Siirry sisältöön

NHL-kausi 2012–2013

Wikipediasta
NHL-kausi 2012–2013
Laji jääkiekko
Järjestyksessä oleva kausi 95.
Maa  Yhdysvallat
 Kanada
Joukkueiden määrä 30
Sarja alkoi 19. tammikuuta 2013
Sarja päättyi 24. kesäkuuta 2013
Runkosarjan voittaja Chicago Blackhawks [1]
Mestari Chicago Blackhawks [2]
Pistepörssin voittaja Martin St. Louis [3][4]
Runkosarjan arvokkain pelaaja Aleksandr Ovetškin [5]
Pudotuspelien pistepörssin voittaja David Krejčí [6]
Pudotuspelien arvokkain pelaaja Patrick Kane [7]

 ← 2011–2012

2013–2014 → 

NHL-kausi 2012–2013 oli National Hockey Leaguen 95. kausi. Sen aikana 30 joukkuetta pelasi kukin 48 ottelua.[8][9] Stanley Cupin voitti Chicago Blackhawks, joka kukisti finaalisarjassa Boston Bruinsin otteluvoitoin 4–2.[2] Chicago myös voitti runkosarjan ensimmäisen kerran sitten NHL-kauden 1990–1991.[1]

Kauden käynnistymistä edelsi 15. syyskuuta 2012 alkanut ja 6. tammikuuta 2013 päättynyt työsulku.[10] Keskeisimmät työsulkuun liittyneet kiistanaiheet NHL-liigan ja pelaajayhdistyksen välillä olivat palkkakaton suuruus sekä tulojen jakosuhde.[10] Neuvottelujen tuloksena syntyneen kymmenvuotisen työehtosopimuksen nojalla jääkiekkotulot jaetaan tasan pelaajien ja seurojen välillä. Kumpikin osapuoli saa siis 50 prosenttia tuloista,[11] kun taas edellinen sopimus takasi pelaajille 57 prosentin osuuden.[10] Kauden 2013–2014 palkkakatoksi sovittiin 64,3 miljoonaa dollaria, joka vastaa tarkalleen kaudella 2011–2012 käytettyä kattoa.[12][13]

Runkosarjan ensimmäinen kierros pelattiin 19. tammikuuta 2013, ja pudotuspelit alkoivat 30. huhtikuuta 2013. Kaikki runkosarjaottelut pelattiin samassa konferenssissa olevien joukkueiden välillä. Näin ollen kauden ainoat ottelut, joissa eri konferensseihin kuuluvat joukkueet kohtasivat toisensa, pelattiin Stanley Cup -finaalisarjassa.[14]

Runkosarjan pistepörssin voitti Tampa Bay Lightningia edustanut Martin St. Louis. Hän teki 48 ottelussa ottelussa yhteensä 60 tehopistettä, joista 17 oli maaleja ja 43 syöttöpisteitä.[3][4] Art Ross Trophyn ohella hänelle myönnettiin Lady Byng Memorial Trophy.[5] Maalitilaston ykkönen oli puolestaan Washington Capitalsin Aleksandr Ovetškin, joka teki kauden aikana 32 maalia.[15] Ovetškin sai parhaalle maalintekijälle annettavan Maurice Richard Trophyn lisäksi Hart Memorial Trophyn, joka oli hänen uransa kolmas Hart-palkinto.[5]

Pudotuspelien pistepörssin voittaja oli Boston Bruinsin David Krejčí. Hän teki 22 ottelussa 26 tehopistettä, joista 9 oli maaleja ja 17 syöttöpisteitä.[6] Parhaalle tulokkaalle jaettava Calder Memorial Trophy myönnettiin Florida Panthersia edustaneelle Jonathan Huberdeaulle.[16] Norris Trophyn sai puolestaan Montreal Canadiens -puolustaja P. K. Subban.[17] Vezina Trophy annettiin Columbus Blue Jackets -maalivahti Sergei Bobrovskille.[5]

Runkosarja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Itäinen konfenrenssi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
#JoukkueOVH ja.HTMPMMEP
1Pittsburgh Penguins 48 36 0 12 165 119 +4672
2Montreal Canadiens 48 29 5 14 149 126 +2363
3Washington Capitals 48 27 3 18 149 130 +1957
4Boston Bruins 48 28 6 14 131 109 +2262
5Toronto Maple Leafs 48 26 5 17 145 133 +1257
6New York Rangers 48 26 4 18 130 112 +1856
7Ottawa Senators 48 25 6 17 116 104 +1256
8New York Islanders 48 24 7 17 139 139 055
9Winnipeg Jets 48 24 3 21 128 144 −1651
10Philadelphia Flyers 48 23 3 22 133 141 −849
11New Jersey Devils 48 19 10 19 112 129 −1748
12Buffalo Sabres 48 21 6 21 125 143 −1848
13Carolina Hurricanes 48 19 4 25 128 160 −3242
14Tampa Bay Lightning 48 18 4 26 148 150 −240
15Florida Panthers 48 15 6 27 112 171 −5936

Pittsburgh Penguins, Montreal Canadiens ja Washington Capitals voittivat omat divisioonansa.[9][18]

Läntinen konfenrenssi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
#JoukkueOVH ja.HTMPMMEP
1Chicago Blackhawks 48 36 5 7 155 102 +5377
2Anaheim Ducks 48 30 6 12 140 118 +2266
3Vancouver Canucks 48 26 7 15 127 121 +659
4St. Louis Blues 48 29 2 17 129 115 +1460
5Los Angeles Kings 48 27 5 16 133 118 +1559
6San Jose Sharks 48 25 7 16 124 116 +857
7Detroit Red Wings 48 24 8 16 124 115 +956
8Minnesota Wild 48 26 3 19 122 127 −555
9Columbus Blue Jackets 48 24 7 17 120 119 +155
10Phoenix Coyotes 48 21 9 18 125 131 −651
11Dallas Stars 48 22 4 22 130 142 −1248
12Edmonton Oilers 48 19 7 22 125 134 −945
13Calgary Flames 48 19 4 25 128 160 −3242
14Nashville Predators 48 16 9 23 111 139 −2841
15Colorado Avalanche 48 16 7 25 116 152 −3639

Chicago Blackhawks, Anaheim Ducks ja Vancouver Canucks voittivat omat divisioonansa.[9][18]

Runkosarjan pistepörssi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lyhenteiden selitys: O = pelatut ottelut, M = maalit, S = syötöt, Pist. = pisteet, RM = rangaistusminuutit

Pelaaja Joukkue O M S Pist. RM
Martin St. Louis Tampa Bay Lightning 48 17 43 60 14
Steven Stamkos Tampa Bay Lightning 48 29 28 57 32
Aleksandr Ovetškin Washington Capitals 48 32 24 56 36
Sidney Crosby Pittsburgh Penguins 36 15 41 56 16
Patrick Kane Chicago Blackhawks 47 23 32 55 8
Eric Staal Carolina Hurricanes 48 18 35 53 54
Chris Kunitz Pittsburgh Penguins 48 22 30 52 39
Phil Kessel Toronto Maple Leafs 48 20 32 52 18
Taylor Hall Edmonton Oilers 45 16 34 50 33
Pavel Datsjuk Detroit Red Wings 47 15 34 49 14
Ryan Getzlaf Anaheim Ducks 44 15 34 49 41

[4]

Pudotuspelit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  Konferenssien puolivälierät Konferenssien välierät Konferenssien finaalit Stanley Cup -finaali
                                     
1  Pittsburgh Penguins 4  
8  New York Islanders 2  
  1  Pittsburgh Penguins 4  
  7  Ottawa Senators 1  
2  Montreal Canadiens 1
7  Ottawa Senators 4  
  1  Pittsburgh Penguins 0  
Itäinen konferenssi
  4  Boston Bruins 4  
3  Washington Capitals 3  
6  New York Rangers 4  
  4  Boston Bruins 4
  6  New York Rangers 1  
4  Boston Bruins 4
5  Toronto Maple Leafs 3  
  4  Boston Bruins 2
  1  Chicago Blackhawks 4
1  Chicago Blackhawks 4  
8  Minnesota Wild 1  
  1  Chicago Blackhawks 4
  7  Detroit Red Wings 3  
2  Anaheim Ducks 3
7  Detroit Red Wings 4  
  1  Chicago Blackhawks 4
Läntinen konferenssi
  5  Los Angeles Kings 1  
3  Vancouver Canucks 0  
6  San Jose Sharks 4  
  5  Los Angeles Kings 4
  6  San Jose Sharks 3  
4  St. Louis Blues 2
5  Los Angeles Kings 4  

[19][20]

Pudotuspelien pistepörssi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lyhenteiden selitys: O = pelatut ottelut, M = maalit, S = syötöt, Pist. = pisteet, RM = rangaistusminuutit

Pelaaja Joukkue O M S Pist. RM
David Krejčí Boston Bruins 22 9 17 26 14
Patrick Kane Chicago Blackhawks 23 9 10 19 8
Milan Lucic Boston Bruins 22 7 12 19 14
Nathan Horton Boston Bruins 22 7 12 19 14
Bryan Bickell Chicago Blackhawks 23 9 8 17 14
Patrick Sharp Chicago Blackhawks 23 10 6 16 8
Marián Hossa Chicago Blackhawks 22 7 9 16 2
Jevgeni Malkin Pittsburgh Penguins 15 4 12 16 26
Kris Letang Pittsburgh Penguins 15 3 13 16 8
Patrice Bergeron Boston Bruins 22 9 6 15 13

[6]

Palkinnot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Stanley Cup: Chicago Blackhawks [2]
Presidents’ Trophy: Chicago Blackhawks [1]
Prince of Wales Trophy: Boston Bruins [21]
Clarence S. Campbell Bowl: Chicago Blackhawks [22]
Art Ross Trophy: Martin St. Louis, Tampa Bay Lightning [23]
Bill Masterton Memorial Trophy: Josh Harding, Minnesota Wild [24]
Calder Memorial Trophy: Jonathan Huberdeau, Florida Panthers [16]
Conn Smythe Trophy: Patrick Kane, Chicago Blackhawks [7]
Frank J. Selke Trophy: Jonathan Toews, Chicago Blackhawks [25]
Hart Memorial Trophy: Aleksandr Ovetškin, Washington Capitals [26]
Jack Adams Award: Paul MacLean, Ottawa Senators [27]
James Norris Memorial Trophy: P. K. Subban, Montreal Canadiens [17]
King Clancy Memorial Trophy: Patrice Bergeron, Boston Bruins [8]
Lady Byng Memorial Trophy: Martin St. Louis, Tampa Bay Lightning [28]
Ted Lindsay Award: Sidney Crosby, Pittsburgh Penguins [29]
Mark Messier Leadership Award: Daniel Alfredsson, Ottawa Senators [30]
Maurice ”Rocket” Richard Trophy: Aleksandr Ovetškin, Washington Capitals [5]
Vezina Trophy: Sergei Bobrovski, Columbus Blue Jackets [31]
William M. Jennings Trophy: Corey Crawford ja Ray Emery, Chicago Blackhawks [32]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c Laaksonen, Antti: NHL:n runkosarjavoitto Chicagoon – ”Olemme oppineet virheistämme” Yle.fi. 25.4.2013. Yle. Viitattu 25.4.2013.
  2. ↑ a b c Laine, Sami: Boston suli viime hetkillä – Chicago ratkaisi Stanley Cupin huikealla tavalla Yle.fi. 25.6.2013. Yle. Viitattu 25.6.2013.
  3. ↑ a b Kivimäki, Jyri: Martin St. Louis vie pistepörssivoiton, Mikko Koivu tehokkain suomalainen Yle. 28.4.2013. Yle.fi. Viitattu 29.4.2013.
  4. ↑ a b c 2012–2013 – Regular Season – Stats NHL.com. 2013. NHL. Viitattu 29.4.2013. (englanniksi)
  5. ↑ a b c d e Laine, Sami: Ovetshkin NHL:n arvokkain, Niemi jäi nuolemaan näppejään Yle.fi. 16.6.2013. Yle. Viitattu 16.6.2013.
  6. ↑ a b c 2012–2013 – Playoffs – Stats NHL.com. NHL. Viitattu 25.6.2013. (englanniksi)
  7. ↑ a b Conn Smythe Trophy NHL.com. 2013. NHL. Viitattu 25.6.2013. (englanniksi)
  8. ↑ a b 2012–13 NHL Season Summary Hockey-Reference.com. Sports Reference LLC. Viitattu 25.6.2013. (englanniksi)
  9. ↑ a b c 2012–2013 Conference Standings NHL.com. NHL. Viitattu 29.4.2013. (englanniksi)
  10. ↑ a b c Parkkinen, Jaakko: NHL:n työsulku numeroina: 113 päivää, yli 600 ottelua ja 3,3 miljardia Yle.fi. 6.1.2013. Yle. Viitattu 14.1.2013.
  11. ↑ Laine, Sami: NHL-kaudelle sinetti – Pelaajayhdistys hyväksyi työehtosopimuksen Yle.fi. 13.1.2013. Yle. Viitattu 14.1.2013.
  12. ↑ Wyshynski, Greg: NHL lockout deal details: League moves on salary cap, limits player contracts Sports.yahoo.com. 6.1.2013. Yahoo! Inc. Viitattu 14.1.2013. (englanniksi)
  13. ↑ NHL and NHLPA reach tentative deal on new CBA TSN.ca. 7.1.2013. Bell Media. Viitattu 14.1.2013. (englanniksi)
  14. ↑ Laine, Sami: NHL-kausi: 99 päivää, 720 ottelua, runkosarja omassa konferenssissa... Yle.fi. 13.1.2013. Yle. Viitattu 14.1.2013.
  15. ↑ 2012–2013 – Regular Season – Stats (maalimäärän mukaan järjestetty lista) NHL.com. 2013. NHL. Viitattu 29.4.2013. (englanniksi)
  16. ↑ a b Calder Memorial Trophy NHL.com. 2013. NHL. Viitattu 25.6.2013. (englanniksi)
  17. ↑ a b James Norris Memorial Trophy NHL.com. 2013. NHL. Viitattu 25.6.2013. (englanniksi)
  18. ↑ a b 2012–2013 Division Standings NHL.com. NHL. Viitattu 29.4.2013. (englanniksi)
  19. ↑ Lehtonen, Samu: NHL:n runkosarja päätökseen – pudotuspeliparit selvillä Yle.fi. 29.4.2013. Yle. Viitattu 29.4.2013.
  20. ↑ Stanley Cup Playoffs NHL.com. NHL. Viitattu 25.6.2013. (englanniksi)
  21. ↑ Prince of Wales Trophy NHL.com. 2013. NHL. Viitattu 25.6.2013. (englanniksi)
  22. ↑ Clarence S. Campbell Bowl NHL.com. 2013. NHL. Viitattu 25.6.2013. (englanniksi)
  23. ↑ Art Ross Trophy NHL.com. 2013. NHL. Viitattu 25.6.2013. (englanniksi)
  24. ↑ Bill Masterton Memorial Trophy NHL.com. 2013. NHL. Viitattu 25.6.2013. (englanniksi)
  25. ↑ Frank J. Selke Trophy NHL.com. 2013. NHL. Viitattu 25.6.2013. (englanniksi)
  26. ↑ Hart Memorial Trophy NHL.com. 2013. NHL. Viitattu 25.6.2013. (englanniksi)
  27. ↑ Jack Adams Award NHL.com. 2013. NHL. Viitattu 25.6.2013. (englanniksi)
  28. ↑ Lady Byng Memorial Trophy NHL.com. 2013. NHL. Viitattu 25.6.2013. (englanniksi)
  29. ↑ Ted Lindsay Award (formerly Lester B. Pearson Award) NHL.com. 2013. NHL. Viitattu 25.6.2013. (englanniksi)
  30. ↑ Bridgestone Messier Leadership Award NHL.com. 2013. NHL. Viitattu 25.6.2013. (englanniksi)
  31. ↑ Vezina Trophy NHL.com. 2013. NHL. Viitattu 25.6.2013. (englanniksi)
  32. ↑ William M. Jennings Trophy NHL.com. 2013. NHL. Viitattu 15.6.2013. (englanniksi)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=NHL-kausi_2012–2013&oldid=23338353”