Siirry sisältöön

HIFK Fotboll

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta HIFK (jalkapallo))
HIFK Fotboll
Koko nimi Idrottsföreningen Kamraterna, Helsingfors
Lempinimet Tähtirinnat (ruots. Stjärnprydda)
Punapaidat (ruots. Rödtröjorna)
Perustettu 1897 (seura)
1907 (jalkapallojaosto)
Kaupunki Helsinki
Kenttä Brahenkenttä
Väinämöisen kenttä
Töölön pallokenttä
Sarja Kakkonen (naiset)
Kakkonen (miehet)
Sarjataso 3. (naiset)
4. (miehet)
Värit          
Omistaja HIFK Soccer rf
Puheenjohtaja Jeje Eklöf (Rf), Antti Kaiponen (Ab)
Päävalmentaja Telmo Manninen
Kapteeni Rico Finnäs
}}
Kotipeliasu
}}
Vieraspeliasu
Mitalit
Mestaruussarja
Kultaa Kultaa 1930, 1931, 1933, 1937, 1947, 1959, 1961
Hopeaa Hopeaa 1909, 1912, 1928, 1929, 1934, 1935, 1971
Pronssia Pronssia 1932, 1936, 1958, 1970
Suomen Cup
Hopeaa Hopeaa 1959
Suomen Regions’ Cup
Kultaa Kultaa 2025
IFK Helsingforsin jaostot ja joukkueet
GolfJääpalloJalkapalloKeilailu
KäsipalloSalibandyMiesten
jääkiekko		Naisten
jääkiekko
VoimisteluYleisurheiluE-urheilu

HIFK Fotboll (Idrottsföreningen Kamraterna, Helsingfors) on helsinkiläisen urheiluseura HIFK:n jalkapallojaostosta yhdistykseksi muuttunut jalkapalloseura, jonka naisten jalkapallon edustusjoukkue pelaa Suomen kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla Kakkosessa, ja miesten jalkapallon edustusjoukkue Suomen neljänneksi korkeimmalla sarjatasolla Kakkosessa.

HIFK on perustettu 1897, ja seuran jalkapallojaos syksyllä 1907. HIFK:n jalkapallojaostoon kuuluu myös vuonna 2020 perustettu HIFK Futsal, jonka naisten edustusjoukkue pelaa pääsarjatasolla Futsal-Liigassa ja miesten edustusjoukkue viidenneksi korkeimmalla sarjatasolla Futsal-Nelosessa.

HIFK on suomalaisen jalkapallon menestyneimpiä seuroja. Miesten edustusjoukkue pelasi SM-sarjassa vuosina 1930–1972 voittaen seitsemän Suomen mestaruutta, seitsemän hopeaa ja neljä pronssia. Tämän jälkeen seura kuitenkin oli sivussa pääsarjasta 42 vuoden ajan, jonka aikana monen jalkapalloseuraajan side seuraan katkesi. HIFK teki 2010-luvulla uutta tulemista pääsarjaan, jolloin miesten edustusjoukkue pelasi korkeimmalla sarjatasolla kausina 2015–2017 ja 2019–2022.[1]

Futsalin parissa menestystä on tullut myös viime vuosina. Naisten edustusjoukkue voitti Suomen mestaruuden kaudella 2022–2023. Kaudella 2021–2022 naiset puolestaan voittivat pronssia, ja kaudella 2020–2021 hopeaa.[2]

Seuran tunnusvärit ovat punainen ja valkoinen[3], ja ne löytyvät peliasustakin: paita on punainen, housut valkoiset ja sukat mustat, kakkosasu on kokovalkoinen[4]. Seuran tunnuksiin kuuluvat kilven lisäksi joukkueen pelipaidasta tunnettu nelisakarainen tähti, josta juontaa joukkueen lempinimi "tähtirinnat" (ruots. "de stjärnprydda").

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Idrottsföreningen Kamraterna, Helsingforsin perusti tuolloin 15-vuotias helsinkiläinen Svenska Reallyceumin oppilas Georges Doubitsky 15. lokakuuta 1897. Seuran alkuvuosina HIFK:n lajit olivat jalkapallo, jääpallo sekä yleisurheilu. Jalkapallojaosto on perustettu vuonna 1907, samana vuonna kuin Suomen Palloliitto sekä paikallisvastustaja Helsingin Jalkapalloklubi perustettiin. Ensimmäisen jalkapallo-ottelunsa HIFK pelasi Kaisaniemen kentällä 17. toukokuuta vuonna 1908, ja voitti lukemin 2-1 Unitaksen.

Alkuvuosinaan HIFK sijoittui toiseksi SM-kilpailussa (joka oli tuolloin cup-muotoinen kilpailu) vuosina 1909, 1912, 1928 ja 1929.[5] Tämän lisäksi vuoden 1912 Tukholman olympialaisissa kilpaillut ja neljänneksi sijoittunut Suomen jalkapallomaajoukkue koostui lähinnä HIFK:n ja HJK:n pelaajista.

HIFK voitti ensimmäisen jalkapallon Suomen mestaruutensa vuonna 1930. Samalla vuosikymmenellä HIFK voitti mestaruuden vielä kolmesti vuosina 1931, 1933 ja 1937. Näiden neljän mestaruuden lisäksi HIFK on voittanut mestaruuden vuosina 1947, 1959 ja 1961. Kaiken kaikkiaan HIFK on voittanut yhteensä seitsemän jalkapallon Suomen mestaruutta.

HIFK oli yksi Suomen menestyneimpiä jalkapalloseuroja 1970-luvulle tultaessa. HIFK putosi kuitenkin pettymyskauden 1972 päätteeksi mestaruussarjasta. Tuon jälkeen joukkue pelasi pitkään alempia sarjoja, pelaten jopa huonoimmillaan Nelosdivarissa vuosina 1980–83 ja 2003–05. Pääsarjatasolle HIFK palasi 42 vuoden jälkeen, kun HIFK nousi kauden 2014 päätteeksi Veikkausliigaan.

Vuodesta 1930 lähtien HIFK on pelannut yhteensä 29 kautta mestaruussarjassa (korkeimmalla sarjatasolla), 18 kautta toiseksi korkeimmalla ja 18 kautta kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla. HIFK:n paras jakso ennen kautta 2014 ajoittui vuosille 1999–2002, kun se pelasi Ykköstä. Loppujen lopuksi joukkue ajautui taloudellisiin vaikeuksiin, ja HIFK luopui sarjapaikastaan kauden 2003 alla.

Alasarjoista Veikkausliigaan (2008-2014)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Usean vuoden alasarjoissa pelattuaan HIFK aloitti kauden 2008 Kakkosessa. Joukkue sijoittui seitsemänneksi 11 voitolla, viidellä tasapelillä ja kymmenellä tappiolla. Seuraavana vuonna tulos toistui, kun HIFK oli jälleen Kakkosen lohkossa seitsemäs kymmenellä voitolla, kuudella tasapelillä ja kymmenellä tappiolla. Lähtölaukaus menestykselle tuli vuonna 2010, kun seura voitti lohkonsa 15 voitolla, kuudella tasapelillä ja viidellä tappiolla. Nousukarsinnoissa HIFK voitti Ilveksen (2–1) ja FC Santa Clausin (1–0) ja nousi Ykköseen.

Ensikertalaisena Ykkösessä HIFK säilytti paikkansa kaudella 2011 sijoittumalla yhdeksänneksi 29 pisteellä, mutta kausi 2012 oli raskas: joukkue jäi viimeiseksi ja putosi sarjaporrasta alemmaksi. Putoamisen jälkeen seura uudisti joukkueensa ja dominoi Kakkosen lohkoa vuonna 2013 voittamalla 19 ottelua 27:stä. HIFK kiinnitti päävalmentajakseen uudelleen Jani Honkavaaran, joka oli johdattanut HIFK:n Ykköseen kaudeksi 2011. Nousukarsinnassa HIFK voitti PS Kemin molemmat ottelut 1–0 ja varmisti paikan Ykkösessä.[6]

Kaudesta 2014 tuli merkkipaalu. HIFK voitti Ykkösen 15 voitolla ja vain seitsemällä tappiolla. Joukkue vei sarjan nimiinsä paremmalla maalierolla kuin haastajat KTP ja Ilves ja nousi suoraan Veikkausliigaan[7] – seuran ensimmäinen esiintyminen pääsarjassa sitten vuoden 1972.

Ensimmäinen kerta Veikkausliigassa (2015-2017)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi 2015 merkitsi HIFK:lle paluuta suomalaisen jalkapallon korkeimmalle sarjatasolle yli 40 vuoden tauon jälkeen. Nousu Veikkausliigaan herätti laajaa kiinnostusta, ja HIFK:n ottelut keräsivät suuria yleisömääriä erityisesti paikallisotteluissa HJK:ta vastaan[8]. Urheilullisesti kausi oli haastava, mutta kokonaisuutena onnistunut: HIFK sijoittui seitsemänneksi ja varmisti sarjapaikkansa selvästi. Joukkueen peli perustui kurinalaiseen puolustamiseen ja vahvaan yhteishenkeen, ja useat tasapelit pitivät putoamisuhan loitolla. Kausi osoitti, että HIFK pystyi toimimaan pääsarjatasolla rajallisista resursseista huolimatta.

Vuonna 2016 HIFK kohtasi Veikkausliigassa nousijalle tyypillisen toisen kauden vaikeuden. Joukkueen kausi alkoi lupaavasti, mutta kesän edetessä tulokset heikkenivät, ja HIFK ajautui sarjan häntäpäähän. Harjoitusolosuhteet ja taloudelliset realiteetit asettivat omat rajoitteensa[9], ja kesällä tehtiin valmentajavaihdos, kun Jani Honkavaara sai väistyä[10] ja Antti Muurinen astui tilalle. Lopulta HIFK säilytti sarjapaikkansa karsintojen kautta, mutta kausi teki selväksi, kuinka haavoittuvainen seura oli Veikkausliigan vaatimustasolla ilman vakaampaa rakenteellista pohjaa.

Kausi 2017 oli HIFK:lle synkkä. Jo talvella tulokset olivat huonoja, ja tätä korosti HIFK:n tappio Suomen Cupissa Gnistanille, joka pelasi tuolloin Kakkosessa ja toimi HIFK:n farmijoukkueena. Päävalmentaja Antti Muurinen ei ollut paikalla, vaan oli lomalla Thaimaassa[11]. Huonot esitykset jatkuivat Veikkausliigassa, ja joukkue otti vain kuusi voittoa. HIFK joutui liigakarsintaan Ykkösen toiseksi sijoittunutta FC Honkaa vastaan. Molemmat karsintaottelut päättyivät tasapeliin: vierasottelu Espoossa 0–0 ja kotiottelu Töölössä 1–1. FC Honka nousi Veikkausliigaan vierasmaalisäännön turvin, ja HIFK putosi Ykköseen[12].

Nousu takaisin Veikkausliigan ja uusi omistaja (2018–2020)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Putoamisen jälkeen HIFK rakensi joukkueensa uudelleen Ykköseen kaudelle 2018 selkeällä tavoitteella palata nopeasti Veikkausliigaan. Päävalmentajakseen HIFK palkkasi yksivuotisella sopimuksella Teemu Kankkusen.[13] HIFK oli johdossa pitkälti koko kauden, mutta sarjassa toisena ollut KPV pelasi myös erinomaisen kauden. HIFK:n ja KPV:n välinen ottelu, joka oli sarjan toiseksi viimeinen ottelu, keräsi lähes 4 000 katsojaa[14].

Kausi oli urheilullisesti onnistunut, mutta menestyksellä oli korkea hinta. HIFK Fotboll Ab oli tehnyt noin 239 000 euron tappion, ja aiempien (vuosina 2014 ja 2017) osakeantien keräämä pääoma oli käytetty[15]. Toukokuussa 2019, kun Veikkausliiga oli jo alkanut, HIFK Soccer rf myi merkittävän osuutensa[16] HIFK Fotboll Ab:sta englantilaiselle Impress London Europe Ltd -nimiselle yhtiölle, jonka omisti ”Lucas” Chang Jin[17]. Jin omisti myös osuuden tanskalaisesta Vejle BK:sta yhdessä moldovalaisen Andrei Zolotkon kanssa[18]. Jin oli lupautunut maksamaan noin kaksi miljoonaa euroa osakkeistaan sovitussa aikataulussa[19].

HIFK teki merkittäviä muutoksia kaudelle 2019. Ainoastaan kahdeksan pelaajaa kaudelta 2018 sai jatkaa IFK:ssa. Urheilujohtaja Mika Lönnström korosti, että HIFK:n tulisi muuttua kaverijoukkueesta ammattilaisjoukkueeksi[20]. Päävalmentajaksi palkattiin norjalainen Tor Thodesen[21].

Kauden alku oli HIFK:lta hieman nihkeä, mutta loppua kohti HIFK löysi rytminsä. Kauteen 2019 sarjamuoto oli vaihtunut ja Veikkausliigassa pelattiin ensimmäistä kertaa loppusarjaa. HIFK sijoittui perussarjassa yhdeksänneksi kuudella voitolla. Jatkosarjassa HIFK ei hävinnyt peliakaan ja IFK:n lopullinen sijoitus oli seitsemmännes. Erikson Carlos Batista dos Santos oli tehnyt yhteensä kymmenen maalia, kesällä saapunut Luis Henrique kahdeksan maalia ja samoin kesällä HIFK:hon liittynyt Sakari Tukiainen oli tehnyt kuusi maalia.

Odotukset kaudelle 2020 olivat korkealla. Uuden pääomistajan myötä HIFK onnistui tekemään merkittäviä pelaajahankintoja ja jatkosopimuksia. Joukkue oli myös ensimmäistä kertaa ulkomaanleirillä Turkissa. Maailmanlaajuinen pandemia kuitenkin uhkasi pilata innostuksen. Kun sarja saatiin vihdoin käynnistettyä heinäkuussa, tulokset olivat heikkoja. Kahden hävityn kotipelin jälkeen Tor Thodesen sai lähtöpassit[22], ja apuvalmentajina toimineet Teemu Kankkunen ja Mike Keeney ottivat yhteisvastuun päävalmentajuudesta. Valmentajavaihdos toi toivottua muutosta, ja HIFK otti 13 pistettä seuraavista viidestä ottelusta. Loppukausi oli kuitenkin rankka. Edelliskauden maalitykki Erikson Carlos loukkaantui elokuun alussa[23], ja muutamaa viikkoa myöhemmin HIFK:ssa lainalla ollut Luis Henrique vedettiin yllättäen takaisin Vejle BK:hon[24]. HIFK:n lopullinen sijoitus oli kahdeksas.

Yhteistyö HIFK:n suomalaisen operatiivisen johdon ja sen kiinalaisomistajan kanssa alkoi rakoilla koronapandemian myötä vuonna 2020. Pandemia heikensi merkittävästi Jinin muuta jalkapalloliiketoimintaa ja samalla hänen kykyään rahoittaa HIFK:ta sovitun sijoitussopimuksen mukaisesti. HIFK Fotboll Ab:n toimitusjohtajan Christoffer Perret'n mukaan pääomistaja ei täyttänyt kaikkia taloudellisia sitoumuksiaan[25], vaikka oli allekirjoittanut sopimuksen, jossa sitoutui kattamaan jopa 1,4 miljoonan euron rahoitustarpeen. Perret'n mukaan vain osa tästä toteutui[26][27]. Budjettineuvottelut kaudelle 2020 johtivat lisäjännitteisiin, kun lisenssikomitealle toimitettu talousarvio sisälsi merkittävän alijäämän eikä rahoitusmallista päästy yhteisymmärrykseen[28][25][29].

Tilanne eskaloitui entisestään, kun Jin esitti mallia, jossa HIFK olisi käytännössä toiminut tanskalaisen Vejlen satelliittiseurana[25] . Seuran johto katsoi tämän olevan ristiriidassa sekä tehtyjen sopimusten että HIFK:n identiteetin ja pitkän aikavälin etujen kanssa. Luottamus osapuolten välillä heikkeni lopullisesti myös yksittäisten pelaajasiirtojen vuoksi, jotka toteutettiin ilman HIFK:n hyväksyntää. Lopulta seura käytti suomalaisen jalkapallojärjestelmän mahdollistamaa rakennetta, jossa sarjapaikka kuuluu yhdistykselle eikä osakeyhtiölle, ja irtisanoi yhteistyösopimuksen pääomistajan kanssa. Pitkien neuvottelujen jälkeen osapuolet erosivat, mikä aiheutti taloudellisia menetyksiä molemmille, mutta erityisesti pääomistajalle, joka oli sijoittanut seuraan huomattavasti enemmän varoja kuin sai takaisin[25] .

Talousongelmat jatkuvat (2021–2023)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiista HIFK Fotboll Ab:n ja Impress London Europe Ltd:n välillä ratkesi aatonaattona 2020. Ennen tätä HIFK ei ollut pystynyt tekemään kuin kaksi jatkosopimusta. Monet joukkueet olivat harjoitelleet jo kuukauden, mutta IFK:lla oli vain kaksi pelaajaa sopimuksessa. Tammikuun alussa HIFK ilmoitti tehneensä sopimuksen Joaquín Gómezin kanssa.

HIFK pelasi kaudella 2021 toista peräkkäistä kauttaan Veikkausliigassa koronapandemian varjostamissa olosuhteissa. Joukkueen urheilullinen suoritus oli kokonaisuutena vakaa, ja HIFK sijoittui runkosarjassa viidenneksi, mikä toi paikan ylempään loppusarjaan. Tämä oli seuran paras sijoitus pääsarjatasolla sitten 1970-luvun. Joukkueen peli perustui edelleen kurinalaiseen puolustamiseen ja tiiviiseen kollektiiviin, vaikka hyökkäyspelaaminen jäi ajoittain vaatimattomaksi.

Taustalla kausi oli kuitenkin taloudellisesti ja hallinnollisesti haastava. Seura kärsi edelleen pandemian aiheuttamista tulonmenetyksistä, ja edellisten vuosien omistajakiistat heijastuivat toimintaan. Vaikka Veikkausliiga-paikka säilytettiin urheilullisin perustein, taloudellinen epävarmuus jatkui ja toiminnan sopeuttaminen oli välttämätöntä. Seuran toiminta oli vaakalaudalla, kunnes marraskuun lopussa ilmoitettiin, että joukko kotimaisia rahoittajia oli ostanut enemmistön HIFK Fotboll Ab:n osakkeista[30].

Kausi 2022 oli urheilullisesti suuri pettymys. HIFK palkkasi talvella portugalilaisen Bernardo Tavaresin[31], mutta ilmoitti jo huhtikuun alussa, ennen kauden alkua, että päävalmentaja vaihtuu[32]. Tilalle hankittiin Huuhkajien entinen päävalmentaja Mika-Matti ”Mixu” Paatelainen kahden vuoden sopimuksella[33]. Paatelainen ei kuitenkaan saanut HIFK:sta tehoja irti, ja IFK otti vain yhden voiton koko kauden aikana.

Kesäkuun puolivälissä puheenjohtaja Heikki Pajunen ilmoitti julkisuudessa, että seura oli vakavissa talousongelmissa[34] ja siten myös myynnissä[35]. Näistä ongelmista kuitenkin selvittiin, ja joukkue pystyi aloittamaan Ykkösessä ”kutakuinkin puhtaalta pöydältä”[36].

Kaudella 2023 HIFK pelasi Miesten Ykkösessä lähes täysin uudistetulla pelaajaryhmällä ja uuden päävalmentajan Sami Okkosen johdolla, mikä oli osa seuran pidemmän aikavälin rakennusprojektia. Joukkueen runkosarja sujui vaihtelevasti, mutta HIFK eteni Ykkösen ylempään loppusarjaan ja sijoittui lopulta kuudenneksi. Joukkueen kokoonpano koostui pääosin uusista ja palaavista pelaajista erilaisista taustoista, mikä heijastui sekä haasteisiin että mahdollisuuksiin kauden aikana.

Kauden aikana seuran taloudellinen tilanne heikkeni ratkaisevasti[37]. HIFK oli käynyt oikeustaistelua italialaisen valmentajan Fabrizio Piccaretan kanssa jo kaudesta 2022 lähtien[38]. Piccaretan mukaan hänellä oli ollut sopimus HIFK:n kanssa, kun taas HIFK kiisti asian. Kesällä 2023 FIFA määräsi HIFK:n maksamaan Piccaretalle 96 000 dollarin korvauksen. Tästä huolimatta IFK ilmoitti vielä aloittavansa osakeannin, jonka tavoitteena oli kerätä vähintään 300 000 euroa toiminnan jatkamiseksi[39]. HIFK Fotboll Ab asetettiin konkurssiin 16. tammikuuta 2024, kun yhtiön hallitus ja suurimmat omistajat katsoivat, ettei sillä enää ollut edellytyksiä jatkaa toimintaansa heikon taloudellisen tilanteen vuoksi[40][41].

Uudelleenrakentaminen, uusi omistusmalli (2024– )

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HIFK Fotboll Ab:n konkurssin jälkeen HIFK:n kakkosjoukkueesta tuli uusi edustusjoukkue. Kaudella 2024 se pelasi Miesten Kolmosessa, eli viidenneksi korkeimmalla sarjatasolla. Täysin puhtaalta pöydältä seura ei kuitenkaan päässyt aloittamaan. Tammikuussa 2024 Kansainvälinen jalkapalloliitto FIFA ilmoitti asettaneensa kaikki seuran miesten ja yli 15-vuotiaiden poikien joukkueet rekisteröintikieltoon. Kiellon syynä oli Fabrizio Piccaretan ja konkurssiin ajautuneen HIFK Fotboll Ab:n välinen riita.[42] Heinäkuussa 2024 HIFK Soccer Rf ja Piccareta pääsivät sopuun, ja FIFA kumosi siirtokiellon[43]. Joukkue sijoittui Kolmosen B-lohkossa sijalle 10 ja säilyi Kolmosessa. Joukkue pelasi kotiottelunsa Väinämöisen kentällä Töölössä.

Joulukuussa 2024 joukko kannattajia perusti osakeyhtiön, jonka tavoitteena oli hallinnoida HIFK:n miesten edustusjoukkueen toimintaa. Yhtiö poikkesi HIFK Fotboll Ab:sta merkittävästi siten, että koko sen osakekanta asetettiin myyntiin, kuitenkin niin, ettei yksikään henkilö tai yritys voinut omistaa yli 10 % osakkeista. Yhtiön osakkeenomistajat sitoutuivat myös maksamaan vuosittaista vastiketta, jolla seuran perustoimintaa pyrittiin turvaamaan[44]. Vuoden 2025 loppuun mennessä osakkeita oli myyty noin puolet koko osakekannasta[45].

Vuonna 2025 HIFK voitti Miesten Kolmosen Etelän C-lohkon ja nousukarsinnoissa FC Haka juniorit yhteismaalein 7–2. Joukkue nousi Miesten Kakkoseen kaudelle 2026. Lisäksi HIFK voitti kaudella 2025 Regions' Cupin mestaruuden.

Seuratunnukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HIFK:n jalkapallojaoston virallinen logo noudattelee pääpiirteissään ruotsalaisen keskusyhdistyksen vaakunaa, tosin kehyksen sisäreunan valkoinen ja IFK-kirjainten sininen väri on korvattu kultaisella. Yleensä eri IFK-seurojen värit pohjautuvat siniseen ja valkoiseen, mutta Helsingin IFK on eräs poikkeuksista. HIFK:n pelipaidassa on seuran virallisen logon sijasta nelisakarainen tähti. Neljä sakaraa kuvaavat seuramytologian mukaan sinnikkyyttä, taitoa, voimaa ja toveruutta. Tähden paikka on vaihdellut pelipaidassa: 1940-luvun lopulla ja ennen sitä se oli reilusti rintakehän alapuolella. 1950-luvulta lähtien se on sijainnut ylempänä. Tähden koko on vaihdellut vuosien mittaan.[1]

  • HIFK:n virallinen seuratunnus.
    HIFK:n virallinen seuratunnus.
  • HIFK:n nelisakarainen tähtitunnus.
    HIFK:n nelisakarainen tähtitunnus.

Kannattajat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
HIFK Fotbollin kannattajia fanipäädyssä kesällä 2017.

HIFK:n kannattajaryhmä Stadin Kingit pitää perustamisajankohtanaan kesäkuuta 2001.[46] Yhdistysrekisteriin Stadin Kingit ry. rekisteröitiin 7. helmikuuta 2006, ja yhdistys lakkautettiin rekisteristä 29. marraskuuta samana vuonna.[47]

Kilpailijat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HIFK:n ja sen paikallisvastustaja HJK:n kohtaamiset tunnetaan Stadin derbyinä. Aikoinaan joukkueiden välistä vastakkainasettelua kasvatti vahvat seuraidentiteetit, sillä HIFK tunnettiin ruotsinkielisten seurana ja HJK suomenkielisten seurana.[48] Toinen perinteinen kilpakumppani on niin ikään helsinkiläinen Kiffen, jonka kanssa pelatuista kohtaamisista käytetään nimitystä Klassikern (suom. Klassikko). Kilpasuhteiden taustalla on se, että vaikka molemmat olivat aikoinaan porvarillisia suomenruotsalaisia seuroja, Kiffen suuntautui hieman HIFK:ta enemmän työväestön suuntaan ja otti HIFK:ta kärkkäämmin mukaan myös suomenkielisiä henkilöitä.[49]

Pelaajat ja valmentajat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Entisiä pelaajia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Merkittävät vuodet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuran ja sen edustusjoukkueiden historiaa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
1897 - 1998
Helsingin IFK:n mestarijoukkue vuodelta 1933: Alarivi (vasemmalta): Frans Karjagin, Gunnar Närhinen, Ragnar Lindbäck - Keskirivi (vasemmalta): Alfons Nylund, Jarl Malmgren, Leo Karjagin - Ylärivi (vasemmalta): Gunnar Åström, Ernst Grönlund, Albin Lönnberg, Holger Salin, Olof Strömsten
  • 1897: HIFK perustetaan. Syntymäpäivänä pidetään seuran perustamisuutisen julkaisua Ruotsin Kamraten-lehdessä 15. lokakuuta 1897.[61]
  • 1907: HIFK jaostoituu. Jalkapallojaos perustetaan.[62]
  • 1908: HIFK pelaa ensimmäisen jalkapallo-ottelunsa Kaisaniemen kentällä 17. toukokuuta 1908. Unitas kaatuu maalein 2–1.lähde?
  • 1909: HIFK saa SM-hopeaa hävittyään loppuottelussa PUS:lle 4–0.[63]
  • 1912: HIFK SM-hopealle, hävisi loppuottelussa HJK:lle 1–7. Suomen jalkapallojoukkue sijoittuu Tukholman olympialaisissa neljänneksi. Joukkueessa 5 HIFK:laista.[57]
  • 1928: SM-hopea. Turussa tuli ensin tasapeli 1–1, uusinnassa Helsingissä Pallokentällä yleisöä oli silloinen Suomen ennätys 4500, HIFK–TPS 2–3.[64]
  • 1929: SM-hopea, finaalissa häviö HPS:lle 0–4.[65]
  • 1930: Ensimmäinen Suomen mestaruus 23 vuoden odotuksen jälkeen.[66] Tätä ennen mestaruudesta oli pelattu cup-järjestelmällä ja HIFK oli hävinnyt loppuottelut vuosina 1909, 1912, 1928 ja 1929.
  • 1931: Suomen mestaruus.[66]
  • 1932: SM-pronssi.[66]
  • 1933: Suomen mestaruus.[66]
  • 1934: SM-hopea.[66]
  • 1935: SM-hopea.[66]
  • 1936: SM-pronssi.[66] Suomen jalkapallomaajoukkue osallistui Berliinin olympialaisiin. Joukkueessa mukana neljä HIFK:n pelaajaa.[67]
  • 1937: Suomen mestaruus[66] ja samalla kymmenes peräkkäinen mitalisija.
  • 1947: 50-vuotias HIFK voitti juhlavuoden kunniaksi Suomen mestaruuden, joka pelattiin kahden SPL- (VIFK) ja kahden TUL-seuran (KTP ja TuTo) loppusarjana.[68]
  • 1949: HIFK putoaa mestaruussarjasta.[69]
  • 1952: Helsingin olympialaiset. Jalkapallojoukkueessa HIFK:sta mukana Åke Lindman.[70]
  • 1957: HIFK nousi takaisin mestaruussarjaan.[71]
  • 1958: SM-pronssi.[66]
  • 1959: Suomen mestaruus.[66] Tappio 1–2 Valkeakosken Hakalle Suomen cupin finaalissa.[72]
  • 1960: HIFK eurokentillä. Euroopan cupissa tappio IFK Malmölle yhteismaalein 2–5.[73]
  • 1961: 7. ja viimeisin Suomen mestaruus.[74]
  • 1962: HIFK eurokentillä. Euroopan cupissa tappio Austria Wienille yhteismaalein 3–7.[73]
  • 1966: HIFK putosi mestaruussarjasta.[75]
  • 1969: HIFK nousi mestaruussarjaan.[76]
  • 1970: SM-pronssi.[77] Yleisöennätys 8 485 katsojaa ottelussa HIFK–HJK. Yleisömäärä jää HIFK:n 1900-luvun pääsarjapelien ennätykseksi, joka pysyy voimassa vuoteen 2015.[78]
  • 1971: SM-hopea.[77] UEFA Cupissa tappio Rosenborgille yhteismaalein 0–4.[79]
  • 1971: Naisten jalkapallo alkaa, HIFK voittaa Ilta-Sanomien järjestämän epävirallisen SM-sarjan ja etenee Palloliiton cupissa välierään.[80]
  • 1972: HIFK putosi 1. divisioonaan.[81] Luopui 1972/73 kauden UEFA-cupista.[79]
  • 1974: Putoaminen 2. divisioonaan.[82]
  • 1978: Putoaminen 3. divisioonaan.[83]
  • 1979: Putoaminen 4. divisioonaan.[84]
  • 1983: Nousu 3. divisioonaan.[85]
  • 1987: Nousu 2. divisioonaan.[86]
  • 1998: Nousu Ykköseen.[87]
Sarjat alkaen 2001

Sijoitukset ja yhteenvetotiedot otteluista) on esitetty erikseen tilastot -otsikossa.

  • 2002: HIFK säilyy Ykkösessä pelaamalla, mutta luopuu Ykkösen kauden 2003 sarjapaikasta[87]. HIFK/2 pelaa Nelosessa[88].
  • 2003: HIFK:n edustus jatkaa HIFK/2:n sarjapaikalla Nelosessa.
  • 2004: HIFK sijoittui Nelosessa lohkossaan toiseksi. HIFK voitti karsintaottelun, mutta nousu Kolmoseen kuitenkin kariutui, koska siellä ei ollut tilaa uudelle Helsingin piirin joukkueellelähde?
  • 2005: Nousu Kolmoseen. Suomen Cupissa joukkue selvityi viidennelle kierrokselle (64 parhaan joukkoon) ja hävisi Fair Play -finaalin IFK Willmanstrandin ikämiehille 1–2[89].
  • 2007: Nousu Kakkoseen. Suomen Cupissa tappio neljännesvälierissä (16 parhaan joukossa) FC Interille ja tappio pikkufinaalissa City Starsille 1–2[90].
  • 2008: Edustusjoukkue pelasi Kakkosta.
  • 2009: Edustusjoukkue pelasi Kakkosta.
  • 2010: Edustusjoukkue nousi Ykköseen.
  • 2011: Edustusjoukkue säilyi joukkuemäärältään supistetussa Ykkösessä.
  • 2012: Edustusjoukkue putosi Kakkoseen.
  • 2013: Edustusjoukkue nousi Ykköseen.
  • 2014: Edustusjoukkue nousi Veikkausliigaan. Suomen cupissa HIFK selviytyy 16 parhaan joukkoon (häviää 6. kierroksella SJK:lle jatkoajalla 0–1)[91]. On cupissa toinen kerta 2000-luvulla (on myös vuosituhannen paras cup-saavutus), kun on 16 parhaan joukossa[92].
  • 2015: Veikkausliigassa (lisenssi myönnettiin 22. joulukuuta 2014[93]).
  • 2017: Edustusjoukkue putosi liigakarsinnan kautta Ykköseen.
  • 2018: Edustusjoukkue nousi Veikkausliigaan.
  • 2022: Edustusjoukkue putosi Ykköseen.
  • 2023: HIFK ansaitsee paikan Ykkösliigaan pelaamalla, mutta menettää Ykkösliigan kauden 2024 sarjapaikan seuran mentyä konkurssiin. HIFK/2 pelaa Kolmosessa.
  • 2024: Kolmosessa pelaavasta HIFK/2:sta tulee HIFK:n edustusjoukkue.

Reservijoukkueiden historiaa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähde kaudesta 2006 eteenpäin:[94]

  • 1999: HIFK/2 perustetaan ja se aloittaa toimintansa alimmalta sarjatasolta eli Seiskasta. Kauden päätteeksi joukkue nousee Kutoseen.[95]
  • 2000: HIFK/2 nousee Vitoseen.[95]
  • 2001: HIFK/2 nousee Neloseen.[95]
  • 2005: HIFK/2 perustetaan jälleen. Tällä kertaa kakkosjoukkue aloittaa Kutosessa ja nousee kauden päätteeksi Vitoseen.
  • 2006: HIFK/2 säilyy Vitosessa.
  • 2007: HIFK/2 nousee Neloseen.
  • 2008: HIFK/2 nousee Kolmoseen.
  • 2009: HIFK/2 putoaa Neloseen. HIFK/3 perustetaan, se aloittaa Seiskassa ja nousee kauden päätteeksi Kutoseen.
  • 2010: HIFK/2 säilyy Nelosessa ja HIFK/3 nousee Vitoseen.
  • 2011: HIFK/2 säilyy Nelosessa ja HIFK/3 säilyy Vitosessa.
  • 2012: HIFK/2 säilyy Nelosessa ja HIFK/3 säilyy Vitosessa.
  • 2013: HIFK/2 nousee Kolmoseen ja HIFK/3 nousee Neloseen. HIFK/4 perustetaan, se aloittaa Seiskassa ja nousee kauden päätteeksi Kutoseen.
  • 2014: HIFK/2 säilyy Kolmosessa, HIFK/3 säilyy Nelosessa, HIFK/4 nousee Vitoseen.
  • 2015: HIFK/2 säilyy Kolmosessa, HIFK/3 säilyy Nelosessa, HIFK/4 säilyy Vitosessa. HIFK/5 perustetaan, se aloittaa Kutosessa ja säilyy siellä.
  • 2016: HIFK/2 säilyy Kolmosessa, HIFK/3 säilyy Nelosessa, HIFK/4 putoaa Kutoseen ja HIFK/5 säilyy Kutosessa.
  • 2017: HIFK/2 nousee Kakkoseen, HIFK/3 nousee Kolmoseen ja HIFK/4 säilyy Kutosessa.
  • 2018: HIFK/2 putoaa Kolmoseen, HIFK/3 säilyy Kolmosessa ja HIFK/4 nousee Vitoseen.
  • 2019: HIFK/2 putoaa Neloseen ja HIFK/4 säilyy Vitosessa.
  • 2020: HIFK/2 nousee Kolmoseen ja HIFK/4 säilyy Vitosessa.
  • 2021: HIFK/2 säilyy Kolmosessa. HIFK/3 perustetaan uudelleen HIFK/4 tilalle Vitoseen, mutta putoaa kauden päätteeksi Kutoseen.
  • 2022: HIFK/2 säilyy Kolmosessa ja HIFK/3 nousee Vitoseen.
  • 2023: HIFK/2 säilyy Kolmosessa ja HIFK/3 säilyy Vitosessa.
  • 2024: HIFK/3 säilyy Vitosessa.

Saavutukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Suomen-mestaruus: 1930, 1931, 1933, 1937, 1947, 1959, 1961 (7)
  • Suomen-mestaruushopea: 1909, 1912, 1928, 1929, 1934, 1935, 1971 (7)
  • Suomen-mestaruuspronssi: 1932, 1936, 1958, 1970 (4)
  • Suomen Cup-mestaruushopea: 1959 (1)
  • Suomen Regions’ Cup mestaruus: 2025 (1)

Muita saavutuksia:

Tilastot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sarjat 1930–2024

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sarjataso Kaudet yht. Kaudet
1.[96] 33 1930–39, 1940/41, 1943/44–45, 1946/47–47/48, 1948–49, 1958–66, 1970–72, 2015–17, 2019–22
2.[87] 22 1945/46, 1950–57, 1967–69, 1973–74, 1999–2002, 2011–12, 2014, 2018, 2023
3.[97] 19 1975–78, 1988–98, 2008–10, 2013
4. 7 1979[84], 1984–87[98], 2006–07
5. 8 1980–83[99], 2003–05, 2024

Sarjat ja sijoitukset 2001 alkaen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kausi Sarja Sija O V T H TM – PM P
2001 Ykkönen (Etelälohko)[87] 6. 27 11 4 12 39 – 39 37
2002 Ykkönen (Etelälohko)[87] 7. 22 6 6 10 27 – 41 24
2003 Nelonen (Helsinki, lohko 1)[100] 5. 22 10 3 9 54 – 50 33
2004 Nelonen (Helsinki, lohko 1)[101] 2. 22 16 0 6 59 – 31 48
2005 Nelonen (Helsinki, lohko 2)[102] 1. 20 18 1 1 83 – 18 55
2006 Kolmonen (Helsinki ja Uusimaa, lohko 3)[103] 2. 22 14 3 5 50 – 29 45
2007 Kolmonen (Helsinki ja Uusimaa, lohko 2)[104] 1. 22 19 1 2 85 – 15 58
2008 Kakkonen (A-lohko)[105] 7. 26 11 5 10 39 – 31 38
2009 Kakkonen (A-lohko)[106] 7. 26 10 6 10 40 – 36 36
2010 Kakkonen (A-lohko)[107] 1. 26 15 6 5 49 – 23 51
2011 Ykkönen[87] 9. 24 8 5 11 26 – 30 29
2012 Ykkönen[87] 10. 27 5 6 16 29 – 54 21
2013 Kakkonen (Itälohko)[108] 1. 27 19 5 3 64 – 22 62
2014 Ykkönen[87] 1. 27 15 5 7 63 – 30 50
2015 Veikkausliiga[109] 7. 33 10 13 10 42 – 42 43
2016 Veikkausliiga[110] 10. 33 8 10 15 35 – 39 34
2017 Veikkausliiga[111] 11. 33 6 11 16 37 – 54 29
2018 Ykkönen[87] 1. 27 16 6 5 47 – 22 54
2019 Veikkausliiga[112] 7. 27 10 9 8 37 – 34 39
2020 Veikkausliiga[113] 8. 22 8 4 10 29 – 33 28
2021 Veikkausliiga[114] 6. 27 9 8 10 25 – 31 35
2022 Veikkausliiga[115] 12. 27 1 6 20 20 – 70 9
2023 Ykkönen[116] 6. 27 10 7 10 37 – 39 37
2024 Kolmonen (Etelä, lohko B)[117] 10. 22 6 4 12 31 – 47 22

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Björkman, Ingmar: Idrottsföreningen Kamraterna r.f. Helsingfors 1897 – 1997, 100 år för Finlands idrott, 100 vuotta Suomen urheilun hyväksi. Helsinki: Idrottsföreningen Kamraterna, Helsingfors, 1997. ISBN 952-90-9066-8
  • Vuorinen, Juha & Kasila, Markku: Pelimiehet. Suomen jalkapallon pelaajatilastot 1930–2006. Suomen urheilumuseosäätiö, 2007. ISBN 978-952-99075-9-5

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Jägerskiöld Nilsson, Leonard & Lahti, Petri (Renvall, Tuomas käänt.): Jalkapallon seuravaakunat: joukkueiden viralliset tunnukset ja niiden historia, s. 158. Helsinki: Minerva Kustannus, 2018. ISBN 978-952-312-691-6
  2. ↑ Tulospalvelu tulospalvelu.palloliitto.fi. Viitattu 29.4.2025.
  3. ↑ yleisiä seurasta HIFK. Viitattu 13.10.2014.
  4. ↑ Jalkapallokirja 2014, s. 458. Suomen Palloliitto, 2014.
  5. ↑ Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 168. Otava, 1970.
  6. ↑ Jalkapallo | HIFK nousi jalkapallon Ykköseen paukkeen kera Helsingin Sanomat. 20.10.2013. Viitattu 12.12.2025.
  7. ↑ HIFK Fotboll nousi Veikkausliigaan - Nordiksella osoitettiin suosiota seisten Helsingin Sanomat. 4.10.2014. Viitattu 12.12.2025.
  8. ↑ Jalkapallo | Hurja taistelu Helsingin futisherruudesta jatkuu Helsingin Sanomat. 6.7.2015. Viitattu 12.12.2025.
  9. ↑ Stadin är röd. Harri Laine, Henri Tötterman, 2021. ISBN 978-952945400 6
  10. ↑ Antti Nieminen HS: HIFK:n päävalmentaja Honkavaara sai potkut – ”Ensimmäinen kerta, kun minulla on oikeasti lomaa” Helsingin Sanomat. 27.7.2016. Viitattu 12.12.2025.
  11. ↑ Juho Hirvonen: Nyt puhuu Antti Muurinen - totuus Thaimaan matkasta: "Olisin voinut perua sen" SuomiFutis. 30.3.2017. Viitattu 12.12.2025.
  12. ↑ 02200 Espoo Urheilupuistontie 2: Honka nousee Veikkausliigaan kaudeksi 2018 FC Honka ry. 5.11.2017. Viitattu 12.12.2025.
  13. ↑ Teemu Kankkunen HIFK:n päävalmentajaksi Hifkfotboll.fi. 4.12.2017. HIFK Fotboll. Viitattu 5.12.2017.
  14. ↑ Markku Lahti: HIFK tarrasi kiinni suoraan nousuun Veikkausliigaan – tasapeli viimeisessä ottelussa riittää Helsingin Sanomat. 20.10.2018. Viitattu 12.12.2025.
  15. ↑ Veikkausliigaseura HIFK myytiin ulkomaiselle sijoittajalle – uusi pääomistaja Kiinasta Yle Urheilu. 13.5.2019. Viitattu 12.12.2025.
  16. ↑ Tanskalaisseuran omistajat neuvottelevat enemmistöosuuden hankkimisesta Veikkausliiga-seura HIFK:sta, pelaajaruletti herättää kysymyksiä Helsingin Sanomat. 25.4.2019. Viitattu 12.12.2025.
  17. ↑ Tietoa osakeannista HIFK Fotboll. 14.5.2019. Arkistoitu 26.3.2025. Viitattu 12.12.2025.
  18. ↑ HIFK:n ostanut kiinalainen astui julkisuuteen ja kannattajien hampaisiin: "Minulla ei ole peiteltävää" – seurajohtajan mukaan HIFK:n sielua ei ole myyty mtvuutiset.fi. 14.5.2019. Viitattu 12.12.2025.
  19. ↑ Tietoa osakeannista HIFK Fotboll. 14.5.2019. Arkistoitu 26.3.2025. Viitattu 12.12.2025.
  20. ↑ Ari Virtanen HS: Veikkausliiga-joukkue HIFK oli ennen kaveriporukka, nyt nousijajoukkueesta tulee kansainvälinen ammattilaisjoukkue – ”Toimintakulttuuria oli pakko muuttaa” Helsingin Sanomat. 15.2.2019. Viitattu 12.12.2025.
  21. ↑ Janne Oivio: Tämä mies on HIFK:n uusi päävalmentaja – IS tavoitti norjalaisluotsin tarkkailumatkalta Nigeriasta: ”Tämä on täydellinen haaste” Ilta-Sanomat. 4.1.2019. Viitattu 12.12.2025.
  22. ↑ STT: Kolme kierrosta ja kenkää, Helsingin IFK vaihtaa valmentajaa – ”Muutos oli tehtävä nyt” Ilta-Sanomat. 20.7.2020. Viitattu 12.12.2025.
  23. ↑ Jalkapallo | HIFK:n nousukiito jatkuu Veikkausliigassa, vaisun TPS:n kaataminen nosti joukkueen jo neljänneksi Helsingin Sanomat. 10.8.2020. Viitattu 13.12.2025.
  24. ↑ Luís Henrique siirtyy Tanskaan HIFK Fotboll. 8.9.2020. Arkistoitu 16.1.2025. Viitattu 13.12.2025.
  25. ↑ a b c d Juho Hirvonen: Näin HIFK:n omistajuussotku Lucas Chang Jinin kanssa eteni: “Hän uhkasi potkuilla” SuomiFutis. 7.5.2021. Viitattu 12.12.2025.
  26. ↑ HIFK:s vd nekar till huvudägarens anklagelser – redo att ta bråket till domstol: ”Vi har starka bevis” Svenska Yle. 17.12.2020. Viitattu 12.12.2025. (ruotsiksi)
  27. ↑ Jalkapallo | HIFK:n puheenjohtaja Christoffer Perret tyrmää tuoreet valehtelusyytökset: ”Tuntuu aika väsyneeltä” Helsingin Sanomat. 17.12.2020. Viitattu 12.12.2025.
  28. ↑ HIFK:s vd nekar till huvudägarens anklagelser – redo att ta bråket till domstol: ”Vi har starka bevis” Svenska Yle. 17.12.2020. Viitattu 12.12.2025. (ruotsiksi)
  29. ↑ Janne Oivio: Futis-HIFK käy omistajansa kanssa kuumia neuvotteluja suurista summista – menevätkö rahahanat kiinni? Ilta-Sanomat. 11.11.2020. Viitattu 12.12.2025.
  30. ↑ [https://hifkfotboll.fi/2021/11/hifk-fotboll-abn-paaomistaja-vaihtuu/ HIFK Fotboll Ab:n pääomistaja vaihtuu] HIFK Fotboll. 26.11.2021. Arkistoitu 18.3.2025. Viitattu 12.12.2025.
  31. ↑ [https://yle.fi/a/3-12242094 HIFK:n uusi päävalmentaja on Bernardo Tavares – portugalilaisella erittäin eksoottinen valmennushistoria] Yle Urheilu. 21.12.2021. Viitattu 12.12.2025.
  32. ↑ [https://hifkfotboll.fi/2022/04/hifkn-paavalmentaja-vaihtuu/ HIFK:n päävalmentaja vaihtuu] HIFK Fotboll. 5.4.2022. Arkistoitu 24.5.2025. Viitattu 12.12.2025.
  33. ↑ Vili Pesu: [https://www.is.fi/veikkausliiga/art-2000008757436.html Mixu Paatelainen palaa Suomeen – siirtyy HIFK:n päävalmentajaksi] Ilta-Sanomat. 17.4.2022. Viitattu 12.12.2025.
  34. ↑ [https://www.hs.fi/urheilu/art-2000008893415.html Jalkapallo | HIFK:n talousmurheet herättivät lipunostajia, mutta uusia sijoittajia ei ole toistaiseksi löytynyt: ”Usko ei riitä, jos se ei konkretisoidu tekoina”] Helsingin Sanomat. 17.6.2022. Viitattu 12.12.2025.
  35. ↑ [https://yle.fi/a/3-12497238 Jalkapalloliigassa pelaava HIFK vaarassa ajautua konkurssiin – tarvitsee akuutisti 140 000 euroa ja puoli miljoonaa vuoden loppuun mennessä] Yle Urheilu. 16.6.2022. Viitattu 12.12.2025.
  36. ↑ [https://yle.fi/a/3-12645504 Näin HIFK järjesteli talouttaan ennen kuin putoaminen Veikkausliigasta sinetöityi – puheenjohtaja vakuuttaa tarun jatkuvan] Yle Urheilu. 2.10.2022. Viitattu 12.12.2025.
  37. ↑ Ville-Veikko Valta, Eetu Ikola: [https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/hifk-valtavissa-talousvaikeuksissa-koko-kausi-uhattuna-seurapomo-myontaa-rahaa-on-liian-vahan/8725634 HIFK valtavissa talousvaikeuksissa, koko kausi uhattuna – seurapomo myöntää: "Rahaa on liian vähän"] mtvuutiset.fi. 22.6.2023. Viitattu 12.12.2025.
  38. ↑ Eetu Ikola, Timo Innanen: [https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/mtv-urheilun-tiedot-hifk-uhkaa-joutua-oikeuteen-sopimuksen-tehnyt-valmentaja-odotti-jo-lentoa-kunnes-kuuli-seuran-tylysta-ratkaisusta-en-voinut-uskoa-sita/8467764 MTV Urheilun tiedot: HIFK uhkaa joutua oikeuteen – sopimuksen tehnyt valmentaja odotti jo lentoa, kunnes kuuli seuran tylystä ratkaisusta: "En voinut uskoa sitä"] mtvuutiset.fi. 12.7.2022. Viitattu 13.12.2025.
  39. ↑ [https://hifkfotboll.fi/2023/11/hifk-fotboll-ab-jatkaa-osakeantiaan-hakee-lisenssia-ykkosliigaan/ HIFK Fotboll Ab jatkaa osakeantiaan – hakee lisenssiä Ykkösliigaan] HIFK Fotboll. 16.11.2023. Arkistoitu 24.4.2025. Viitattu 12.12.2025.
  40. ↑ [https://hifkfotboll.fi/2024/01/hifk-fotboll-ab-lopettaa-toimintansa/ HIFK Fotboll Ab lopettaa toimintansa] HIFK Fotboll. 4.1.2024. Arkistoitu 15.2.2025. Viitattu 12.12.2025.
  41. ↑ [https://www.hs.fi/urheilu/art-2000010097794.html Jalkapallo | HIFK Fotboll jättää konkurssihakemuksen – Käpylän Pallo perii paikan Ykkösliigassa] Helsingin Sanomat. 4.1.2024. Viitattu 13.12.2025.
  42. ↑ [https://hifkfotboll.fi/2024/01/fifa-asettanut-hifk-soccer-rfn-miehet-uusien-pelaajien-rekisterointikieltoon/ FIFA asettanut HIFK Soccer Rf:n miehet uusien pelaajien rekisteröintikieltoon] www.hifkfotboll.fi. Viitattu 28.10.2025.
  43. ↑ [https://www.iltalehti.fi/jalkapallo/a/de0380b7-f057-4bfd-80ad-78b556783e78 HIFK pääsi sopuun valmentajansa kanssa – Näin paljon se maksaa] www.iltalehti.fi. Viitattu 13.12.2025.
  44. ↑ [https://hifkfotboll.fi/2024/12/hifksta-kannattajien-omistama/ HIFK:sta kannattajien omistama] HIFK Fotboll. 19.12.2024. Arkistoitu 23.4.2025. Viitattu 13.12.2025.
  45. ↑ [https://yhteiso.hifkfotboll.fi/ HIFK Fotboll – tulevaisuus on yhteisöllinen] yhteiso.hifkfotboll.fi. Arkistoitu 20.4.2025. Viitattu 13.12.2025.
  46. ↑ Stadin kingit historia Stadin kingit. Viitattu 18.1.2015.
  47. ↑ Stadin kingit yhdistysrekisteriin prh. Viitattu 18.1.2015.
  48. ↑ Kosunen, Janne: HJK:n legenda Peltoniemi HIFK:sta: Käyttivät joskus paljon deodoranttia Ilta-Sanomat. 5.10.2014.
  49. ↑ Ånäs, Markus: HIFK – Ikuisesti sinun, s. 23–24. Johnny Kniga, 2015. ISBN 978-951-0-41947-2
  50. ↑ Vuorinen & Kasila s. 41
  51. ↑ Vuorinen & Kasila s. 93
  52. ↑ Vuorinen & Kasila s. 118
  53. ↑ Vuorinen & Kasila s. 121
  54. ↑ Vuorinen & Kasila s. 158
  55. ↑ Vuorinen & Kasila s. 186
  56. ↑ Vuorinen & Kasila s. 187-188
  57. ↑ a b Björkman s. 35
  58. ↑ Vuorinen & Kasila s. 247
  59. ↑ Vuorinen & Kasila s. 302-303
  60. ↑ Vuorinen & Kasila s. 380
  61. ↑ Björkman s. 11-13
  62. ↑ Björkman s. 21
  63. ↑ Björkman s. 27
  64. ↑ Björkman s. 87
  65. ↑ Björkman s. 91
  66. ↑ a b c d e f g h i j Lahtinen, Esko S. – Forsblom, Mauri – Heinonen, Markku – Lahtinen, Kirsti – Soininen, Heidi: Jalkapallokirja 1997, s. 362. Suomen Palloliitto, 1997. ISSN 0787-7188
  67. ↑ Björkman s. 114
  68. ↑ Björkman s. 151
  69. ↑ Björkman s. 156
  70. ↑ Björkman s. 165
  71. ↑ Björkman s. 177
  72. ↑ Jalkapallokirja 2014, s. 312. Suomen Palloliitto, 2014.
  73. ↑ a b Jalkapallokirja 2014, s. 211. Suomen Palloliitto, 2014.
  74. ↑ Björkman s. 186
  75. ↑ Björkman s. 197
  76. ↑ Björkman s. 205
  77. ↑ a b Lahtinen, Esko S. – Forsblom, Mauri – Heinonen, Markku – Lahtinen, Kirsti – Soininen, Heidi: Jalkapallokirja 1997, s. 360. Suomen Palloliitto, 1997. ISSN 0787-7188
  78. ↑ Piipponen, Esko – Helikari, Torsti – Heinonen, Raimo: Jalkapallokirja 1973, s. 134. Turku: Suomen Palloliitto, 1973.
  79. ↑ a b Jalkapallokirja 2014, s. 213. Suomen Palloliitto, 2014.
  80. ↑ Björkman s. 210
  81. ↑ Björkman s. 211
  82. ↑ Björkman s. 219
  83. ↑ Björkman s. 230
  84. ↑ a b Björkman s. 231
  85. ↑ Björkman s. 241
  86. ↑ Björkman s. 250
  87. ↑ a b c d e f g h i 2-tason sarjataulukot RSSSF (18.12.-14 Heikki Pietarinen). Viitattu 21.12.2014.
  88. ↑ Nelonen L1 Hki 2002 spl. Arkistoitu 2.9.2004. Viitattu 16.1.2015.
  89. ↑ Soininen, Heidi – Eskola, Jussi: Jalkapallokirja 2006, s. 308-309. Helsinki: Suomen Palloliitto, 2006. ISSN 0787-7188
  90. ↑ Soininen, Heidi – Eskola, Jussi: Jalkapallokirja 2008, s. 319-320. Helsinki: Suomen Palloliitto, 2008. ISSN 0787-7188
  91. ↑ cup 2014 6.krs spl. Arkistoitu 20.4.2016. Viitattu 20.1.2015.
  92. ↑ Jalkapallokirjat 2001–2014
  93. ↑ 11 lisenssiä päätetty Veikkausliiga (22.12.-14). Viitattu 22.12.2014.
  94. ↑ Kaudet Tulospalvelussa
  95. ↑ a b c HIFK:n nousun takuumies: Johnny Saxberg, HIFK 22.4.11 (Arkistoitu – Internet Archive)
  96. ↑ pääsarjataulukot RSSSF (18.12.-14 Heikki Pitarinen). Viitattu 21.12.2014.
  97. ↑ Jalkapallokirjat 1976–79, 89–99, 2009–11 ja 2014
  98. ↑ Björkman s. 244, 246, 249, 250
  99. ↑ Björkman s. 235, 237, 239, 241
  100. ↑ Helsingin piirin tilastot 2003 .palloliitto.fi. Arkistoitu 26.4.2005.
  101. ↑ Helsingin piirin tilastot 2004 .palloliitto.fi. Arkistoitu 20.3.2005.
  102. ↑ Helsingin piirin tilastot .palloliitto.fi. Arkistoitu 3.11.2005.
  103. ↑ 4-tason sarjataulukot 06 RSSSF (26.10.-06). Viitattu 21.12.2014.
  104. ↑ 4-tason sarjataulukot 07 Hki SPL Hgin piiri. Viitattu 21.12.2014.[vanhentunut linkki]
  105. ↑ Soininen, Heidi – Tamminen, Juha: Jalkapallokirja 2009, s. 309. Helsinki: Suomen Palloliitto, 2009. ISSN 0787-7188
  106. ↑ Soininen, Heidi – Eskola, Jussi: Jalkapallokirja 2010, s. 313. Helsinki: Suomen Palloliitto, 2010. ISSN 0787-7188
  107. ↑ Soininen, Heidi – Eskola, Jussi: Jalkapallokirja 2011, s. 311. Helsinki: Suomen Palloliitto, 2011. ISSN 0787-7188
  108. ↑ Jalkapallokirja 2014, s. 301. Suomen Palloliitto, 2014.
  109. ↑ Joukkuetilastot 2015 Veikkausliiga.com. Viitattu 25.10.2015.
  110. ↑ Joukkuetilastot 2016 Veikkausliiga.com. Viitattu 31.10.2016.
  111. ↑ Joukkuetilastot 2017 Veikkausliiga.com. Veikkausliiga. Viitattu 31.10.2017.
  112. ↑ Joukkuetilastot 2019 Veikkausliiga.com. Veikkausliiga. Viitattu 19.10.2019.
  113. ↑ Joukkuetilastot 2020 Veikkausliiga.com. Veikkausliiga. Viitattu 5.11.2020.
  114. ↑ Joukkuetilastot 2021 Veikkausliiga.com. Veikkausliiga. Viitattu 31.10.2021.
  115. ↑ Joukkuetilastot 2022 Veikkausliiga.com. Veikkausliiga. Viitattu 18.10.2022.
  116. ↑ Miesten Ykkönen tulospalvelu.palloliitto.fi. Palloliitto. Viitattu 30.10.2023.
  117. ↑ Miesten Kolmonen tulospalvelu.palloliitto.fi. Palloliitto. Viitattu 20.10.2024.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Harri Laine, Henri Tötterman – Punainen stadi, HIFK:n jalkapallon historia vuoteen 2020. Painopaikka; Kirjapaino Bookcover Oy 2021

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=HIFK_Fotboll&oldid=23761830”