Toivo Korhonen (arkkitehti)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Toivo Korhonen vuonna 1957.
Lauritsalan kirkko.

Toivo Sakari Korhonen (15. heinäkuuta 1926 Kuopio10. toukokuuta 2014 Helsinki)[1][2] oli suomalainen arkkitehti.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Korhosen isä oli ammatiltaan seppä. Korhonen meni jatkosodan aikana 17-vuotiaana vapaaehtoisena armeijaan.[2] Sodan jälkeen hän kirjoitti ylioppilaaksi Kuopion lyseosta vuonna 1947 ja valmistui arkkitehdiksi Teknillisestä korkeakoulusta vuonna 1952. Korhonen työskenteli suunnittelijana 1948–1951 Kuopion kaupungin rakennustoimistossa, 1950–1951 Veikko Leisténin ja 1953–1954 Alvar Aallon arkkitehtitoimistossa sekä 1954–1955 Asuntohallituksessa. Vuodesta 1955 hänellä oli oma toimisto. Korhonen voitti useita koti- ja ulkomaisia arkkitehtuurikilpailuita. Hänen tuotantonsa edustaa jälkimodernia rationaalista suunnittelua. Hänen tuotantonsa on monipuolinen ja hän oli yksi elementtirakentamisen edelläkävijöitä Suomessa.[1]

Korhosen läpimurto oli Tampereen yliopiston päärakennuksen suunnittelukilpailun voittaminen.[2] Vuonna 1958 hän voitti myös yhdessä Jaakko Laapotin kanssa kilpailun Lauritsalan kirkosta. Vuonna 1969 valmistunut kirkko edustaa yksilölliseen ilmeeseen pyrkivää modernia arkkitehtuuria, mutta samalla myös betonibrutalismin ihanteita. Kirkon erikoisessa suippenevassa kattorakenteessa käytettiin ensimmäistä kertaa Suomessa liukuvalutekniikkaa.[1] Kansainvälistäkin kiinnostusta herätti Korhosen itselleen Helsingin Lauttasaareen suunnittelema atriumtalo.[2] Vuonna 1960 valmistunut rakennus tehtiin puuelementtitekniikalla ja siinä suojaisa sisäpiha oli sijoitettu talon keskelle. Suomessa Korhosen suunnittelemista rakennuksista kyseenalaista huomiota saivat osakseen muun muassa Helsingin niin sanottu ”uusi Heimola” (1972) ja Kuopion Saastamoisenkulma (1977), joiden tieltä purettiin historialliset arvorakennukset.[1]

Korhonen suunnitteli myös kokonaisia asuinalueita, kuten Espoon Matinkylän Mäntykallion kaupunginosan sekä Ristiinan Pelloksen asuin- ja teollisuusalueen asemakaavoineen 1960-luvun alussa.[1] Pelloksessa ja muuallakin hän teki yhteistyötä vuorineuvos Aarne J. Aarnion omistaman rakennusliike Palkki Oy:n kanssa.[3] 1970-luvulla hän suunnitteli Länsi-Saksan Wulfeniin Finnstadt-nimisen asuinalueen sekä vuonna 1976 Proyecto Experimental de Vivienda -nimisen koetaloalueen Perun pääkaupunkiin Limaan.[2][1]

Rakennuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tampereen yliopiston päärakennus.
Pukevan tavaratalo Helsingissä vastavalmistuneena vuonna 1973.

Korhosen tai hänen arkkitehtitoimistonsa suunnittelemia:

Yksittäisiä asuinkerrostaloja ja rivitaloja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Koivikkotie 20–22, Maunula, Helsinki (1956)[15]
  • Hämeentie 85–89, Helsinki (1957)[16]
  • Punahilkantie 8, Roihuvuori, Helsinki (1957)[17]
  • Alppikatu 8, Helsinki (1959)[18]
  • Fleminginkatu 23, Helsinki (1960)[19]
  • Annankatu 8, Helsinki (1960)[20]
  • Risto Rytin tie 28, Kulosaari, Helsinki (1960)
  • Ståhlbergintie 3, Kulosaari, Helsinki (1960)[21]
  • Porthaninkatu 6, Helsinki (1961)[22]
  • Lauttasaarentie 43, Helsinki (1961, Sakari Halosen kanssa)
  • Niemenmäenkuja 1, Helsinki (1961)[23]
  • Asunto Oy Satakallio, Porvoonkatu 1–9, Helsinki (1961–1963)
  • Kirstinkatu 13, Helsinki (1962)[24]
  • Punahilkantie 3, Roihuvuori, Helsinki (1962)[17]
  • Castréninkatu 20, Helsinki (1963)[25]
  • Inarintie 16, Helsinki (1963)[26]
  • Suursuontie 10, Maunula, Helsinki (1963)[27]
  • As. Oy Matinkallio, Koukkuniemi, Matinkylä, Espoo (1964)
  • Hallituskatu 10, Kuopio (1964)[28]
  • Tapanintori, Liiketie 22, Helsinki (1966)
  • Puistokaari 2, Helsinki (1968)
  • Albertinkatu 20, Helsinki (1970)[29]
  • Kalevankatu 49, Helsinki (1970)[30]
  • Kirstinkatu 7, Helsinki (1970)[31]
  • Metsäpurontie 9, 10, 11 ja 13, Maunula, Helsinki (1972–)[27]
  • Särkiniementie 9, Helsinki (1973)
  • Pakkamestarinkatu 2, Itä-Pasila, Helsinki (1974)[32]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l m n o Toivo Korhonen Suomen Arkkitehtuurimuseo. Viitattu 10.9.2012.
  2. a b c d e Korhonen, Mika: Toivo Korhonen 1926–2014: Arkkitehti suunnitteli rakennuksia Peruunkin. Helsingin Sanomat, 25.5.2014, s. C 36. Artikkelin verkkoversio Viitattu 25.5.2014.
  3. a b c d e f Teija Ahola: Ristiina – Kirkonkylän osayleiskaava ja Löydön kyläyleiskaava: kulttuuriympäristöselvitys, s. 26, 36 Ristiina 2011. Viitattu 21.3.2021.
  4. Yksityistalo Korhonen Lauttasaaren rakennusinventointi 2001–2002, Helsingin kaupunginmuseo. Viitattu 30.6.2019.
  5. a b c d Korhonen, Toivo hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
  6. Riitta Niskanen: Selvitys Lahden sodanjälkeisestä rakennusperinnöstä, s. 126 Lahden historiallinen museo, Lahti 2012.
  7. Vanessa Valkama: Kiveriön koulun purkaminen alkoi vihdoin - kolme vuotta odottelua Etelä-Suomen Sanomat 10.7.2015. Viitattu 14.4.2021.
  8. Koulupuisto SAFA:n arkkitehtuuriopas – Savo. Viitattu 30.6.2019.
  9. Punanotkonkatu 2 Korttelit.fi. Viitattu 10.9.2012.
  10. Kuopion modernin rakennusperinnön inventointi – keskustan ja lähiympäristön modernit koulukohteet, s. 16 Kuopion kaupunki 2016. Viitattu 30.6.2019.
  11. Annankatu 21 Korttelit.fi. Viitattu 10.9.2012.
  12. Puistolan liikekeskus; Puistolan tori 1; Helsinki Helsingin kaupunginmuseo, Finna. Viitattu 21.3.2021.
  13. Centrum-tavaratalo Viitattu 30.6.2019.
  14. Kirsti Toppari: Teletalossa jäljellä vanhaa leipomoa (vain tilaajille) Helsingin Sanomat 23.12.1990, s. 18, HS Aikakone. Viitattu 21.3.2021.
  15. Maunula – Arjen kestävää arkkitehtuuria. Arvottaminen ja kehittämisperusteet, s. 7, 38 Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto 2006.
  16. Hämeentie 85-89 sekä Hämeentien ja Sturenkadun risteys Hermannikuvia. Viitattu 30.6.2019.
  17. a b Roihuvuori – alueen arvot ja ominaispiirteet – rakentamistapaohjeet, s. 9, 31–32 Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston julkaisuja 2004:6. Viitattu 12.12.2019.
  18. Asunto Oy Alppikatu 8; Alppikatu 8; Helsinki Helsingin kaupunginmuseo, Finna. Viitattu 21.3.2021.
  19. Kaija Nenonen: Piikin geilissä tavattiin (vain tilaajille) Helsingin Sanomat 25.2.1985, s. 18, HS Aikakone. Viitattu 21.3.2021.
  20. Annankatu 8 Korttelit.fi. Viitattu 10.9.2012.
  21. Kulosaaren kerrostaloalue, rakennushistoriaselvitys, s. 56 Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston julkaisuja 2016. Viitattu 20.1.2021.
  22. Asunto Oy Helsingin Porthaninkatu; Porthaninkatu 6. Neljäs linja 10; Helsinki Helsingin kaupunginmuseo, Finna. Viitattu 21.3.2021.
  23. As Oy Niemenmäenkuja 1 Munkkiniemen rakennusinventointi 2003–2005, Helsingin kaupunginmuseo. Viitattu 30.6.2019.
  24. (kuva talosta) Albumit auki. Viitattu 30.6.2019.
  25. Asunto Oy Castreninkatu 20; Castreninkatu 20. Alppikatu 21.; Helsinki Helsingin kaupunginmuseo, Finna. Viitattu 21.3.2021.
  26. Kirsti Toppari: Pommitus tuhosi issikkatallit (vain tilaajille) Helsingin Sanomat 25.2.1985, s. 18, HS Aikakone. Viitattu 21.3.2021.
  27. a b Maunulan 60- ja 70-luvun rakennuskannan arkkitehtejä Maunula.net 1.3.2005. Viitattu 21.3.2021.
  28. Asuinkerrostalo SAFA:n arkkitehtuuriopas – Savo. Viitattu 30.6.2019.
  29. Albertinkatu 20 Korttelit.fi Viitattu 10.9.2012.
  30. Kalevankatu 49 Korttelit.fi. Viitattu 10.9.2012.
  31. Kaija Nenonen: Josikan jengin kivisota (vain tilaajille) Helsingin Sanomat 25.2.1985, s. 18, HS Aikakone. Viitattu 21.3.2021.
  32. Kiinteistö Oy Pakkamestarinkatu 2; Pakkamestarinkatu 4. Resiinakuja 2.; Helsinki Helsingin kaupunginmuseo, Finna. Viitattu 21.3.2021.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]