Jere Sallinen
| Jere Sallinen | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 26. lokakuuta 1990 Espoo, Suomi |
| Kansalaisuus |  Suomi |
| Jääkiekkoilija | |
| Lempinimi | Sally,[1] Säli[2] |
| Pelipaikka | keskushyökkääjä |
| Maila | vasen |
| Pituus | 187 cm |
| Paino | 91 kg |
| Seura | |
| Seura | Kiekko-Espoo |
| Sarja | SM-liiga |
| Pelinumero | 76 |
| Pelaajaura | |
| Pääsarjaura | 2007– |
| Aik. seurat | Blues (SML) Jokipojat (Mestis) HPK (SML) Jokerit (KHL) Bakersfield Condors (AHL) Örebro HK (SHL) HIFK (SML) EHC Biel (NL) |
| NHL-varaus | 163. varaus, 2009 Minnesota Wild |
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
| Maa: Suomi | |||
| Miesten jääkiekko | |||
| MM-kilpailut | |||
 Kultaa | Slovakia 2019 | jääkiekko | |
| Kultaa | Suomi 2022 | jääkiekko | |
 Hopeaa | Valko-Venäjä 2014 | jääkiekko | |
| Hopeaa | Latvia 2021 | jääkiekko | |
Jere Tapio Sallinen[3] (s. 26. lokakuuta 1990 Espoo) on suomalainen jääkiekkoilija, joka pelaa SM-liigajoukkue Kiekko-Espoossa. Hän toimii joukkueen kapteenina. Sallinen on pelipaikaltaan keskushyökkääjä, mutta hän on pelannut myös laidassa. Sallinen on voittanut maailmanmestaruuden vuosina 2019 ja 2022.[4]
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Seuraura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Uran alku Bluesissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sallinen aloitti jääkiekkoilun Helsingin Jääkiekkoklubissa, mutta pelasi suurimman osan junioriurastaan Espoo Bluesissa. Hän voitti joukkueessa B-nuorten SM-pronssia vuosina 2007 ja 2008. Sallinen teki SM-liigadebyyttinsä vain 17-vuotiaana 10. joulukuuta 2007 Helsingin IFK:ta vastaan. Hän sai ottelussa vain neljä sekuntia jääaikaa, kun Sallinen kärsi Bluesin saaman joukkuerangaistuksen, jonka päätyttyä hän luisteli takaisin vaihtoaitioon. Tämä kuitenkin riitti tekemään Sallisesta liigahistorian ensimmäisen 1990-luvulla syntyneen pelaajan.[5] Hän teki myös seurahistoriaa Bluesissa, sillä Jere Sallinen ja hänen veljensä Tomi olivat kaikkien aikojen ensimmäinen espoolaissyntyinen ja espoolaisen juniorikoulun käynyt veljespari joukkueessa.[6] Jere Sallinen pelasi kauden aikana yhteensä kuusi SM-liigaottelua ilman tehopisteitä, mutta pääosin vielä Bluesin A-nuorissa,[4] jonka toiseksi paras pistemies hän oli Roope Rannan jälkeen tehoilla 11+19=30.[7]
Huhtikuussa 2008 Sallinen teki kaksivuotisen jatkosopimuksen Bluesin kanssa,[8] mutta hän pelasi kaudella 2008–2009 vain yhdeksän runkosarjaottelua A-nuorissa selkävaivojen vuoksi. Siitä huolimatta Minnesota Wild varasi Sallisen kuudennella kierroksella 163. pelaajana NHL:n varaustilaisuudessa 2009.[4]
Kaudella 2009–2010 Sallinen otti paikkansa Bluesin SM-liigajoukkueesta. Tulokaskausi toi hänelle 38 runkosarjaottelussa tehot 5+6=11 sekä kahdessa playoff-ottelussa kaksi syöttöpistettä. Myös kolme Mestis-ottelua alle 20-vuotiaiden maajoukkueessa pelanneen Sallisen kautta lyhensi hieman alle 20-vuotiaiden MM-kilpailuissa saatu aivotärähdys. Hän teki ensimmäisen SM-liigamaalinsa 13. lokakuuta 2009 Jokereita vastaan.[9] Helmikuussa 2010 Sallinen teki Bluesin kanssa kaksivuotisen jatkosopimuksen.[10] Ensimmäinen kokonainen ja ehjä kausi 2010–2011 toi hänelle 55 runkosarjaottelussa tehot 6+8=14. Sallinen voitti keväällä 2011 SM-hopeaa ja hän vahvisti myös kolmen pudotuspeliottelun verran Bluesin A-nuoria, jossa hän voitti SM-hopeaa.[4]
HPK ja läpimurto SM-liigassa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lokakuussa 2011 Blues lainasi Sallisen toistaiseksi voimassa olleella sopimuksella Mestis-joukkue Jokipoikiin.[11] Hän pelasi joukkueessa kaikkiaan 15 ottelua. Siirtorajan kynnyksellä, tammikuussa 2012 Blues vuokrasi hänet ja Aleksi Laakson loppukaudeksi 2011–2012 Hämeenlinnan Pallokerhoon.[12] Toukokuussa 2012 Sallinen teki seuran kanssa uuden kaksivuotisen sopimuksen.[13]
Sallinen kuului kaudella 2012–2013 koko SM-liigan suurimpiin yllättäjiin.[14] Hän nousi HPK:n ykkösketjuun tehden kauden aikana 57 runkosarjaottelussa tehot 15+27=42, joilla Sallinen oli joukkueen toiseksi paras pistemies Ville Viitaluoman jälkeen.[15] Hän voitti myös koko SM-liigan tehotilaston lukemalla +26 ja palkittiin kauden päätteeksi Matti Keinonen -palkinnolla.[16] Kauden 2013–2014 lopulla Sallinen ja Ville Viitaluoma siirtyivät loppukaudeksi Ruotsiin ja SHL-joukkue Örebrohon.[17]
KHL ja Jokerit 2024–2026
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaudeksi 2014–2015 Sallinen siirtyi kaksivuotisella sopimuksella KHL-seura Jokereihin.[18] Hän edusti joukkuetta kauden aikana myös Spengler Cupissa, kuten myös vuotta myöhemmin.[4]
NHL-sopimus Edmonton Oilersiin ja paluu Örebrohon
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sallinen teki maaliskuussa 2016 vuoden mittaisen ja 792 500 dollarin arvoisen tulokassopimuksen NHL-seura Edmonton Oilersin kanssa.[19] Hän pelasi kauden 2016–2017 kuitenkin kokonaan AHL-joukkue Bakersfield Condorsissa, jossa Sallinen teki 53 runkosarjaottelussa tehot 4+6=10. Kaudeksi 2017–2018 hän palasi Ruotsiin Örebro HK:n SHL-joukkueeseen.[20] Sallinen nimettiin joukkueen kapteeniksi.[4] Hän oli Örebron neljänneksi paras pistemies tehoilla 8+15=23. Sallinen voitti joukkueen sisäisen tehotilaston lukemalla +8.[21]
Siirtyminen HIFK:hon
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaudeksi 2019–2020 Sallinen siirtyi 1+1-vuotisella sopimuksella Helsingin IFK:hon.[22] Hänet nimettiin joukkueen varakapteeniksi.[23] Marraskuussa 2019 Sallinen nimettiin HIFK:n kapteeniksi Lennart Petrellin tilalle, kun joukkueen valmennusjohto halusi keventää Petrellin vastuuta ja vapauttaa hänen pelaamistaan.[24] Sallinen teki SM-liigauransa ensimmäisen kypärätempun 3. maaliskuuta 2020 KalPaa vastaan. Hänen ensimmäinen osumansa syntyi ylivoimalla.[25] Harri Rindell valitsi Sallisen ottelun Alumnien tähtien ykköstähdeksi.[26] Hän oli lopulta tehoilla 22+17=39 HIFK:n paras maalintekijä ja kolmanneksi paras pistemies.[27] Sallinen jakoi koko SM-liigan maalipörssin yhdeksännen sijan Kärppien Juho Lammikon kanssa.[28] Hän ei käyttänyt sopimuksessaan ollutta optiota ulkomaille siirtymisestä, vaan Sallinen teki huhtikuussa 2020 vuoden mittaisen jatkosopimuksen HIFK:n kanssa.[29]
Sallinen jakoi kaudella 2020–2021 tehoilla 15+20=35 HIFK:n sisäisen pistepörssin voiton Alex Broadhurstin kanssa, mutta hän vei kuitenkin varsinaisen kärkisijan suuremman maalimääränsä turvin. Pudotuspeleissä Sallinen oli joukkueen paras maalintekijä neljällä osumallaan.[30] Niistä kaksi syntyi 5. toukokuuta 2021 pelatussa pronssiottelussa Tapparaa vastaan. Hänen ensimmäinen osumansa jäi HIFK:n 7–1-voittoon päättyneen ottelun voittomaaliksi[31] ja se ratkaisi joukkueelle SM-pronssia.[4][32]
Vuodet Sveitsissä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaudeksi 2021–2022 Sallinen siirtyi vuoden mittaisella sopimuksella Sveitsin National Leaguen EHC Bieliin.[33] Joukkuetta valmensi hänelle Bluesin A-nuorista tuttu Antti Törmänen. Joulukuussa 2021 Sallinen teki Bielin kanssa kaksivuotisen jatkosopimuksen.[34] Kaudella 2022–2023 hän oli joukkueen toiseksi paras maalintekijä ja neljänneksi paras pistemies tehoilla 19+17=36.[35] Kaudella 2023–2024 Bielin päävalmentajana aloitti Salliselle Bluesista tuttu Petri Matikainen. Joulukuussa 2023 Sallinen teki seuran kanssa kaksivuotisen jatkosopimuksen.[36][37]
Sallinen joutui kauden 2024–2025 kynnyksellä syyskuussa 2024 arviolta kuudeksi viikoksi sivuun, kun hän mursi kylkiluunsa harjoitusottelussa HC Ajoieta. vastaan.[38] Sallinen palasi kaukaloihin lokakuussa.
Paluu Espooseen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vietettyään viisi kautta Bielissä, Sallinen palasi kotikaupunkiinsa Espooseen kaudeksi 2026–2027 kun hän teki kolmivuotisen sopimuksen Kiekko-Espoon kanssa.[39] Hänet nimettiin joukkueen kapteeniksi.[40]
Maajoukkueura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sallinen pelasi alle 18-vuotiaiden MM-kilpailuissa vuonna 2008. Hänet valittiin Saksaa vastaan pelatun sijoitusottelun päätteeksi Suomen ottelun parhaaksi pelaajaksi.[41] Sallinen edusti Suomea myös alle 20-vuotiaiden MM-kilpailuissa vuonna 2010,[4] mutta hänen turnauksensa päättyi jo toisessa ottelussa Venäjää vastaan aivotärähdyksen takia.[42]
Sallinen on edustanut Suomea MM-kilpailuissa vuosina 2014, 2019, 2021, 2022 ja 2023, joista vuoden 2019 ja 2022 turnaukset päättyivät maailmanmestaruuteen sekä vuosien 2014 ja 2021 turnaukset hopeaan.[4] Vuoden 2018 lopullisesta kisajoukkueesta hän putosi viimeisten joukossa.[43] Yhteensä Sallinen on pelannut 115 A-maaottelua tehopistein 11+17=28.[44] Hän teki A-maajoukkuedebyyttinsä Channel One Cupin toisessa ottelussa 15. joulukuuta 2012 Ruotsia vastaan. Sallinen merkittiin Suomen nelosketjun vasempaan laitaan Miika Lahden ja Tommi Huhtalan viereen.[45] Hänen ensimmäinen A-maajoukkuemaalinsa syntyi 19. huhtikuuta 2013 Euro Hockey Challengen ottelussa Hämeenlinnassa Sveitsiä vastaan.[46] Sallinen toimi Suomen kapteenina vuoden 2018 Carlson Hockey Gamesissa[47] ja vuoden 2020 Beijer Hockey Gamesissa.[48]
Yksityiselämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sallisen isoveli Tomi pelaa hyökkääjänä Tapparan SM-liigajoukkueessa. Veljekset pelasivat samaan aikaan Suomen MM-hopeaa voittaneessa joukkueessa vuonna 2014.[49]
Kesäkuussa 2018 Sallisen tiedotettiin aloittavan osakkaana tuolloin Suomi-sarjassa pelanneen Kiekko-Espoon organisaatiossa.[50]
Tilastot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Runkosarja | Pudotuspelit | Arvokisat | |||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Kausi | Joukkue | Liiga | O | M | S | Pist. | RM | O | M | S | Pist. | RM | Turnaus | O | M | S | Pist. | RM | |||
| 2007–2008 | Blues | A-SM | 36 | 11 | 19 | 30 | 94 | 3 | 0 | 2 | 2 | 8 | U18 | 6 | 2 | 1 | 3 | 31 | |||
| Blues | SM-liiga | 6 | 0 | 0 | 0 | 2 | – | – | – | – | – | ||||||||||
| 2008–2009 | Blues (A) | A-SM | 9 | 1 | 2 | 3 | 31 | – | – | – | – | – | |||||||||
| 2009–2010 | Blues | A-SM | 6 | 5 | 3 | 8 | 10 | – | – | – | – | – | JMM | 2 | 0 | 0 | 0 | 0 | |||
| Blues | SM-liiga | 38 | 5 | 6 | 11 | 20 | 3 | 0 | 2 | 2 | 2 | ||||||||||
| Suomi U20 | Mestis | 3 | 0 | 0 | 0 | 2 | – | – | – | – | – | ||||||||||
| 2010–2011 | Blues | A-SM | – | – | – | – | – | 3 | 5 | 0 | 5 | 4 | |||||||||
| Blues | SM-liiga | 55 | 6 | 8 | 14 | 28 | 11 | 1 | 0 | 1 | 10 | ||||||||||
| 2011–2012 | Blues | SM-liiga | 21 | 1 | 2 | 3 | 39 | – | – | – | – | – | |||||||||
| Jokipojat | Mestis | 15 | 4 | 5 | 9 | 4 | – | – | – | – | – | ||||||||||
| HPK | SM-liiga | 11 | 1 | 2 | 3 | 2 | – | – | – | – | – | ||||||||||
| 2012–2013 | HPK | SM-liiga | 57 | 15 | 27 | 42 | 30 | 5 | 1 | 1 | 2 | 6 | |||||||||
| 2013–2014 | HPK | SM-liiga | 51 | 5 | 14 | 19 | 88 | – | – | – | – | – | MM | 9 | 0 | 0 | 0 | 4 | |||
| Örebro HK | SHL | 6 | 2 | 1 | 3 | 0 | – | – | – | – | – | ||||||||||
| 2014–2015 | Jokerit | KHL | 48 | 8 | 7 | 15 | 28 | 10 | 1 | 3 | 4 | 6 | |||||||||
| 2015–2016 | Jokerit | KHL | 50 | 8 | 11 | 19 | 79 | 6 | 0 | 0 | 0 | 8 | |||||||||
| 2016–2017 | Bakersfield Condors | AHL | 53 | 4 | 6 | 10 | 20 | – | – | – | – | – | |||||||||
| 2017–2018 | Örebro HK (C) | SHL | 50 | 8 | 15 | 23 | 38 | – | – | – | – | – | |||||||||
| 2018–2019 | Örebro HK (C) | SHL | 51 | 8 | 14 | 22 | 53 | 2 | 0 | 0 | 0 | 0 | MM | 9 | 1 | 0 | 1 | 4 | |||
| 2019–2020 | HIFK (C) | SM-liiga | 53 | 22 | 17 | 39 | 12 | – | – | – | – | – | |||||||||
| 2020–2021 | HIFK (C) | SM-liiga | 45 | 15 | 20 | 35 | 20 | 8 | 4 | 0 | 4 | 4 | MM | 9 | 0 | 1 | 1 | 0 | |||
| 2021–2022 | EHC Biel | NL | 32 | 11 | 8 | 19 | 18 | 6 | 1 | 0 | 1 | 2 | MM | 10 | 1 | 3 | 4 | 0 | |||
| 2022–2023 | EHC Biel | NL | 51 | 19 | 17 | 36 | 24 | 17 | 3 | 6 | 9 | 4 | MM | 4 | 0 | 1 | 1 | 2 | |||
| 2023–2024 | EHC Biel | NL | 52 | 13 | 17 | 30 | 32 | 6 | 1 | 3 | 4 | 2 | |||||||||
| 2024–2025 | EHC Biel | NL | 38 | 9 | 14 | 23 | 16 | – | – | – | – | – | |||||||||
| 2025–2026 | EHC Biel | NL | 43 | 8 | 12 | 20 | 16 | 2 | 0 | 2 | 2 | 2 | |||||||||
| 8 kautta | yhteensä | SM-liiga | 337 | 70 | 96 | 166 | 198 | 27 | 6 | 3 | 9 | 22 | |||||||||
| 5 kautta | yhteensä | NL | 216 | 60 | 68 | 128 | 106 | 31 | 5 | 11 | 16 | 10 | |||||||||
| 3 kautta | yhteensä | SHL | 107 | 18 | 30 | 48 | 91 | 2 | 0 | 0 | 0 | 0 | |||||||||
| 2 kautta | yhteensä | KHL | 98 | 16 | 18 | 34 | 107 | 16 | 1 | 3 | 4 | 14 | |||||||||
| 1 kausi | yhteensä | AHL | 53 | 4 | 6 | 10 | 20 | – | – | – | – | – | |||||||||
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Jere Sallinen The Internet Hockey Databasessa (englanniksi)
- Jere Sallinen Eurohockey.com. (englanniksi)
- Jere Sallinen Elite Prospects. Everysport Media Group AB. (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Jere Sallinen hifk.fi. Oy HIFK Hockey AB. Arkistoitu 22.9.2020. Viitattu 18.9.2020.
- ↑ Nyrhinen, Matti: ”Rautajätti, 007, Kaapeli” – Leijonat julkaisi pelaajien lempinimet, tunnistatko kuka on kuka? MTVuutiset.fi. 26.5.2019. BRATISLAVA: Schibsted ASA. Viitattu 2.6.2019.
- ↑ Sallinen Jere Tapio HS:n Verokoneessa hs.fi. Helsingin Sanomat. Arkistoitu 26.6.2018. Viitattu 26.6.2018.
- 1 2 3 4 5 6 7 8 9 Jere Sallinen Elite Prospects. Everysport Media Group AB. (englanniksi)
- ↑ Koivunen, Tommi: Leijonien hyökkääjä teki SM-liigahistoriaa 4 sekunnin visiitillä – on nyt jo kokenutta osastoa: ”Niin se aika vain menee” is.fi. 9.5.2019. Kosice: Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 1.8.2019.
- ↑ Bluesin Jere Sallinen teki liigahistoriaa liiga.fi. 11.12.2007. Jääkiekon SM-liiga Oy. Arkistoitu 17.11.2019. Viitattu 27.7.2011.
- ↑ Elite Prospects - Blues U20 eliteprospects.com. Everysport Media Group AB. Viitattu 12.9.2019. (englanniksi)
- ↑ Blues jatkaa nuorekkaana myös tulevalla kaudella Jatkoaika.com. 23.4.2008. Jatkoaika r.y. Viitattu 27.7.2011.
- ↑ Hurmerinta, Eero: Blues kaatoi Jokerit alivoimamaaleilla Jatkoaika.com. 13.10.2009. Jatkoaika r.y. Viitattu 18.9.2020.
- ↑ Bluesille iso tukku jatkosopimuksia Jatkoaika.com. 5.2.2010. Jatkoaika r.y. Viitattu 27.7.2011.
- ↑ Blues lainaa Rannan ja Sallisen Joensuuhun Jatkoaika.com. 27.10.2011. Jatkoaika r.y. Viitattu 8.6.2012.
- ↑ HPK vuokraa pelaajia Espoosta Jatkoaika.com. 30.1.2012. Jatkoaika r.y. Viitattu 8.6.2012.
- ↑ HPK värväsi tukun pelaajia Jatkoaika.com. 2.5.2012. Jatkoaika r.y. Viitattu 8.6.2012.
- ↑ Wennström, Antti; Meriläinen, Lauri: HPK:n pelaaja-arvostelut 2012–13: Jämäpakki Larsson ja liian hidas Fehr Jatkoaika.com. 28.4.2013. Jatkoaika r.y. Viitattu 18.9.2012.
- ↑ Elite Prospects - HPK eliteprospects.com. Everysport Media Group AB. Viitattu 12.9.2019. (englanniksi)
- ↑ SM-liiga palkitsi runkosarjan parhaat Jatkoaika.com. 13.3.2013. Jatkoaika r.y. Viitattu 18.9.2012.
- ↑ Viitaluoma ja Sallinen loppukaudeksi Ruotsiin Jatkoaika.com. 21.2.2014. Jatkoaika r.y. Viitattu 10.6.2014.
- ↑ Jokerit hankki Heleniuksen ja Sallisen Jatkoaika.com. 14.4.2014. Jatkoaika r.y. Viitattu 10.6.2014.
- ↑ Oilers sign Sallinen nhl.com/oilers. 13.3.2016. Edmonton Oilers. Arkistoitu 17.12.2018. Viitattu 15.3.2016. (englanniksi)
- ↑ Jere Sallinen Pohjois-Amerikasta takaisin Eurooppaan - siirto SHL-joukkue Örebrohon Jatkoaika.com. 12.5.2017. Jatkoaika r.y. Viitattu 21.2.2023.
- ↑ Elite Prospects - Örebro HK eliteprospects.com. Everysport Media Group AB. Viitattu 12.9.2019. (englanniksi)
- ↑ HIFK julkisti tukun sopimuksia - Pudotuspelien arvokkain pelaaja vaihtaa punapaitaan Jatkoaika.com. 7.5.2019. Jatkoaika r.y. Viitattu 9.5.2019.
- ↑ Seppänen, Antti: Liiga-kapteenistot valittu – katso nimet vastuullisissa rooleissa liiga.fi. 11.9.2019. Jääkiekon SM-liiga Oy. Arkistoitu 20.9.2019. Viitattu 12.9.2019.
- ↑ Seppä, Lassi: HIFK:n kapteeni vaihtuu − "Halusimme tällä vaihdoksella vapauttaa Petrellin keskittymään pelaamiseen ja harjoitteluun" Jatkoaika.com. 14.11.2019. Jatkoaika r.y. Viitattu 14.11.2019.
- ↑ Korhonen, Mikko: SM-liigan kesken kauden tekemä muutos hämmentää: ”On mennyt maku koko hommasta” is.fi. 3.3.2020. Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 4.5.2026.
- ↑ Otteluseuranta liiga.fi. 3.3.2020. Jääkiekon SM-liiga Oy. Viitattu 3.3.2020.
- ↑ Elite Prospects - HIFK eliteprospects.com. Everysport Media Group AB. Viitattu 27.3.2020. (englanniksi)
- ↑ Elite Prospects - Liiga Stats 2019-2020 eliteprospects.com. Everysport Media Group AB. Viitattu 27.3.2020. (englanniksi)
- ↑ Pärnänen, Antti: Superlupaus Brad Lambert jatkaa 2 vuotta HIFK:ssa – Myös tähtihyökkääjät Jere Sallinen ja Ville Leskinen jatkavat Jatkoaika.com. 6.4.2020. Jatkoaika r.y. Viitattu 6.4.2020.
- ↑ Elite Prospects - HIFK eliteprospects.com. Everysport Media Group AB. Viitattu 21.5.2021. (englanniksi)
- ↑ HIFK - Tappara, 5.5.2021 liiga.fi. 5.5.2021. Jääkiekon SM-liiga Oy. Viitattu 21.5.2021.
- ↑ Parviainen, Vesa: HIFK:lle pronssia murskavoitolla – Tappara koki täydellisen nöyryytyksen iltalehti.fi. 5.5.2021. Alma Media Suomi Oy. Viitattu 4.5.2026.
- ↑ Seppä, Lassi: Leijonissa MM-hopeaa voittaneen HIFK-kapteeni Jere Sallisen ensi kauden osoite on Sveitsissä Jatkoaika.com. 18.6.2021. Jatkoaika r.y. Viitattu 18.6.2021.
- ↑ Seppä, Lassi: Loukkaantumisista kärsinyt Jere Sallinen vakuutti Antti Törmäsen johtaman valmennuksen − hyökkääjä jatkaa Biel/Biennessä kaksi lisävuotta Jatkoaika.com. 16.12.2021. Jatkoaika r.y. Viitattu 16.12.2021.
- ↑ Elite Prospects - EHC Biel-Bienne eliteprospects.com. Everysport Media Group AB. Viitattu 5.12.2023. (englanniksi)
- ↑ Jere Sallinen verlängert beim EHCB ehcb.ch. 2.12.2023. EHC Biel Holding AG. Viitattu 5.12.2023. (saksaksi)
- ↑ Sallinen jatkaa Sveitsissä kaksi seuraavaa kautta elmotv.com. 2.12.2023. Mitany Media OÜ. Viitattu 5.12.2023.
- ↑ Sallinen 6 Wochen out ehcb.ch. 5.9.2024. EHC Biel Holding AG. Viitattu 4.5.2026. (saksaksi)
- ↑ Hurmerinta, Eero: Kultaleijona Jere Sallinen palaa Espooseen pitkällä sopimuksella Jatkoaika. 4.5.2026. Viitattu 4.5.2026.
- ↑ Kiekko-Espoon kapteenisto 26-27 kiekko-espoo.fi. 14.8.2026. Kiekko-Espoo Oy. Viitattu 15.8.2026.
- ↑ BEST PLAYERS PER GAME (pdf) stats.iihf.com. 12.5.2017. IIHF. Viitattu 19.7.2017. (englanniksi)
- ↑ Palomäki, Ilkka: Vammat varjostavat Pikkuleijonien MM-urakkaa yle.fi. 29.12.2009. Yleisradio Oy. Viitattu 27.7.2011.
- ↑ Väänänen, Ville: Leijonien MM-joukkue nimetty – todellinen yllätysnimi Kärpistä mukana is.fi. 30.4.2018. Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 27.5.2021.
- ↑ Tilanne 14.12.2025
- ↑ Finland - Sweden (Line Up) stats.swehockey.se. 15.12.2012. Svenska Ishockeyförbundet. Viitattu 21.5.2021. (englanniksi)
- ↑ EHC: European Hockey Challenge eurohc.stats.pointstreak.com. 19.4.2013. Pointstreak Sports Technologies Inc. Viitattu 19.7.2017.
- ↑ Leijonat voitti Venäjän – Jere Sallinen nousi sankariksi is.fi. 21.4.2018. Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 16.12.2018.
- ↑ Löfman, Sini: A-maajoukkueen kapteeni Jere Sallinen, minkälainen Leijonalauma on tällä kertaa kasattu yhteen? leijonat.fi. 5.2.2020. Suomen Jääkiekkoliitto ry – Finlands Ishockeyförbund rf. Arkistoitu 10.2.2020. Viitattu 10.2.2020.
- ↑ Tomi Sallinen Elite Prospects. Everysport Media Group AB. (englanniksi)
- ↑ Lahdenperä, Johanna: Kiekko-Espoon paluu juurille: osakkaina muun muassa menestyneitä espoolaistaustaisia pelaajia Jatkoaika.com. 19.6.2018. Jatkoaika r.y. Viitattu 29.11.2022.
| Edeltäjä: Lennart Petrell |
Helsingin IFK:n kapteeni SM-liigassa 2019–2021 |
Seuraaja: Teemu Tallberg |
| Edeltäjä: Toni Söderholm |
Matti Keinonen -palkinnon voittaja 2013 |
Seuraaja: Ville Pokka |
5 Ohtamaa | 6 Kivistö | 10 Karalahti | 12 Jokinen (C) | 13 Wirtanen | 18 Mäntylä | 19 Savinainen | 21 Lehterä (A) | 22 Salomäki | 25 Jormakka | 26 Immonen | 27 Kontiola | 28 Marttinen | 31 Koskinen | 32 Saros | 34 Palola | 35 Rinne | 38 Hietanen | 40 T. Sallinen | 42 J. Sallinen | 47 Lajunen | 56 Haula | 61 Huhtala | 71 Komarov (A) | 81 Pakarinen | Valmentaja Erkka Westerlund
4 Lehtonen (A) | 7 Kaski | 12 Anttila (C) | 15 Ilomäki | 19 Savinainen (A) | 20 Ojamäki | 21 Tyrväinen | 24 Kakko | 25 Rajala | 27 Luostarinen | 28 Jokiharju | 30 Lankinen | 35 Vehviläinen | 40 Lindbohm | 41 Kiviranta | 45 Olkinuora | 50 Koivisto | 55 Ohtamaa | 58 Hakanpää | 65 Manninen | 70 Mikkola | 71 Kuusela | 76 Sallinen | 82 Pesonen | 91 Lammikko | Valmentaja Jukka Jalonen
2 Pokka | 3 Määttä | 6 Sund | 7 Kaski | 12 Anttila (C) | 13 Ruohomaa | 15 Lundell | 20 Ojamäki | 21 Innala | 22 Ruotsalainen | 24 Björninen | 25 Karjalainen | 27 Kontiola (A) | 29 Säteri | 31 Juvonen | 38 Turunen | 39 Nousiainen | 40 Lindbohm | 45 Olkinuora | 47 Tiivola | 48 Puustinen | 50 Koivisto | 52 Seppälä | 55 Ohtamaa (A) | 61 Rindell | 76 Sallinen | 80 Mäenalanen | 81 Pakarinen | Valmentaja Jukka Jalonen
2 Pokka | 3 Friman | 4 Lehtonen | 10 Armia | 12 Anttila (A) | 21 Innala | 23 Lindell | 24 Björninen | 25 Rajala | 29 Säteri | 35 Tuohimaa | 38 Hietanen | 41 Heiskanen | 42 Vatanen (A) | 45 Olkinuora | 50 Seppälä | 51 Filppula (C) | 55 Ohtamaa | 64 Granlund (A) | 65 Manninen | 70 Hartikainen | 76 Sallinen | 80 Mäenalanen | 82 Pesonen | 91 Lammikko | Valmentaja Jukka Jalonen
2 Pokka | 3 Määttä (A) | 4 Lehtonen | 6 Friman | 10 Armia | 12 Anttila (C) | 19 Merelä | 23 Matinpalo | 24 Björninen | 29 Oksanen | 30 Heljanko | 33 Larmi | 42 Kapanen | 45 Olkinuora | 50 Koivisto | 52 Seppälä | 55 Ohtamaa | 65 Manninen | 70 Hartikainen | 74 Suomela | 76 Sallinen | 82 Pesonen | 84 Kakko | 91 Lammikko | 96 Rantanen (A) | Valmentaja Jukka Jalonen
1 Karjalainen |
2 Arkiomaa |
3 Keskitalo |
4 Kangasniemi |
5 Aronsson |
7 Jurmo |
8 Corcoran |
12 Öberg |
14 Keinänen |
15 King |
16 Väisänen |
17 Talvitie |
21 Peltomäki |
24 J. Lajunen |
25 Puolanne |
28 Hämäläinen |
29 Suoniemi |
30 Rimpinen |
35 Rajaniemi |
47 V. Lajunen |
51 Näkyvä |
55 Kotkansalo |
71 Järvinen (C) |
72 Svejkovsky |
76 Sallinen |
77 From |
78 Tuomaala |
90 Salovaara
Valmentajat: Aho – McLean – von Hedenberg – Earl – Björkskog