Petri Kontiola

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Petri Kontiola
Petri Kontiola 2016.jpg
Henkilötiedot
Syntynyt4. lokakuuta 1984 (ikä 37) [1]
Seinäjoki, Suomi
Kansalaisuus Suomi
Jääkiekkoilija
Lempinimi Konna, Ice King
Pelipaikka keskushyökkääjä
Maila oikea
Pituus 182 cm
Paino 90 kg
Seura
Seura Ilves
Sarja SM-liiga
Pelinumero 27
Pelaajaura
Pääsarjaura 2003–
Aik. seurat Tappara (SML)
Rockford IceHogs (AHL)
Chicago Blackhawks (NHL)
Iowa Chops (AHL)
Metallurg Magnitogorsk (KHL)
Traktor Tšeljabinsk (KHL)
Toronto Marlies (AHL)
Lokomotiv Jaroslavl (KHL)
Jokerit (KHL)
HPK (SML)
NHL-varaus 196. varaus, 2004
Chicago Blackhawks
Mitalit
Petri Kontiola Channel One Cupissa vuonna 2017.
Petri Kontiola Channel One Cupissa vuonna 2017.
Maa:  Suomi
Miesten jääkiekko
Olympiarenkaat Olympialaiset
Pronssia Pronssia Sotši 2014 jääkiekko
MM-kilpailut
Hopeaa Hopeaa Venäjä 2007 jääkiekko
Hopeaa Hopeaa Valko-Venäjä 2014 jääkiekko
Hopeaa Hopeaa Latvia 2021 jääkiekko
Alle 20-v. MM-kilpailut
Pronssia Pronssia Suomi 2004 jääkiekko

Petri Kontiola (s. 4. lokakuuta 1984 Seinäjoki) on suomalainen jääkiekkoilija ja olympiamitalisti, joka pelaa SM-liigajoukkue Tampereen Ilveksessä. Hän toimii joukkueen varakapteenina. Kontiola on pelipaikaltaan keskushyökkääjä.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kontiola on seinäjokelaisen S-Kiekon kasvatti, mutta siirtyi Tapparan B-junioreihin 16-vuotiaana.

SM-liiga[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seinäjokelaissyntyinen keskushyökkääjä pelasi ensimmäiset ottelunsa miesten pääsarjatasolla kaudella 2003–2004 tamperelaisseura Tapparan joukkueessa. Hän pääsi esiintymään aikuisten tasolla 39 ottelun ja 3 pudotuspelin verran. Kaudella 2004–2005 hän vakiinnutti paikkansa yhtenä Tapparan luottopelaajista. Kauden aikana hän pelasi 54 ottelua tehden 25 pistettä.

Kausi 2005–2006 oli Kontiolan läpimurtokausi. Hän voitti SM-liigan syöttöpörssin kerättyään 35 syöttöpistettä. Kaikkiaan hän keräsi 44 tehopistettä ja sijoittui Tapparan parhaana pistemiehenä koko liigan pistepörssin yhdeksännelle sijalle.

Kaudella 2006–2007 Kontiola oli 47 tehopisteellään jälleen Tapparan paras pistemies ja sijoittui 13:nneksi SM-liigan pistepörssissä ja 9:nneksi syöttöpörssissä.

NHL ja KHL[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kontiola teki 31. toukokuuta 2007 kaksivuotisen ja kaksisuuntaisen NHL-sopimuksen Chicago Blackhawksin kanssa. Syksyllä hän siirtyi Chicagoon mutta joutui AHL-liigaan taistelemaan paikasta varsinaisessa NHL-joukkueessa. Joulukuussa hänet nostettiin takaisin ykkösmiehistöön hyvin sujuneen alkukauden ansiosta. Hän nousi heti ykköskentälliseen ja sai neljässä ensimmäisessä ottelussaan kaksi syöttöpistettä, ensimmäisen niistä 19. joulukuuta 2007. Kontiola ehti pelata loukkaantumisista kärsineessä Blackhawksissa 12 ottelua tehopistein 0+5 tehotilaston ollessa viisi maalia plussalla. Hänet komennettiin 5. tammikuuta 2008 takaisin farmijoukkue Rockford IceHogsiin, jossa hänen pistetahtinsa oli keskimäärin piste per ottelu. AHL:n pudotuspeleissä Rockford eteni puolivälieriin, mutta putosi jatkosta hävittyään AHL:n mestaruuteen asti edenneelle Chicago Wolvesille.

Hyvin sujuneen AHL-kauden ansiosta Kontiolalle oli ennusteltu paikkaa Blackhawksin miehistössä kaudeksi 2008–2009 mahdollisesti toisessa kentällisessä. Kontiola ei kuitenkaan onnistunut pääsemään Chicagon miehistöön, ja hänet kaupattiin 2009 siirtoajan lopulla Anaheim Ducksiin, jonka farmijoukkueessa hän jatkoi pelaamista. Kauden 2008–2009 jälkeen Kontiola siirtyi KHL-liigan Metallurg Magnitogorskiin kahden vuoden sopimuksella. Kaudella 2010–2011 Kontiola oli joukkueen paras pistemies tehoilla 14+34=48 sijoittuen KHL:n pistepörssin 12. sijalle. Pelattuaan Magnitogorskissa kaksi kautta hän siirtyi saman liigan Traktor Tšeljabinskiin kaudeksi 2011–2012.

KHL-kaudella 2012–2013 Kontiolan edustama Traktor eteni ensimmäistä kertaa Gagarin Cup -finaaleihin, mutta joutui taipumaan Dinamo Moskovalle voitoin 2–4. Kontiola jakoi pudotuspelien pistepörssin voiton Viktor Tikhonovin kanssa. Molempien tehopisteet olivat 10+9. Tosin Tikhonov saavutti pisteet vain 15 ottelussa, kun Kontiolalla otteluita oli 25.

Vuonna 2014 Kontiola teki yksivuotisen sopimuksen NHL-joukkue Toronto Maple Leafsin kanssa. Sopimus on yksisuuntainen ja 1,1 miljoonan arvoinen.[2] Hänelle ei kuitenkaan löytynyt tilaa Maple Leafsin kokoonpanosta, eikä hän pelannut ainuttakaan ottelua joukkueessa. Hänet siirrettiin vapaiden pelaajien listalle marraskuussa 2014 ja sitä kautta seuran farmijoukkueeseen Toronto Marliesiin muttei tehnyt yhtään pistettä 11 ottelussa. Maple Leafs purki Kontiolan sopimuksen ja hän palasi KHL:ään Lokomotiv Jaroslavlin joukkueeseen.[3] Kauden 2016–2017 alussa Kontiola ohitti Niko Kapasen kaikkien aikojen eniten KHL:n pisteitä tehneenä suomalaispelaajana.

Keväällä 2017 Kontiola teki vuoden mittaisen jatkosopimuksen Lokomotiv Jaroslavlin kanssa. Kaudella 2017-18 hän teki 11 maalia ja antoi 17 maaliin johtanutta syöttöä. Hän jatkoi sopimustaan myös keväällä 2018 Lokomotivin kanssa kevääseen 2019 saakka.

Toukokuussa 2019 Kontiola solmi vuoden mittaisen sopimuksen KHL-seura Jokereiden kanssa.

Paluu SM-liigaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaudeksi 2020–2021 Kontiola palasi SM-liigaan ja siirtyi vuoden mittaisella sopimuksella Hämeenlinnan Pallokerhoon.[4] Hän nousi kauden mittaan joukkueen kapteenistoon, kun Ville Koistinen ja Jesse Mankinen olivat pitkään sivussa ja lopulta jättivät HPK:n. Kontiola voitti tehoilla 14+41=55 koko SM-liigan piste- ja syöttöpörssin. Hänet palkittiin pistepörssivoitostaan Veli-Pekka Ketola -palkinnolla. 36-vuotiaasta Kontiolasta tuli myös kaikkien aikojen vanhin SM-liigan pistepörssin voittanut pelaaja. Hän oli runkosarjan päättyessä noin pari kuukautta vanhempi kuin kaudella 2013–2014 pistepörssin voittanut Ville Vahalahti.[5] Myös pelaajayhdistys Suomen Jääkiekkoilijat ry äänesti Kontiolan runkosarjan parhaaksi pelaajaksi ja hänet palkittiin Kultaisella kypärällä.[6] Kontiola äänestettiin myös kauden päätteeksi SM-liigan tähdistökentälliseen.[7]

Kontiola palasi kaudeksi 2021–2022 kotikaupunkiinsa Tampereelle ja siirtyi vuoden mittaisella sopimuksella Tampereen Ilvekseen.[8] Hänet nimettiin joukkueen varakapteeniksi.[9]

Maajoukkue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kontiola valittiin kaudella 2006–2007 kaikkiin neljään Euro Hockey Tourin osaturnaukseen, mutta hän joutui jättämään niistä Ruotsin turnauksen väliin sormivamman takia. Kauden päätteeksi hän pääsi ensimmäisen kerran mukaan aikuisten MM-kilpailuihin Moskovassa 2007, joissa hän teki tehot 2+5 ja saavutti MM-hopeaa. Kontiola pelasi myös vuoden 2010 MM-kilpailuissa Saksassa ja vuoden 2012 MM-kilpailuissa Helsingissä.

Vuoden 2013 MM-kilpailuissa Helsingissä ja Tukholmassa Kontiola pelasi ensimmäisen kerran Suomen MM-kisajoukkueen ykkösketjun keskushyökkääjänä. Hän voitti turnauksen pistepörssin tehopistein 8+8, ja hänet valittiin turnauksen parhaaksi hyökkääjäksi sekä tähdistökentällisen hyökkääjäksi. Kontiolan tehopistemäärä on suomalaispelaajien yhden MM-turnauksen ennätys; edellinen ennätys oli Saku Koivun 4+12 pistettä (Kontiola meni Koivun edelle useamman tehdyn maalin perusteella)[10]. Kontiola jakoi myös turnauksen maalikuninkuuden Ilja Kovaltšukin kanssa. Hän saavutti 2+1-tehot puolivälieräottelussa Slovakiaa vastaan, joka päättyi Suomen 4–3 -jatkoaikavoittoon. Alkusarjassa Kontiolan tehot Saksa-ottelussa olivat 2+1, Slovakia-ottelussa 1+1, Ranska-ottelussa 0+2, Venäjä-ottelussa 2+0 ja Itävalta-ottelussa 1+2. Lisäksi hän sai syöttöpisteen pronssiottelussa Yhdysvaltoja vastaan. Turnauksessa vain alkusarjan Itävalta- ja Latvia-otteluissa Suomi onnistui tekemään enemmän kuin yhden maalin, jossa Kontiola ei ollut mukana maalintekijänä tai -syöttäjänä.

Kontiola valittiin Sotšin olympialaisiin 2014, jossa häntä peluutettiin enimmäkseen kolmosketjun keskushyökkääjänä. Suomi saavutti turnauksesta olympiapronssia, ja Kontiolan tehot kuudessa ottelussa olivat 1+4. Keväällä 2014 hopeaan päättyneissä MM-kilpailuissa hän pelasi ensimmäisessä ketjussa[11] ollen Jori Lehterän jälkeen Suomen toiseksi paras pistemies tehoin 3+6. Kontiola edusti Suomea MM-kilpailuissa myös keväällä 2015.

Kontiola valittiin edustamaan Suomea vuoden 2018 talviolympialaisiin. [12] Hän teki turnauksessa 5 ottelussa 2 maalia ja antoi 4 maaliin johtanutta syöttöä. Vuoden 2021 MM-kilpailuissa Kontiola voitti kolmannen MM-hopeansa.

Tilastot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

    Runkosarja   Pudotuspelit   Palkinnot   Arvokisat
Kausi Joukkue Liiga O M S Pist. RM O M S Pist. RM             Turnaus O M S Pist. RM
2002–2003 Tappara A-SM 36 7 10 17 12 8 3 3 6 0
2003–2004 Tappara A-SM 12 3 12 15 8 10 4 4 8 10 JMM 7 1 1 2 2
Tappara SM-liiga 39 4 9 13 29 3 1 1 2 0
Suomi U20 Mestis 6 1 1 2 4
2004–2005 Tappara A-SM 1 1 0 1 0
Tappara SM-liiga 54 8 17 25 24 8 2 2 4 2
2005–2006 Tappara SM-liiga 56 9 35 44 55 6 1 3 4 0
2006–2007 Tappara SM-liiga 51 12 35 47 50 5 1 3 4 8 MM 9 2 5 7 2
2007–2008 Chicago Blackhawks NHL 12 0 5 5 6
Rockford IceHogs AHL 66 18 50 68 32 12 5 5 10 4
2008–2009 Rockford IceHogs AHL 61 15 38 53 22
Iowa Chops AHL 20 4 5 9 8
2009–2010 Metallurg Magnitogorsk KHL 54 7 14 21 24 10 2 2 4 0 MM 7 3 0 3 2
2010–2011 Metallurg Magnitogorsk KHL 54 14 34 48 36 16 2 6 8 14
2011–2012 Traktor Tšeljabinsk KHL 53 15 22 37 34 16 3 6 9 37 MM 10 0 2 2 4
2012–2013 Traktor Tšeljabinsk KHL 44 12 19 31 51 25 10 9 19 12 MM 10 8 8 16 8 Ykköstähdistö
2013–2014 Traktor Tšeljabinsk KHL 53 15 22 37 34 OK 6 1 4 5 0
MM 10 3 6 9 20
2014–2015 Toronto Marlies AHL 11 0 0 0 6 MM 8 1 1 2 2
Lokomotiv Jaroslavl KHL 26 1 10 11 12 6 0 0 0 0
2015–2016 Lokomotiv Jaroslavl KHL 48 7 25 32 24
2016–2017 Lokomotiv Jaroslavl KHL 59 18 22 40 34 15 2 6 8 14
2017–2018 Lokomotiv Jaroslavl KHL 52 11 17 28 24 9 1 4 5 4 OK 5 2 4 6 6
2018–2019 Lokomotiv Jaroslavl KHL 41 9 12 21 10
2019–2020 Jokerit KHL 51 11 24 35 36 4 1 0 1 0
2020–2021 HPK SM-liiga 55 14 41 55 54 Ykköstähdistö MM 10 0 3 3 2
1 kausi yhteensä NHL 12 0 5 5 6
11 kautta yhteensä KHL 545 120 221 341 319 101 21 33 54 81
5 kautta yhteensä SM-liiga 255 47 139 184 213 22 5 9 14 12
3 kautta yhteensä AHL 158 37 93 130 68 12 5 5 10 4

Saavutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Petri Kontiola Elite Prospects. Everysport Media Group AB. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Team Roster – Finland (pdf) IIHF.com. 3.5.2012. IIHF. Viitattu 7.5.2012. (englanniksi)
  2. Petri Kontiola palaa NHL:ään Maple Leafs -nutussa Jatkoaika.com. Jatkoaika r.y. Viitattu 25.11.2014.
  3. Venäläislehti: Kontiola palaa KHL:ään Jatkoaika.com. Jatkoaika r.y. Viitattu 25.11.2014.
  4. HPK ja Petri Kontiola vuoden sopimukseen hpk.fi. 21.8.2020. HPK Liiga Oy. Viitattu 24.2.2021.
  5. Hurmerinta, Eero: Petri Kontiola kaikkien aikojen vanhimpana pistepörssin voittoon − tilastopalkinnot myös Wännströmille ja Hakuliselle Jatkoaika.com. 13.4.2021. Jatkoaika r.y. Viitattu 27.4.2021.
  6. Seppä, Lassi: Pelaajayhdistys palkitsi Petri Kontiolan Kultainen kypärä -palkinnolla Jatkoaika.com. 4.5.2021. Jatkoaika r.y. Viitattu 4.5.2021.
  7. Seppänen, Antti: Liiga palkitsi kauden 2020-21 parhaat – Tässä tuoreet voittajat liiga.fi. 29.5.2021. Jääkiekon SM-liiga Oy. Viitattu 31.5.2021.
  8. Lahtinen, Matias: Pistepörssin voittaja Petri Kontiola ja kaksi nuorta lupausta Ilveksen haaviin Jatkoaika.com. 7.5.2021. Jatkoaika r.y. Viitattu 7.5.2021.
  9. Seppä, Lassi: Eemeli Suomi jatkaa Ilves-kapteenina − Petri Kontiola nousee kapteenistoon Jatkoaika.com. 26.8.2021. Jatkoaika r.y. Viitattu 27.8.2021.
  10. Turun Sanomat 20.5.2013, s. 21
  11. Tammilehto, Teemu: Tässä on Leijonien kokoonpano kisat huipentavaan MM-finaaliin! Yle Uutiset. 25.5.2014. Viitattu 25.5.2014.
  12. https://www.olympiakomitea.fi/2018/01/24/suomen-joukkue-pyeongchangin-talviolympialaisiin/
Edeltäjä:
Justin Danforth
Veli-Pekka Ketola -palkinnon voittaja
2021
Seuraaja:
Edeltäjä:
Justin Danforth
Kultaisen kypärän voittaja
2021
Seuraaja: