Toivo Korhonen (arkkitehti)

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Toivo Sakari Korhonen (15. heinäkuuta 1926 Kuopio10. toukokuuta 2014 Helsinki)[1][2] oli suomalainen arkkitehti.

Korhosen isä oli ammatiltaan seppä. Korhonen meni jatkosodan aikana 17-vuotiaana vapaaehtoisena armeijaan.[2] Sodan jälkeen hän kirjoitti ylioppilaaksi Kuopion lyseosta vuonna 1947 ja valmistui arkkitehdiksi Teknillisestä korkeakoulusta vuonna 1952. Korhonen työskenteli suunnittelijana 1948–1951 Kuopion kaupungin rakennustoimistossa, 1950–1951 Veikko Leisténin ja 1953–1954 Alvar Aallon arkkitehtitoimistossa sekä 1954–1955 Asuntohallituksessa. Vuodesta 1955 hänellä oli oma toimisto. Korhonen voitti useita koti- ja ulkomaisia arkkitehtuurikilpailuita. Hänen tuotantonsa edustaa jälkimodernia rationaalista suunnittelua. Hänen tuotantonsa on monipuolinen ja hän oli yksi elementtirakentamisen edelläkävijöitä Suomessa.[1]

Korhosen läpimurto oli Tampereen yliopiston päärakennuksen suunnittelukilpailun voittaminen.[2] Vuonna 1958 hän voitti myös yhdessä Jaakko Laapotin kanssa kilpailun Lauritsalan kirkosta. Vuonna 1969 valmistunut kirkko edustaa yksilölliseen ilmeeseen pyrkivää modernia arkkitehtuuria, mutta samalla myös betonibrutalismin ihanteita. Kirkon erikoisessa suippenevassa kattorakenteessa käytettiin ensimmäistä kertaa Suomessa liukuvalutekniikkaa.[1] Kansainvälistäkin kiinnostusta herätti Korhosen itselleen Helsingin Lauttasaareen suunnittelema atriumtalo.[2] Vuonna 1960 valmistunut rakennus tehtiin puuelementtitekniikalla ja siinä suojaisa sisäpiha oli sijoitettu talon keskelle. Suomessa Korhosen suunnittelemista rakennuksista kyseenalaista huomiota saivat osakseen muun muassa Helsingin niin sanottu ”uusi Heimola” (1972) ja Kuopion Saastamoisenkulma (1977), joiden tieltä purettiin historialliset arvorakennukset.[1]

Korhonen suunnitteli myös kokonaisia asuinalueita, kuten Espoon Matinkylän Mäntykallion kaupunginosan sekä Ristiinan Pelloksen asuin- ja teollisuusalueen 1960-luvun alussa.[1] 1970-luvulla hän suunnitteli Länsi-Saksan Wulfeniin Finnstadt-nimisen asuinalueen sekä vuonna 1976 Proyecto Experimental de Vivienda -nimisen koetaloalueen Perun pääkaupunkiin Limaan.[2][1]

Rakennuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l m n o p Toivo Korhonen Suomen Arkkitehtuurimuseo. Viitattu 10.9.2012.
  2. a b c d e Korhonen, Mika: Toivo Korhonen 1926–2014: Arkkitehti suunnitteli rakennuksia Peruunkin. Helsingin Sanomat, 25.5.2014, s. C 36. Artikkelin verkkoversio Viitattu 25.5.2014.
  3. Annankatu 8 Korttelit.fi. Viitattu 10.9.2012.
  4. Punanotkonkatu 2 Korttelit.fi. Viitattu 10.9.2012.
  5. Annankatu 21 Korttelit.fi. Viitattu 10.9.2012.
  6. Albertinkatu 20 Korttelit.fi Viitattu 10.9.2012.
  7. Kalevankatu 49 Korttelit.fi. Viitattu 10.9.2012.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]