Jaana (lehti)

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Jaana
Lehtityyppi aikakauslehti
Aihealue naistenlehti
Julkaisija Uusi Kivipaino
Lehtimiehet
1979–85 A-lehdet
ISSN ISSN 0355-4236
Perustettu 1962
Lakkautettu 1985
Päätoimittaja Mauri Lintera
Jussi Niininen
Annamaija Kataja
Eeropekka Rislakki
Kotimaa Suomi
Ilmestymistiheys kuukausittain, 1970-luvun puolivälissä viikottain

Jaana oli suomalainen naistenlehti, joka ilmestyi vuodesta 1962 vuoteen 1985.[1] Jaanan perusti Mauri Lintera hänen kustantamansa Jallu-miestenlehden menestyttyä mainiosti julkaisemalla kohukaunotar Tabe Slioorin 20-osaiset muistelmat. [2]

Jaanan levikki ylitti 100 000 kappaleen rajan 1970. Lintera myi Jaanan Uudelle Kivipainolle ja tämä edelleen Lehtimiehet Oy:lle. Lehtimiesten aikoina Lintera toimi itse Jaanan päätoimittajana, osti yksinoikeudet Miss Suomi -kilpailuihin ja kuvasi lehden uutta linjaa sanoilla ”missejä, mannekiineja, mulatteja ja mustalaisia”.[2]

Jaana muutettiin kuukausijulkaisusta viikkolehdeksi 1973. Lintera tilasi silloin Suomessa suositulta neuvostoliittolaiselta taidemaalari Ilja Glazunovilta tasavallan presidentti Urho Kekkosen muotokuvan, joka julkaistiin uudistuneen lehden ensimmäisen numeron kannessa.[3] Vuosikymmenen puolenvälin öljykriisi ja toimitukselliset riidat kaatoivat viikkolehtistrategian, ja Jaana alkoi hävitä levikkikisaa.[2] Vuoden 1977 alkupuoliskolla Jaanan nettolevikki oli 125 644, mikä teki siitä kolmanneksi suurimman suomalaisen naistenlehden Kotilieden (155 487) ja Annan (128 658) jälkeen.[4]

Jaana siirtyi 1979 Lehtimiehiltä A-lehdille ostajan kannalta huonolla vaihtokaupalla, jossa Lehtimiesten Urpo Lahtinen pääsi eroon kannattamattomasta Jaanasta, mutta A-lehdet tuli luopuneeksi hyvin kannattavasta Intro/Help!-lehdestään, jonka Lahtinen saman tien lakkautti häiritsemästä Suosikki-nuortenlehden menestystä.[5] A-lehdet ei onnistunut saamaan Jaana-lehteä enää uuteen nousuun. Keväällä 1985 lopetetun lehden viimeinen päätoimittaja oli Eeropekka Rislakki.[2]

Lehden muina päätoimittajana toimivat eri aikoina ainakin Jussi Niininen[6] ja Annamaija Kataja.

Rautakirjan irtonumeromyynnissä Jaana oli tasaisesti noin kymmenenneksi suosituin kaikista lehdistä sekä vuonna 1963, 1973 että 1983.[7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Jaana HelMet-aineistohaku. Viitattu 23.3.2012.
  2. a b c d Anna Juvonen: Muistatko vielä sen brändin? Jaana yritti olla erilainen. (Lähde: Suomen lehdistön historia 8 & 10, Kustannuskiila. 1991-1992) Markkinointi & Mainonta, 29.1.2010. Talentum Oyj.
  3. Kekkosen 1973 kohutaulun salainen tausta paljastui 12.01.2009. Ilta-Sanomat. Viitattu 7.2.2012.
  4. Kotiliesi kiittää lukijoitaan, Kotiliesi 18/1977 s. 7.
  5. Kari Helopaltio: Suosikin vaatimaton päätoimittaja 11/2010. Journalisti-lehti. Viitattu 13.11.2012.
  6. Jukka Halonen: Jussi Niininen HS.fi Muistot. Helsingin Sanomat. Viitattu 23.3.2012.
  7. Kastemaa, Matti J.: Rautakirjalla on puolensa, s. 50–51. tilasto perustuu heinä–syyskuun myyntiin kunakin vuonna. Porvoo: Rautakirja, 1985. ISBN 951-9194-49-5.