Ruotsi–Suomi-jääpallomaaottelu 1940

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Suomen jääpallomaajoukkue Tukholman olympiastadionilla.

Ruotsi–Suomi-jääpallomaaottelu 1940 pelattiin talvisodan aikana 11. helmikuuta 1940 Tukholman olympiastadionilla. Kyseessä oli hyväntekeväisyysottelu, jolla ruotsalaiset keräsivät varoja sotaa käyvän naapurimaansa tukemiseksi. Kaksi päivää myöhemmin Suomi pelasi vastaavan ottelun myös Norjaa vastaan Oslossa.

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ajatuksen ottelun järjestämisestä esitti tammikuun alussa tunnettu ruotsalainen urheilutoimittaja Torsten Tegnér ja sen valmistelut aloitettiin välittömästi. Koska myös Norjassa päätettiin pelata yksi ottelu, valittiin järjestelykomitean johtoon Ruotsin kruununprinssin Gustaf Adolf lisäksi Norjan kruununprinssi Olav. Otteluiden tuotto oli tarkoitus lahjoittaa Suomen Punaisen Ristin kautta sotainvalideille. Suomen joukkueen matka- ja majoituskustannukset sekä muut menot saatiin lahjoituksina yksityisiltä.[1]

Ruotsi-Suomi-maaottelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tukholmassa järjestetyn maaottelun tunnuslauseeksi muodostui "Finlands sak är vår" eli "Suomen asia on meidän". Se radioitiin sekä Suomeen että Ruotsiin ja myös radiokuuntelijoilla oli molemmissa maissa mahdollisuus osallistua keräykseen. Pääsyliput maksoivat viisi kruunua ja erikoista oli, että sen ostivat myös kaikki ottelun aikana stadionilla työskennelleet mukaan lukien tiedotusvälineiden edustajat. Tapahtuma alkoi kansallislauluilla, jonka jälkeen ruotsalainen näyttelikjä-tenori Alf Alfer esitti Ruotsin kansallishymnin ja suomalainen näyttelijä Ella Eronen lausui Maamme-laulun suomeksi ja ruotsiksi. Häntä alettiin tämän johdosta kutsumaan "Suomen sinivalkoiseksi ääneksi".[2] Järjestelytoimikuntaa johtaneen kruununprinssi Gustaf Adolfin lisäksi ottelua olivat kuninkaallisista seuraamassa myös Ruotsin kuningas Kustaa V sekä prinssi Carl Johan.[3]

Suomen omat jääpallosarjat oli kaudella 1939–1940 luonnollisesti peruttu sodan vuoksi ja joukkue koostui pelaajista, jotka saapuivat otteluun suoraan rintamalta. Se päättyi lopulta Ruotsin voittoon maalein 2–1. Ottelun aikana pakkasta oli 17 astetta, mutta siitä huolimatta stadionille kerääntyi 6 344 katsojaa.[4] Kaikki lipun ostaneet eivät kuitenkaan saapuneet paikalle, sillä ottelu oli myyty loppuun jo paria viikkoa aikaisemmin.[5] Suomen joukkueen valmentajana toimi Max Viinioksa, pelaajien joukossa olivat muun muassa Ernst Grönlund, Frans Karjagin, Reino Lindroos, Risto Rinne ja Sakari Salo. Ottelun poikkeuksellisesta luonteesta johtuen mukaan valittiin myös Työväen Urheiluliiton joukkueiden pelaajia, vaikka yleensä tuohon aikaan Suomen maajoukkue koostui pelkästään Suomen Palloliiton pelaajista. Joukkueenjohtajina toimivat SPL:n ja TUL:n puheenjohtajat Erik von Frenckell ja Urho Rinne.[6] Kyseessä oli kaikkiaan 22. Suomen ja Ruotsin välinen jääpallomaaottelu.[7]

Suomen joukkue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[3] Risto Rinne (HJK), Frans Karjagin (HIFK), Yrjö Leppänen (ViPS), Arttu Jussila (WP-35), Torsten Svanström (HIFK), Pauli Aho (WP-35), Erik Åberg (HIFK), Ernst Grönlund, (HIFK), Sakari Salo (ViPS), Pauli Vahtonen (TuPy, TUL), Tauno Raunio (TuPy, TUL)

Ruotsin joukkue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[3] Nils Werner (IFK Uppsala), Gunnar Jonasson (IF Göta), Hjalmar Klarqvist (Slottsbrons IF), Gunnar Hyttse (Västerås SK), Hilding Gustafsson (Reymersholms IK), Kallur Hansson (IFK Rättvik), Einar Ask (Sandvikens AIK), Ebbe Larsson, (Bollnäs GIF), Edvard Andersson (Skutskärs IF), Leif Wasberg (Brobergs IF), Gösta Svensson (Nässjö IF)

Keräysten tuotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Radiokuuntelijoilta saadut lahjoitukset mukaan lukien Tukholman ottelutapahtuman tuotto oli 475 000 kruunua eli noin 5,6 miljoonaa markkaa, nykyrahassa lähes 1,6 miljoonaa euroa. Yleisradio järjesti samaan aikaan Suomessa keräyksen, jonka tuotto oli 8,2 miljoonaa markkaa. Kun Norjasta saatiin vielä 583 000 markkaa, muodostui koko keräyksen tuotoksi noin 14,5 miljoonaa markkaa, joka nykyrahassa on 4,1 miljoonaa euroa. Suomessa ja Ruotsissa kerätyt varat luovutettiin sotainvalidien hyväksi, Norjasta saadut puolestaan ohjattiin Urheilutoimittajien kerhon kautta puutteeseen joutuneitten urheilijoitten perheille.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Toimintakertomus 1940 (Arkistoitu – Internet Archive) (s. 31–32), Suomen Palloliitto. Viitattu 15.1.2015.
  2. Valokiilassa – Heinäkuu 2014 Teatterimuseo. Viitattu 15.1.2015.
  3. a b c Jääpallomaaottelu päättyi Ruotsin voittoon 2-1. Helsingin Sanomat, 12.2.1940, s. 4. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 12.7.2020.
  4. Claes-G: "106 år sedan den första landskampen spelades" 5.9.2013. Svenska Bandyförbundet. Viitattu 15.1.2015.
  5. Talvisota 29. tammikuuta 1940 29.1.2015. MTV3. Arkistoitu 15.1.2015. Viitattu 15.1.2015.
  6. 1940 Svinhufvud – Suomen itsenäisyyden tekijät ja vaiheet. Viitattu 19.4.2016.
  7. Pelatut maaottelut Suomen jääpalloliitto. Viitattu 15.1.2015.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]