AS Roma

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
AS Roma
AS Roman logo.svg
Koko nimi Associazione Sportiva Roma
Perustettu 22. heinäkuuta 1927
Kenttä Stadio Olimpico
– kapasiteetti 83 000
Sarja Serie A
Sarjataso 1.
Värit               
Puheenjohtaja Yhdysvaltain lippu James Pallotta
Päävalmentaja Italian lippu Eusebio Di Francesco
Joukkueen värit
Kotipeliasu
Joukkueen värit
Vieraspeliasu
Joukkueen värit
Kolmas peliasu

Associazione Sportiva Roma, lyhennettynä usein AS Roma tai Roma (BIT: ASR ) on italialainen jalkapalloseura, jonka kotikaupunki on maan pääkaupunki Rooma. Joukkueesta yleisimmin käytetty lempinimi Keltapunaiset (ital. Giallorossi) viittaa sen tunnusväreihin – kristinuskossa Jumalaa tai paavia symboloivaan kullankeltaiseen sekä keisarillista arvokkuutta kuvastavaan purppuranpunaiseen. Muita seurasta käytettyjä lempinimiä ovat Taikuus (ital. La Magica tai A Maggica) sekä Sudet (ital. I Lupi), joka viittaa logossakin esiintyvään roomalaisen mytologian naarassuteen.

AS Roma on pelannut kautta 1951–1952 lukuun ottamatta koko historiansa maan ylimmällä sarjatasolla Serie A:ssa. Italian mestaruuden se on voittanut kolmesti, Italian cupin yhdeksän kertaa ja Italian supercupin kaksi kertaa. Lisäksi seura voitti Messucupin keväällä 1961.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuran synty[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Associazione Sportiva Roma perustettiin 22. heinäkuuta 1927 yhdistämällä kolme pääkaupungin pientä seuraa: S.S. Alba-Audace Roma, Roman F.C. ja Fortitudo-Pro Roma S.G.S.. Myös SS Lazio haluttiin mukaan fuusioon, mutta seuran johto ei suostunut edes neuvottelemaan asiasta, sillä alueen suurimpana joukkueena sillä olisi ollut eniten hävittävää yhdistymisessä. Seuraliitoksen taustalla oli kansallisessa fasistipuolueessa vaikuttaneen Italo Foschin toive vahvemmasta roomalaisseurasta. Foschin tarkoituksena oli rakentaa Rooman nimeä kantava joukkue, joka kykenisi haastamaan Italian jalkapalloa hallinneet pohjoisitalialaiset seurat. Joukkueen roomalaista imagoa korostettiin entisestään valjastamalla sen käyttöön Rooman kaupungin tunnusvärit, keisarillinen purppura ja kristinuskoa symboloiva kullankeltainen. Uuden seuran ensimmäisenä kotikenttänä toimi Motovelodromo Appio, jonka kuitenkin korvasi Campo Testaccio pari vuotta seuran perustamisen jälkeen.

Ensimmäiset vuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1928 seuran ensiaskelia puheenjohtajana tarkkaillut Italo Foschi siirtyi sivuun, ja tehtävän otti vastaan Renato Sacerdoti. Sacerdoti onnistui yhdessä seuran ensimmäisen päävalmentajan, englantilaisen William Garbuttin kanssa rakentamaan Romalle varsin vakuuttavan pelaajarungon. Keskikentällä luutivat Fulvio Bernardini sekä maailmanmestaruuden vuonna 1934 voittanut Attilio Ferraris. Maalinteosta vastasi puolestaan Roman paidassa kaikkiaan 103 osumaa uransa aikana viimeistellyt Rodolfo Volk. 8. joulukuuta 1929 Volk viimeisteli ottelun ainoan maalin historian ensimmäisessä Rooman derbyssä SS Laziota vastaan.

Keväällä 1931 Roma oli jo matkalla historiansa ensimmäiseen Italian mestaruuteen, mutta Juventus jäi lopulta neljän pisteen päähän. Rodolfo Volk puolestaan voitti seuran historian ensimmäisen kansallisen maalikuninkuuden 30 osumallaan. Samalla kaudella Roman riveissä pelasi ensimmäistä kertaa myös maalivahti Guido Masetti, jonka ura keltapunaisissa kesti 338 ottelun verran. Syksyllä 1933 Rodolfo Volk myytiin fanien vastustuksesta huolimatta ulos, mutta puheenjohtaja Sacerdoti löysi paikkaajiksi ”kolme argentiinalaista muskettisoturia”, Enrico Guaitan, Andrea Stagnaron ja Alessandro Scopellin.

Sensin valtakausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valta AS Roman johdossa on vaihtunut varsin tiuhaan sen historian aikana. Vuosina 1993–2008 puheenjohtajana toiminut Francesco Sensi on sen historian pitkäaikaisin puheenjohtaja.[1] Francesco ”Franco” Sensin aikakaudella seuran talous heikentyi huomattavasti raskaiden velkojen takia, mutta Sensi pelasti myös kerta toisensa jälkeen seuran konkurssin partaalta tarvittaessa vaikka omilla rahoillaan.

Suureksi seuraksi AS Roma on menestynyt jokseenkin vaatimattomasti. Se on voittanut historiansa aikana kolme Scudettoa eli Italian mestaruutta. Ensimmäisen se saavutti toisen maailmansodan aikana vuosina 1941–1942, toisen kaudella 1982–1983 ja viimeisimmän vuosituhannen alussa kaudella 2000–2001. Italian cupin AS Roma on voittanut seitsemän kertaa, joista viimeisimmän kaudella 1990–1991. AS Roma on pelannut yhtä kautta (1951–1952) lukuun ottamatta aina Serie A:ssa. Paras menestys eurokentillä tuli toisen mestaruuden jälkeen kaudella 1983–1984, kun AS Roma selvisi Euroopan cupin (Mestarien liigan edeltäjä) finaaliin, mutta hävisi mestaruuden Liverpool FC:lle rangaistuspotkukilpailussa.

Kotiottelunsa AS Roma pelaa Rooman Stadio Olimpicolla, kuten myös kaupungin toinen Serie A -joukkue SS Lazio. Joukkueen kapteeni ja sen suurin ikoni on Francesco Totti, joka on syntyjään roomalainen. Totti on pelannut koko uransa AS Romassa.

AS Roma oli lähellä päästä välieriin vuoden 2006–2007 Mestarien liigassa. Ensimmäisessä puolivälieräottelussa se voitti 2–1 Manchester Unitedin kotonaan. Toisesta ottelusta odotettiin tiukkaa peliä, mutta Manchester United vei pelin lopulta 7–1, joka oli mestarien liigan puolivälieräotteluiden suurinumeroisin voitto kautta aikojen. Näin välieräpaikka jäi saavuttamatta.

Kauden 2006–2007 lopussa AS Roma voitti historiansa kahdeksannen Italian cupin, kun se kaatoi finaalissa Interin yhteismaalein 7–4. Francesco Totti voitti Italian Serie A:n maalikuninkuuden 26 maalilla ja Euroopan kauden parhaan maalintekijän tittelin. Elokuussa 2007 AS Roma voitti Italian supercupin finaalissa Interin Daniele De Rossin maalilla 1–0.

DiBenedetton aikakausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huhtikuussa 2011 Sensin perheen omistama Italpetroli myi 67,1 prosenttia AS Roman osakkeista yhdysvaltalaiselle Thomas R. DiBenedettolle ja Unicredit-pankille.[2] Heinäkuussa 2011 Rosella Sensi jätti tehtävänsä Roman puheenjohtajana ja perheen valtakausi seurassa oli ohi.[3] Syyskuussa 2011 DiBenedettosta tuli seuran ensimmäinen ulkomaalainen puheenjohtaja.[4] Uuden omistajan alaisuudessa Romaa valmensi espanjalainen Luis Enrique, jonka piti luotsata seura takaisin mestaruuskantaan. Kausi 2011/12 sujui kuitenkin heikosti ja Enrique sai ankaraa kritiikkiä sekä faneilta että lehdistöltä. Lopulta espanjalainen päätti erota tehtävästään kauden päätteeksi.[5] Kausi päättyi seuran osalta lopulta seitsemänteen sijaan.

Enriquen jälkeen päävalmentajaksi palkattiin kokenut Zdeněk Zeman.[6] Syyskuussa 2012 DiBenedetto jätti puheenjohtajan tehtävät ja hänen seuraajakseen nousi yhdysvaltalainen James Pallotta.[7] Joulukuussa 2012 AS Roma vahvisti rakennuttavansa uuden stadionin Tor di Valleen, Rooman lounaispuolelle.[8] Pelillinen menestys Serie A:ssa oli ailahtelevaa ja viiden perättäisen voitottoman ottelun putki päätti lopulta Zemanin valmennuspestin helmikuun alussa 2013.[9]

Kaudeksi 2013–2014 AS Roman päävalmentajaksi tuli Rudi Garcia. Hänen johdollaan seura voitti kauden kymmenen ensimmäistä liigaotteluaan, mikä on Serie A:n kaikkien aikojen ennätys[10].

Saavutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennätyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joukkue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Suurin kotivoitto: Roma – Cremonese 9–0 (13. lokakuuta 1929)
  • Suurin kotitappio: Roma – Torino 1–7 (5. lokakuuta 1947), Roma – Bayern München 1–7 (21. lokakuuta 2014)
  • Suurin vierasvoitto: AC Reggiana – Roma 0–7 (11. toukokuuta 1952)
  • Suurin vierastappio: Juventus – Roma 7–1 (6. maaliskuuta 1932), Manchester United – Roma 7–1 (10. huhtikuuta 2007)

Pelaajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edustusjoukkue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päivitetty 15. elokuuta 2017.[11]
Maalivahdit
01 Brasilian lippu Alisson
18 Romanian lippu Bogdan Lobonț
Puolustajat
05 Brasilian lippu Juan Jesus
11 Serbian lippu Aleksandar Kolarov
15 Meksikon lippu Héctor Moreno
20 Argentiinan lippu Federico Fazio
25 Brasilian lippu Bruno Peres
26 Alankomaiden lippu Rick Karsdorp
33 Brasilian lippu Emerson
44 Kreikan lippu Kostas Manolas
Keskikenttäpelaajat
04 Belgian lippu Radja Nainggolan
06 Alankomaiden lippu Kevin Strootman
07 Italian lippu Lorenzo Pellegrini
16 Italian lippu Daniele De Rossi
21 Ranskan lippu Maxime Gonalons
24 Italian lippu Alessandro Florenzi
30 Brasilian lippu Gerson
Hyökkääjät
08 Argentiinan lippu Diego Perotti
09 Bosnian lippu Edin Džeko
17 Turkin lippu Cengiz Ünder
23 Ranskan lippu Grégoire Defrel
92 Italian lippu Stephan El Shaarawy

Entisiä pelaajia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 

Päävalmentajat kautta aikain[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

   

Puheenjohtajat kautta aikain[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

   

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]