Ville Lajunen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ville Lajunen
Henkilötiedot
Syntynyt8. maaliskuuta 1988 (ikä 36)
Helsinki, Suomi
Kansalaisuus  Suomi
Jääkiekkoilija
Lempinimi Laju[1]
Pelipaikka puolustaja
Maila oikea
Pituus 185 cm
Paino 88 kg
Seura
Seura Kiekko-Espoo
Sarja SM-liiga
Pelinumero 47
Pelaajaura
Pääsarjaura 2007–
Aik. seurat

Ville Ilmari Lajunen[2] (s. 8. maaliskuuta 1988 Helsinki) on suomalainen jääkiekkopuolustaja, joka pelaa SM-liigajoukkue Kiekko-Espoossa. Hän toimii joukkueen kapteenina. Hän laukoo oikealta.[3]

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lajunen on Espoon Kiekkoseuran kasvatti. Hän siirtyi juniorina sittemmin Espoo Bluesiin. Lajunen voitti kaudella 2005–2006 seuran A-nuorten sisäisen tehotilaston lukemalla +9.[4] Hän voitti kauden päätteeksi A-nuorten SM-pronssia. Syyskuussa 2006 Lajunen teki Bluesin kanssa kaksivuotisen SM-liigasopimuksen.[5] Hän pelasi kauden 2006–2007 vielä suurimmaksi osaksi A-nuorissa. Lajunen oli joukkueensa toiseksi paras pistemies Camilo Miettisen tehoilla 3+29=32, joilla hän voitti koko A-nuorten SM-liigan puolustajien syöttöpörssin sekä sijoittui puolustajien pistepörssissä toiseksi edellään vain Jokereiden Vesa Kulmala.[6] Lajunen voitti myös tehoilla 1+9=10 sarjan pudotuspelien puolustajien syöttöpörssin ja hän jakoi puolustajien pistepörssin voiton Pelicansin Mikko Kousan kanssa.[7] Lajunen voitti kauden päätteeksi A-nuorten SM-hopeaa. Hän pelasi ensimmäiset miesten pelinsä Mestiksessä, jossa Lajunen pelasi yhdeksän ottelua alle 20-vuotiaiden maajoukkueessa ilman tehopisteitä. Hän debytoi myös Bluesin SM-liigajoukkueessa, jossa Lajunen pelasi kolme runkosarjaottelua ilman tehopisteitä.[3] Hän teki liigadebyyttinsä 3. tammikuuta 2007 Oulun Kärppiä vastaan.[8]

Heinäkuussa 2007 Lajusen sopimusta jatkettiin vuodella kevääseen 2009 saakka. Muutamaa päivää myöhemmin hänen uutisoitiin siirtyvän alustavasti koko kauden 2007–2008 kattavalla lainasopimuksella Mestis-joukkue KooKoohon yhdessä maalivahti Antti Härmän kanssa. Siirron taustalla oli kaksikon asepalvelus Karjalan prikaatissa.[9][10] Lajunen pelasi KooKoossa ja alle 20-vuotiaiden maajoukkueessa yhteensä 27 runkosarjaottelua tehopistein 2+11=13. Hän palasi Bluesiin kuitenkin marraskuussa 2007, kun joukkue kärsi loukkaantumisista.[11] Lajunen pelasi Bluesissa lopulta loppukauden ja hän teki 19 runkosarjaottelussa tehot 1+11=12. Lajunen teki liigauransa avausmaalin 24. tammikuuta 2008 kahden miehen ylivoimalla vieraissa Pelicansia vastaan.[12] Pudotuspeleissä Lajunen teki yhdeksässä ottelussa yhden maalin. Hän pelasi Bluesin kaksi ensimmäistä playoff-ottelua, mutta Lajunen joutui niiden jälkeen tekemään kokoonpanossa tilaa Mikael Kurjelle. Hän palasi kokoonpanoon kuitenkin viidenteen välieräotteluun 31. maaliskuuta 2008 Jokereita vastaan, kun Dale Clarke joutui sivuun. Lajusen ylivoimalla syntynyt 2–0-johtomaali jäi lopulta Bluesin 5–1-voittoon päättyneen ottelun voittomaaliksi.[13] Hän voitti lopulta kauden päätteeksi SM-hopeaa.[3] Huhtikuussa 2008 Lajunen teki kaksivuotisen jatkosopimuksen Bluesin kanssa.[14]

Kausi 2008–2009 oli Lajuselle ensimmäinen kokonainen SM-liigassa. Hän teki 45 runkosarjaottelussa tehot 8+11=19, joilla Lajunen oli Bluesin eniten maaleja tehnyt puolustaja sekä tehokkain puolustaja Dale Clarken kanssa. Hän pelasi kauden aikana myös viisi ottelua Mestarien liigassa, jossa Lajunen oli tehoilla 1+3=4 Bluesin paras syöttäjä ja toiseksi paras pistemies Sami Ryhäsen jälkeen.[15] Keväällä 2009 hän vahvisti myös Bluesin A-nuoria. Lajunen jakoi koko A-nuorten SM-liigan pudotuspelien tehotilaston voiton Ässien Tommi Taimen kanssa.[16] Hän voitti kauden päätteeksi Suomen-mestaruuden.[3]

Lajuselle nimettiin kaudeksi 2009–2010 Bluesin varakapteeniksi.[17] Hän teki läpimurtonsa SM-liigan eliittiin tehtyään runkosarjassa tehot 5+33=38, joilla Lajunen voitti koko liigan puolustajien syöttöpörssin ja sijoittui puolustajien pistepörssissä toiseksi Ilveksen Markus Seikolan jälkeen.[18] Hän oli Bluesin ainoa kauden kaikki 58 runkosarjaottelua pelannut pelaaja, mutta Lajuselta jäi kuitenkin pudotuspelien ensimmäinen kierros väliin sairastumisen vuoksi.[19] Helmikuussa 2010 hän teki Bluesin kanssa kaksivuotisen jatkosopimuksen.[20] Kaudella 2010–2011 Lajunen teki runkosarjassa 24 tehopistettä. Pudotuspeleissä hän oli tehoilla 3+7=10 Bluesin paras syöttäjä[21] ja Lajunen jakoi koko liigan puolustajien syöttöpörssin sekä jakoi puolustajien pistepörssin voiton HIFK:n Toni Söderholmin kanssa.[22] Hän voitti kauden päätteeksi SM-hopeaa.[3]

Alkukaudella 2011–2012 Lajunen teki Bluesissa 22 runkosarjaottelussa tehot 2+10=12, joilla hän johti pelipaikastaan huolimatta Bluesin sisäistä pistepörssiä, kunnes marraskuussa 2011 Lajunen siirtyi loppukauden mittaisella sopimuksella KHL-seura Metallurg Magnitogorskiin.[23] Lajusen esitykset Magnitogorskissa jäivät lopulta varsin vaisuiksi; hän teki 15 runkosarjaottelussa vain yhden syöttöpisteen ja 12 playoff-ottelussa syntyi viisi syöttöpistettä. Lajunen ei enää jatkanut joukkueessa, vaan hän siirtyi kaudeksi 2012–2013 vuoden mittaisella sopimuksella Ruotsin Elitserieniin Färjestad BK:n riveihin.[24][25] Helmikuussa 2013 hän teki seuran kanssa vuoden mittaisen jatkosopimuksen.[26] Kauden 2013–2014 päätteeksi Lajunen voitti SHL-hopeaa.[3]

Kaudeksi 2014–2015 Lajunen siirtyi kaksivuotisella KHL-sopimuksella Jokereihin.[27] Hän edusti joukkuetta kauden aikana myös Spengler Cupissa, kuten myös vuotta myöhemmin. Kaudeksi 2015–2016 Lajunen nimettiin Jokereiden varakapteeniksi.[3] Helmikuussa 2016 hänet valittiin KHL:n viikon puolustajaksi.[28] Huhtikuussa 2016 Lajunen solmi Jokereiden kanssa vuoden mittaisen jatkosopimuksen.[29] Kaudella 2016–2017 hän oli joukkueen eniten maaleja tehnyt puolustaja kymmenellä osumallaan.[30]

Lajunen siirtyi kaudeksi 2017–2018 jatkamaan KHL-uraansa vuoden mittaisella sopimuksella Spartak Moskovaan.[31] Hän oli joukkueen tehokkain puolustaja tehoilla 6+20=26.[32] Kaudeksi 2018–2019 Lajunen siirtyi vuoden mittaisella sopimuksella KHL:n kiinalaisseura Kunlun Red Starin riveihin. Joukkuetta valmensi hänelle Suomen A-maajoukkueesta tuttu Jussi Tapola. Lajunen oli tehoilla 10+18=28 Kunlunin paras syöttäjä ja toiseksi paras pistemies Brandon Yipin jälkeen.[33] Hän jakoi koko liigan puolustajien pistepörssin seitsemännen sijan Ak Bars Kazanin Paul Postman kanssa.[34] Kaudeksi 2019–2020 Lajunen siirtyi vuoden mittaisella sopimuksella jatkamaan KHL-uraansa Vitjaz Podolskiin.[35] Hän oli tehoilla 4+21=25 joukkueen neljänneksi paras pistemies.[36]

Kauden 2020–2021 kynnyksellä, syyskuun 2020 lopulla Lajunen palasi SM-liigaan ja siirtyi vuoden mittaisella sopimuksella Turun Palloseuraan.[37] Joukkuetta valmensi hänelle Jokereista tuttu Raimo Helminen. Lajunen oli TPS:n tehokkain puolustaja tehoilla 9+19=28, joilla hän jakoi koko liigan puolustajien pistepörssin kuudennen sijan Jukurien Aleksandr Jakovenkon ja HIFK:n Mikko Kousan kanssa.[38] Lajunen voitti kauden päätteeksi SM-hopeaa. Kesäkuussa 2021 hän teki TPS:n kanssa vuoden mittaisen jatkosopimuksen.[39] Lajunen nimettiin kaudeksi 2021–2022 joukkueen varakapteeniksi.[40] Hän voitti kauden päätteeksi taas SM-hopeaa.[3]

Lajunen siirtyi kaudeksi 2022–2023 vuoden mittaisella sopimuksella Saksan DEL-liigan Schwenninger Wild Wingsiin.[41] Hän oli tehoilla 10+35=45 joukkueen paras syöttäjä ja toiseksi paras pistemies Tyson Spinkin jälkeen.[42] Lajunen jakoi koko liigan puolustajien pistepörssin voiton Kölner Haien Nick Bailenin kanssa, joka kuitenkin vei suuremman maalimääränsä turvin varsinaisen kärkisijan.[43] Kaudeksi 2023–2024 Lajunen siirtyi vuoden mittaisella sopimuksella Löwen Frankfurtiin. Hän voitti joukkueen sisäisen tehotilaston lukemalla +7.[44] Lajunen sijoittui tehoilla 6+23=29 DEL:n puolustajien pistepörssissä kymmenenneksi.[45]

Kaudeksi 2024–2025 Lajunen palasi SM-liigaan ja hän siirtyi vuoden mittaisella sopimuksella liigaan nostetun Kiekko-Espoon riveihin.[46] Hänet nimettiin joukkueen kapteeniksi.[47]

Maajoukkueura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mitalit
Maa:  Suomi
Miesten jääkiekko
MM-kilpailut
Hopeaa Hopeaa Valko-Venäjä 2014 jääkiekko

Lajunen edusti Suomea MM-kilpailuissa vuosina 2014 ja 2017, joista ensimmäinen turnaus päättyi hopeaan. Yhteensä Lajunen on pelannut 66 A-maaottelua tehopistein 5+12=17.[3] Hän sai ensituntumaa Suomen A-maajoukkueeseen kevään 2010 MM-leiriryhmän mukana,[48] mutta Lajunen ei kuitenkaan mahtunut Suomen kokoonpanoon viikon ainoassa Tanskaa vastaan pelatussa harjoitusottelussa ja hän putosi lopulta leiriryhmästä.[49] Lajunen nimettiin seuraavan kerran A-maajoukkueeseen vuoden 2011 LG Hockey Gamesiin, kun hänet nimettiin Suomen joukkueeseen loukkaantuneen Jyrki Välivaaran tilalle. A-maajoukkuedebyyttinsä samassa turnauksessa teki myös Lajusen pikkuveli Jani.[50] Ville Lajunen pelasi ensimmäisen A-maaottelunsa turnauksen toisessa ottelussa 12. helmikuuta 2011 Tukholman Globenissa Tšekkiä vastaan. Hänet merkittiin Suomen kolmospuolustajapariin Janne Niskalan viereen.[51] Ensimmäisen A-maajoukkuemaalinsa Lajunen teki Oddset Hockey Gamesissa 9. helmikuuta 2013 Malmössä Tšekkiä vastaan. Hänen osumansa jäi Suomen 3–0-voittoon päättyneen ottelun voittomaaliksi ja Lajunen keräsi myös yhden syöttöpisteen oltuaan kakkossyöttäjänä Veli-Matti Savinaisen tekemään maaliin.[52]

Lajunen pelasi myös alle 20-vuotiaiden MM-kilpailuissa vuonna 2008.[3]

Muuta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lajusen pikkuveli Jani pelaa hyökkääjänä Tšekin Extraligan HC Sparta Prahassa. Hän kuului Suomen vuoden 2011 maailmanmestaruuden voittaneeseen joukkueeseen.[53]

Kesäkuussa 2018 Lajusen tiedotettiin tuolloin Suomi-sarjassa aloittaneen Kiekko-Espoon yhtenä osakkaana.[54]

Tilastot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
    Runkosarja   Pudotuspelit   Arvokisat
Kausi Joukkue Liiga O M S Pist. RM O M S Pist. RM Turnaus O M S Pist. RM
2005–2006 Blues A-SM 22 2 2 4 10 10 0 0 0 6
2006–2007 Blues A-SM 39 3 29 32 79 12 1 9 10 12
Blues SM-liiga 3 0 0 0 0 – – – – –
Suomi U20 Mestis 9 0 0 0 6 – – – – –
2007–2008 Blues A-SM 3 1 2 3 10 3 0 2 2 6 JMM 6 0 3 3 6
Blues SM-liiga 19 1 11 12 29 9 1 0 1 6
KooKoo Mestis 20 2 9 11 24 – – – – –
Suomi U20 Mestis 7 0 2 2 6 – – – – –
2008–2009 Blues A-SM 8 2 2 4 6 7 2 3 5 14
Blues SM-liiga 45 8 11 19 20 10 0 2 2 0
2009–2010 Blues (A) SM-liiga 58 5 33 38 44 – – – – –
2010–2011 Blues (A) SM-liiga 60 7 17 24 69 18 3 7 10 20
2011–2012 Blues (A) SM-liiga 22 2 10 12 8 – – – – –
Metallurg Magnitogorsk KHL 15 0 1 1 4 12 0 5 5 0
2012–2013 Färjestad BK Elitserien 53 7 14 21 16 10 0 6 6 2
2013–2014 Färjestad BK SHL 48 4 9 13 20 15 0 4 4 2 MM 10 0 2 2 0
2014–2015 Jokerit KHL 49 3 17 20 16 3 1 0 1 4
2015–2016 Jokerit (A) KHL 58 9 19 28 32 6 1 1 2 4
2016–2017 Jokerit (A) KHL 53 10 6 16 16 4 2 0 2 0 MM 10 1 2 3 2
2017–2018 Spartak Moskova KHL 52 6 20 26 10 4 0 1 1 0
2018–2019 Kunlun Red Star KHL 56 10 18 28 44 – – – – –
2019–2020 Vitjaz Podolsk KHL 60 4 21 25 6 4 1 1 2 2
2020–2021 TPS (A) SM-liiga 55 9 19 28 24 13 2 2 4 8
2021–2022 TPS (A) SM-liiga 51 4 21 25 12 18 0 6 6 8
2022–2023 Schwenninger Wild Wings DEL 56 10 35 45 27 – – – – –
2023–2024 Löwen Frankfurt DEL 52 6 23 29 16 – – – – –
7 kautta yhteensä KHL 343 42 102 144 128 33 5 8 13 10
8 kautta yhteensä SM-liiga 313 36 122 158 208 68 6 17 23 42
2 kautta yhteensä DEL 108 16 58 74 43 – – – – –
2 kautta yhteensä Elitserien/SHL 101 11 23 34 36 25 0 10 10 4
2 kautta yhteensä Mestis 36 2 11 13 36 – – – – –

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ville Lajunen.

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Penttilä, Tapio: Harjulle tasoitusmaali ja tikkejä Faneille.com. 11.1.2015. Faneille.com. Viitattu 30.9.2020.
  2. ↑ https://verokone.hs.fi/henkilo/1988Lajunen%20Ville%20Ilmari[vanhentunut linkki]
  3. ↑ a b c d e f g h i j Ville Lajunen Elite Prospects. Everysport Media Group AB. (englanniksi)
  4. ↑ Elite Prospects - Blues U20 eliteprospects.com. Everysport Media Group AB. Viitattu 30.9.2020. (englanniksi)
  5. ↑ Kent Manderville Bluesiin Jatkoaika.com. 6.9.2007. Jatkoaika r.y. Viitattu 29.11.2010.
  6. ↑ Elite Prospects - U20 SM-liiga Stats 2006-2007 eliteprospects.com. Everysport Media Group AB. Viitattu 30.9.2020. (englanniksi)
  7. ↑ Elite Prospects - U20 SM-liiga Stats 2006-2007 eliteprospects.com. Everysport Media Group AB. Viitattu 30.9.2020. (englanniksi)
  8. ↑ Hurmerinta, Eero: Kärpät nollattiin Espoossa Jatkoaika.com. 3.1.2007. Jatkoaika r.y. Viitattu 30.9.2020.
  9. ↑ Espoo Blues korvaa Doellin Ryan Kellerillä Jatkoaika.com. 19.7.2007. Jatkoaika r.y. Viitattu 29.11.2010.
  10. ↑ Clarke ja Osala Bluesiin, Brücklerille jatkoa Jatkoaika.com. 23.7.2007. Jatkoaika r.y. Viitattu 29.11.2010.
  11. ↑ Lajunen palaa Kouvolasta Espooseen Jatkoaika.com. 29.11.2007. Jatkoaika r.y. Viitattu 29.11.2010.
  12. ↑ Ampuja, Eetu: Brückler lahjoitti voiton Pelicansille Jatkoaika.com. 24.1.2008. Jatkoaika r.y. Viitattu 30.9.2020.
  13. ↑ Hurmerinta, Eero: Ville Lajunen viltistä ylivoimatykiksi Jatkoaika.com. 31.3.2008. Jatkoaika r.y. Viitattu 30.9.2020.
  14. ↑ Blues jatkaa nuorekkaana myös tulevalla kaudella Jatkoaika.com. 23.4.2008. Jatkoaika r.y. Viitattu 29.11.2010.
  15. ↑ Elite Prospects - Blues eliteprospects.com. Everysport Media Group AB. Viitattu 30.9.2020. (englanniksi)
  16. ↑ Elite Prospects - U20 SM-liiga Stats 2008-2009 eliteprospects.com. Everysport Media Group AB. Viitattu 30.9.2020. (englanniksi)
  17. ↑ Bluesille täysin espoolainen kapteenisto liiga.fi. 11.8.2009. Jääkiekon SM-liiga Oy. Viitattu 30.9.2020.
  18. ↑ Elite Prospects - SM-liiga Stats 2009-2010 eliteprospects.com. Everysport Media Group AB. Viitattu 30.9.2020. (englanniksi)
  19. ↑ Hurmerinta, Eero: Ei uutta joukkueiden välillä Jatkoaika.com. 26.3.2020. Jatkoaika r.y. Viitattu 30.9.2020.
  20. ↑ Bluesille iso tukku jatkosopimuksia Jatkoaika.com. 5.2.2010. Jatkoaika r.y. Viitattu 29.11.2010.
  21. ↑ Elite Prospects - Blues eliteprospects.com. Everysport Media Group AB. Viitattu 30.9.2020. (englanniksi)
  22. ↑ Elite Prospects - Award - SM-liiga Playoffs Most Points by Defenseman eliteprospects.com. Everysport Media Group AB. Viitattu 30.9.2020. (englanniksi)
  23. ↑ Bluesin kultakypärä Lajunen KHL:ään Jatkoaika.com. 17.11.2011. Jatkoaika r.y. Viitattu 25.11.2011.
  24. ↑ Jaakola matkaa itään, Lajunen länteen Jatkoaika.com. 5.7.2012. Jatkoaika r.y. Viitattu 10.6.2012.
  25. ↑ Pettersson, Robert: Färjestad värvar finsk back Hockeysverige.se. 4.7.2012. Everysport Media Group AB. Viitattu 6.7.2012. (ruotsiksi)
  26. ↑ Kalitzki, Jörgen: Lajunen förlänger med FBK 14.2.2013. Färjestad Bollklubb Fastighets AB. Viitattu 8.9.2013. (ruotsiksi)
  27. ↑ Bluesin kultakypärä Lajunen KHL:ään Jatkoaika.com. 6.5.2014. Jatkoaika r.y. Viitattu 13.7.2014.
  28. ↑ Jokeripakki valittiin KHL:n runkosarjan huipennuksen parhaaksi MTVuutiset.fi. 20.2.2016. Telia Company AB. Viitattu 11.7.2024.
  29. ↑ Jokereiden ensi kauden runko koossa – jatkuvuus taattu Jatkoaika.com. 12.4.2016. Jatkoaika r.y. Viitattu 25.5.2017.
  30. ↑ Elite Prospects - Jokerit eliteprospects.com. Everysport Media Group AB. Viitattu 30.9.2020. (englanniksi)
  31. ↑ Лаюнен в «Спартаке», Рыбин в «Северстали» и другие трансферы 24 мая khl.ru. 24.5.2017. КХЛ. Viitattu 11.7.2024. (venäjäksi)
  32. ↑ Elite Prospects - Spartak Moskva eliteprospects.com. Everysport Media Group AB. Viitattu 30.9.2020. (englanniksi)
  33. ↑ Elite Prospects - Kunlun Red Star eliteprospects.com. Everysport Media Group AB. Viitattu 30.9.2020. (englanniksi)
  34. ↑ Elite Prospects - KHL Stats 2018-2019 eliteprospects.com. Everysport Media Group AB. Viitattu 30.9.2020. (englanniksi)
  35. ↑ Joonas Nättinen ja Ville Lajunen jatkavat KHL:ssä − Vitjaz uusi osoite Jatkoaika.com. 2.5.2019. Jatkoaika r.y. Viitattu 11.7.2024.
  36. ↑ Elite Prospects - Vityaz Podolsk eliteprospects.com. Everysport Media Group AB. Viitattu 30.9.2020. (englanniksi)
  37. ↑ Seppä, Lassi: KHL:ää kuusi kautta kiertänyt Ville Lajunen TPS:n alakertaan Jatkoaika.com. 30.9.2020. Jatkoaika r.y. Viitattu 30.9.2020.
  38. ↑ Elite Prospects - Liiga Stats 2020-2021 eliteprospects.com. Everysport Media Group AB. Viitattu 29.6.2021. (englanniksi)
  39. ↑ Hurmerinta, Eero: Lajuselle jatkosopimus Turkuun − "Tuo meidän nuoreen joukkueeseen johtajuutta" Jatkoaika.com. 21.6.2021. Jatkoaika r.y. Viitattu 29.6.2021.
  40. ↑ Seppä, Lassi: Juhani Jasu jatkaa TPS:n kipparina − nimettyyn kapteenistoon tulee muutos jo kauden alkumetreillä Jatkoaika.com. 24.8.2021. Jatkoaika r.y. Viitattu 24.8.2021.
  41. ↑ Tallskog, Mika: Ville Lajunen jättää kotimaan kaukalot taakseen – uusi koti löytyy Saksasta Jatkoaika.com. 24.6.2022. Jatkoaika r.y. Viitattu 28.6.2022.
  42. ↑ Schwenninger Wild Wings 2022-2023 - Roster, Stats & more eliteprospects.com. Everysport Media Group AB. Viitattu 11.7.2024. (englanniksi)
  43. ↑ Elite Prospects - DEL Stats 2022-2023 eliteprospects.com. Everysport Media Group AB. Viitattu 11.7.2024. (englanniksi)
  44. ↑ Löwen Frankfurt 2023-2024 - Roster, Stats & more eliteprospects.com. Everysport Media Group AB. Viitattu 11.7.2024. (englanniksi)
  45. ↑ Elite Prospects - DEL Stats 2023-2024 eliteprospects.com. Everysport Media Group AB. Viitattu 11.7.2024. (englanniksi)
  46. ↑ Hyytiä, Mikko: Kiekko-Espoo hankki rutkasti kokemusta – kolme sopimusta kerralla julki MTVuutiset.fi. 2.5.2024. Telia Company AB. Viitattu 3.5.2024.
  47. ↑ Kiekko-Espoon kapteenisto Liiga-kaudelle 24-25: 🫡 www.instagram.com. 2.9.2024. Kiekko-Espoo Oy. Viitattu 2.9.2024.
  48. ↑ Leijonien ensimmäinen MM-leiriryhmä nimetty yle.fi. 11.4.2010. Yleisradio Oy. Viitattu 29.11.2010.
  49. ↑ Granlund, Hartikainen ja Vatanen maajoukkueeseen Jatkoaika.com. 25.4.2010. Jatkoaika r.y. Viitattu 30.9.2020.
  50. ↑ Myös Ville Lajunen Leijoniin is.fi. 7.2.2011. Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 30.9.2020.
  51. ↑ Finland-Czech Republic historical.stats.swehockey.se. 12.2.2011. Svenska Ishockeyförbundet. Viitattu 30.9.2020. (englanniksi)
  52. ↑ Finland - Czech Republic (Actions) stats.swehockey.se. 9.2.2013. Svenska Ishockeyförbundet. Viitattu 30.9.2020. (englanniksi)
  53. ↑ Jani Lajunen Elite Prospects. Everysport Media Group AB. (englanniksi)
  54. ↑ Lahdenperä, Johanna: Kiekko-Espoon paluu juurille: osakkaina muun muassa menestyneitä espoolaistaustaisia pelaajia Jatkoaika.com. 19.6.2018. Jatkoaika r.y. Viitattu 11.7.2024.
Edeltäjä:
Miro Keskitalo 		Kiekko-Espoon kapteeni
2024– 		Seuraaja:
–
Suomen joukkue – Jääkiekon MM-kilpailut 2014

5 Ohtamaa | 6 Kivistö | 10 Karalahti | 12 Jokinen (C) | 13 Wirtanen | 18 Mäntylä | 19 Savinainen | 21 Lehterä (A) | 22 Salomäki | 25 Jormakka | 26 Immonen | 27 Kontiola | 28 Marttinen | 31 Koskinen | 32 Saros | 34 Palola | 35 Rinne | 38 Hietanen | 40 T. Sallinen | 42 J. Sallinen | 47 Lajunen | 56 Haula | 61 Huhtala | 71 Komarov (A) | 81 Pakarinen | Valmentaja Erkka Westerlund

Suomen joukkue – Jääkiekon MM-kilpailut 2017

4 Lehtonen | 5 Kukkonen (C) | 6 Jaakola (A) | 15 M. Aaltonen | 19 Savinainen | 20 Aho | 23 Kemppainen | 24 J. Lajunen | 29 Säteri | 31 Ortio | 33 Hännikäinen | 36 Järvinen | 37 Pyörälä | 38 Hietanen | 39 Puljujärvi | 40 Sallinen | 41 Pihlström | 47 V. Lajunen | 50 J. Aaltonen | 51 Filppula (A) | 55 Ohtamaa | 60 Honka | 62 Osala | 70 Korpisalo | 96 Rantanen | Valmentaja Lauri Marjamäki

Kiekko-Espoo – SM-liiga

3 Keskitalo | 7 Marila | 8 Hillis | 9 Liedes (A) | 12 Piipponen | 16 Ikonen | 18 Leppänen | 21 Toivainen | 23 Heinänen | 24 Degerstedt | 26 Kulonummi | 28 Hämäläinen | 29 Suoniemi | 30 Rimpinen | 31 Hellgren | 34 Laakso | 41 Sallinen (A) | 46 Koch | 47 Lajunen (C) | 48 Nyman | 50 Ekberg | 55 Kotkansalo (A) | 71 Järvinen (A) | 72 Rohdin | 75 Virtanen | 78 Tuomaala | 82 Tolppola | 85 Seppälä | 89 Quenneville | 90 Koivusaari
Valmentajat: Aho – Westerlund – McLean – von Hedenberg – Lehto – Earl

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Ville_Lajunen&oldid=22638545”