Jääpallon maailmanmestaruuskilpailut 1957

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Jääpallon MM-kilpailut 1957
Joukkueet 3
Isäntämaa Suomi
Kaupungit Helsinki
Ajankohta 28.2.-3.3.1957
Mitalistit
Gold medal blank.svg Kulta  Neuvostoliitto
Silver medal blank.svg Hopea  Suomi
Bronze medal blank.svg Pronssi  Ruotsi
Ottelut 3
Maalit 18 (6 per ottelu)
Maalintekijä Alpo Aho,
Valentin Atamanitšev
Jevgeni Papugin (3 maalia)
←  
1961

Ensimmäiset jääpallon maailmanmestaruuskilpailut järjestetiin vuonna 1957. MM-kilpailut pidettiin Suomessa SPL:n 50-vuotisjuhlien kunniaksi. Ottelut pelattiin Helsingin Olympiastadionilla. Osallistuneita maajoukkeita oli kolme, Neuvostoliitto, Ruotsi ja isäntä Suomi. Norja ei osallistunut ensimmäisiin MM-kilpailuihin protestina Neuvostoliiton suorittamaan Unkarin kansannousun raakaan kukistamiseen marraskuussa 1956. Tasavallan presidentti Urho Kekkonen oli kisojen suojelija.[1][2][3][4][5] Kisojen järjestämisestä päätettiin helmikuussa 1955.[6]

Mestari ratkaistiin yksinkertaisena sarjana siten, että kaikki pelasivat kaikkia vastaan. Mestaruuden voitti Neuvostoliitto, Suomi sijoittui hopealle ja Ruotsi oli kolmas.[7][8] Etenkin isäntämaa Suomen ottelut herättivät kotiyleisössä suurta kiinnostusta ja avausottelua seurasi paikan päällä yli 9 000 katsojaa. Kisojen avausottelussa tehtiin myös suomalaista TV-historiaa, sillä avausottelu Suomen ja Ruotsin välillä oli ensimmäinen Suomessa toteutettu suora TV-lähetys.[9]


Sarjataulukko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joukkue O V T H TM PM ME P
 Neuvostoliitto 2 1 1 0 8 3 +5 3
 Suomi 2 1 0 1 5 9 -4 2
 Ruotsi 2 0 1 1 5 6 -1 1


Ottelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

MM-kilpailujen ottelut pelattiin Helsingin Olympiastadionilla. Järjestelytoimikunta oli suunnitellut otteluita pelattavaksi myös pääkaupunkiseudun ulkopuolella, mutta Norjan poisjäänti vesitti nämä aikeet ja koko turnaus vietiin lopulta läpi Stadionilla.[10]

Avausottelua Suomen ja Ruotsin välillä seurasi yli 9 000 katsojaa, joista 8 942 oli lunastanut pääsylipun.[1][10] Määrä oli suuri, sillä peli käynnistyi torstaina iltapäivällä jo klo 16. Tasavallan presidentti Urho Kekkonen kunnioitti ottelua läsnäolollaan ja juhlalliset avajaissanat lausui Suomen Palloliiton puheenjohtaja, vuorineuvos Juuso Walden. Suomi voitti ottelun maalein 4-3 ja Tauno Timoska jäi historiaan MM-kilpailujen ensimmäisen maalin tekijänä. Aivan kommelluksitta avaus ei sujunut, sillä katsojien ärtymykseksi Stadionin itäkatsomon penkit olivat puhdistamatta lumesta ja Neuvostoliiton joukkueen harjoituksiin valot sytytettiin vasta pienen nokkapokan jälkeen. [1]

Turnauksen toisessa ottelussa lauantaina Ruotsi ja Neuvostoliitto päätyivät 2-2 tasatulokseen, jolloin maailmanmestaruus jäi ratkaistavaksi viimeisessä ottelussa Suomen ja Neuvostoliiton välillä.[2] Neuvostoliitto voitti ottelun maalein 6-1. Helsingin Sanomien ennakoimaa 20 000 ihmisen yleisöryntäystä ei syntynyt, mutta ratkaiseva ottelu houkutteli paikalle jääpallon silloisen yleisöennätyksen 14 369 katsojaa.[1][3] Ennätys meni rikki kaksi vuotta myöhemmin, kun Suomen ja Neuvostoliiton välistä maaottelua seurasi Oulussa - tarkistuslaskennan jälkeen - 14 384 maksanutta katsojaa. Alkuperäinen lukema oli 14 341. Koska tuohon aikaan yleisömääräksi ilmoitettiin ainoastaan pääsylipun lunastaneet, jää ikuiseksi arvoitukseksi, kummassa ottelussa loppujen lopuksi oli enemmän katsojia huomioiden maksaneiden lisäksi vapaalippulaiset ja kutsuvieraat. [9][7][1][2][3][11]

MM-kisojen otteluiden yksi silmiinpistävä piirre oli se, että maajoukkueista vain Suomi käytti kypärää. Ruotsin ja Neuvostoliiton pelaajat esiintyivät otteluissa pelkissä talvipäähineissä.[7]

Tilastot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]




Parhaat pelaajat[12][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maalintekijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

3 maalia
2 maalia
1 maali

Joukkueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kultaa:  Neuvostoliitto

Anatoli Melnikov, Juri Shardakov, Anatoli Panin, Aleksander Zaitsev, Mihail Turkin, Nikolai Fools, Aleksander Izmodenov, Mihail Osintsev, Jevgeni Papugin, Leo Shunin, Gennadi Vodjanov Valentin Atamanitšev, Nikolai Durakov,

Hopeaa:  Suomi

Alpo Aho, Seppo Alatalo, Veikko Allinen, Pauli Heiskanen, Pentti Jokinen, Pekka Kettunen, Martti Kinnunen, Kauko Korpela, Lauri Martti, Kullervo Muurinen, Stig-Göran Myntti, Risto Ovaska, Jonni Pajukari, Veikko Partanen, Arvo Raitavuo, Matti Serenius, Tauno Timoska, Juhani Turpeenniemi

Pronssia:  Ruotsi

Yngve Palmqvist, Orvar Bergmark, Thorvald Åkerlöf, Tore Wikner, Inge Cahlman, Sven-Åke Erixon, Roy Berglöf, Nils Wikman, Leif Fredblad, Olle Sääw, Gösta Kihlgård, Ove Eidhagen, Kjell Jakobsson, Sune Edling, Jörgen Forslund, Gunnar Jansson, Ivar Kruse, Gunnar Ring

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pekka Anttinen, Risto Uimonen (toim.): Vuosisata suomalaista jääpalloa, Suomen Jääpalloliiton 25-vuotisjuhlakirja, Nykypaino Oy, 1997.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Helsingin Sanomat, 1.3.1957.
  2. a b c Helsingin Sanomat, 3.3.1957.
  3. a b c Helsingin Sanomat, 4.3.1957.
  4. Internationellt utbyte med ryssarna: 1:a VM-tuneringen – Ryssarna propagandaspelar Viitattu 8.6.2013. (ruotsiksi)
  5. Anttinen, Pekka; Uimonen, Risto: Vuosisata suomalaista jääpalloa, Suomen Jääpalloliiton 25-vuotisjuhlakirja. Suomen jääpalloliitto, 1997.
  6. Pirhonen, Pentti: Mitä Missä Milloin 1956, s. 350. Kustannusosakeyhtiö Otava, 1955.
  7. a b c Jääpallon ensimmäinen MM-turnaus 29.01.2014. Yle. Viitattu 19.5.2015.
  8. World Championships 1956/57 bandysidan.nu. Viitattu 19.5.2015.
  9. a b Stadion talviurheilun näyttämönä Olympiastadion. Viitattu 19.5.2015.
  10. a b Suomen Palloliiton toimintakertomus 1957 Suomen Palloliiton toimintakertomus 1957. Suomen Palloliitto ja Suomen Urheilumuseo. Viitattu 9.4.2018.
  11. Claes-G: "Bandy-VM 55-årsjubilerar" 6.11.2012. svenskbandy.se. Viitattu 8.6.2013. (ruotsiksi)
  12. History of I WORLD CHAMPIONSHIP World Champion 2018. Viitattu 15.1.2018.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]