Kai Pahlman

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kai Pahlman
Henkilötiedot
Syntymäaika 8. heinäkuuta 1935
Syntymäpaikka Helsinki, Suomi
Kuolinaika 8. maaliskuuta 2013 (77 vuotta)
Kuolinpaikka Helsinki, Suomi
Pelipaikka Hyökkääjä
Lempinimi Kaitsu
Junioriseurat
1943–1954 Helsingin Palloseura
Seurat
Vuodet Seura O (M)
1952–1955 HPS (div1) ? (37)
1956–1963 HPS 156 (108)
1965–1969 HJK 102 (74)
1970–1972 Lahden Reipas 29 (6)
Yhteensä 288 (SM) (191 (SM))
Maajoukkue
1954–1968 Suomi Suomi 56 (13)
Valmennusura
1973–1974 HJK[1]

Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat.

Kai Pahlman (8. heinäkuuta 1935 Helsinki8. maaliskuuta 2013[2]) oli suomalainen jalkapalloilija ja muusikko.

Pahlman syntyi vuonna 1935 Helsingissä ja asui lapsuutensa Vallilassa. Pahlmanin isä oli muusikko ja Dallapé-orkesterin jäsen Helge Pahlman. Pahlman opiskeli Sibelius-akatemiassa ja työskenteli muusikkona. [3]

Jalkapallourallaan värikkäänä persoonana tunnettu Pahlman pelasi Suomen maajoukkueessa vuosina 1954–1968 yhteensä 56 ottelua, joissa teki 13 maalia[4]. Hän oli muun muassa voittamassa Pohjoismaiden mestaruutta vuonna 1966. Seurajoukkuetasolla hän voitti jalkapallon SM-sarjan maalikuninkuuden kolmesti: vuosina 1958, 1961 ja 1965. SM-tasolla Pahlman teki vuosina 1956–1972 288 ottelussa kaikkiaan 191 maalia, joka on kaikkien aikojen toiseksi eniten SM-tasolla, heti Heikki Suhosen jälkeen. Suomen mestaruuden Pahlman voitti kahdesti: vuosina 1957 HPS:n paidassa ja vuonna 1970 Reippaassa. Suomen cupin voittoon hän ylsi vuosina 1962 ja 1966.

Eräs Pahlmanin yleisöä viihdyttävistä jalkapallotempuista oli nousta pallon päälle tähyilemään mahdollista syöttösuuntaa.[5]

Vuonna 1969 Pahlman kirjoitti jalkapalloaiheisen kirjan Banaanipotku. Nykyisin järjestetään 15-vuotiaille pelaajille 16 joukkueen Kai Pahlman -turnaus, joka vastaa SM-turnausta.

Suomen Palloliitto myönsi Kai Pahlmanille Erik von Frenckell -mitalin tunnustuksena mittavasta työstä suomalaisen jalkapallon edistämiseksi, ja hänet valittiin Suomalaisen jalkapalloilun Hall of Fameen vuonna 1993.

Pahlman oli isänsä Helge Pahlmanin tavoin muusikko, hänen instrumenttinsa oli piano.[6] Pahlmanin levytysura alkoi vuonna 1960 EP:llä Kai Pahlman laulaa ja soittaa[7]. Myöhemmin hän julkaisi jazzahtavat pitkäsoittolevyt Musiikinopiskelija Kai Pahlman ystävineen tanssittaa (1985), Musiikinopiskelija Kaitsu "Banaani" Pahlman (1988), Kaitsu Pahlman ystävineen tanssittaa (1998) ja Soolo (2001).[8]

  1. Pelimiehet, Vuorinen & Kasila, Suomen Urheilumuseosäätiö ISBN: 9789529907595
  2. Jussi Rokka: Jalkapallolegenda Kai Pahlman on kuollut HS.fi. 15.3.2013. Viitattu 15.3.2013.
  3. Bollis - Töölön pallokentän 100 vuotta, Erkki Alaja. TEOS. ISBN-978-951-851-574-9
  4. Soininen, Heidi (vast. toim.): Jalkapallokirja 2015, s. 130, 161–162. Suomen Palloliitto, 2015. ISSN 0787-7188
  5. Samuli Isola: Viikon varrelta. Apu, 22.3.2013, 79. vsk, nro 12, s. 8. Helsinki: A-lehdet Oy.
  6. Pomus.net tietokanta
  7. Äänitearkisto[vanhentunut linkki]
  8. Discogs: Kai Pahlman

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]