Joona Toivio

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Joona Toivio
Joona.JPG
Henkilötiedot
Syntymäaika 10. maaliskuuta 1988 (ikä 29)
Syntymäpaikka Sipoo, Suomi
Pelipaikka puolustaja
Pituus 186 cm
Paino 87 kg
Seura
Seura Termalica Nieciecza
Junioriseurat
0000–1997 SibboV
1998–2004 HJK
Seurat
Vuodet Seura O (M)
2004–2006 HJK 0 (0)
2004–2006 Klubi 04 (laina) 56 (6)
2007–2009 AZ 0 (0)
2008–2009 Telstar (laina) 51 (0)
2010–2012 Djurgårdens IF 87 (9)
2013–2017 Molde 89 (12)
2018– Termalica Nieciecza 0 (0)
Yhteensä 283 (27)
Maajoukkue
2002–2003 Suomi U15 3 (0)
2003–2004 Suomi U16 17 (2)
2004–2005 Suomi U17 7 (0)
2004–2006 Suomi U18 18 (0)
2007 Suomi U19 2 (0)
2008 Suomi U20 2 (1)
2009–2010 Suomi U21 10 (0)
2011– Suomi 43 (3)

Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat, päivitetty 1. helmikuuta 2018.[1]
Maajoukkueuran tilastot päivitetty 11. tammikuuta 2018. Nimi-testi OK

Joona Toivio (s. 10. maaliskuuta 1988, Sipoo) on suomalainen jalkapalloilija, joka pelaa puolustajana Puolan Ekstraklasan Termalica Niecieczassa ja Suomen A-maajoukkueessa.

Toivio siirtyi HJK:n reservijoukkue Klubi 04:sta hollantilaisen AZ:n organisaatioon tammikuussa 2007. Kolmen Hollannissa vietetyn vuoden jälkeen Toivio siirtyi ruotsalaiseen Djurgårdeniin joulukuussa 2009. Toivio pelasi Djurgårdenissa kolmen kauden aikana 87 Allsvenskanin ottelua ja toimi kaudella 2012 joukkueen kapteenina. Maaliskuussa 2013 Toivio siirtyi norjalaiseen Moldeen, jossa hän voitti Norjan mestaruuden kaudella 2014 sekä Norjan Cupin 2013 ja 2014. Toivio pääsi debytoimaan Molden riveissä Eurooppa-liigassa kaudella 2015–16, ja hän toimi joukkueen kapteenina kaudella 2016. Helmikuussa 2018 Toivio siirtyi puolalaiseen Termalica Niecieczaan.

A-maajoukkueessa Toivio debytoi 22-vuotiaana vuonna 2011 Belgiaa vastaan, ja hän vakiinnutti paikkansa maajoukkueen vakiomiehistössä vuoden 2011 aikana. Toivio on ollut maajoukkueen runkopelaaja EM-karsinnoissa 2010–11, MM-karsinnoissa 2012–13, EM-karsinnoissa 2014–15 ja MM-karsinnoissa 2016–17. Toivio kuului Suomen joukkueeseen myös vuoden 2009 alle 21-vuotiaiden EM-kisoissa.

Suomen Palloliitto valitsi Toivion Vuoden poikapelaaksi 2004.

Seurajoukkueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HJK[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joona Toivion pelaajaura aikuisten tasolla alkoi kaudella 2004, kun hän nousi HJK:n Kakkosessa pelanneen reservijoukkue Klubi 04:n kokoonpanoon. Toivio pelasi vasta 16-vuotiaana 19 sarjaottelua, ja kauden päätteeksi hänet valittiin Palloliiton vuoden poikapelaajaksi. Toivio pelasi Klubi 04:ssa myös kaudet 2005 ja 2006, mutta ei onnistunut nousemaan HJK:n edustusjoukkueeseen. Yhteensä Ykkösen ja Kakkosen otteluita kertyi kolmen kauden aikana 56, ja hän teki niissä kuusi maalia.

AZ[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joona Toivio siirtyi Toni Kolehmaisen kanssa tammikuussa 2007 kahden ja puolen vuoden sopimuksella Hollannin Eredivisiessä pelanneen AZ:n riveihin.[2] Toivio pelasi kevään 2007 ja kauden 2007–08 AZ:n reservijoukkueessa. Kaudeksi 2008–09 AZ lainasi Toivion Hollannin kakkostasolla Eerste Divisiessä pelanneeseen Telstariin.[3] Toivio debytoi Eerste Divisiessä 8. elokuuta 2008 ottelussa Excelsior–Telstar. Toivio vakiinnutti heti paikkansa Telstarin avauskokoonpanossa ja pelasi kauden aikana 37 ottelua. Läpimurtokauden jälkeen Toivio teki toukokuussa 2009 kolmen vuoden jatkosopimuksen AZ:n kanssa.[4] Toivio pelasi myös syyskauden 2009 lainalla Telstarissa.

Djurgårdens IF[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toivio Djurgårdenissa 2010.

Joona Toivio siirtyi joulukuussa 2009 neljän vuoden sopimuksella Ruotsin Allsvenskanissa pelanneen Djurgårdens IF:n riveihin. Samalla joukkueeseen siirtyivät Kasper Hämäläinen ja Joel Perovuo.[5] Toivio debytoi Allsvenskanissa 14. maaliskuuta 2010 ottelussa Häcken–Djurgården, kun hän muodosti toppariparin Jani Lyyskin kanssa. Toivio vakiinnutti heti paikkansa Djurgårdenin avauskokoonpanossa, ja hän oli sivussa vain yhdestä ottelusta pelikiellon vuoksi. Ensimmäisen maalin Allsvenskanissa Toivio teki 12. syyskuuta 2010 ottelussa Djurgården–Örebro.[6] Djurgården oli kaudella 2010 sarjassa kymmenes.

Toivio ja Lyyski jatkoivat Djurgårdenin toppariparina kaudella 2011. Joukkue aloitti kauden surkeasti, kun se keräsi kuudesta ottelusta vain yhden pisteen.[7] Päävalmentaja Lennart Wassin vaihtuminen Magnus Pehrssoniin piristi joukkueen peliä, ja joukkue nousi pois sarjan hänniltä.[8] Toivio pelasi kaudella 2011 yhteensä 28 ottelua, joista kaikki avauskokoonpanossa. Hän teki kuusi maalia, ja Toivio oli yhdessä nigerialaishyökkääjä Kennedy Igboananiken kanssa joukkueen paras maalintekijä. Djurgården oli lopulta sarjassa yhdestoista.

Päävalmentaja Pehrsson valitsi Toivion Djurgårdenin kapteeniksi kaudeksi 2012.[9] Elokuussa 2012 hän teki seuran kanssa kauden 2014 loppuun asti kestävän jatkosopimuksen.[10] Toivio pelasi kaudella 2012 Kasper Hämäläisen kanssa kaikki Djurgårdenin 30 sarjaottelua ja ainoana pelaajana kaikissa 30 sarjaottelussa täydet 90 minuuttia. Toivio teki kauden aikana kaksi maalia. Djurgården lähti kauteen hyvän talvikauden ansiosta kovin tavoittein,[11] mutta joukkue jäi lukuisten tasapelien seurauksena sarjan keskivaiheille ja sijoitus oli lopulta yhdeksäs.

Molde[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joona Toivio siirtyi maaliskuussa 2013 neljän vuoden sopimuksella Norjan Tippeligaenin hallitsevan mestarin Molden riveihin.[12] Toivio debytoi Tippeligaenissa 15. maaliskuuta 2013 ottelussa Viking–Molde ja ensimmäisen maalinsa hän teki heti seuraavassa ottelussa Lillestrømiä vastaan.[13][14] Toivio pelasi kauden aikana 16 sarjaottelua, joissa hän teki neljä maalia. Molde pelasi Mestarien liigan ja Eurooppa-liigan karsinnoissa, mutta hävisi Eurooppa-liigan play-off kierroksen otteluparinsa Rubin Kazanille, eikä päässyt lohkovaiheeseen.[15] Toivio pelasi kaikki kuusi europeliä. Molden alkukausi sujui surkeasti, ja joukkue oli sarjassa viimeisenä, mutta lopullinen sijoitus Tippeligaenissa oli kuitenkin kuudes. Kauden kohokohdaksi jäi Norjan Cupin finaali, jossa Molde voitti Rosenborgin maalein 4–2. Molde pääsi cup-mestarina seuraavan kauden Eurooppa-liigan karsintoihin.

Molde lähti kauteen 2014 uuden valmentajan Tor Ole Skullerudin johdolla, kun Ole Gunnar Solskjær siirtyi Englannin liigan Cardiff Cityn manageriksi.[16] Toivio vakiinnutti kauden aikana paikkansa Molden avauskokoonpanossa, ja hän muodosti toppariparin Vegard Forrenin kanssa. Toivio pelasi yhteensä 22 liigaottelua, joissa teki yhden maalin. Molde pelasi Eurooppa-liigan karsinnoissa, mutta pelit päättyivät 3. karsintakierrokselle. Molde hallitsi Norjan liigaa koko kauden, ja joukkue voitti Norjan mestaruuden 11 pisteen erolla toiseksi tulleeseen Rosenborgiin.[17] Molde voitti toista kertaa peräkkäin Norjan Cupin, kun Odd kaatui finaalissa maalein 2–0. Toivio pelasi myös kaikki neljä europeliä ja seitsemän cupin ottelua. Molde pääsi Norjan liigan mestarina seuraavan kauden Mestarien liigan karsintoihin.

Toivio jatkoi Vegard Forrenin kanssa Molden toppariparina kaudella 2015. Toivio pelasi yhteensä 22 liigaottelua, joista 19 avauskokoonpanossa. Maaleja hän teki kaksi. Norjan mestaruuden voittanut joukkue pelasi Mestarien liigan ja Eurooppa-liigan karsinnoissa ja selviytyi Eurooppa-liigan lohkovaiheeseen. Toivio debytoi Eurooppa-liigassa 17. syyskuuta 2015 ottelussa Fenerbahçe–Molde. Molde voitti Eurooppa-liigan lohkonsa, kun se jätti taakseen Fenerbahçen, Ajaxin ja Celticin.[18] Helmikuussa 2016 pelatulla 1. pudotuspelikierroksella Molde hävisi kuitenkin otteluparinsa Sevillalle. Toivio pelasi kaikki Molden 14 europeliä. Norjan liigan ottelut sujuivat edelliskautta heikommin ja päävalmentaja Skullerud sai potkut elokuussa. Solskjær palasi joukkueen valmentajaksi lokakuussa, mutta Molden sijoitus Tippeligaenissa oli lopulta kuudes.

Toivio teki tammikuussa 2016 kahden vuoden jatkosopimuksen Molden kanssa eli sopimusta jatkettiin vuoden 2018 loppuun.[19] Toivio jatkoi Molden runkopelaajana ja hänet nimitettiin joukkueen kapteeniksi kaudeksi 2016. Peliaika jäi kuitenkin edelliskausia pienemmäksi loukkaantumisen vuoksi, joka piti Toivion sivussa kokoonpanosta kolmasosan kaudesta, heinäkuulta lokakuulle. Toivio pelasi yhteensä 17 liigaottelua, joista 14 avauskokoonpanossa. Hän teki kaudella 2016 neljä maalia. Molde taisteli alkukauden sarjan kärkisijoista, mutta jäi lopulta sarjassa viidenneksi, vain pisteen päähän europelipaikoista.

Norjan Tippeligaen vaihtoi nimeksi kaudelle 2017 Eliteserien. Toivio jatkoi Moldessa viidettä kautta ja kausi oli hänelle kaksijakoinen. Toivio pelasi elokuuhun mennessä 12 liigaottelua, joista 11 avauskokoonpanossa. Päävalmentaja Solskjærin vaihdettua 4–4–2-ryhmityksen 3–5–2-ryhmitykseen, Toivio menetti paikkansa avauskokoonpanossa, eikä pelannut loppukaudella enää minuuttiakaan. Molde taisteli jälleen sarjan kärkisijoista ja oli lopulta Eliteserienissä toinen. Rosenborg vei mestaruuden seitsemän pisteen erolla. Molde pääsi kuitenkin liigakakkosena seuraavan kauden Eurooppa-liigan karsintoihin. Norjan Cupissa Molde eteni välieriin, mutta hävisi välieräottelun Lillestrømille 0–3.

Termalica Nieciecza[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joona Toivio siirtyi helmikuussa 2018 kahden ja puolen vuoden sopimuksella Puolan Ekstraklasassa pelaavan Termalica Niecieczaan.[20]

Maajoukkue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joona Toivio debytoi poikien maajoukkueessa 14-vuotiaana vuotta vanhempien (1987) maajoukkueessa 2. huhtikuuta 2002 Drontenissa pelatussa maaottelussa Hollanti–Suomi. Toivio pelasi oman ikäluokkansa (1988) maajoukkueessa 21 maaottelua, vuotta vanhempien maajoukkueessa 23 maaottelua ja kaksi vuotta vanhempien (1986) maajoukkueessa viisi maaottelua. Poikien maaotteluissa Toivio teki yhteensä kolme maalia.[21]

Alle 21-vuotiaiden maajoukkueessa Toivio debytoi 20-vuotiaana 11. helmikuuta 2009 Espoossa pelatussa maaottelussa Suomi–Viro. Toivio valittiin Suomen vuoden 2009 alle 21-vuotiaiden EM-kisojen joukkueeseen,[22] mutta hän ei pelannut turnauksessa minuuttiakaan Jonas Portinin ja Tuomo Turusen muodostaessa Suomen topparikaksikon. Toivio kuului Suomen vakiomiehistöön vuoden 2011 alle 21-vuotiaiden EM-kisojen karsintaotteluissa, ja hän toimi karsinnoissa Suomen joukkueen kapteenina. Toivio pelasi yhteensä 10 nuorten maaottelua.[23]

A-maajoukkueessa Toivio debytoi 22-vuotiaana, kun Markku Kanerva valitsi hänet avauskokoonpanoon 9. helmikuuta 2011 Gentissä pelatussa maaottelussa Belgia–Suomi.[24] Ensimmäisen arvokisojen karsintaottelun Toivio pelasi 7. kesäkuuta 2011, kun Mixu Paatelainen valitsi hänet avauskokoonpanoon Tukholmassa pelatussa vuoden 2012 EM-kisojen karsintojen ottelussa Ruotsi–Suomi.[25] Toivio vakiinnutti paikkansa A-maajoukkueessa vuoden 2011 aikana. Ensimmäisen A-maaottelumaalin Toivio teki 7. lokakuuta 2011 Olympiastadionilla pelatussa vuoden 2012 EM-kisojen karsintojen ottelussa Suomi–Ruotsi, kun hän viimeisteli Suomen kavennusmaalin 1–2-tappioon päättyneessä ottelussa.[26] Toivio toimi Suomen kapteenina viidessä ottelussa 2012–13, kun kapteeni Niklas Moisander ei ollut kokoonpanossa. Toivio on kuulunut Suomen vakiomiehistöön EM-karsinnoissa 2010–11, MM-karsinnoissa 2012–13, EM-karsinnoissa 2014–15 ja MM-karsinnoissa 2016–17.

Saavutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seurat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Molde

Henkilökohtaiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tilastot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kausi kaudelta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tilanne 1. helmikuuta 2018.

Kausi Seura Sarja O M
2004 HJK Veikkausliiga 0 0
Klubi 04 Kakkonen3 19 2
2005 HJK Veikkausliiga 0 0
Klubi 04 Kakkonen3 15 3
2006 HJK Veikkausliiga 0 0
Klubi 04 Ykkönen2 22 1
2006–2007 AZ Eredivisie 0 0
2007–2008 AZ Eredivisie 0 0
2008–2009 AZ Eredivisie 0 0
Telstar Eerste divisie2 35 0
2009–2010 AZ Eredivisie 0 0
Telstar Eerste divisie2 16 0
2010 Djurgårdens IF Allsvenskan 29 1
2011 Djurgårdens IF Allsvenskan 28 6
2012 Djurgårdens IF Allsvenskan 30 2
2013 Molde Tippeligaen 16 4
2014 Molde Tippeligaen 22 1
2015 Molde Tippeligaen 22 2
2016 Molde Tippeligaen 17 4
2017 Molde Eliteserien 12 1
2017–2018 Termalica Nieciecza Ekstraklasa 0 0
Yhteensä 283 27

2 Toinen sarjataso.
3 Kolmas sarjataso.

A-maajoukkuemaalit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tilanne 11. tammikuuta 2018.

     MM- ja EM-karsintaotteluita

Päivä Stadion Ottelu Tulos Suomen maalit
1 07.10.2011 Olympiastadion, Helsinki Suomi–Ruotsi 1–2 73' 1–2 Toivio
2 26.03.2013 Stade Josy Barthel, Luxemburg Luxemburg–Suomi 0–3 43' 0–1 Ring, 49' 0–2 Forssell (rp.), 90' 0–3 Toivio
3 11.01.2018 Zayed Sports City Stadium, Abu Dhabi Jordania–Suomi 1–2 35' 0–1 Toivio, 60' 0–2 Pelvas

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Toivion seuratilastot Transfermarktin sivuilla
  2. Joona Toivio AZ Alkmaarin riveihin Iltalehti 9.1.2007.
  3. AZ vuokrasi Joona Toivion kakkosliigan Telstariin Ilta-Sanomat 5.8.2008.
  4. Joona Toiviolle pitkä sopimus Hollannin mestarin kanssa Ilta-Sanomat 23.5.2009.
  5. Suomalaispelaajia Djurgårdenin riveihin YLE Urheilu 30.12.2009.
  6. Toivio upotti kärkijoukkue Örebron YLE Urheilu 12.9.2010.
  7. Djurgården antoi potkut päävalmentajalleen YLE Urheilu 3.5.2011.
  8. Valmentajavaihdos nosti Djurgårdenin suosta YLE Urheilu 26.8.2011.
  9. Joona Toivio nimettiin Djurgårdenin kapteeniksi YLE Urheilu 27.3.2012.
  10. Toiviolle jatkosopimus Djurgårdeniin YLE Urheilu 13.8.2012.
  11. Huuhkaja-toppari alkavasta kaudesta: Mahdollisuudet mitaleille Ilta-Sanomat 11.3.2012.
  12. Toivion siirto Moldeen varmistui YLE Urheilu 13.3.2013.
  13. Suomalaisten debyytti sujui kehnoissa merkeissä YLE Urheilu 15.3.2013.
  14. Toivio avasi maalitilinsä Norjassa, myös Riski heilutti verkkoa YLE Urheilu 2.4.2013.
  15. Eremenko rankaisi Toivion joukkuetta Ilta-Sanomat 29.8.2013.
  16. Huuhkajien toppari löytänyt maalijyvän Ilta-Sanomat 5.2.2014.
  17. Huuhkajien toppari voitti Norjan mestaruuden Ilta-Sanomat 4.10.2014.
  18. Toivion Moldelle jatkopaikka, Sparvin seuralle murskatappio Ilta-Sanomat 5.11.2015.
  19. Joona jatkosopimukseen OrsaSport 22.1.2016.
  20. Huuhkajat-puolustaja löysi uuden seuran - ”Fudis on siellä tosi iso juttu” Iltalehti 1.2.2018.
  21. Jalkapallokirjat 2003–2009
  22. Kanerva nimesi 22 pelaajaa, Eremenko ei mukana YLE Urheilu 25.5.2009.
  23. Jalkapallokirjat 2010–2011
  24. Suomi nousi tasapeliin Belgiassa YLE Urheilu 9.2.2011.
  25. Suomi jäi Ruotsin jalkoihin Tukholmassa YLE Urheilu 7.6.2011.
  26. Suomi taisteli, Ruotsi nappasi vierasvoiton YLE Urheilu 7.10.2011.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]