Jääkiekon maailmanmestaruuskilpailut 1987

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vuoden 1987 jääkiekon maailmanmestaruuskilpailut
Joukkueet 8 (28)
Isäntämaa  Itävalta
Kaupungit Wien[1]
Ajankohta 17. huhtikuuta –
3. toukokuuta 1987
Mitalistit
Kultaa Ruotsi
Hopeaa Neuvostoliiton lippu Neuvostoliitto
Pronssia Tšekkoslovakian lippu Tšekkoslovakia
Putoajat  Sveitsi
Ottelut 40
Yleisö 216 125 (5 403 ottelua kohti)
Maalintekijä Neuvostoliitto Vladimir Krutov (11)
← 1986 1989 →

Jääkiekon maailmanmestaruuskilpailut 1987 olivat järjestykseltään 52. jääkiekon maailmanmestaruuskisat. Ne olivat samalla myös 63. jääkiekon Euroopan-mestaruuskilpailut. Kaikkiaan 24 joukkuetta otteli kisoissa neljällä eri sarjatasolla.

A-sarjan mestaruuskilpailut järjestettiin 17. huhtikuuta – 3. toukokuuta Wienissä, Itävallassa. Jokainen joukkue otteli toisiaan vastaan kerran alkusarjassa. Sitten neljä parasta joukkuetta pelasi toisiaan vastaan kerran mestaruuskierroksella, jolloin ensimmäisen kierroksen tuloksia ei enää laskettu mukaan pisteytykseen. Ruotsi voitti kultaa neljännen kerran, ensimmäistä kertaa 25 vuoteen. Neuvostoliitto voitti 25. Euroopan-mestaruutensa. Erikoista on, että Ruotsi ei yltänyt maailmanmestaruudestaan huolimatta Euroopan-mestaruusmitaleille[2]. Euroopan-mestaruuskisoissa ainoastaan eurooppalaisten joukkueiden keskinäiset ottelut huomioitiin. Sveitsi putosi B-sarjaan.

Yhdysvaltalaispelaaja Scott Young jäi kiinni dopingista ottelussa Tšekkoslovakiaa vastaan. Yhdysvallat hävisi ottelun 2–4, mutta Youngin jäätyä kiinni ottelun lopputulos muutettiin 0–4:ksi ja Young suljettiin kisoista.

Puola nousi B-sarjasta A-sarjaan, ja Alankomaat ja Kiina putosivat C-sarjaan. Tanska ja Japani nousivat C-sarjasta B-sarjaan. Belgia ja Romania pudottautuivat omasta tahdostaan – taloudellisten syiden takia – D-sarjaan. Australia voitti D-sarjan ja nousi Etelä-Korean kanssa C-sarjaan.

Kisoissa nähtiin myös maailmanennätys Australian lyötyä Uuden-Seelannin maalein 58–0. Ottelun maalimäärä on miesten jääkiekon suurinumeroisin ottelu maailmanmestaruuskilpailuissa.[3] Tulokseen vaikutti sekin, että Australian joukkueessa pelasi australiankanadalaisia ja australiansuomalaisia.[4]

Tapaus Miroslav Sikora[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kisat jäivät myös historiaan Miroslav Sikoran tapauksesta. Saksan voitettua Suomen 20. huhtikuuta toimitsija Tom Ratschunas toi esille asiakirjan, jonka mukaan Sikora oli aiemmin edustanut Puolaa alle 20-vuotiaiden maailmanmestaruuskilpailuissa vuonna 1977. Sikora oli jäänyt myöhemmin samana vuonna maajoukkuematkalla Saksaan ja kärsi Kansainvälisen jääkiekkoliiton IIHF:n langettaman 18 kuukauden kansainvälisen pelikiellon sääntöjenvastaisesta siirrostaan. Tuohon aikaan säännöt eivät sallineet myöskään edustusoikeuden vaihtamista, jos pelaaja oli jo edustanut jotakin toista maajoukkuetta. IIHF mitätöi Saksan voitot Suomesta ja Kanadasta, jonka se yllätyksellisesti[2] voitti. Tämän jälkeen Saksa vei asian Wienin alioikeuteen. Tästä alkoi protestien ja vastaprotestien sarja. Tiedotusvälineissä julkaistiin kahta erilaista sarjataulukkoa: toista, jossa Saksa sai pitää pisteensä ja toista, jossa tulokset oli muutettu Kanadan ja Suomen 5–0-voitoiksi. Lopulta vain päivää ennen mitalisarjan alkamista Wienin alioikeuden päätös pitää ottelutulokset voimassa hyväksyttiin lopullisesti. Mikäli Saksan voitot olisi mitätöity, olisivat sekä Kanada että Suomi nousseet Ruotsin ohi ja pudottaneet sen mitalisarjasta. Alioikeuden päätöksen johdosta Ruotsi selvisi mitalisarjaan ja voitti lopulta maailmanmestaruuden. Miroslav Sikoran ura Saksan maajoukkueessa oli kuitenkin ohi neljän ottelun jälkeen.[5][6]

Kansainvälisen jääkiekkoliiton mukaan Sikoran kaltaista pelaajaa käyttävä A-sarjan joukkue olisi voitu tuomiota putoamaan suoraan B-sarjaan, mutta asia ei noussut puheeksi. Lisäksi liiton mukaan asian vieminen oikeuteen oli sääntöjen vastaista.[2] Oikeus kuitenkin uhkasi liiton Günther Sabetzkia ja varapuheenjohtajia Gordon Renwickiä ja Miroslav Subrtia vankilalla.[7] Ruotsin joukkue kannatti oman etunsa mukaisesti Saksan voittojen mitätöimistä, ja joukkueen päävalmentaja Tommy Sandlin vaati jopa kaiken Suomen kanssa tehtävän yhteistyön lopettamista.[2] Sikoran tapauksen takia Stadhallen yleisö buuasi Suomelle.[8]

A-sarja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomi turnauksessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomi aloitti turnauksen heikosti. Yksi syy tähän oli, että joukkueen pelaajat laukoivat huomattavan huonoja laukauksia, jotka eivät menneet kohti maalia. Esimerkiksi alkusarjan ottelussa Länsi-Saksaa vastaan Leijonat tarvitsi 54 laukausta yhden maalin tekemiseen. Jääkiekon suurmaista Suomi kuitenkin voitti ensin Yhdysvallat, lukemin 5–2. Suomen avausmaalin teki Teppo Numminen ja voittomaaliksi jääneen kolmannen maalin Iiro Järvi. Sitten julkiseen kiistelyyn äityneet Suomi ja Ruotsi kohtasivat ottelussa, jonka Suomi voitti eritoten Nummisen ja Janne Ojasen ansiosta.[2] Leijonat voitti turnauksessa Yhdysvallat vielä uudelleen. Ottelussa, joka ratkaisi samalla paikan saman vuoden Kanada-cupiin, Suomen joukkue kohtasi Länsi-Saksan. Ottelu päättyi tasapeliin 2–2, mikä takasi Suomelle paikan Kanada-cupiin. Suomi saavutti Wienissä Euroopan-mestaruuspronssia.[8]

Alkusarja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

     Joukkue jatkoi ylempään jatkosarjaan
     Joukkue jatkoi alempaan jatkosarjaan
Joukkue O V T H TM PM P
Neuvostoliiton lippu Neuvostoliitto 7 7 0 0 48 12 14
Tšekkoslovakian lippu Tšekkoslovakia 7 5 1 1 24 15 11
Ruotsi 7 4 0 3 30 17 8
Kanada 7 3 1 3 25 17 7
Länsi-Saksa 7 3 0 4 18 28 6
Suomen lippu Suomi 7 3 0 4 17 24 6
Yhdysvallat 7 2 0 5 19 36 4
 Sveitsi 7 0 0 7 17 49 0

Tulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaikki ajat ovat paikallisia (GMT+1).

Alempi jatkosarja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sveitsi putosi B-sarjaan vuodeksi 1989.

     Joukkue pudotettiin B-sarjaan
Joukkue O V T H TM PM P
Suomen lippu Suomi 10 5 1 4 32 34 11
Länsi-Saksa 10 4 1 5 31 37 9
Yhdysvallat 10 4 0 6 36 49 8
 Sveitsi 10 0 0 10 26 71 0

Alkusarjan ottelutulokset pysyivät jatkosarjassa mukana.

Tulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaikki ajat ovat paikallisia (GMT+1).

Ylempi jatkosarja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maailmanmestaruus ja muut mitalisijat ratkesivat ylemmän jatkosarjan perusteella. Alkusarjan tuloksia ei huomioitu.

Joukkue O V T H TM PM P
Ruotsi 3 1 2 0 14 5 4
Neuvostoliiton lippu Neuvostoliitto 3 1 2 0 4 3 4
Tšekkoslovakian lippu Tšekkoslovakia 3 1 1 1 8 7 3
Kanada 3 0 1 2 2 13 1

Tulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaikki ajat ovat paikallisia (GMT+1).

Lopulliset sijoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sija Joukkue
Ruotsi
Neuvostoliiton lippu Neuvostoliitto
Tšekkoslovakian lippu Tšekkoslovakia
4. Kanada
5. Suomen lippu Suomi
6. Länsi-Saksa
7. Yhdysvallat
8.  Sveitsi

Pistepörssi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pelaaja M S P
Neuvostoliitto Vladimir Krutov 11 4 15
Neuvostoliitto Sergei Makarov 4 10 14
Neuvostoliitto Igor Larionov 4 8 12
Neuvostoliitto Vjatšeslav Bykov 5 6 11
Yhdysvallat Aaron Broten 5 6 11
Saksa Gerd Truntschka 3 8 11
Ruotsi Bengt-Åke Gustafsson 3 8 11
Saksa Helmut Steiger 5 5 10
Ruotsi Tomas Sandström 5 5 10
Neuvostoliitto Vjatšeslav Fetisov 5 5 10

Euroopan-mestaruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eurooppalaisten joukkueiden loppusijoitukset turnauksessa

Joukkue O V T H Maalit Pts URS TCH FIN SWE BRD SUI
Neuvostoliiton lippu Neuvostoliitto 5 5 0 0 34–8 10 6–1 4–0 4–2 7–0 13–5
Tšekkoslovakian lippu Tšekkoslovakia 5 4 0 1 19–14 8 5–2 3–2 5–2 5–2
Suomen lippu Suomi 5 2 0 3 10–15 4 4–1 1–3 3–2
Ruotsi 5 2 0 3 20–12 4 3–0 12–1
Länsi-Saksa 5 2 0 3 9–19 4 4–3
 Sveitsi 5 0 0 5 13–37 0

Euroopan-mestaruuskisojen sarjataulukko laskettiin eurooppalaisten keskinäisistä alkusarjan otteluista.

B-sarja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

B-sarjan turnaus pidettiin Canazeissa, Italiassa, 26. maaliskuuta – 5. huhtikuuta. Puola nousi A-sarjan kisoihin vuodeksi 1989, kun taas Alankomaat ja Kiina pudotettiin C-sarjaan. Lisäksi B-sarjan kolme parasta pääsivat suoraan karsintojen ohi vuoden 1988 Calgaryn olympiaturnaukseen.

Lopulliset sijoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joukkue O V T H Maalit Pts POL NOR AUT FRA DDR ITA NED CHN
Puola Puola 7 6 0 1 39–11 12 5–1 6–4 6–2 1–2 4–2 3–0 14–0
Norja 7 5 1 1 33–25 11 5–3 5–5 6–2 5–4 7–4 4–2
Itävalta 7 5 0 2 41–27 10 6–5 7–3 4–1 6–4 11–3
Ranska Ranska 7 4 1 2 37–26 9 5–2 3–1 5–3 12–3
Itä-Saksa 7 2 2 3 25–31 6 5–5 6–6 5–1
Italia 7 2 1 4 28–30 5 8–6 7–3
Alankomaat Alankomaat 7 1 1 5 30–37 3 7–2
Kiina 7 0 0 7 14–60 0

C-sarja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

C-sarjan turnaus pidettiin Kööpenhaminassa, Tanskassa, 20.–29. maaliskuuta. Japani ja Tanska nousivat B-sarjan turnaukseen vuodeksi 1989. Belgia ja Romania pudotettiin D-sarjaan. Taloudellisten syiden takia Romania valitsi putoavansa Bulgarian sijaan.

Lopulliset sijoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joukkue O V T H Maalit Pts JPN DEN ROM YUG HUN PRK BUL BEL
Japani Japani 7 5 1 1 61–13 11 6–0 3–5 5–5 3–1 9–0 11–2 24–0
Tanska 7 5 1 1 47–23 11 8–2 6–6 6–4 9–1 10–3 8–1
Romania Romania 7 5 1 1 48–22 11 4–4 4–2 7–1 7–3 19–1
Jugoslavia 7 3 4 0 60–23 10 6–2 8–2 3–3 28–1
Unkari 7 3 0 4 33–28 6 9–3 6–2 9–4
Pohjois-Korean lippu Pohjois-Korea 7 2 0 5 13–45 4 3–2 3–1
Bulgarian lippu Bulgaria 7 1 1 5 21–40 3 6–0
Belgia 7 0 0 7 8–97 0

D-sarja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

D-sarjan turnaus pidettiin Perthissä, Australiassa, 13.–29. maaliskuuta. Australia ja Etelä-Korea nousivat C-sarjan turnaukseen vuodeksi 1989.

Lopulliset sijoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joukkue O V T H Maalit Pts AUS KOR NZL HKG
Australian lippu Australia 6 5 1 0 177–6 11 7–2 58–0 37–0
Etelä-Korea 6 4 1 1 130–16 9 4–4 35–2 44–0
Uusi-Seelanti 6 2 0 4 42–143 4 0–29 2–21 19–0
Hongkong 6 0 0 6 1–185 0 0–42 1–24 0–19
Kiinan Taipei Kiinan Taipei Tuloksia ei huomioitu sarjataulukossa, koska maa ei osallistunut kisoihin. 3–31 0–24 1–12 2–2

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/mm-jaakiekon-historia/3732510
  2. a b c d e Honkavaara, Aarne ym.: Kaukalon leijonat, s. 129. US-Mediat Oy, 1989.
  3. Järkyttävä teurastus MM-jääkiekossa: Australia-Pohjois-Korea 22-1! www.iltalehti.fi. Viitattu 30.12.2022.
  4. Canada's Destruction of Denmark, and the Most Lopsided International Hockey Games www.vice.com. Viitattu 30.12.2022. (englanniksi)
  5. Top 100 tarinat Story #29 (en)
  6. Top 100 tarinat Story #44 (en)
  7. Honkavaara, Aarne ym.: Kaukalon leijonat, s. 129–130. US-Mediat Oy, 1989.
  8. a b Honkavaara, Aarne ym.: Kaukalon leijonat, s. 130. US-Mediat Oy, 1989.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]