Kalevankatu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kalevankatu.

Kalevankatu (ruots. Kalevagatan) on noin 1,1 kilometrin mittainen koillis-lounaissuuntainen katu Helsingissä Kampin kaupunginosassa.

Profiili[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kalevankadun nimikyltti.
Kalevankadun koillisin osuus.
Hotelli Tornin nimi jalkakäytävässä.
Kalevankatu 7.
Kalevankatu 11.
Kalevankatua Annankadun ja Fredrikinkadun välisellä osuudella.
Yksityiskohta Kalevankatu 25:stä.
Kalevankatu 33.
Albertinkadun ja Abrahaminkadun väli, katselusuunta koilliseen.
Kalevankatu 48 valmistui Kaartin lasaretin uudeksi päärakennukseksi vuonna 1884.
Kalevankadun lounaisin osa, katselusuunta koilliseen. Tässä kohdassa katu haaraantuu kahteen tasoon.
Kalevankatua lounaaseen kesällä 2008.

Kalevankatu alkaa kaupungin ydinkeskustasta Mannerheimintieltä Pyyn ja Kukon korttelien välistä ja kulkee Kampin halki Ruoholahdenrantaan. Kadun koillisosan pituuskaltevuus on huomattava ja se kulkee Mannerheimintietä kohti rinnekatuna. Mannerheimintien ja Yrjönkadun välinen osuus on rakennettu reunoilta porrastetuksi kävelykaduksi. Samalla katuosuudella on sen reunassa myös ajoramppi maanalaiseen pysäköintitilaan. Kävelykatuosuus on päällystetty sahatulla ja ristipäähakatulla graniittikiveyksellä[1].

Kävelykatuosuutta lukuun ottamatta Kalevankatu on pääosin kaksisuuntainen, yksiajoratainen ja päällystetty asfaltilla. Fredrikinkadun ja Albertinkadun välisellä kappaleella on myös nupukiveystä. Myös jalkakäytävät ovat asfalttipäällysteisiä. Katu on valaistu ylösripustetuin valaisimin. Kadun lounaisosa on rakennettu kallionjyrkänteen kohdalle, ja se haarautuu kahteen tasoon siten, että se puolelta leveydeltään kohoaa pengerrykselle. Nämä haarat ovat vastakkaisiin suuntiin yksisuuntaiset. Raitiolinja 6 kulkee kadun lounaisosassa Hietalahdenkadulta Ruoholahdenrantaan.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kalevankadun alkuperäinen nimi oli Wladimirinkatu. Nykyisen nimensä katu sai vuonna 1928, ja se liittyy viereisen, samansuuntaisen Lönnrotinkadun nimeen.[2]

Kalevankadun jyrkkä kohta innosti lapsia laskemaan mäkeä, ja toisinaan kelkka liukui aina Albertinkadulle asti. Liikenteen ajan mittaan lisääntyessä poliisin oli lopulta puututtava vaaralliseen leikkiin.[3]

Kalevankadun länsipään molemmin puolin sijaitsevissa kortteleissa toimi aikoinaan Valion meijeri ja pääkonttori. Valiolle kuuluneessa laboratoriorakennuksessa Kalevankadun varrella teki aikoinaan myös Artturi Ilmari Virtanen tutkimuksiaan.[3] Osa rakennuksista on yhä jäljellä, mutta monet niistä on purettu sen jälkeen, kun Valio 1980-luvulla lopullisesti muutti Pitäjänmäelle. Nykyisin paikalla on moderneja asuinrakennuksia.

1900-luvun vaihteessa kadulla asui runsaasti eri alojen tunnettuja taiteilijoita. Yksityiskodeissa taiteet kukoistivat; saattoipa sattua, että esimerkiksi Wladimirinkatu 19:ssä kuuli samanaikaisesti neljän kotiorkesterin musisointia. Talon rakennuttaja asessori ja tullihallituksen kamreeri Alfred Blomstedt asui perheineen vuosikymmeniä kyseisessä osoitteessa. Blomstedtien ohella talossa asuivat 1900-luvun vaihteen molemmin puolin muun muassa ministeri Alexis Gripenberg, matematiikan professori, senaattori E. R. Neovius, senaattorit Ernesti Forsman, Gustaf Fellman ja August Nybergh (myöhemmin af Nyborg). Af Nyborgin poika Karl Adolf oli eräs aikakauslehti Euterpen nuorista radikaaleista. Lisäksi talossa asustelivat muun muassa eversti Reinhold Ehrnrooth, hovineuvos ja kirjailija Kaarlo Slöör (kirjailijanimeltään Santala), aktivisti ja itsenäisyystaistelija Herman Stenberg veljineen, tupakkatehtailija Valdemar Klärich, kielenkääntäjä ja sanomalehtimies K. V. Puuska sekä laulaja Saima Neovi.[3]

Myös Wladimirinkatu 21:ssä harrastettiin säveltaiteita. Talossa asuivat säveltäjät Fredrik Pacius ja Erkki Melartin. Hieman vinottain vastapäätä asui säveltäjä Oskar Merikanto. Wladimirinkatu 17:ssä sijaitsevan talon omisti puolestaan kanttoriurkuri Lauri Hämäläinen. Wladimirinkatu 19:n talonmies oli muurari Kustaa Helenius, kirjailija Mika Waltarin isoisä.[3]

Puutalotontit Kottaraisen korttelissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Osoitteissa Kalevankatu 39, 41 ja 43 on säilynyt 2000-luvulle kolme matalaa puutaloa. Niiden suunnittelijat ja tarkat valmistumisvuodet eivät ole tiedossa. Vuonna 1833 Helsingin kaupunki myi 39:n tontin kirvesmies G. Hellmanille, 41:n puolestaan kirvesmies Enok Eklundille ja 43:n kirvesmiehen leskirouva Gustafva Åkerhomille. Talojen omistajat vaihtuivat tuon tuostakin, ja ilmeisesti taloja on joko palanut tai niitä on purettu, sillä Kalevankatu 39:ää varten hyväksyttiin uudet piirustukset 1883. Nykyinen puutalo kuin myös 41:n talo on 1880-luvulta. Gustafva Åkerholm myi pienen puutalonsa panimonrenki Fredrik Frimanille, ja tontille valmistui uudisrakennus vuonna 1844.[3]

Nykyisin rakennusryhmässä toimii Helsingin kaupunginmuseon alainen Koulumuseo.

Kottaraisen vanhimmassa kivitalossa Kalevankatu 45:ssä asui varakasta väkeä, jonka runsaslukuinen palvelusväki ei saanut kulkea kadun puolella olevasta paraatiovesta. Huoneistojen saleissa oli sinisen ja kullan värisiä enkeliaiheisia kattomaalauksia. Myös porttikäytävien holvit oli koristeltu kattomaalauksin. Kalevankatu 45:n talonmies sai surmansa ilmapommituksessa helmikuussa 1944: rouva oli ollut koiransa seurassa kävelyllä Hietalahden torilla. Samassa pommituksessa myös Kalevankadun ja Abrahaminkadun kulmatalo sai osuman. Pommi putosi pihalle tallin kohdalle ja sytytti talon palamaan.[3]

Arkkitehtuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kalevankadun rakennukset ovat pääosin vuosilta 18601974. Kadun lounaisimmassa osassa on myös 1980-luvun arkkitehtuuria. Kalevankadun ja Yrjönkadun risteyksessä sijaitsee noin 70 metriä korkea Hotelli Torni, joka valmistui vuonna 1930.

Rakennuksista on lueteltu pariton ja parillinen puoli erikseen koillisesta lähtien, kursiivilla on mainittu poikkikadut.

Pariton puoli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Parillinen puoli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Mannerheimintie
  • Kalevankatu 2, Kiseleff & Heikel, 1887
  • Kalevankatu 4, Arvo O. Aalto, Niilo Kokko, 1939
  • Yrjönkatu
  • Kalevankatu 6, A. Hytönen, R-V. Luukkonen, 1938
  • Kalevankatu 8-10, Ressun lukion rakennus, Sebastian Gripenberg, 1880
  • Kalevankatu 12, Toivo Korhonen, 1967
  • AnnankatuKampin keskus
  • Kalevankatu 14, Karl Lindahl, 1908
  • Kalevankatu 16, Georg Wasastjerna, K.V. Polón, 1903
  • Kalevankatu 18, Fl. Granholm, 1877
  • Kalevankatu 20, Eino Tuompo, 1967
  • Kalevankatu 22, Einar Flinckenberg, 1932
  • Fredrikinkatu
  • Kalevankatu 24, Emil Fabritius, Valter Jung, 1914
  • Kalevankatu 26, Esko Kahri, Jussi Mikkilä, Paavo Mykkänen, 1974
  • Kalevankatu 28, W.G. Palmqvist, 1928
  • Kalevankatu 30, Ole Gripenberg, 1928
  • Kalevankatu 32, Palmqvist & Sjöström, 1917
  • Kalevankatu 34, ei tiedossa, 1860
  • Albertinkatu
  • Kalevankatu 36, Helge Lundström, 1938
  • Kalevankatu 38, Ragnar Wessman, 1928
  • Kalevankatu 40, Georg Jägerroos, 1940
  • Kalevankatu 42, Helge Lundström, 1935
  • Kalevankatu 44, Iikka Martas, Jussi Lappi-Seppälä, 1948
  • Kalevankatu 46, Heikki ja Kaija Siren, 1951
  • Abrahaminkatu
  • Kalevankatu 48, Evert Lagerspetz, 1884
  • Hietalahdenkatu
  • Kalevankatu 48, Evert Lagerspetz, 1882
  • Kalevankatu 50, Väinö E. Leino, 1926
  • Kalevankatu 52, von Essen Kallio & Ikäläinen, 1913
  • Kalevankatu 54, David Frölander-Ulf, 1925
  • Kalevankatu 56a, ei tiedossa, ?
  • Kalevankatu 56b, ei tiedossa, ?
  • Ruoholahdenranta

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://www.hel2.fi/ksv/hela/Kaupunkisuunnittelulautakunta/Esityslistat/061350061.htm
  2. Helsingin kadunnimet, Helsingin kaupungin julkaisuja n:o 24, 1970
  3. a b c d e f Kaija Ollila, Kirsi Toppari: Puhvelista punatulkkuun, Helsingin vanhoja kortteleita, 8. painos, s. 142-143, 156-157, Sanoma Oy ja Kariston kirjapaino 1998, ISBN 951-9134-69-7