Siirry sisältöön

Jääkiekon nuorten maailmanmestaruuskilpailut 2017

Wikipediasta
Jääkiekon nuorten maailmanmestaruuskilpailut 2017
2017 IIHF World U20 Championships
Isäntämaa  Kanada
Kaupungit Montreal
Toronto
Ajankohta 26. joulukuuta 2016 –
5. tammikuuta 2017
Mitalistit
Kultaa  Yhdysvallat
Hopeaa  Kanada
Pronssia  Venäjä
Putoajat  Latvia
Ottelut 30
Maalit 183 (6,1 ottelua kohti)
Yleisö 257 882 (8 596 ottelua kohti)
Maalintekijä Venäjä Kirill Kaprizov
Paras pelaaja Kanada Thomas Chabot
 2016 2018 

Jääkiekon nuorten maailmanmestaruuskilpailut 2017 olivat 41. jääkiekon alle 20-vuotiaiden maailmanmestaruuskilpailut, ja ne pelattiin Kanadassa. Ottelupaikkakuntina toimivat Montreal ja Toronto[1]. Mitalipelit pelattiin Montrealissa.

Maailmanmestaruuden voitti Yhdysvallat[1], joka voitti loppuottelussa kisaisäntä Kanadan[1] maalein 5–4. Ratkaisu saatiin vasta voittolaukauskilpailusta. Pronssia voitti Venäjä[1], joka kukisti pronssipelissä Ruotsin maalein 2–1 jatkoajalla.
Hallitseva maailmanmestari Suomi koki sijoituksensa puolesta kaikkien aikojen pohjanoteerauksensa jääden 9:nneksi jouduttuaan kolmatta kertaa pudotussarjaan, jossa se kuitenkin voitti Latvian maalein 6–2.

Otteluareenat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Montreal Toronto
Centre Bell
Kapasiteetti: 21 273
Air Canada Centre
Kapasiteetti: 18 819
Centre Bell Air Canada Centre

Lohko A

Lohko B

JoukkueO3p2p1p0pTMPMMEP
 Ruotsi 4 4 0 0 0 18 6 +1212
 Tanska 4 1 1 1 1 11 15 46
 Tšekki 4 1 0 2 1 9 13 45
 Sveitsi 4 0 2 0 2 11 13 24
 Suomi 4 1 0 0 3 6 8 23

Otteluiden alkamisajat ovat paikallisia aikoja.

JoukkueO3p2p1p0pTMPMMEP
 Yhdysvallat 4 4 0 0 0 17 6 +1112
 Kanada 4 3 0 0 1 21 8 +139
 Venäjä 4 2 0 0 2 16 8 +86
 Slovakia 4 1 0 0 3 6 14 83
 Latvia 4 0 0 0 4 6 29 230

Otteluiden alkamisajat ovat paikallisia aikoja.

Karsintasarja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 
PuolivälierätVälierätLoppuottelu
 
          
 
2.1. – Centre Bell
 
 
 Ruotsi 8
 
4.1. – Centre Bell
 
 Slovakia 3
 
 Ruotsi 2
 
2.1. – Air Canada Centre
 
 Kanada 5
 
 Kanada 5
 
5.1. – Centre Bell
 
 Tšekki 3
 
 Yhdysvallat 5 vl.
 
2.1. – Air Canada Centre
 
 Kanada 4
 
 Yhdysvallat 3
 
4.1. – Centre Bell
 
 Sveitsi 2
 
 Yhdysvallat 4 vl.
 
2.1. – Centre Bell
 
 Venäjä 3 Pronssiottelu
 
 Tanska 0
 
5.1. – Centre Bell
 
 Venäjä 4
 
 Ruotsi 1
 
 
 Venäjä 2 je.
 

Otteluiden alkamisajat ovat paikallisia aikoja.

Puolivälierät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pronssiottelu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lopputulokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääsarjataso
Kanada

SijaJoukkue
1  Yhdysvallat
2  Kanada
3  Venäjä
4  Ruotsi
5  Tanska
6  Tšekki
7  Sveitsi
8  Slovakia
9  Suomi
10  Latvia

1. divisioona
Saksa A-Lohko

SijaJoukkue
11  Valko-Venäjä
12  Saksa
13  Ranska
14  Kazakstan
15  Itävalta
16  Norja
Lähde: [2]

Unkari B-lohko

SijaJoukkue
17  Unkari
18  Puola
19  Slovenia
20  Italia
21  Ukraina
22  Iso-Britannia
Lähde: [3]

2. divisioona
Viro A-lohko

SijaJoukkue
23  Liettua
24  Japani
25  Romania
26  Viro
27  Alankomaat
28  Kroatia
Lähde: [4]

Espanja B-lohko

SijaJoukkue
29  Etelä-Korea
30  Espanja
31  Serbia
32  Belgia
33  Meksiko
34  Australia
Lähde: [5]

3. divisioona
Uusi-Seelanti

SijaJoukkue
35  Turkki
36  Kiina
37  Islanti
38  Uusi-Seelanti
39  Israel
40  Bulgaria
41  Kiinan Taipei
42  Etelä-Afrikka
Lähde: [6]

IIHF valitsi 12 päätuomaria ja 10 linjatuomaria kilpailuihin.[7]

Televisiointi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kisojen televisiokuvasta ja toteutuksesta vastasi kanadalainen TSN. Suomessa kisojen televisiointioikeudet omisti Yleisradio. Suomessa Yle esitti suorana lähetyksenä kaikki Suomen pelit, alkusarjaottelun Yhdysvallat–Kanada sekä kisojen loppuottelun. Kisojen pronssiottelu oli määrä esittää, jos Suomi pelaa siinä, ja välierät, jos Suomi tai Kanada pelaa kyseisissä otteluissa.[8] Ylen selostajana kisoissa oli Niki Juusela. Ylen studiossa paikan päällä Kanadassa olivat toimittaja Riku Salminen ja asiantuntija Marko Tuulola.

Maa Kanava
 SuomiYle TV2
 KanadaTSN
RDS
 RuotsiSVT
TV4
TV12
C More
 YhdysvallatNHL Network
 TšekkiCeská televize
 TanskaTV2 Sport
 VenäjäSport-1