopista www.a-lehdet.fi. 30.5.2019. Viitattu 24.3.2020.
  18. A-lehdet ostaa enemmistöosuuden verkkokauppa Keskisen Kellosta www.a-lehdet.fi. 5.5.2020. Viitattu 30.6.2020.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]