Graham Taylor

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo jalkapallovalmentaja Graham Taylorista. Samannimisestä kirjailijasta kertoo artikkeli Graham Taylor (kirjailija).
Graham Taylor OBE
Graham Taylor.jpg
Henkilötiedot
Koko nimi Graham Taylor
Syntymäaika 15. syyskuuta 1944
Syntymäpaikka Worksop, Englanti
Kuolinaika 12. tammikuuta 2017 (72 vuotta)
Kuolinpaikka Kings Langley, Englanti
Seurat
Vuodet Seura O (M)
1962–1968
1968–1972
Englannin lippu Grimsby Town
Englannin lippu Lincoln Town
189 (2)
150 (1)
Valmennusura
1972–1977
1977–1987
1987–1990
1990–1993
1994–1995
1997–2001
2002–2003
Englannin lippu Lincoln Town
Englannin lippu Watford
Englannin lippu Aston Villa
Flag of England.svg Englanti
Englannin lippu Wolverhampton Wanderers
Englannin lippu Watford
Englannin lippu Aston Villa

Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat.

Graham Taylor OBE (15. syyskuuta 1944 – 12. tammikuuta 2017[1]) oli englantilainen jalkapalloilija ja jalkapallovalmentaja. Hän teki pitkän uran englantilaisessa jalkapallossa nostaen Watfordin 4. divisioonasta aina pääsarjaan. Hän toimi urallaan myös Englannin jalkapallomaajoukkueen päävalmentajana.

Sisällysluettelo

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taylorin innostus jalkapalloon ja urheiluun syntyivät hänen seuratessaan isänsä työskentelyä urheilutoimittajana paikallislehdessä Scunthorpessa. Taylor jätti koulunkäynnin kesken keskittyäkseen jalkapalloilijan uraansa, mitä hänen koulunsa rehtori syvästi paheksui.[2] Taylor aloitti uransa Scunthorpe Unitedissa, josta siirtyi ammattilaiseksi Grimsby Towniin vuonna 1962. Topparina uransa tehnyt Taylor esiintyi seuran paidassa 189 sarjaottelussa, kunnes siirtyi Lincoln Towniin vuonna 1968. Hän joutui lopettamaan uransa loukkaantumiseen vuonna 1972.[3]

Pelaajauransa äkillisen loppumisen jälkeen Taylor jatkoi uraansa jalkapallon parissa Lincoln Townin valmentajana. Hänestä tuli 27-vuotiaana nuorin FA:n valmentajalisenssin omaava valmentaja. Hän luotsasi Lincolnin 4. divisioonan mestariksi kaudella 1975/76.[4] Vuotta myöhemmin Taylor jätti Lincolnin ja siirtyi Watfordin päävalmentajaksi. Taylor oli seuran omistajaksi tulleen Elton Johnin yllätysvalinta päävalmentajaksi, mutta päätöstä ei tarvinnut myöhemmin katua. Nuori Taylor luotsasi Watfordin 4. divisioonasta pääsarjaan kuuden seuraavan vuoden aikana. Kaudella 1983/84 Watford selvitti tiensä historiallisesti FA Cupin loppuotteluun, jonka se kuitenkin hävisi Evertonille 2-0. Pääsarjassa Taylor johdatti seuran parhaimmillaan toiseksi kauden 1982/83 päätteeksi. Taylorin viimeiseksi jääneellä kaudella 1986/87 Watford sijoittui liigassa seitsemänneksi ja eteni UEFA Cupissa komeasti aina välieriin saakka. Taylorin kymmenvuotinen ura Watford-valmentajana oli seuran historian menestyksekkäintä aikaa ja hän kirjoitti nimensä kultaisin kirjaimin seuran historiaan.

Kesällä 1987 Taylor siirtyi Watfordista Aston Villan päävalmentajaksi. Hän valmensi seuran takaisin pääsarjaan ensimmäisellä kaudellaan ja kaudella 1989/1990 Villa sijoittui hänen johdollaan liigassa toiseksi. Taylorin hienot tulokset seurojensa peräsimessä nostivat hänet englantilaisvalmentajien eliittiin, vaikkei Taylor voittanutkaan ainoatakaan mestaruutta. Vuonna 1990 hän jätti Villan, kun hänestä tuli Bobby Robsonin seuraaja Englannin jalkapallomaajoukkueen päävalmentajana. Maajoukkuevalmentajana Taylor sai paljon kritiikkiä osakseen muun muassa pudotettuaan Paul Gascoignen ja Gordon Cowansin maajoukkueesta. Taylor yritti uudistaa maajoukkueen kokoonpanoa, mutta hänellä oli koko pestinsä ajan vaikeuksia löytää toimivaa joukkuetta. Hänen aikanaa kaikkiaan 58 pelaajaa esiintyi Englannin maajoukkuepaidassa. Tulokset jäivätkin kehnoiksi. EM-kisoissa 1992 Englanti pelasi maalittomat tasapelit Tanskaa ja Ranskaa vastaan sekä hävisi lohkovaiheen viimeisen kamppailun isäntämaa Ruotsille 2-1.[5]

Heikosta EM-menestyksestä huolimatta Taylor jatkoi Englannin valmentajana kohti MM-kisoja 1994. Karsinnat sujuivat kuitenkin kangerrelleen. Tasapelit Norjaa, Alankomaita ja Puolaa vastaan vaikeuttivat joukkueen tietä lopputurnaukseen. Lokakuussa 1993 Englanti hävisi toisen kohtaamisen Alankomaita vastaan Ronald Koemanin ja Dennis Bergkampin maaleilla 2-0. Tappion myötä Englannin kohtalo oli muiden käsissä eikä 7-1 voitto San Marinosta enää pelastanut kisapaikkaa.[6] Englanti jäi näin ulos MM-lopputurnauksesta ensimmäistä kertaa vuoden 1978 jälkeen. Taylor erosi tehtävästään 24. marraskuuta 1993.[7]

Epäonnisen maajoukkuepestinsä jälkeen Taylor joutui kannattajien epäsuosioon. Hän palasi valmennustehtäviin maaliskuussa 1994, kun hänestä tuli Wolverhamptonin päävalmentaja. Taylorin johdolla Wolves sijoittui 1. divisioonassa neljänneksi, mutta nousu kariutui playoffs-tappioon Boltonille. FA Cupissa Taylor luotsasi seuran puolivälieriin saakka. Taylor erosi tehtävistään marraskuussa 1995.

Helmikuussa 1996 Elton John palasi Watfordin omistajaksi ja palkkasi takavuosien menestysvalmentaja Taylorin seuraan general managerin tehtäviin. Vuonna 1997 Taylorista tuli seuran päävalmentaja. Hän johdatti seuran 2. divisioonan mestariksi kaudella 1997/98 ja seuraavalla kaudella joukkue taisteli noususta Englannin Valioliigaan. Nousukarsinnoissa Watford kaatoi Boltonin 2-0 ja nousi takaisin pääsarjatasolle. Visiitti Valioliigassa jäi kuitenkin yhden kauden mittaiseksi. Taylor valmensi Watfordia vielä 1. divisioonassa kauden 2000/01, kunnes jätti tehtävänsä.[8]

Helmikuussa 2002 Taylor palasi vielä Aston Villan päävalmentajaksi. Hän valmensi seuran kaudella 2002/03 Valioliigassa sijalle 16 ja erosi tehtävistään. Taustalla olivat myös Taylorin ja Villan puheenjohtaja Doug Ellisin erimielisyydet seuran kehittämisestä.[9] Villa-pestiin päättyi Taylorin 30-vuotinen ura jalkapallovalmentajana.

Valmennusuransa jälkeen Taylor toimi Scunthorpe Unitedin varapuheenjohtajana ja BBC:n jalkapalloasiantuntijana. Hän työskenteli myös Watfordin organisaatiossa johtotehtävissä vuosina 2009–2012 ja nimettiin seuran kunniapuheenjohtajaksi. Vuonna 2014 Watford nimesi yhden katsomonosansa Taylorin mukaan.[10]

Meriitit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • FA Cup
    • Hopeaa: 1984
  • Englannin 1. divisioona
    • Hopeaa: 1983, 1990
    • Playoffs-voitto: 1999
  • Englannin 2. divisioona: 1998
    • Hopeaa: 1982, 1988
  • Englannin 3. divisioona
    • Hopeaa: 1979
  • Englannin 4. divisioona: 1976, 1978

Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taylor oli vuodesta 1965 lähtien naimisissa Rita Cowlingin kanssa ja heillä oli kaksi lasta. Taylor kuoli 12. tammikuuta 2017 äkilliseen sairaskohtaukseen 72-vuotiaana.[11]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Edeltäjä:
Mike Keen
Kenny Jackett
Watfordin päävalmentaja
1977–1987
2/1996–2001
Seuraaja:
Dave Bassett
Gianluca Vialli
Edeltäjä:
Billy McNeill
John Gregory
Aston Villan päävalmentaja
1987–1990
2/2002–2003
Seuraaja:
Jozef Vengloš
David O´Leary
Edeltäjä:
Graham Turner
Wolverhampton Wanderersin päävalmentaja
3/1994–11/1995
Seuraaja:
Mark McGhee