Jääpallon maailmanmestaruuskilpailut 2001

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Jääpallon MM-kilpailut 2001
Joukkueet 7
Isäntämaa Suomi / Ruotsi
Kaupungit Oulu
Haaparanta
Ajankohta 23.3.-1.4.2001
Mitalistit
Kultaa  Venäjä
Hopeaa  Ruotsi
Pronssia  Suomi
Ottelut 26
Maalit 386 (14,84 per ottelu ottelua kohti)
Maalintekijä Michael Carlsson (21 maalia)
← 1999 2003 →

Vuoden 2001 jääpallon maailmanmestaruuskilpailut olivat kautta aikain 22. jääpallon MM-kilpailut. Kisojen isäntäkaupunkeina toimivat Oulu ja Tornio. Tornion ottelut pelattiin Ruotsin puolella Haaparannan Gränsvallenilla. Oulussa peliareenana oli Raksilan tekojäärata. MM-kilpailut olivat kuudennet Suomessa järjestettävät. Turnaukseen osallistui seitsemän maata; Ruotsi, Venäjä, Suomi, Norja, Kazakstan, Yhdysvallat ja Valko-Venäjä. Valko-Venäjä esiintyi MM-turnauksessa ensimmäistä kertaa.[1][2]

Kisojen ajankohta oli myöhäisempi kuin aiempina vuosina, turnaus pelattiin maaliskuun lopussa ja loppuottelu pelattiin huhtikuun ensimmäisenä päivänä.[2] MM-kisavuonna pelipalloa uudistettiin, sillä Kansainvälinen jääpalloliitto teki päätöksen että kansainväliset turnaukset pelataan halkaisijaltaan 63mm pelipallolla.[3]

MM-turnauksessa joukkueet pelasivat aluksi keskenään yksinkertaisen sarjan, minkä jälkeen sijat 1-4 etenivät välieriin ja sijat 5-6 pelasivat ottelun viidennestä sijasta. Välierien voittajat etenivät finaaliin ja häviäjät pronssiotteluun. Alkusarjan voitti puhtaalla pelillä Ruotsi, ennen toiseksi sijoittunutta Venäjää. Muut välieräpaikat menivät Kazakstanille ja Suomelle.[1] Ruotsalaismediassa suurta huomiota sai Kazakstanin ja Suomen välinen alkusarjan viimeinen ottelu, jonka mukaan Suomi hävisi ottelun tahallaan välttyäkseen kohtaamasta Venäjää välieräottelussa.[4][5]

Välieräottelussa Ruotsi päihitti Suomen maalein 4-2 ja toisessa välierässä Venäjä voitti Kazakstanin. Pronssiottelussa Suomi kukisti Kazakstanin niukasti maalein 3-2 ja Kazakstanin ensimmäinen MM-mitali jäi yhä saamatta. Loppuottelussa Venäjä voitti Ruotsin maalein 6-1 ja maa voitti MM-kultaa toisen kerran historiansa aikana, Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen.[6][7]

Alkusarja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joukkue O V T H TM PM ME P
 Ruotsi 6 6 0 0 76 18 +58 12
 Venäjä 6 5 0 1 63 16 +47 10
 Kazakstan 6 4 0 2 63 39 +24 8
 Suomi 6 3 0 3 57 29 +28 6
 Norja 6 2 0 4 48 44 +4 4
 Yhdysvallat 6 1 0 5 21 59 -38 2
 Valko-Venäjä 6 0 0 6 1 124 -123 0

24.3.2001 Suomi  6-0  Norja Oulu

24.3.2001 Ruotsi  4-2  Venäjä Haaparanta

24.3.2001 Valko-Venäjä  0-12  Kazakstan Haaparanta

25.3.2001 Norja  4-1  Yhdysvallat Oulu

25.3.2001 Ruotsi  10-6  Kazakstan Haaparanta

25.3.2001 Suomi  23-0  Valko-Venäjä Oulu

26.3.2001 Valko-Venäjä  1-8  Venäjä Oulu

26.3.2001 Suomi  12-1  Yhdysvallat Oulu

26.3.2001 Norja  5-7  Kazakstan Haaparanta

27.3.2001 Valko-Venäjä  0-14  Yhdysvallat Oulu

27.3.2001 Venäjä  16-1  Kazakstan Oulu

27.3.2001 Ruotsi  14-5  Norja Haaparanta

28.3.2001 Suomi  5-10  Venäjä Oulu

28.3.2001 Yhdysvallat  1-14  Kazakstan Haaparanta
28.3.2001 Ruotsi  24-0  Valko-Venäjä Haaparanta

29.3.2001 Venäjä  11-3  Yhdysvallat Oulu

29.3.2001 Suomi  4-6  Ruotsi Oulu

29.3.2001 Norja  32-0  Valko-Venäjä Haaparanta

30.3.2001 Suomi  7-12  Kazakstan Oulu

30.3.2001 Ruotsi  18-1  Yhdysvallat Haaparanta

30.3.2001 Norja  2-16  Venäjä Haaparanta

Jatko-ottelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Välierät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

31.3.2001 Suomi  2-4  Ruotsi Oulu

31.3.2001 Venäjä  13-5  Kazakstan Oulu

Ottelu sijoista 5-6[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1.4.2001 Norja  18-3  Yhdysvallat Haaparanta

Pronssiottelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Loppuottelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Parhaat maalintekijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sija Pelaaja joukkue maalit
1. Michael Carlsson Ruotsi 21
2. Christer Lystad Norja 17
Sergei Obuhov Venäjä 17
Sergei Pokidov Kazakstan 17
5. Sergei Lomanov Venäjä 16
6. Pål Hanssen Norja 13
7. Robert Arnesen Norja 12
Oleg Tsernov Venäjä 12
9. Ari Holopainen Suomi 10
10. Sami Laakkonen Suomi 9
Samuli Niskanen Suomi 9
Aleksei Sagarskih Kazakstan 9
Patrik Sandell Ruotsi 9
Anders Östling Ruotsi 9

Parhaat pelaajat[8][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paras maalivahti: Thomas Arnesen
Paras puolustaja: Viktor Šakalin
Paras keskikenttäpelaaja: Samuli Niskanen
Paras hyökkääjä: Igor Gapanovitš

Mitalistijoukkueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kultaa:  Venäjä

Vjatšeslav Rjabov, Andrei Balandin, Aleksei Štšeglov, Andrei Zolotarjov, Pavel Frants, Valeri Gratšov, Aleksandr Tjukavin, Aleksei Tšižov, Mihail Svešnikov, Rinat Šamsutov, Juri Pogrebnoi, Ivan Maksimov, Nikolai Jarovitš, Sergei Lomanov, Sergei Obuhov, Oleg Tšubinski, Maksim Tšermnyh

Hopeaa:  Ruotsi

Andreas Bergwall, Daniel Kjörling, Andreas Westh, Daniel Eriksson, Marcus Bergwall, Göran Rosendahl, Lars Gustafsson, Jonas Holgersson, Michael Carlsson, Magnus Muhrén, Per Fosshaug, Patrick Södergren, Ted Andersson, Patrik Sandell Anders Östling, Henrik Hagberg

Pronssia:  Suomi

Pasi Inoranta, Timo Oksanen, Heikki Hyvönen, Petteri Lampinen, Juha Laitinen, Tommy Österberg, Jukka Ohtonen, Janne Hölttö, Kimmo Huotelin, Samuli Niskanen, Jarno Väkiparta, Mika Mutikainen, Ari Holopainen, Sami Laakkonen, Harri Kauhanen

Jälkipyykki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valko-Venäjän taso ei riittänyt muita jääpallomaita vastaan, ja se hävisi kaikki ottelunsa murskalukemin. Seuraavissa MM-kilpailuissa maa pelasi B-sarjassa.

Kisat epäonnistuivat järjestelyiden ja talouden osalta. Liian kalliiden lippujen myötä otteluissa oli vähän yleisöä, mikä osin suurellisten järjestelyiden vuoksi romutti Suomen Jääpalloliiton talouden useiksi vuosiksi. Epäonnistuneiden kisojen myötä Suomi päätti myös olla vähään aikaan järjestämättä kisoja, vaikka rotaatioperiaatteen myötä sillä olisi ollut järjestämisvuoro n. 2007-2011. Suomessa järjestämisoikeuksista kisasivat parin Oulu - Tornio/Haaparanta kanssa Lappeenranta ja Pori. Kisoja varten Oulun kaupunki vuokrasi Raksilan tekojäälle n. 800 000 markkaa maksaneen katetun elementtipääkatsomon. Haaparanta puolestaan rakensi toisena kisapaikkana toimineelle Gränsvallenin tekojäälle uuden puukatsomon.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b World Championship 2000/01 bandysidan.nu. Viitattu 21.10.2013. (ruotsiksi)
  2. a b Anttinen, Pekka; Hoppu, Tuomas: Vuosisata jääpalloa, s. 207. Multiprint, 2011.
  3. Bandyhistoria 2001- svenskbandy.se. Arkistoitu 4.6.2015. Viitattu 23.5.2015. (ruotsiksi)
  4. De ville inte vinna” 31.3.2001. Aftonbladet. Viitattu 21.10.2013. (ruotsiksi)
  5. Suomelle jääpallopronssia pyryssä bandyvm.se. Viitattu 23.5.2015. (ruotsiksi)
  6. Jääpallokirja 2015, s. 180-182. Helsinki: Suomen Jääpalloliitto. Kirjan verkkoversio (viitattu 23.5.2015).
  7. Historik bandyvm.se. Arkistoitu 16.1.2014. Viitattu 23.5.2015. (ruotsiksi)
  8. ХXII WORLD CHAMPIONSHIP bandy-vm2018.ru. Viitattu 30.1.2018. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]