Ultrat

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Interin ultrakannattajien tifo Giuseppe Meazzalla.

Ultrat tarkoittaa urheilujoukkueen fanaattista kannattajaryhmää. Vahvimmin käsite liitetään jalkapallokulttuuriin. Tämäntyyppiset kannattajaryhmät saivat alkunsa Italiassa 1960-luvun loppupuolella seurojen alennettua tiettyjen katsomonosien pääsylippuhintoja. Vanhin olemassa oleva ultraryhmä on italialaisen AC Milanin Fossa dei Leoni, joka on perustettu 1968. Sana ultra on latinaa ja tarkoittaa ”tuolla puolen”, viitaten siihen, että ultrien innokkuus on tavanomaisen tuolla puolen.

Ultraryhmille ominaista on äänekkyys ja värikkyys katsomossa. Ryhmät sanoittavat omia kannatuslaulujaan ja suunnittelevat värikkäitä banderolleja ja korkeita lippuja, joita käytetään tifojen toteuttamiseen.

Ultratoiminnan pääpaino on oman joukkueen kannattamisessa, mutta 1990-luvulta lähtien toiminta on ajoittain yhdistetty huliganismiin. Katsomossa ja areenoiden ulkopuolella on sytytetty soihtuja ja heitelty paukkupommeja, ja ultraryhmät ovat ottaneet väkivaltaisesti yhteen keskenään tai poliisin kanssa.[1] Jotkut ultraryhmät tunnetaan myös kannattamistaan poliittisista aatesuunnista.

Ultrakannattajat Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eri ultrakannattajien ryhmät alkoivat näkyä Suomessa vuosituhannen vaihteessa. Vaikka toiminta on pääasiassa oman joukkueen näkyvää ja kuuluvaa kannattamista koti- ja vierasotteluissa, on Suomessakin ultrakannattajat yhdistetty toisinaan jalkapallohuliganismiin. Näkyvimpiä ja suurimpia, muun Euroopan mittakaavassa toimivia kannattajaryhmiä ovat HIFK:n kannattajat (Stadin Kingit) ja HJK:n kannattajat (Klubipääty) Helsingistä.[2]

Vakiintuneita kannattajaryhmiä on myös seuraavilla joukkueilla, kuten FC Honka (HK05), FC Lahti (Lahti Youth Casuals), KuPS (Kpo Crew), Ilves (Niilon Pojat), VPS (Geezers Hietalahti), FC Inter (Armada), TPS, (TPS-kannattajat), AC Oulu (AC Oulun kannattajat, PKC Oulu), SJK (Klopit Seinäjoki)[3][4][5][6][7][8]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Louis, Sébastien: Le phénomène ultras en Italie. Mare & Martin, 2005. ISBN 2849340227.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]