Hannu Kapanen
| Hannu Kapanen | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 13. maaliskuuta 1951 Kontiolahti |
| Kansalaisuus |
 Suomi |
| Jääkiekkoilija | |
| Lempinimi | Hannes |
| Pelipaikka | hyökkääjä |
| Maila | left |
| Pituus | 177 cm |
| Paino | 76 kg |
| Pelaajaura | |
| Pääsarjaura | 1970–1981 |
| Aik. seurat |
HJK (SM-sarja) Karhu-Kissat (SM-sarja) Jokerit (Liiga) HIFK (Liiga) JoKP (I divisioona) |
| Valmennusura | |
| Vuodet | 1992-2003, 2006-2007 |
| Seurat |
KalPa HIFK HPK Jokerit Jokipojat Espoo Blues |
Hannu Mauri Antero Kapanen[1] (s. 13. maaliskuuta 1951 Kontiolahti) on suomalainen uransa lopettanut jääkiekkohyökkääjä- ja valmentaja. Nykyään hän on KalPa Hockey Oy:n hallituksen jäsen.
Nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kapanen aloitti jääkiekkouransa Joensuun PeTo:ssa ja pelasi juniorivuotensa 3–4 vuotta häntä vanhempien joukkueissa. Pari vuotta myöhemmin hän siirtyi kaupungin toiseen joukkueeseen, Joensuun Kiekko-Poikiin. Kapanen pelasi nuorten maajoukkueessa 9 ottelua ennen kuin siirtyi JoKP:sta eteenpäin.lähde?
Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pelaajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääsarjauransa Hannu Kapanen aloitti Helsingissä. Kaudella 1970–1971 hän pelasi HJK:ssa 20 SM-sarjaottelua, joissa hän teki viisi maalia ja syötti neljä. Kaudella 1971–1972 hän pelasi Karhu-Kissoissa 23 SM-sarjaottelua, joissa hän teki 12 maalia ja antoi 11 maalisyöttöä. Kaudella 1972–1973 hän kokosi HJK:ssa 33 SM-sarjaottelussaan tehopisteet 17 + 11 = 28. Kaudella 1973–1974 Kapasen seura oli Karhu-Kissat, ja 35 SM-sarjaottelussa hän teki kymmenen maalia ja sai 14 syöttöpistettä.[2] Jäähyminuutteja hänelle määrättiin kauden aikana 86, millä hän oli kauden jäähytilaston ykkönen. Jäähyistä vain kahdeksan oli kaksiminuuttisia, mutta sen lisäksi hän sai seitsemän kymmenen minuutin käytösrangaistusta.[3]
Vuonna 1974 Kapanen siirtyi Jokereihin, jossa hän pelasi kolme kautta.[2] Lähimpänä SM-mitalia Jokerit oli tuolloin kaudella 1974–1975, jolloin se sijoittui neljänneksi yhden pisteen verran Tampereen Ilvekselle hävinneenä.[4] Kapasen tehopisteet olivat 15 + 18 = 33, ja jäähyminuutteja kertyi 50.[2] SM-liigakaudella 1975–1976 Kapanen keräsi uransa parhaat tehopisteet 29 + 24 = 53, millä hän oli koko liigan pistepörssissä viides.[2][5] Kaudella 1976–1977 hän teki liigan runkosarjassa 16 maalia ja antoi 17 maalisyöttöjä, ja jäähyjäkin kertyi taas runsaasti, 70 minuuttia.[2]
Kapanen jatkoi uraansa Helsingin IFK:ssa vuonna 1977. Kaudella 1977–1978 hänen tehopisteensä olivat 15 + 31 = 46.[2] Jäähyllä hän istui 64 minuuttia, millä hän oli jäähytilaston ykkönen.[2][6] Kaudella 1978–1979 hän teki runkosarjassa kymmenen maalia ja sai 20 syöttöpistettä.[2] HIFK sijoittui runkosarjassa neljänneksi, mikä jäi joukkueen lopulliseksi sijoitukseksi, kun se hävisi pronssiotteluissa Turun Palloseuralle otteluvoitoin 1–2.[7] Pudotuspeleissä Kapanen teki yhden maalin ja syötti kolme.[2] Kapasen pääsarjaura päättyi HIFK:n Suomen-mestaruusjuhliin vuonna 1980.[8] Hän oli tuon kauden runkosarjassa joukkueensa toiseksi paras ja koko liigan kymmenenneksi paras pistemies 17 maalilla ja 34 maalisyötöllä 34 ottelussa.[9] Plus-miinus-tilastossa hän oli koko liigan ykkönen yhdessä TPS:n Reijo Leppäsen kanssa +43 pisteellä.[10] Jäähyjä Kapaselle kertyi vain yhdeksän minuuttia.[9] Pudotuspeleissä Kapanen teki kolme maalia, joista yhden ensimmäisessä ja kaksi kolmannessa välierässä Oulun Kärppiä vastaan, ja antoi kaksi maalisyöttöä.[11][12]
Kapanen pelasi uransa lopulla vielä viisi kautta JoKP:ssa ykkösdivisioonaa.[12] Yhteensä Kapanen pelasi SM-sarjassa ja -liigassa 320 runkosarja- ja 11 pudotuspeliottelua. Pisteitä hänelle kertyi runkosarjassa 146 + 184 = 330 ja pudotuspeleissä 4 + 5 = 9.[8]
Maajoukkueessa Kapanen pelasi 47 ottelua, joissa hän teki kymmenen maalia ja sai 15 syöttöpistettä.[13] Hän edusti Suomea kerran olympialaisissa ja kerran maailmanmestaruuskilpailuissa, molemmissa vuonna 1976.[13][14] Väärin perustein hylätty Kapasen tekemä maali olisi hyväksyttynä tuonut Suomen ensimmäisen olympiamitalin, eli pronssia, vuonna 1976.[15]
Valmentajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pelaajauransa jälkeen Kapanen on toiminut useita vuosia valmentajana. Hän on ollut SM-liigassa KalPan (1993–1994), HIFK:n (1994–1996), HPK:n (1996–1997), Jokerien (2.3.1998–20.2.1999) ja Bluesin (4.10.2001– kauden 2003 loppuun) vastuuvalmentajana. Vuonna 1997 hänet palkittiin Kalevi Numminen -palkinnolla SM-liigan parhaana valmentajan johdatettuaan HPK:n pronssille. Kapanen on ainoa valmentaja, joka on valmentanut kaikkia kolmea pääkaupunkiseudun pääsarjaseuraa: Bluesia, HIFK:ta ja Jokereita.lähde?
Kapasen suurin saavutus valmentajana on Suomen alle 20-vuotiaiden maajoukkueen maailmanmestaruus vuodelta 1998.
Poliittinen toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1999 Kapanen pyrki eduskuntaan nuorsuomalaisten ehdokkaana.[16]
Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hannu Kapasen pojat Kimmo ja Sami Kapanen sekä näiden pojat Oliver Kapanen sekä Kasperi Kapanen ja Konsta Kapanen ovat myös jääkiekkoilijoita.[17] Myös Hannu Kapasen veli Jari pelasi pääsarjatasolla ja nuorisomaajoukkueiden arvokisoissa jääkiekkoa.[18]
Vuoden 2023 alle 20-vuotiaiden maailmanmestaruuskisoissa Kanadassa tehtiin jääkiekkohistoriaa, kun Konsta Kapasesta tuli Hannu Kapanen ja hänen jälkeläisensä mukaan lukien kuudes leijonapaidassa pelaava Kapasen suvun mies ja viides arvokisoissa pelannut Kapasen suvun mies.[17]
Suvun vanhin, Hannu Kapanen, on pelannut poikien Euroopan-mestaruuskisat ja A-maajoukkueessa maailmanmestaruuskisat, olympiakisat että Kanada-cupin.[17]
Hannun poika ja Konstan isä, Sami Kapanen pelasi kaikki mahdolliset nuorten arvokisat ja saavutti A-maajoukkueessa muun muassa maailmanmestaruuden ja kaksi olympiapronssia. Samin poika, Pittsburgh Penguinsin NHL-pelaaja Kasperi Kapanen ratkaisi vuonna 2016 Suomelle alle 20-vuotiaiden maailmanmestaruuden ja pelasi miesten maailmanmestaruuskisat vuonna 2018. Samin veli, Kimmo Kapanen pelasi maajoukkueessa maalivahtina kolme ottelua. Hänen poikansa Oliver, eli Konstan serkku pelasi myös vuoden 2023 alle 20-vuotiaiden maailmanmestaruuskisoissa Kanadassa.[17]
Lähin vertailukohta on Kanadasta kotoisin oleva Sutterin kiekkoperhe, josta kuusi poikaa pelasi NHL:ssä, ja osa seuraavastakin sukupolvesta. Kaikkiaan Suttereista on maajoukkueessa kuitenkin pelannut ensimmäisestä sukupolvesta vain kolme poikaa eli Brian, Brent ja Ron ja jälkikasvusta yksi eli Brandon Sutter.[17]
Saavutukset ja palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- 1 Suomen-mestaruus pelaajana (HIFK 1980)
- SM-liigan vuoden valmentaja (1997)
- Jääkiekon alle 20-vuotiaiden maailmanmestaruus valmentajana (1998)
- Jokipojat on jäädyttänyt Kapasen pelinumeron 9[19]
- Suomen Jääkiekkoleijona #159
Pelaajatilastot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Kausi | Sarja | Seura | O | M | S | P | R |
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 1968-1969 | Suomensarja | JoKP | 9 | 7 | 1 | 8 | 10 |
| 1969-1970 | Suomensarja | Karhu-kissat | 11 | 11 | 6 | 17 | 10 |
| 1970-1971 | SM-sarja | HJK | 20 | 5 | 4 | 9 | 8 |
| 1971-1972 | SM-sarja | Karhu-kissat | 23 | 12 | 11 | 23 | 18 |
| 1972‑1973 | SM-sarja | HJK | 33 | 17 | 11 | 28 | 32 |
| 1973‑1974 | SM-sarja | Karhu-kissat | 35 | 10 | 14 | 24 | 86 |
| 1974‑1975 | SM-sarja | Jokerit | 36 | 15 | 18 | 33 | 50 |
| 1975-1976 | SM-liiga | Jokerit | 36 | 29 | 24 | 53 | 30 |
| 1976-1977 | SM-liiga | Jokerit | 34 | 16 | 17 | 33 | 70 |
| 1977-1978 | SM-liiga | HIFK | 35 | 15 | 31 | 46 | 64 |
| 1978-1979 | SM-liiga | HIFK | 34 | 10 | 20 | 30 | 51 |
| 1979-1980 | SM-liiga | HIFK | 34 | 17 | 34 | 51 | 9 |
| 1980-1981 | I-divisioona | JoKP | 31 | 13 | 20 | 33 | 53 |
| 1981-1982 | I-divisioona | JoKP | 36 | 30 | 27 | 57 | 22 |
| 1982‑1983 | I-divisioona | JoKP | 33 | 22 | 34 | 56 | 36 |
| 1983‑1984 | I-divisioona | JoKP | 31 | 12 | 26 | 38 | 30 |
| 1984‑1985 | I-divisioona | JoKP | 27 | 3 | 12 | 15 | 10 |
| Yhteensä | SM-sarja/liiga | 320 | 146 | 184 | 330 | 418 | |
| Suomensarja | 20 | 18 | 7 | 25 | 20 | ||
| I-divisioona | 158 | 80 | 119 | 199 | 151 |
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Mennander, Ari; Mennander, Pasi: Leijonien tarina. Gummerus, 2003. ISBN 951-20-6455-3.
- Kapasen tiedot Jääkiekkomuseon sivulla
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Hannu Kapanen Bio, Stats, and Results Sports-Reference.com. Sports Reference LLC. Arkistoitu 16.12.2012. Viitattu 16.11.2017. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i Siukonen, Markku, ym.: Suuri jääkiekkoteos 1, s. 240. Oy Scandia Kirjat Ab, 1979. ISBN 951-9466-14-2.
- ↑ Honkavaara, Aarne (toim.): Jääkiekkokirja 1974–1975, s. 39. , 1974. ISBN 951-99041-1-5.
- ↑ Kallioniemi, Riku (vt.päätoim.): Jääkiekkokirja 2016–2017, s. 142–143. Jääkiekon SM-liiga Oy, 2016. ISSN 0784-3321.
- ↑ Kallioniemi, Riku (vt.päätoim.): Jääkiekkokirja 2016–2017, s. 142. Jääkiekon SM-liiga Oy, 2016. ISSN 0784-3321.
- ↑ Kallioniemi, Riku (vt.päätoim.): Jääkiekkokirja 2016–2017, s. 165. Jääkiekon SM-liiga Oy, 2016. ISSN 0784-3321.
- ↑ Kallioniemi, Riku (vt.päätoim.): Jääkiekkokirja 2016–2017, s. 143. Jääkiekon SM-liiga Oy, 2016. ISSN 0784-3321.
- ↑ a b Kallioniemi, Riku (vt.päätoim.): Jääkiekkokirja 2016–2017, s. 480. Jääkiekon SM-liiga Oy, 2016. ISSN 0784-3321.
- ↑ a b Honkavaara, Aarne (toim.): Jääkiekkokirja 1980–1981, s. 14. Jääkiekon SM-liiga ry., 1980. ISBN 951-99276-5-4.
- ↑ Honkavaara, Aarne (toim.): Jääkiekkokirja 1980–1981, s. 18. Jääkiekon SM-liiga ry., 1980. ISBN 951-99276-5-4.
- ↑ Helsingin Sanomat 24.3.1980 (s. 23) ja 28.3.1980 (s. 41)
- ↑ a b Hannu Kapanen Elite Prospects. Everysport Media Group AB. (englanniksi)
- ↑ a b Kallioniemi, Riku (vt.päätoim.): Jääkiekkokirja 2016–2017, s. 335. Jääkiekon SM-liiga Oy, 2016. ISSN 0784-3321.
- ↑ Kallioniemi, Riku (vt.päätoim.): Jääkiekkokirja 2016–2017, s. 305, 307. Jääkiekon SM-liiga Oy, 2016. ISSN 0784-3321.
- ↑ Huttunen, Sasha: Innsbruckin oikeusmurha harmitti kauan - "Se oli selvä maali" Iltalehti.fi. 1.2.2013. Viitattu 12.1.2016.
- ↑ Julkkikset politiikassa. City-lehti, 1999, nro 5. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 2.7.2010.
- ↑ a b c d e Jääkiekko | Hall of Fame vahvistaa: Kapasten kiekkosuku on ainutlaatuinen maailmassa Helsingin Sanomat. 24.12.2022. Viitattu 26.12.2022.
- ↑ Jari Kapanen at eliteprospects.com www.eliteprospects.com. Viitattu 30.12.2022. (englanniksi)
- ↑ Sinkkonen, Matti: ”Hannes” otettu juhlan keskellä Karjalainen. Viitattu 13.3.2008. [vanhentunut linkki]
| Edeltäjä: Sakari Pietilä |
Kalevi Numminen -palkinnon voittaja 1997 |
Seuraaja: Erkka Westerlund |
| Edeltäjä: Harri Rindell |
HIFK:n päävalmentaja 1994–1996 |
Seuraaja: Mike Eaves |
| Edeltäjä: Curt Lundmark |
Jokereiden päävalmentaja 1998–1999 |
Seuraaja: Timo Lahtinen |