Suomen jääpallomaajoukkue

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Suomi
Flag of Finland.svg
Liitto Suomen Jääpalloliitto
Päävalmentaja Antti Parviainen
Eniten maaleja Ari Holopainen (143)
Ensimmäinen ottelu
Suomen lippu Suomi 4–1 Flag of Sweden.svg Ruotsi
(Helsinki, Suomi; 23. helmikuuta 1919)
MM-kilpailut
Esiintymiset 36 (ensimmäiset 1957)
Paras sijoitus Maailmanmestaruus 2004

Suomen jääpallomaajoukkue edustaa Suomea kansainvälisissä jääpallon maajoukkuekilpailuissa. Se toimii Suomen Jääpalloliiton alaisuudessa. Suomen miesten jääpallomaajoukkuetta valmentaa Antti Parviainen.

Suomen maajoukkue on maailman kolmanneksi menestynein miesten jääpallomaajoukkue Neuvostoliiton ja myöhemmin Venäjän maajoukkueiden sekä Ruotsin maajoukkueen jälkeen. Suomi voitti ensimmäisen miesten jääpallon maailmanmestaruutensa 2004 Ruotsissa.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaiset vuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jääpallon maajoukkuetoiminta alkoi Suomessa heti maan itsenäistyttyä Suomen Palloliiton alaisuudessa. Alkuaikoina maajoukkue koostui lähes kokonaisuudessaan Viipurin Susien pelaajista. Ensimmäisessä maaottelussaan 23. helmikuuta 1919 Suomi kohtasi Ruotsin Töölön pallokentällä Helsingissä ja voitti 6 000 katsojan edessä käydyn kamppailun 4–1. 1920 joukkueiden uusintakohtaaminen Tukholmassa päättyi 3–3. Talvella 1922 Viipurin Sudet ei luovuttanut yhtään miestään Ruotsi-maaotteluun, ja maajoukkue koottiin hätäratkaisuna lähes kokonaan helsinkiläisistä pelaajista. Siitä huolimatta Suomi pystyi kukistamaan Ruotsin Tukoholman stadionilla 6–4. Vuonna 1923 Ruotsi kykeni voittamaan Suomen Helsingissä maalein 3–5.

Vuosina 1923–1934 Suomi kohtasi Viron maajoukkueen kaikkiaan kuusi kertaa. Talvella 1923 Helsingin Jalkapalloklubin pelaajista koostunut maajoukkue voitti Helsingissä Viron peräti 22–0. Seuraavana vuonna Tallinnassa Suomen ja Viron välinen maaottelu päättyi Suomen voittoon 0–4.

Sotavuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen jääpallomaajoukkue Tukholman olympiastadionilla 11.2.1940.

Talvisodan aikana helmikuussa 1940 Suomi pelasi kaksi jääpallomaaottelua ruotsalaisten ja norjalaisten järjestäjien aloitteesta. Suomen maajoukkue koottiin pelaajista, jotka voitiin sen hetkinen sotatilanne huomioiden irrottaa rintamalta. Maajoukkueeseen nimettiin 16 pelaajaa ja kolme johtajaa: joukkueenjohtajina toimivat Palloliiton puheenjohtaja Erik von Frenckell sekä Työväen Urheiluliiton puheenjohtaja Urho Rinne ja valmentajana Max Viinioksa.

Joukkueen pelaajisto koostui niin ikään sekä Palloliiton että TUL:n seurojen pelaajista. Ensimmäisessä maaottelussa 11. helmikuuta Suomi kohtasi Ruotsin Tukholman stadionilla. Ruotsi voitti ottelun 2–1 kymmentuhantisen yleisön edessä. Tukholman maaottelun jälkeen Suomi pelasi Oslossa ensimmäisen virallisen maaottelunsa Norjaa vastaan. Suomi voitti Norjan ottelussa 1–2. Katsojia oli paikalla noin 10 000. Maaotteluista kertyneet tuotot otteluiden järjestäjät lahjoittivat Suomen Punaiselle Ristille.

Sotavuosien jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oslon talviolympialaisissa 1952 jääpallo oli kisojen näytöslaji. Suomen jääpallomaajoukkue osallistui kisojen jääpalloturnaukseen, josta saavutuksena oli pronssia Ruotsin ja Norjan jälkeen. Vuonna 1957 Suomi oli mukana kaikkien aikojen ensimmäisissä jääpallon maailmanmestaruuskilpailuissa, jotka järjestettiin Helsingissä. Suomen maajoukkue saavutti Neuvostoliiton voittamista kisoista hopeaa. Ruotsi oli kolmas.

Nykyaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uusia jääpallomaita vastaan Suomen jääpallomaajoukkue on pelannut jääpallon maailmanmestaruuskilpailuissa. Yhdysvallat tuli MM-kisoihin helmikuussa 1985, Kazakstan helmikuussa 1997 ja Valko-Venäjä maaliskuussa 2001.

Nykyään Suomi kohtaa muita maajoukkueita pääasiassa maailmanmestaruuskilpailuissa ja muissa turnauksissa kuten Russian Government Cupissa. Vuonna 2004 Suomi voitti ensimmäisen jääpallon maailmanmestaruutensa Ruotsissa järjestetyissä kisoissa. Suomi eteni loppuotteluun kaatamalla Venäjän välierässä 3–4. Loppuottelussa Ruotsia vastaan Suomi nousi varsinaisella peliajalla tappioasemasta tasalukemiin 4–4. Jatkoajalla Sami Laakkosen viimeistelemä kultainen maali ratkaisi maailmanmestaruuden Suomelle loppulukemin 4–5.

Saavutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päävalmentajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Anttinen, Pekka: Sata vuotta helsinkiläistä jääpalloa. Helsinki: Botnia-69 ry, 2007.
  • Maaottelumaalit (PDF) Suomen Jääpalloliitto. Viitattu 23. elokuuta 2011.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]