Siirry sisältöön

AS Roma

Wikipediasta
AS Roma
Koko nimi Associazione Sportiva Roma
Perustettu 22. heinäkuuta 1927
Kaupunki Rooma, Italia
Kenttä Stadio Olimpico
– kapasiteetti 70 634
Sarja Serie A
Sarjataso 1.
Värit purppura, kulta ja valkoinen
              
Puheenjohtaja Yhdysvallat Dan Friedkin
Päävalmentaja Italia Gian Piero Gasperini[1]
}}
Kotipeliasu
}}
Vieraspeliasu
}}
Kolmas peliasu

Associazione Sportiva Roma, lyhennettynä usein AS Roma tai Roma (BIT: ASR) on italialainen jalkapalloseura, jonka kotikaupunki on maan pääkaupunki Rooma. Joukkueesta yleisimmin käytetty lempinimi Keltapunaiset (ital. Giallorossi) viittaa sen tunnusväreihin – kristinuskossa Jumalaa tai paavia symboloivaan kullankeltaiseen sekä keisarillista arvokkuutta kuvastavaan purppuranpunaiseen. Muita seurasta käytettyjä lempinimiä ovat Taikuus (ital. La Magica tai A Maggica) sekä Sudet (ital. I Lupi), joka viittaa logossakin esiintyvään roomalaisen mytologian naarassuteen.

AS Roma on pelannut kautta 1951–1952 lukuun ottamatta koko historiansa maan ylimmällä sarjatasolla Serie A:ssa. Italian mestaruuden se on voittanut kolmesti, Italian cupin yhdeksän kertaa ja Italian supercupin kaksi kertaa. Lisäksi seura voitti Messucupin keväällä 1961.

Roma sijoittuu vuosien 2020–2025 eurooppalaisten seurojen keskinäisessä UEFA:n seurapisterankingissa sijalle 8.[2]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuran synty

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Associazione Sportiva Roma perustettiin 22. heinäkuuta 1927 yhdistämällä kolme pääkaupungin pientä seuraa: S.S. Alba-Audace Roma, Roman F.C. ja Fortitudo-Pro Roma S.G.S.. Myös SS Lazio haluttiin mukaan fuusioon, mutta seuran johto ei suostunut edes neuvottelemaan asiasta, sillä alueen suurimpana joukkueena sillä olisi ollut eniten hävittävää yhdistymisessä. Seuraliitoksen taustalla oli kansallisessa fasistipuolueessa vaikuttaneen Italo Foschin toive vahvemmasta roomalaisseurasta. Foschin tarkoituksena oli rakentaa Rooman nimeä kantava joukkue, joka kykenisi haastamaan Italian jalkapalloa hallinneet pohjoisitalialaiset seurat. Joukkueen roomalaista imagoa korostettiin entisestään valjastamalla sen käyttöön Rooman kaupungin tunnusvärit, keisarillinen purppura ja kristinuskoa symboloiva kullankeltainen. Uuden seuran ensimmäisenä kotikenttänä toimi Motovelodromo Appio, jonka kuitenkin korvasi Campo Testaccio pari vuotta seuran perustamisen jälkeen.

Ensimmäiset vuodet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1928 seuran ensiaskelia puheenjohtajana tarkkaillut Italo Foschi siirtyi sivuun, ja tehtävän otti vastaan Renato Sacerdoti. Sacerdoti onnistui yhdessä seuran ensimmäisen päävalmentajan, englantilaisen William Garbuttin kanssa rakentamaan Romalle varsin vakuuttavan pelaajarungon. Keskikentällä luutivat Fulvio Bernardini sekä maailmanmestaruuden vuonna 1934 voittanut Attilio Ferraris. Maalinteosta vastasi puolestaan Roman paidassa kaikkiaan 103 osumaa uransa aikana viimeistellyt Rodolfo Volk. 8. joulukuuta 1929 Volk viimeisteli ottelun ainoan maalin historian ensimmäisessä Rooman derbyssä SS Laziota vastaan.

Keväällä 1931 Roma oli jo matkalla historiansa ensimmäiseen Italian mestaruuteen, mutta Juventus jäi lopulta neljän pisteen päähän. Rodolfo Volk puolestaan voitti seuran historian ensimmäisen kansallisen maalikuninkuuden 30 osumallaan. Samalla kaudella Roman riveissä pelasi ensimmäistä kertaa myös maalivahti Guido Masetti, jonka ura keltapunaisissa kesti 338 ottelun verran. Syksyllä 1933 Rodolfo Volk myytiin fanien vastustuksesta huolimatta ulos, mutta puheenjohtaja Sacerdoti löysi paikkaajiksi ”kolme argentiinalaista muskettisoturia”, Enrico Guaitan, Andrea Stagnaron ja Alessandro Scopellin.

Sensin valtakausi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valta AS Roman johdossa on vaihtunut varsin tiuhaan sen historian aikana. Vuosina 1993–2008 puheenjohtajana toiminut Francesco Sensi on sen historian pitkäaikaisin puheenjohtaja.[3] Francesco ”Franco” Sensin aikakaudella seuran talous heikentyi huomattavasti raskaiden velkojen takia, mutta Sensi pelasti myös kerta toisensa jälkeen seuran konkurssin partaalta tarvittaessa vaikka omilla rahoillaan.

Suureksi seuraksi AS Roma on menestynyt jokseenkin vaatimattomasti. Se on voittanut historiansa aikana kolme Scudettoa eli Italian mestaruutta. Ensimmäisen se saavutti toisen maailmansodan aikana vuosina 1941–1942, toisen kaudella 1982–1983 ja viimeisimmän vuosituhannen alussa kaudella 2000–2001. Italian cupin AS Roma on voittanut yhdeksän kertaa, joista viimeisimmän kaudella 2007-2008. AS Roma on pelannut yhtä kautta (1951–1952) lukuun ottamatta aina Serie A:ssa. Paras menestys eurokentillä tuli toisen mestaruuden jälkeen kaudella 1983–1984, kun AS Roma selvisi Euroopan cupin (Mestarien liigan edeltäjä) finaaliin, mutta hävisi mestaruuden Liverpool FC:lle rangaistuspotkukilpailussa.

Kotiottelunsa AS Roma pelaa Rooman Stadio Olimpicolla, kuten myös kaupungin toinen Serie A -joukkue SS Lazio. Joukkueen kapteeni ja sen suurin ikoni on Francesco Totti, joka on syntyjään roomalainen. Totti on pelannut koko uransa AS Romassa.

AS Roma oli lähellä päästä välieriin vuoden 2006–2007 Mestarien liigassa. Ensimmäisessä puolivälieräottelussa se voitti 2–1 Manchester Unitedin kotonaan. Toisesta ottelusta odotettiin tiukkaa peliä, mutta Manchester United vei pelin lopulta 7–1, joka oli mestarien liigan puolivälieräotteluiden suurinumeroisin voitto kautta aikojen. Näin välieräpaikka jäi saavuttamatta.

Kauden 2006–2007 lopussa AS Roma voitti historiansa kahdeksannen Italian cupin, kun se kaatoi finaalissa Interin yhteismaalein 7–4. Francesco Totti voitti Italian Serie A:n maalikuninkuuden 26 maalilla ja Euroopan kauden parhaan maalintekijän tittelin. Elokuussa 2007 AS Roma voitti Italian supercupin finaalissa Interin Daniele De Rossin maalilla 1–0.

DiBenedetton aikakausi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huhtikuussa 2011 Sensin perheen omistama Italpetroli myi 67,1 prosenttia AS Roman osakkeista yhdysvaltalaiselle Thomas R. DiBenedettolle ja Unicredit-pankille.[4] Heinäkuussa 2011 Rosella Sensi jätti tehtävänsä Roman puheenjohtajana ja perheen valtakausi seurassa oli ohi.[5] Syyskuussa 2011 DiBenedettosta tuli seuran ensimmäinen ulkomaalainen puheenjohtaja.[6] Uuden omistajan alaisuudessa Romaa valmensi espanjalainen Luis Enrique, jonka piti luotsata seura takaisin mestaruuskantaan. Kausi 2011/12 sujui kuitenkin heikosti ja Enrique sai ankaraa kritiikkiä sekä faneilta että lehdistöltä. Lopulta espanjalainen päätti erota tehtävästään kauden päätteeksi.[7] Kausi päättyi seuran osalta lopulta seitsemänteen sijaan.

Enriquen jälkeen päävalmentajaksi palkattiin kokenut Zdeněk Zeman.[8] Syyskuussa 2012 DiBenedetto jätti puheenjohtajan tehtävät ja hänen seuraajakseen nousi yhdysvaltalainen James Pallotta.[9] Joulukuussa 2012 AS Roma vahvisti rakennuttavansa uuden stadionin Tor di Valleen, Rooman lounaispuolelle.[10] Pelillinen menestys Serie A:ssa oli ailahtelevaa ja viiden perättäisen voitottoman ottelun putki päätti lopulta Zemanin valmennuspestin helmikuun alussa 2013.[11]

Kaudeksi 2013–2014 AS Roman päävalmentajaksi tuli Rudi Garcia. Hänen johdollaan seura voitti kauden kymmenen ensimmäistä liigaotteluaan, mikä on Serie A:n kaikkien aikojen ennätys[12].

Saavutukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennätyksiä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joukkue

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[13]

  • Suurin kotivoitto: Roma – US Cremonese 9–0 (13. lokakuuta 1929), Roma – Altay SK 10–1 (7. marraskuuta 1962)
  • Suurin kotitappio: Roma – AC Torino 0–7 (28. huhtikuuta 1946)
  • Suurin vierasvoitto: AC Reggiana – Roma 0–7 (11. toukokuuta 1952)
  • Suurin vierastappio: Ferencváros – Roma 8–0 (22. kesäkuuta 1935)

Pelaajat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[14]

Edustusjoukkue

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Päivitetty 18. marraskuuta 2024.[15]
Maalivahdit
89 Italia Renato Marin
98 Australia Mathew Ryan
99 Serbia Mile Svilar
Puolustajat
03 Espanja Angeliño
05 Norsunluurannikko Evan Ndicka
12 Saudi-Arabia Saud Abdulhamid
15 Saksa Mats Hummels
19 Turkki Zeki Çelik
22 Espanja Mario Hermoso
23 Italia Gianluca Mancini
26 Ruotsi Samuel Dahl
66 Espanja Buba Sangaré
Keskikenttäpelaajat
04 Italia Bryan Cristante
07 Italia Lorenzo Pellegrini (C)
16 Argentiina Leandro Paredes
17 Ranska Manu Koné (lainalla M'gladbachista)
28 Ranska Enzo Le Fée
56 Belgia Alexis Saelemaekers (lainalla Milanista)
59 Puola Nicola Zalewski
61 Italia Niccolò Pisilli
Hyökkääjät
11 Ukraina Artem Dovbyk
14 Uzbekistan Eldor Shomurodov
18 Argentiina Matías Soulé
21 Argentiina Paulo Dybala
35 Italia Tommaso Baldanzi
92 Italia Stephan El Shaarawy

Entisiä pelaajia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päävalmentajat kautta aikain

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puheenjohtajat kautta aikain

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Stynes, Trevor: Roma appoint former Atalanta coach Gasperini as new manager Reuters. 6.6.2025. Viitattu 6.6.2025. (englanniksi)
  2. ↑ UEFA rankings UEFA. 8.4.2024. Viitattu 8.4.2024.
  3. ↑ Tutti i Presidenti della Roma almanaccogiallorosso.it. Viitattu 7.5.2017. (italiaksi)
  4. ↑ CONCLUSO CONTRATTO PER L’ACQUISTO DELLA PARTECIPAZIONE DI CONTROLLO DI AS ROMA S.P.A.
  5. ↑ Rosella Sensi leaves Roma board
  6. ↑ Roma announce Di Benedetto as new president
  7. ↑ Luis Enrique ends Roma experiment
  8. ↑ Roma name Zeman as new coach (Arkistoitu – Internet Archive)
  9. ↑ A.S. Roma has new chairman
  10. ↑ AS Roma confirm new stadium location
  11. ↑ Die Roma zieht die Reißleine und feuert Zeman
  12. ↑ Laaksonen, Antti: AS Roma teki häkellyttävää historiaa 1.11.2013. YLE. Viitattu 11.3.2014.
  13. ↑ AS Roma - Record-breaking games Transfermarkt. Viitattu 11.11.2021.
  14. ↑ AS Roma - Record-holding players Transfermarkt. Viitattu 11.11.2021.
  15. ↑ AS Roma - Rosa e Staff AS Roma. Viitattu 25.3.2024. (italiaksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=AS_Roma&oldid=23345419”