Viktor Tihonov
Viktor Vasiljevitš Tihonov (ven. Виктор Васильевич Тихонов; 4. kesäkuuta 1930 Moskova, Neuvostoliitto[1] – 24. marraskuuta 2014 Moskova, Venäjä[2][3]) oli venäläinen jääkiekkovalmentaja ja yksi kaikkien aikojen menestyneimmistä valmentajista. Hän valmensi Neuvostoliiton jääkiekkomaajoukkuetta sen menestysvuosina.[2]
Tihonov pelasi itse jääkiekkoa puolustajana Moskovan Dynamossa ja Samaran TsSK VVS:ssä Neuvostoliiton mestaruussarjassa vuosina 1949–1963. Tihonov pelasi kaksi maaottelua Neuvostoliiton jääkiekkomaajoukkueessa vuonna 1956.
Tihonovin valmennusura alkoi 1964 Moskovan Dynamon kakkosvalmentajana. Ensimmäinen seura päävalmentajana oli Riian Dynamo. Parhaiten hänet muistetaan Moskovan TsSKA:n valmentajana, jona hän aloitti 1977. Etenkin juuri Tihonovin ollessa valmentajana TsSKA:sta tuli käytännössä Neuvostoliiton maajoukkue, johon haalittiin parhaat pelaajat muista seuroista.
Tihonov tunnettiin autoritäärisestä valmennustyylistään. Hän puuttui jopa pelaajien henkilökohtaisiin asioihin ja leiritti joukkuettaan ulkopuolisilta suljetussa valmennuskeskuksessa lähes vuoden ympäri. Koska TsSKA oli armeijan joukkueena osana neuvostoarmeijaa, hän pystyi toimimaan näin. Vaikka TsSKA:n pelaajia varattiin NHL:ään, Tihonov pystyi hallintokontaktiensa avulla estämään heidän lähtönsä. Usein hän jätti myös valitsematta pelaajia maajoukkueeseen länteen loikkaamisen pelossa milloin minkäkin verukkeen varjolla. Vasta Aleksandr Mogilnyin loikkaaminen ja avainpelaajien kapinoiminen 1990-luvun taitteessa vapautti kokeneita pelaajia lähtemään NHL-kaukaloihin. Tästä aiheesta on Igor Larionov kirjoittanut kirjan ”Ykkösketju kapinoi”.
Tihonov oli sotilasarvoltaan kenraali.
Tihonovin poika Vasili Tihonov (1958–2013) oli myös jääkiekkovalmentaja, joka valmensi Suomessa Porin Ässiä ja Rauman Lukkoa. Pojanpoika Viktor jr. (s. 1988) pelaa jääkiekkoa KHL:ssä SKA Pietarin joukkueessa.[2]
Viktor Tihonov kuoli marraskuussa 2014 moskovalaisessa sairaalassa pitkäaikaiseen sairauteen. Hän oli kuollessaan 84-vuotias.[2]
Saavutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tihonov valmensi Neuvostoliiton, Venäjän ja IVY:n maajoukkueita vuosina 1977–1992, 1994 ja 2003.[4]
- Kolme olympiakultaa 1984, 1988 ja 1992
- Olympiahopeaa 1980
- Kahdeksan maailmanmestaruutta 1978, 1979, 1981, 1982, 1983, 1986, 1989, 1990
- MM-hopeaa 1987
- Kaksi MM-pronssia 1985 ja 1991
- Kanada-cupin voitto vuonna 1981
- Neuvostoliiton mestaruus 13 kertaa peräkkäin (1978–1989) TsSKA Moskovan valmentajana
Erikoispalkintoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Neuvostoliiton Hall of Fame 1978 (valmentaja)
- IIHF Hall of Fame 1998 (valmentaja)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Viktor Tihonov EliteProspects-sivustolla (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Eliteprospects.com
- ↑ a b c d Ylen uutiset, viitattu 24.11.2014
- ↑ Remembering Tikhonov IIHF. Viitattu 24.11.2014. (englanniksi)
- ↑ Siukonen, Markku; Rantala, Risto: Kaikki urheilusta, s. 546. Otava, 2006. ISBN 978-951-1-20841-9.
| ||||||||||||||
