Toni Lydman

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Toni Lydman
Henkilötiedot
Syntynyt25. syyskuuta 1977 (ikä 46)
Lahti, Suomi
Kansalaisuus  Suomi
Jääkiekkoilija
Lempinimi Bob, Lyyti, Lyde
Pelipaikka puolustaja
Maila vasen
Pituus 185 cm
Paino 92 kg
Pelinumero 32
Pelaajaura
Pääsarjaura 1995–2013
Seurat Reipas Lahti (I-div.)
Tappara (SM-liiga)
HIFK (SM-liiga)
Calgary Flames (NHL)
Buffalo Sabres (NHL)
Anaheim Ducks (NHL)
NHL-varaus 89. varaus, 1996
Calgary Flames
Mitalit
Maa:  Suomi
Miesten jääkiekko
Olympiarenkaat Olympialaiset
Hopeaa Hopeaa Torino 2006 jääkiekko
Pronssia Pronssia Vancouver 2010 jääkiekko
MM-kilpailut
Hopeaa Hopeaa Sveitsi 1998 jääkiekko
Hopeaa Hopeaa Norja 1999 jääkiekko
Pronssia Pronssia Pietari 2000 jääkiekko
World Cup
Hopeaa Hopeaa World Cup 2004 jääkiekko

Toni Petteri Lydman[1] (s. 25. syyskuuta 1977 Lahti) on suomalainen uransa lopettanut jääkiekkopuolustaja.[2] Hän on pelannut NHL:ssä Calgary Flamesissa, Buffalo Sabresissa ja Anaheim Ducksissa.

Calgary varasi Lydmanin NHL:ään vuonna 1996. Hän pelasi aluksi neljä kautta SM-liigaa Suomessa, Tapparassa ja HIFK:ssa, ennen NHL-debyyttiään vuonna 2000.

Hävittyään finaalin sekä MM-kisoissa, maailmancupissa, Stanley Cup -finaaleissa että olympialaisissa, Lydman on Jarkko Ruudun ja Sami Salon kanssa ainut "neljän hopean kerhoon" kuuluva pelaaja, hävittyään finaalissa neljä suurinta mestaruutta, jotka lajilla on tarjota. Lisäksi Lydman on voittanut SM-liigahopeaa HIFK:n riveissä 1999.

Lydman soittaa kitaraa suomalaisessa heavy metal -bändissä nimeltään Mononen.[3]

NHL[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lydman aloitti NHL-uransa hänet varanneessa Calgary Flamesissa kaudella 2000–2001. Lydman lisäsi vastuutaan joukkueessa ja keräsi paljon jääaikaa, etenkin kaudella 2002–2003 . Calgary oli Stanley Cup -finaaleissa kaudella 2003–2004, mutta Lydman pystyi pelaamaan vain muutamassa pudotuspeliottelussa loukkaantumisensa vuoksi.

NHL:n työsulun aikana kaudella 2004–2005 Lydman pelasi kahdeksan ottelua HIFK:n riveissä.

Lydman kaupattiin Buffalo Sabresiin kaudeksi 2005–2006, jolloin hän selviytyi NHL:n konferenssifinaaliin. Lydman pelasi Sabresissa vielä seuraavat neljä kautta kuuluen joukkueen luottopuolustajiin.

Kaudeksi 2010–2011 Lydman siirtyi vapaana agenttina Anaheim Ducksiin kolmivuotisella, yhdeksän miljoonan dollarin sopimuksella. Lydman pelasi läpi kauden slovakki Ľubomír Višňovskýn kanssa, joka voitti puolustajien pistepörssin. Lydman teki 25 pistettä ja sai kehuja pelityylistään. Lydman taklasi, blokkasi laukauksia ja kokosi +/– tilastoon komean lukeman +32. Ducks eteni pudotuspeleihin, joissa se kuitenkin putosi Nashville Predatorsia vastaan. Kausi jäi Lydmanin NHL-uran parhaaksi.

Kaudella 2011–2012 Lydman pelasi Ducksin riveissä 74 ottelua puolustavan puolustajan roolissa. Hän sai kaudella kasaan vain 13 syöttöpistettä ja istui 46 jäähyminuuttia. Hänen keskimääräinen jääaikansa oli hieman alle 19 minuuttia per ottelu.[4]

Kaudesta 2012–2013 tuli NHL:n työsulun vuoksi tynkäkausi, joten Lydmankin pelasi vain 35 ottelua, joissa syötti kuusi maalia ja istui 12 minuuttia jäähyllä. Vuoden tauon jälkeen Ducks oli jälleen mukana pudotuspeleissä, mutta Lydmanin kausi päättyi vakavaan aivotärähdykseen kolmannessa ottelussa Detroit Red Wingsia vastaan. Detroitin Justin Abdelkader taklasi olkapäällään Lydmania suoraan leukaan ja sai taklauksestaan viiden minuutin ryntäysjäähyn sekä pelirangaistuksen. Myöhemmin NHL:n kurinpidosta vastannut johtaja Brendan Shanahan tuomitsi Abdelkaderille kahden ottelun pelikiellon päähän kohdistuneesta taklauksesta.[5] Kauden jälkeen Lydman ilmoitti lopettavansa uransa.

Uran jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syksyllä 2013 Lydman korvasi Antero Niittymäen Nelosen SM-liiga lähetysten kommentaattorina. Huhtikuussa 2014 uutisoitiin Lydmanin ja Ville Peltosen liittyvän HIFK:n juniorivalmennustiimiin. Lydmanin roolina tulee olemaan erityisesti puolustajien yksilövalmennus kaikissa ikäryhmissä.[6]

Kesällä 2022 Lydman liittyi Mikkelin Jukurien valmennusryhmään.[7]

Tilastot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

    Runkosarja   Pudotuspelit   Palkinnot   Arvokisat
Kausi Joukkue Liiga O M S Pist. RM O M S Pist. RM             Turnaus O M S Pist. RM
1995–1996 Reipas Lahti I-divisioona 39 5 2 7 30 3 0 1 1 0 JMM 6 0 2 2 6
1996–1997 Tappara SM-liiga 49 1 2 3 65 3 0 0 0 6 JMM 6 2 0 2 6
1997–1998 Tappara SM-liiga 48 4 10 14 48 4 0 2 2 0 MM 10 0 1 1 31
1998–1999 HIFK SM-liiga 42 4 7 11 36 11 0 3 3 2 MM 10 0 0 0 4
1999–2000 HIFK SM-liiga 46 4 18 22 36 9 0 4 4 6 Ykköstähdistö MM 9 1 0 1 12
2000–2001 Calgary Flames NHL 62 3 16 19 30
2001–2002 Calgary Flames NHL 79 6 22 28 52 MM 9 1 1 2 0
2002–2003 Calgary Flames NHL 81 6 20 26 28 MM 7 2 1 3 6
2003–2004 Calgary Flames NHL 67 4 16 20 30 6 0 1 1 2 MC 6 0 3 3 6
2004–2005 HIFK SM-liiga 8 1 2 3 2 5 0 3 3 0
2005–2006 Buffalo Sabres NHL 75 1 16 17 82 18 1 4 5 18 OK 8 1 0 1 10
2006–2007 Buffalo Sabres NHL 67 2 17 19 55 16 2 2 4 14
2007–2008 Buffalo Sabres NHL 82 4 22 26 74
2008–2009 Buffalo Sabres NHL 80 3 20 23 70
2009–2010 Buffalo Sabres NHL 67 4 16 20 30 6 0 1 1 6 OK 6 0 0 0 2
2010–2011 Anaheim Ducks NHL 78 3 22 25 42 6 0 1 1 2
2011–2012 Anaheim Ducks NHL 74 0 13 13 46
2012–2013 Anaheim Ducks NHL 35 0 6 6 12 3 0 0 0 0
12 kautta yhteensä NHL 847 36 206 242 551 55 3 8 11 42
5 kautta yhteensä SM-liiga 193 14 39 53 187 32 0 12 12 14

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Toni Lydman Bio, Stats, and Results Sports-Reference.com. Sports Reference LLC. Arkistoitu 14.12.2012. Viitattu 15.11.2017. (englanniksi)
  2. Toni Lydman Yle.fi. Helmikuu 2010. YLE. Arkistoitu 1.3.2010. Viitattu 19.2.2010.
  3. Suomalainen NHL-tähti vaatii bändissään ”enemmän raatoja”
  4. Toni Lydman career stats ESPN.com. Viitattu 30.4.2014. (englanniksi)
  5. Justin Abdelkader banned 2 games 5.5.2013. ESPN.com. Viitattu 30.4.2014. (englanniksi)
  6. Peltonen ja Lydman IFK:n juniorivalmennukseen 3.4.2014. HIFK. Arkistoitu 13.4.2014. Viitattu 30.4.2014.
  7. Toni Lydman palaa kiekkohommiin uudessa roolissa täynnä intoa 29.7.2022. Jukurit. Viitattu 23.8.2022.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edeltäjä:
Brian Rafalski
Pekka Rautakallio -palkinnon voittaja
2000
Seuraaja:
Jouni Loponen