Ultrat

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Interin ultrakannattajien tifo Giuseppe Meazzalla.

Ultrat tarkoittaa urheilujoukkueen fanaattista kannattajaryhmää. Vahvimmin käsite liitetään jalkapallokulttuuriin. Tämäntyyppiset kannattajaryhmät saivat alkunsa Italiassa 1960-luvun loppupuolella seurojen alennettua tiettyjen katsomonosien pääsylippuhintoja. Vanhin olemassa oleva ultraryhmä on italialaisen AC Milanin Fossa dei Leoni, joka on perustettu 1968. Sana ultra on latinaa ja tarkoittaa ”tuolla puolen”, viitaten siihen, että ultrien innokkuus on tavanomaisen tuolla puolen.

Ultraryhmille ominaista on äänekkyys ja värikkyys katsomossa. Ryhmät sanoittavat omia kannatuslaulujaan ja suunnittelevat värikkäitä banderolleja ja korkeita lippuja, joita käytetään tifojen toteuttamiseen.

Ultrakannattajan neljä sääntöä:

  • Ei lopeta laulamista, oli tilanne ottelussa mikä tahansa.
  • Seisoo katsomossa koko ottelun ajan.
  • Katsoo mahdollisimman monta suosikkijoukkueensa ottelua kaudessa, niin kotona kuin vieraissa.
  • Puolustaa joukkuettaan ja omaa ryhmäänsä loppuun asti.

Ultratoiminnan pääpaino on oman joukkueen kannattamisessa, mutta 1990-luvulta lähtien toiminta on ajoittain yhdistetty huliganismiin. Katsomossa ja areenoiden ulkopuolella on sytytetty soihtuja ja heitelty paukkupommeja, ja ultraryhmät ovat ottaneet väkivaltaisesti yhteen keskenään tai poliisin kanssa.[1] Jotkut ultraryhmät tunnetaan myös kannattamistaan poliittisista aatesuunnista.

Ultrakannattajat Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eri ultrakannattajien ryhmät alkoivat näkymään Suomessa vuosituhannen vaihteessa. Vaikka toiminta on pääasiassa oman joukkueen näkyvää ja kuuluvaa kannattamista sekä koti- että vierasotteluissa, on Suomessakin ultrakannattajat yhdistetty toisinaan jalkapallohuliganismiin. Näkyvimpiä ja suurimpia, muun Euroopan mittakaavassa toimivia kannattajaryhmiä ovat HIFK:n kannattajat (Stadin Kingit) ja HJK:n kannattajat (Sakilaiset, Ragazzi) Helsingistä.[2] Vakiintuneita kannattajaryhmiä on myös seuraavilla joukkueilla, kuten FC Honka (HK05), FC Lahti, KuPS (Kpo Crew), Ilves (Niilon Pojat), VPS, FC Inter (Armada), TPS, AC Oulu (AC Oulun kannattajat, PKC Oulu).[3][4][5][6][7]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Louis, Sébastien: Le phénomène ultras en Italie. Mare & Martin, 2005. ISBN 2849340227.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ultrat – stadionien uudet kuumapäät 45 minuuttia. Viitattu 20.3.2008.
  2. Jalkapallohuliganismi on rantautunut Suomeen yle.fi. Viitattu 29.10.2018.
  3. Kuvat: Hongan ja HJK:n välinen derby päättyi fanien joukkorähinään - Honka-pomon arvio tapahtuneesta: ”Onnistuttiin niin hyvin kuin tuossa tilanteessa oli mahdollista” iltalehti.fi. Viitattu 29.10.2018.
  4. Jaana Martikainen: KPO Crew villiintyy intohimosta jalkapalloon ja keltamustaan savonsanomat.fi – Savon Sanomat. Viitattu 29.10.2018.
  5. I-Mediat Oy: VPS-kannattajien tifo kuohutti liigaderbyn alkajaisiksi Ilkka. Viitattu 29.10.2018.
  6. FC Interin tukena kaksi erillistä faniryhmää - "Väkivalta ei kuulu jalkapalloon" yle.fi. Viitattu 29.10.2018.
  7. AC Oulu | Kannattajat AC Oulu. Viitattu 29.10.2018.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ultrat.