Jokipojat

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Jokipojat
Mestis-kausi 2017–2018
Jokipojat logo.svg
Perustettu 1953
Entiset nimet Joensuun Kiekko-Karhut
1953–1960, 1994–1998
Joensuun Kiekko-Pojat (JoKP)
1960–1994
Kaupunki Suomen lippu Joensuu, Suomi
Kotiareena Mehtimäen jäähalli
– kapasiteetti 4 800
Sarjataso Mestis
Värit               
Jokipojat Uniform.png
Toimitusjohtaja Suomen lippu Kai Nuutinen
Puheenjohtaja Suomen lippu Jarkko Immonen
Päävalmentaja Suomen lippu Jouni Varis
Kapteeni Suomen lippu Samu Pitkänen
Omistaja Suomen lippu Jussi Jormakka, Suomen lippu Henry Rösch
Mestis
Mestaruudet 1 (2010)
Hopeaa 2 (2009, 2012)
Pronssia 1 (2016)
Suomi-sarja
Mestaruudet 2 (2004, 2015)
Pronssia 1 (2003)

Jokipojat (Mehtimäki Oy) on alkujaan vuonna 1953 perustettu joensuulainen jääkiekkoseura, jonka edustusjoukkue pelaa Mestiksessä. Jokipoikien kotipelit pelataan Joensuun Mehtimäellä PKS Areenalla (Mehtimäen jäähalli). Jokipojilla on myös juniorijoukkueet kaikissa ikäluokissa. Junioreiden sekä naisten jääkiekkotoiminta on eriytetty Juniori Jokipojat ry:n alle.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joensuun Kiekko-Poikien logo vuoteen 1994 saakka.
Jokipoikien logo vuosina 1998-2007.

1950-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjois-Karjalan historian ensimmäinen "virallinen" Jääkiekko-ottelu pelattiin pelattiin 14.3.1952 Lieksassa Lieksan yhteiskoulun Kärppien ja Joensuun Katajan välillä. Ennen ottelua nostettiin lippu salkoon ja soitettiin Maamme-laulu. Kataja voitti maalein 11-4 Katajan huoltajan Juhani Soilan toimiessa ottelun tuomarina.[1]

1950-luvulla jääpallo oli niin Joensuussa kuin koko Suomessakin talvinen ykköspalloilulaji. Jääkiekko alkoi kuitenkin vähitellen vallata sijaa. Tärkeässä roolissa jääkiekon rantautumisessa Joensuuhun olivat etenkin muualta Suomesta kaupunkiin muuttaneet kolme miestä: liikunnanopettaja Juhani Soila , SVUL:n Pohjois-Karjalan piirin toiminnanjohtaja Sulo Vakkuri sekä Ilveksessä Suomen mestaruuksia voittanut Henry Kvist. Miehet levittivät lajitietämystä Joensuussa sekä olivat mm. perustamassa ensimmäistä jääkiekon erikoisseuraa, Kiekko-Karhuja marraskuussa 1953. Joukkueen ensimmäinen valmentaja oli Henry Kvist. Pian myös muita urheiluseuroja etunenässä TUL:ään kuulunut Joensuun Pallo-Toverit (JoPT) ja Joensuun Maila-Pojat ottivat jääkiekon ohjelmistoonsa.  Kataja kuitenkaan ei halunnut ottaa jääkiekkoa lajivalikoimaansa, koska seuralla oli muita lajeja jo tarpeeksi. Joensuun kiekkoherruudesta käytiin kovia taistoja maakuntasarjassa tai muissa kaupungin sisäisissä otteluissa Maila-Poikien, Kiekko-Karhujen sekä Pallo-Tovereiden välillä. Jääpallotaustansa ansiosta JoPT ja Maila-Pojat olivat paremmin luistelevia joukkueita, minkä vuoksi Kiekko-Karhut yleensä jäi alakynteen kaupungin kahdelle muulle joukkueelle.[1]

Kaudella 1958-59 JoPT:sta tuli ensimmäinen joensuulainen joukkue, joka nousi maakuntasarjasta valtakunnan toiseksi korkeimmalle sarjatasolle, SVUL:n Jääkiekkoliiton Suomen sarjaan. TUL:n ja Jääkiekkoliiton sopimus kuitenkin purkautui ja kaudella 1959-60 molemmilla keskusjärjestöille tuli omat sarjansa. Pallo-Tovereiden seurajohto halusi pysyä TUL:ssä ja niinpä pelaajat perustivat Suomen sarjaa varten toisen joukkueen, Peli-Toverit. Pallo-Toverit jäi pelaamaan TUL:n sarjaan PeTon kakkosjoukkueena.[1]

1960-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1960 Kiekko-Karhut ja Joensuun Maila-Pojat yhdistyivät Joensuun Kiekko-Pojiksi. Uusi seura aloitti pelinsä Suomen sarjassa. KiKa jäi kakkosjoukkueeksi Maakuntasarjaan.

Vuonna 1962 JoKP voitti lohkonsa Suomen sarjassa ja pääsi yrittämään nousua SM-sarjaan. Paikka mestaruussarjassa jäi kuitenkin vielä haaveeksi.

1970-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1970 tapahtui toinen fuusio: paikalliskilpailija, TUL:n Joensuun Peli-Toverit yhdistyi SVUL:ään kuuluneen Kiekko-Poikien kanssa ja vihdoinkin kaikki kaupungin parhaat kiekkoilijat olivat samassa seurassa. PeTo jäi JoKP:n kakkosjoukkueeksi, mutta KiKakin jatkoi yhä toimintaansa.

Kausi 1970 - 1971 heti PeTo:n ja JoKP:n yhdistymisen jälkeen osoittautui menestykseksi. Suomen sarjan itälohkossa pelattiin 8 joukkueen kesken kaksinkertainen sarja, jonka voittajaksi JoKP selvisi 21 pisteellä. Joukkueen paras pistemies oli Yrjö Hakulinen tehoin 14+8 = 22. Yleisökeskiarvo 7 kotipelissä oli 1255 katsojaa. Lohkovoitto tiesi JoKP:lle pääsyä Mestaruussarjan karsintasarjaan. Sarjajärjestelmän mukaisesti Suomen sarjan kolmesta alueellisesta lohkosta kustakin kaksi parasta pääsi 6 joukkueen karsintasarjaan,  josta kaksi oli nouseva sarjaporrasta ylemmäs kahden SM-sarjan hännänhuipun pudotessa Suomen sarjaan. Karsintasarjassa JoKP onnistui voittamaan 4 ottelua, mikä riitti lunastamaan paikan Mestaruussarjaan seuraavaksi kaudeksi.[2]

Kaudella 1971-1972 SM-sarjassa oli viimeistä kertaa 12 joukkuetta, jonka jälkeen sarjaa pienennettiin 10 joukkueeseen. Yleisesti sarjanousija JoKP:tä pidettiin selvänä putoajasuosikkina, etenkin kun JoKP lähti kauteen ilman merkittävämpiä vahvistuksia ja melkein samalla rungolla, jolla seura oli noussutkin Mestaruussarjaan. JoKP:n lisäksi vain Turun joukkueet TuTo ja TPS pelasivat SM-sarjassa ulkokaukalossa. Torstaina 14.10.1971 Mehtimäellä tehtiin joensuulaista jääkiekkohistoriaa, kun JoKP pelasi ensimmäisen pääsarjaottelunsa kotikentällään. Ottelu hallitsevaa mestaria Ässiä vastaan päättyi 3149 katsojan riemuksi tasalukemiin 3-3, kun voimahyökkääjä Pentti Matikainen teki JoKP:n tasoituksen kolmannen erän lopulla ajassa 16.22[3]. "Pena" oli tehnyt muutamaa päivää aikaisemmin Turussa myös joensuulaiskiekkoilun ensimmäisen pääsarjamaalin. Jatkossa kyyti oli kylmempää ja JoKP keräsi 22 alkusarjan ottelussaan vain 5 pistettä, mikä tarkoitti pelien jatkumista putoamissarjassa. Kokonaisuudessaan JoKP sai kasaan SM-sarjan peleissään 3 voittoa, 3 tasapeliä ja 26 tappiota musertavalla maalierolla 79-229. Edessä oli paluu takaisin Suomen sarjaan. Mestaruussarjakauden kotiottelujen yleisökeskiarvo oli 2459 henkeä.[4][1]

Kaudet 1972-73 ja 1973-74 JoKP pelasi taas tutussa ja turvallisessa Suomen sarjan itälohkossa Seppo Saroksen valmennuksessa. Menestys oli vaatimatonta, JoKP oli molemmilla kausilla itälohkon viides. Kaudella 1972-73 itälohkon pistepörssin voitti JoKP:n Yrjö Hakulinen, joka takoi 14 ottelussa tehot 17 + 14 = 31.  Kaudella 1973-74 Joensuussa nähtiin paikallispelejä, kun myös PeTo palasi Suomen sarjaa. JoKP oli PeToa vastaan ylivoimainen voitettuaan pelit 10-0 ja 17-2. Yleisömäärät olivat luonnollisestikin Mestaruussarjakauden jälkeen saaneet takapakkia (1972-72, 842 ; 1973-74, 356), mutta muutoin joensuulaisessa jääkiekossa otettiin edistysaskelia: Vuoden 1973 aikana jääkiekkotoiminta kaupungissa yhdistettiin lopullisesti, kun Peli-Toverien, Kiekko-Karhujen ja Joensuun Kiekko-Poikien toiminnat koottiin saman yhdistyksen alaisuuteen.[5][6][1]

Kaudeksi 1974-1975 Mestaruus- ja Suomen sarjan väliin perustettiin uusi sarja, 8 joukkueen 1.divisioona, jonne oli valikoitunut parhaimmisto Suomen sarjan lohkoista. Suomen sarjaa ei enää nimenä ollut olemassa, vaan 1.divisioonan alapuolella sarjan nimenä oli 2.divisioona, jonka itälohkossa JoKP pelasi kauden 1974-75. Valmentajana jatkoi edelleen Seppo Saros. JoKP sijoittui lohkossaan toiseksi Jukureiden jälkeen, mikä oli pienoinen pettymys, koska tavoitteena oli ollut pääsy karsintasarjaan ja sitä kautta nousu 10 joukkueeseen laajennettavaan 1.divisioonaan. Itälohkon pistepörssin voitti JoKP:n Pentti Matikainen tehoin 15+18 = 33.[7][1]

Kauden 1975-76 JoKP pelasi kuitenkin 1.divisoonaa, sillä oli sarjaan vapautui yllättäen yksi paikka TuTon luovuttua sarjapaikastaan. JoKP sai paikan pelattuaan karsintasarjan Hämeenlinnan Tiikereiden ja Heinolan Peliittojen kanssa. 1.divisoonassa JoKP jäi kuitenkin hännille, sillä yllättäen avautuneen sarjapaikan takia JoKP pelaajamateriaali oli 1.divisioonan vaatimuksiin nähden liian heikko. Tason nostoon ei auttanut edes se, että JoKP käytti kauden aikana 40 eri pelaajaa, kun muut joukkueet pärjäsivät alle kolmellakymmenellä[8]. Myöskään putoamissarjassa JoKP:n puhti ei riittänyt, vaan edessä oli paluu kakkosdivisoonaan seuraavaksi kaudeksi. Runkosarjan 18 kotipelissä JoKP:n yleisökeskiarvo oli 710 katsojaa[9]. Surullisen muiston kaudesta jätti JoKP:n linja-auto joutuminen liikenneonnettomuuteen, mikä vaati yhden kuolonuhrin. Tammikuun 7. ja 8. päivän välisenä yönä 1976 JoKP:n joukkue oli palaamassa pelimatkaltaan Kouvolasta, kun liukkaassa kelissä linja-auto suistui tieltä kuutostiellä Parikkalan Surumäessä. Onnettomuuden seurauksena 9 pelaajaa loukkaantui sekä joukkueen huoltaja, 18-vuotias Esa Laine menehtyi ambulanssissa matkalla Parikkalan terveyskeskukseen.[1]

1980-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1980 JoKP nousi takaisin 1. divisioonaan.

Kausi 1980-1981  oli nousijajoukkue JoKP:lle vaikea, vaikka joukkueeseen oli hankittu edelliselle kaudelle HIFK:ssa mestaruuden voittanut ja kovat tehot iskenyt Hannu Kapanen. JoKP jäi runkosarjassa (kotipeleissä ka. 1618 katsojaa) viimeiseksi ja joutui 1.divisioonan karsintasarjaan.  JoKP kuitenkin uusi sarjapaikkansa selvästi johtotähtenään kuudessa karsintasarjan ottelussa 9 maalia iskenyt Kapanen. Huomionarvoista on, että Saipan penkin taakse jo siirtynyt Pentti Matikainen tuli auttamaan entistä seuraansa karsintaotteluihin[10], "Pena" iski karsinnoissa tehot 4+4 = 8.[11]

Kausi 1981 - 1982 oli selkeästi edellistä parempi JoKP:n sijoituttua runkosarjassa viidenneksi. Eikä ihme, sillä noin puolet joukkueesta oli vaihtunut ja uusia vahvistuksia oli hankittu etenkin Savonlinnasta. Sapkosta kaapattu valmentaja Kai Rosvall toi mukanaan myös tehohyökkääjät Erkki Huttusen ja Jari Hämäläisen, joiden rinnalla Hannu Kapanen paukutteli koko sarjan maalikuninkaaksi 30 osumallaan. JoKP yleisökeskiarvo runkosarjan  kotiotteluissa oli 1938 katsojaa. Pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella vastaan tuli Jyp, joka pudotti JoKP:n laulukuoroon otteluvoitoin 2-1.[12][13]

Kausi 1982-1983 oli JoKP:n ensimmäinen kausi, joka pelattiin jäähallissa. Joensuu oli saanut jäähallin viimeisten ykkösdivisioonapaikkakuntien joukossa. Runkosarjassa JoKP sijoittui toiseksi yhden pisteen HPK:ta perässä. Uusi halli, mielenkiintoiset pelaajat ja menestys kaukalossa saivat aikaan buumin, jonka ansiosta JoKP:lla oli 1. divisioonan runkosarjassa paras yleisökeskiarvo, 2959 silmäparia (Kalpa 2542; Jyp 2294). JoKP:n tehotrion hyökkäyspäässä muodostivat Jon Fontas, Pekka Räsänen ja Hannu Kapanen, jotka iskivät yhteensä 84 maalia.  Tehokkaiden hyökkääjien ohella myös joukkueen puolustuspelaaminen oli erinomaista JoKP:n päästettyä sarjassa toiseksi vähiten maaleja. Maalin vartioinnista huolehtivat puoliksi kauden pelanneet kokenut Tapio Pohtinen (90,98%) ja 19-vuotias Juha Jääskeläinen (90.35%). 1.divisioonan Play Off -otteluissa JoKP kukisti Kalpan otteluvoiton 3-1 ja pääsi kauden päätteeksi pelaamaan SM-Liigakarsintoja Oulun Kärppiä vastaan. Karsintasarjassa Kärpät oli kuitenkin parempi otteluvoitoin 3-2 säilyttäen täten pääsarjapaikkansa.[14][15]

Kauden 1983-1984 JoKP aloitti voitokkaasti kukistettuaan kotipelissään Lukon 8-5. Seurauksena Lukon valmentaja Esko Mäkelä sai heti kauden alussa kenkää[16]! Lukko kuitenkin voitti lopulta 1.divisioonan runkosarjan ja nousi myös takaisin SM-Liigaan. JoKP puolestaan oli runkosarjan kolmas sekä sarjan paras yleisöjoukkue saatuaan Mehtimäen kotipeleihin keskimäärin 2912 katsojaa (Jyp 2459;  Kalpa 2310).  JoKP:n paras pistemies oli Jon Fontas tehoin 27 + 36 = 63, mikä oikeutti 1.divisioonan pistepörssissä kolmanteen sijaan. Pudostuspeleissä JoKP:tä vastaan asettui  KooKoo. JoKP voitti ensin kotonaan 5-2, mutta KooKoo oli parempi kahdessa seuraavassa ottelussa päästen pudotuspelien toiselle kierrokselle.[17]

Kaudeksi 1984-1985 1.divisioona oli laajennettu 12 joukkueen kokoiseksi. JoKP menetti parhaan pistemiehensä Jon Fontasin Saipaan, mutta jatkoi muuten vanhalla rungollaan, johon lisämausteensa toi Lauri Monosen paluu kotiseuraansa. Leijonaveteraani "Leuka" Mononen tosin pelasi kauden aikana vain 18 ottelua.[18] JoKP sijoittui sarjassa viidenneksi jääden täten niukasti SM-Liigan karsintasarjan ulkopuolelle. Kotiotteluissa JoKP tarjosi katsojille (ka. 2045 / ottelu) hienoja otteluja läpi kauden häviten kotona vain yhden ottelun.  JoKP:n paras pistemies oli Jari Hämäläinen tehoin 37 + 45 = 82, mikä oikeutti 1.divisioonan pistepörssissä kolmanteen sijaan.[19]

Vuonna 1989 JoKP voitti ensimmäisen kerran 1. divisioonan runkosarjan. Liigakarsinnoissa joukkue sai vastaansa Porin Ässät ja jännittävä ottelusarja venyi viidenteen otteluun. JoKP vei sen maalein 5-3, ja joukkue pääsi juhlimaan kotiyleisönsä edessä historiallista liiganousua.

1990-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1990 SM-liigan taso osoittautui kuitenkin liian kovaksi JoKP:lle. Joukkue keräsi 44 ottelustaan vain 18 pistettä eikä suora säilyminen ollut lähelläkään. Ässät pääsi kostamaan edelliskevään tapahtumat ja pudotti Kiekko-Pojat takaisin 1. divisioonaan otteluvoitoin 3-0.

Vuonna 1991 JoKP huipensi kautensa 1. divisioonassa 15 ottelun voittoputkeen ja nappasi runkosarjan voittajalle tarjolla olleen suoran nousupaikan ylivoimaisella esityksellä. Toiseksi tullut Kärpät jäi Jokipojista lopulta peräti 14 sarjapisteen verran jälkeen.

Vuonna 1992 koitti toinen yritys SM-liigassa. Nyt 44 ottelua tuottivat 25 pistettä ja suora säilyminen jäi vain kuuden pisteen päähän. Kiekko-Espoo pudotti keväällä 1992 JoKP:n liigasta otteluvoitoin 3-2 ja joensuulaisen liigakiekkoilun taru oli toistaiseksi päättynyt.

Vuonna 1994 JoKP:n pelaama uhkapeli liigapaikan saavuttamiseksi päättyi täystuhoon: seura ajautui kesällä konkurssiin ennätyksellisen 11 miljoonan markan velkataakan alla ja menetti divisioonapaikkansa. Tilalle perustettu Kiekko-Karhut ry. sai sarjapaikan kakkosdivisioonasta, mutta nousi heti seuraavalla kaudella takaisin.

Vuonna 1997 Kiekko-Karhut voitti 1. divisioonan runkosarjan ja eteni pudotuspeleistä SM-liigakarsintaan. Siellä joukkue voitti avauskierroksella Kokkolan Hermeksen 3-0, mutta kärsi kuitenkin toisella kierroksella tappion Kärpille otteluvoitoin 3-0.

Vuonna 1998 Kiekko-Karhut vaihtoi pelinimekseen seurasta jo vuosikymmeniä käytetyn kutsumanimen Jokipojat.

2000-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2001 Kiekko-Karhut meni konkurssiin. Tällä kertaa summa oli maltillisempi, vain noin 1,5 miljoonaa markkaa. Mestis-paikka meni ja uusi seura Joensuun Kiekko ry. jatkoi toimintaa Suomi-sarjassa.

Vuonna 2004 Jokipojat voitti Suomi-sarjan etelälohkon näytöstyyliin ja eteni pudotuspelien kautta Mestiksen karsintasarjaan. Nousu Mestikseen varmistui jo karsinnan toiseksi viimeisellä kierroksella, kun Jokipojat voitti kotonaan Hyvinkään Ahmat murskalukemin 7-0.

Vuonna 2005 Jokipojat jäi tulokaskaudellaan Mestiksen runkosarjassa toiseksi viimeiseksi, mutta säilytti sarjapaikkansa karsinnoissa.

Vuonna 2006 Jokipojat sijoittui Mestiksen runkosarjassa kahdeksanneksi ja pääsi ensimmäistä kertaa nykymuotoisessa Mestiksessä pudotuspeleihin pudoten kuitenkin heti puolivälierissä Jukureille otteluvoitoin 3-1.

Vuonna 2007 Jokipojat sijoittui Mestiksen runkosarjassa kuudenneksi ja pääsi toista kertaa Mestiksen historian aikana pudotuspeleihin pudoten kuitenkin jälleen heti puolivälierissä Jukureille otteluvoitoin 3-0. Jokipojat muuttui osakeyhtiöksi, kun HokiJoki Oy perustettiin 16. heinäkuuta.[20]

Vuonna 2008 Jokipojat sijoittui Mestiksen runkosarjassa seitsemänneksi, mutta välieräpaikka jäi edelleenkin haaveeksi. Tällä kertaa tappio puolivälierissä tuli Hokille otteluvoitoin 3-0.

Vuonna 2009 Jokipojat voitti runkosarjan viidennen kerran historiassaan. Jokipojat eteni puolivälieriin ja voitti LeKin puhtaasti otteluvoitoin 3-0. Jokipojat pääsi vihdoin neljän parhaan joukkoon ja sai vastaansa TuTon. Jokipojat voitti TuTon voitoin 3-1 ja sai finaalissa vastaansa Vaasan Sportin. Jokipojat hävisi finaalisarjan Sportille otteluvoitoin 1-3 ja otti näin historiansa ensimmäisen hopeasijan Mestiksessä.

2010-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

19-vuotias Alexander Salák käytti Jokipoikia kaudella 2006–2007 uransa ponnahduslautana SM-liigaan ja sieltä sittemmin NHL:ään sekä Tšekin A-maajoukkueeseen asti.

Vuonna 2010 Jokipojat sijoittui runkosarjassa toiseksi. Puolivälierissä Jokipojat voitti Kiekko-Vantaan otteluvoitoin 3-0. Välierissä vastaan asettui Lempäälän Kisa. Tämänkin Jokipojat voitti puhtaasti 3-0 ja eteni finaaliin. Finaalissa Jokipojat sai vastaansa D-Teamin. Jokipojat voitti D-Teamin edellisten ottelusarjojen tapaan 3-0, ja seura saavutti ensimmäistä kertaa historiassaan Mestiksen mestaruuden. Finaalia oli katsomassa yli 4300 katsojaa. Mestaruuden ohella Jokipojat eteni liigakarsintaan Tampereen Ilvestä vastaan. Joukkue voitti kauden 16 viimeistä peliä peräkkäin, josta tuli samalla seurahistorian ennätys. Jokipojat hävisi ensimmäisen liigakarsintapelinsä Ilvestä vastaan 3-1, toisen 4-5, kolmannen 4-1, ja voitti neljännen 2-1, mutta hävisi viidennen 4-2. Otteluvoitot Ilvekselle 4-1, ja näin Ilves säilytti SM-liiga paikkansa.

Yhden todella huonon kauden jälkeen Jokipojat ylsi jälleen kevään 2012 pudotuspeleissä finaaliin. Kausi 2011-2012 alkoi hieman vaisusti, mutta oli nousuvoittoinen ja päättyi hopeamitaliin hävityn finaalisarjan päätteeksi Vaasan Sportia vastaan.

Kaudella 2012–2013 Jokipojat sijoittui neljänneksi voittaen Sportin puolivälierissä 4-1 sekä häviten välierät Jukureille 3-0 ja pronssiottelun TUTO Hockeylle.

Kaudella 2013–2014 Jokipojat hävisi KooKoolle puolivälierissä otteluvoitoin 4-1. 7.2.2014 Jukurit - Jokipojat 3-2 VL ottelu mukaan lukien, on Jokipojat hävinnyt Mikkelin Jukureille 15 mestisottelua perätysten. Se on ykkösdivisioonan sekä mestistason historian pisin tappioputki samojen seurojen välillä. Keväällä 2014 Jokipoikien taustayhtiö HokiJoki Oy hakeutui velkasaneeraukseen. Saneerauksesta johtuneiden puutteellisten tietojen vuoksi Mestiksessä pelaamiseen oikeuttavaa lisenssiä ei myönnetty kaudelle 2014-2015. Kuitenkin 19. kesäkuuta 2014 Jääkiekkoliitto tiedotti, että uudelle taustayhtiölle Mehtimäki Oy:lle on myönnetty ehdollinen lisenssi Suomi-sarjaan.[21]

Varsinainen lisenssi kaudelle 2014–2015 myönnettiin 25.8.2014.[22] Tammikuussa 2015 uutisoitiin, että Jokipojat haki Mestis-lisenssiä kaudelle 2015-2016.[23] Jokipojat voitti mestaruuden ja nousi seuraavaksi kaudeksi takaisin Mestikseen.

Kaudella 2015-2016 Jokipojat voitti Mestiksen pronssia.[24]

Kotihalli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mehtimäen jäähalli, PKS Areena, Joensuu

  • Rakennettu 1982
  • Markkinointinimi 29.11.2017 alkaen PKS Areena yhteistyökumppanin Pohjois-Karjalan Sähkö Oy:n mukaan[25]
  • Kapasiteetti 4800
  • Saman katon alla myös harjoitushalli (valmistunut 2002)
  • Kilpahallissa myös V.I.P-tila, jonne mahtuu n.50-100 ihmistä.
  • Finaaleihin myytiin vain 4500-4700 lippua järjestyksellisistä syistä.

Tunnettuja pelaajia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joukkueessa pelanneet NHL- ja WHA-pelaajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jäädytetyt numerot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

I-divisioonassa/Mestiksessä palkitut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kausi Valinta Voittaja
1986–1987 Toinen tähdistökentällinen Suomi Juha Jääskeläinen
1987–1988 Toinen tähdistökentällinen Tšekki Vladimír Kýhos
1988–1989 Vuoden valmentaja Suomi Tapani Hämäläinen
1988–1989 Ensimmäinen tähdistökentällinen Suomi Juha Jääskeläinen
1988–1989 Tehopelaaja
Tähdistökentällinen
Tšekki Vladimír Kýhos
1988–1989 Toinen tähdistökentällinen Suomi Mika Tuovinen
1990–1991 Ensimmäinen tähdistökentällinen Suomi Juha Jääskeläinen
1990–1991 Paras maalintekijä
Ensimmäinen tähdistökentällinen
Suomi Markku Kyllönen
1990–1991 Ensimmäinen tähdistökentällinen Tšekki Antonín Stavjaňa
1990–1991 Ensimmäinen tähdistökentällinen Tšekki Rostislav Vlach
1992–1993 Pistepörssin voittaja
Paras maalintekijä
Tehopelaaja
Slovakia Ľubomír Kolník
1992–1993 Vuoden valmentaja Suomi Samu Kuitunen
1993–1994 Toinen tähdistökentällinen Suomi Jonas Hemming
1993–1994 Ensimmäinen tähdistökentällinen Suomi Jari Hirsimäki
1993–1994 Ensimmäinen tähdistökentällinen Suomi Ilpo Kauhanen
1993–1994 Tehopelaaja
Ensimmäinen tähdistökentällinen
Suomi Petri Matikainen
1995–1996 Fair Play -joukkue Joensuun Kiekko-Karhut
1996–1997 Ensimmäinen tähdistökentällinen Suomi Vesa Lehtonen
1996–1997 Ensimmäinen tähdistökentällinen Suomi Pasi Nissinen
1996–1997 Toinen tähdistökentällinen Suomi Jaakko Piirainen
2005–2006 Herrasmiespelaaja Suomi Jani Keränen
2008–2009 Toinen tähdistökentällinen Suomi Juuso Akkanen
2008–2009 Ensimmäinen tähdistökentällinen Suomi Jarkko Immonen
2008–2009 Paras maalivahti
Toinen tähdistökentällinen
Suomi Antti Ore
2008–2009 Vuoden valmentaja
Fair Play -valmentaja
Suomi Jarno Pikkarainen
2009–2010 Ensimmäinen tähdistökentällinen Suomi Jarkko Immonen
2009–2010 Herrasmiespelaaja
Ensimmäinen tähdistökentällinen
Suomi Antti Kerälä
2009–2010 Toinen tähdistökentällinen Suomi Tero Konttinen
2009–2010 Pudotuspelien arvokkain pelaaja
Ensimmäinen tähdistökentällinen
Suomi Mikko Rämö
2010–2011 Opiskelijapalkinto Suomi Jarkko Immonen
2010–2011 Ensimmäinen tähdistökentällinen Latvia Roberts Jekimovs
2011–2012 Ensimmäinen tähdistökentällinen Suomi Rony Ahonen
2011–2012 Toinen tähdistökentällinen Suomi Matti Näätänen
2011–2012 Kultainen kiekko
Ensimmäinen tähdistökentällinen
Suomi Juuso Rajala
2011–2012 Toinen tähdistökentällinen Suomi Olavi Vauhkonen
2012–2013 Toinen tähdistökentällinen Suomi Matti Näätänen
2012–2013 Toinen tähdistökentällinen Suomi Juuso Rajala
2013–2014 Kultainen kiekko
Paras hyökkääjä (Mika Helkearo -palkinto)
Ensimmäinen tähdistökentällinen
Suomi Juuso Rajala
2015–2016 Vuoden valmentaja (Raimo Määttänen -palkinto) Suomi Ari Aaltonen
2015–2016 Toinen tähdistökentällinen Suomi Juuso Akkanen
2015–2016 Toinen tähdistökentällinen Suomi Samuel Jukuri
2015–2016 Toinen tähdistökentällinen Suomi Samu Pitkänen
2015–2016 Ensimmäinen tähdistökentällinen Suomi Janne Väyrynen
2015–2016 Fair Play -joukkue Jokipojat
2016–2017 Vuoden tulokas (Petri Varis -palkinto) Suomi Lauri Huhdanpää

Valmentajat 2000-luvulla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

2000 Suomen lippu Ari Aaltonen
2000–2001 Suomen lippu Markku Kyllönen
joulukuusta 2000 alkaen
2001–2004 Suomen lippu Jouni Varis
2004–2006 Suomen lippu Kari Rauhanen
3. joulukuuta 2004 alkaen
2006–2008 Suomen lippu Jarmo Kauppi
2008–2010 Suomen lippu Jarno Pikkarainen
2010 Suomen lippu Jukka Varmanen
2010–2011 Suomen lippu Esa Tikkanen
27. joulukuuta 2010 alkaen
2011–2014 Suomen lippu Mikko Haapakoski
2014–2015 Suomen lippu Niko Eronen[26]
2015–2017 Suomen lippu Ari Aaltonen
2017– Suomen lippu Jouni Varis
20. tammikuuta 2017 alkaen

Nykyinen joukkue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

(Tilanne 5. joulukuuta 2017)

# Kans. Pelaaja Paikka Kätisyys Ikä Sopimus Syntymäpaikka
71 Suomen lippu Aavikko, JimiJimi Aavikko VLH L 20 2018 Vantaa
74 Ranskan lippu Bourgeois, FabienFabien Bourgeois P R 22 2018 Thonon-les-Bains, Ranska
27 Suomen lippu Ervasti, NikoNiko Ervasti P L 20 Laina (Ässät 2018) Raahe
11 Suomen lippu Halonen, VilleVille Halonen KH L 27 2018 Joensuu
30 Suomen lippu Harald, JoonasJoonas Harald MV L 21 2018 (2019) Lahti
28 Suomen lippu Hiltunen, TimoTimo Hiltunen LH R 25 2018 Kuopio
50 Suomen lippu Holttinen, TeemuTeemu Holttinen H L 23 2018 Imatra
61 Suomen lippu Hukkanen, LauriLauri Hukkanen H L 26 2018 Joensuu
41 Suomen lippu Hämäläinen, NikoNiko Hämäläinen P L 17 Juniori Kouvola
23 Suomen lippu Koivisto, MikaMika Koivisto (A) VLH L 25 2018 Kiiminki
3 Suomen lippu Kupiainen, WiljamiWiljami Kupiainen P L 20 2018 Örnsköldsvik, Ruotsi
26 Suomen lippu Lahtinen, TeemuTeemu Lahtinen H L 20 2018 Helsinki
91 Suomen lippu Larinmaa, JoonasJoonas Larinmaa LH L 25 2018 Turku
88 Suomen lippu Lehtinen, OskariOskari Lehtinen LH R 23 2018 Turku
35 Suomen lippu Lindroos, RikuRiku Lindroos MV L 19 Juniori
30 Suomen lippu Makkonen, AnttiAntti Makkonen MV L 20 Juniori Kitee
6 Suomen lippu Muranen, JoniJoni Muranen P L 23 2018 Vantaa
31 Suomen lippu Niemi, TimoTimo Niemi MV L 25 2018 Kaustinen
70 Suomen lippu Olkkonen, JoelJoel Olkkonen P R 24 Vuokra (HPK 2018+1) Hyvinkää
10 Suomen lippu Ollitervo, JaniJani Ollitervo P R 24 2018 Tornio
16 Suomen lippu Paukku, JesseJesse Paukku VLH L 23 Laina (Sport 2019) Joensuu
20 Suomen lippu Pellikka, MikkoMikko Pellikka H L 21 Juniori
44 Suomen lippu Pitkänen, SamuSamu Pitkänen (C) KH L 30 2018 Joensuu
77 Suomen lippu Raitanen, LassiLassi Raitanen P L 23 2018 Kerava
24 Suomen lippu Rajamäki, TuukkaTuukka Rajamäki KH L 26 2018 Lahti
22 Suomen lippu Rissanen, EetuEetu Rissanen H L 26 2018 Nurmes
42 Suomen lippu Rissanen, EppuEppu Rissanen P L 24 2018 Nurmes
41 Suomen lippu Rouhiainen, AkseliAkseli Rouhiainen P R 21 Juniori Joensuu
5 Suomen lippu Saukko, VilleVille Saukko P R 24 Laina (Sport 2018) Vaasa
12 Suomen lippu Uski, OulaOula Uski (A) LH L 25 2018 Järvenpää
2 Suomen lippu Viirlas, RoniRoni Viirlas (A) P L 24 2018 Turku
17 Suomen lippu Väisänen, TeemuTeemu Väisänen OLH R 23 2018 Vantaa
21 Suomen lippu Väänänen, MiroMiro Väänänen KH L 19 2018 Joensuu


Muokkaa kokoonpanoa

Seuran puheenjohtaja Suomen lippu Jarkko Immonen
Mehtimäki Oy:n toimitusjohtaja Suomen lippu Kai Nuutinen
Joukkueenjohtaja Suomen lippu Eemeli Parikka
Päävalmentaja Suomen lippu Jouni Varis[27]
Apuvalmentaja Suomen lippu Ville Väänänen
Maalivahtivalmentaja Suomen lippu Arto Pyykkö
Huoltaja Suomen lippu Torsti Lampinen
Huoltaja Suomen lippu Harri Puustinen
Huoltaja Suomen lippu Antti Saarivainio

Peliasu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joukkueen peliasu jäljittelee NHL:ssä pelaavan New Jersey Devilsin peliasua.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g Juho Lintula: Puoli vuosisataa susirajakiekkoa - Joensuulaista jääkiekkoilua 1953-2003. Joensuun Kiekko ry, 2004. ISBN 952-91-8145-0.
  2. Aarne Honkavaara (toim.): Jääkiekkokirja 1971-1972. Suomen Jääkiekkoliitto, 1971.
  3. Kilpailupöytäkirja JoKP - Ässät 14.10.1971. Suomen Jääkiekkoliitto r.y.
  4. Aarne Honkavaara (toim.): Jääkiekkokirja 1972-1973. Kustannus Oy Williams, 1972.
  5. Aarne Honkavaara (toim.): Jääkiekkokirja 1973-1974. Kustannus Oy Williams, 1973.
  6. Aarne Honkavaara (toim.): Jääkiekkokirja 1974-1975. Aarne Honkavaara, 1974.
  7. Aarne Honkavaara (toim.): Jääkiekkokirja 1975-1976. Aarne Honkavaara, 1975.
  8. Miikka Mikkkola: 75-76 - Reippaan nousu jatkuu Lätkää vuodesta '74 - divarihistorian kertauskurssi. 2004. Jatkoaika.com. Viitattu 26.11.2017.
  9. Aarne Honkavaara (toim.): Jääkiekkokirja 1976-1977. Aarne Honkavaara, 1976.
  10. Hannu Kauhala: Mies joka vei Leijonat mitaleille. Tammi, 2016.
  11. Aarne Honkavaara (toim.): Jääkiekkokirja 1981-1982. Suomen Jääkiekkoliitto, 1981.
  12. Aarne Honkavaara et.al. (toim.): Jääkiekkokirja 1982-83. Jääkiekon SM-Liiga Ry, 1982.
  13. Miikka Mikkola: 81-82 -Yllätykselliset pudotuspelit Lätkää vuodesta '74 - divarihistorian kertauskurssi. 2003. Jatkoaika.com. Viitattu 18.11.2017.
  14. Aarne Honkavaara (toim.): Jääkiekkokirja 1983-84. Jääkiekon SM-Liiga ry, 1983.
  15. Miikka Mikkola: 82-83 – Katto pään päälle Lätkää vuodesta '74 - divarihistorian kertauskurssi. 2003. Jatkoaika.com. Viitattu 18.11.2017.
  16. 1983-1984 | Rauman Lukko werkossa www.sinikeltainen.net. Viitattu 11.11.2017.
  17. Aarne Honkavaara (toim.): Jääkiekkokirja 1984-85. Jääkienkon SM-Liiga ry, 1984.
  18. Miikka Mikkola: 84-85 – JYP hyvästelee divarin Lätkää vuodesta '74 - divarihistorian kertauskurssi. 2003. Jatkoaika.com. Viitattu 19.11.2017.
  19. Aarne Honkavaara (toim.): Jääkiekkokirja 1985-86. Jääkiekon SM-Liiga ry, 1985.
  20. https://virre.prh.fi/novus/companySearch?_flowExecutionKey=_cB0E97BAD-1FCA-4EC2-F1D5-5C71935E56A1_kBA2BBC51-853D-767F-1EA5-B7587AF8A9E1
  21. Mehtimäki Oy:lle ehdollinen lisenssi Suomi-Sarjaan finhockey.fi. 19.6.2014. Suomen Jääkiekkoliitto. Viitattu 25.8.2014.
  22. Jokipojille Suomi-Sarjalisenssi finhockey.fi. 25.8.2014. Suomen Jääkiekkoliitto. Viitattu 25.8.2014.
  23. Karjalainen: Jokipojat tähtää Mestikseen 13.1.2015. Jatkoaika. Viitattu 13.1.2015.
  24. Jokipojat saavutti Mestiksen pronssimitalin www.mestis.fi. Viitattu 14.4.2016.
  25. Joensuun jäähallista tuli PKS Areena PKS:n verkkosivut. 29.11.2017. Pohjois-Karjalan Sähkö Oy.
  26. 25-vuotias Niko Eronen Jokipoikien päävalmentajaksi 29.7.2014. Sanomalehti Karjalainen / Laakkonen-Yhtiöt. Viitattu 12.8.2014.
  27. https://jokipojat.fi/uutiset/2017/02/jouni-varis-jokipoikien-paavalmentajaksi

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]