Bobby Moore
.jpg)
| ||
| Henkilötiedot | ||
|---|---|---|
| Koko nimi | Robert Frederick Chelsea Moore | |
| Syntymäaika | 12. huhtikuuta 1941 | |
| Syntymäpaikka | Barking, Essex, Englanti | |
| Kuolinaika | 24. helmikuuta 1993 (51 vuotta) | |
| Kuolinpaikka | Lontoo, Englanti | |
| Pituus | 178 senttimetriä[1] | |
| Lempinimi | Bobby | |
| Seurat | ||
| Vuodet | Seura | O (M) |
| 1958–1974 1974–1977 1977 1978 |
West Ham United Fulham San Antonio Thunder Seattle Sounders |
544 (24) 124 (1) 24 (1) 7 (0) |
| Maajoukkue | ||
| 1962–1973 | Englanti | 108 (2) |
|
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat. | ||
Robert Frederick Chelsea ”Bobby” Moore (12. huhtikuuta 1941 – 24. helmikuuta 1993) oli englantilainen jalkapalloilija. Hän oli Englannin vuoden 1966 maailmanmestarijoukkueen kapteeni, ja häntä pidetään yhtenä kaikkien aikojen parhaista jalkapallopuolustajista.[2].
Ollessaan koulupoika Moore liittyi West Ham Unitediin ja nousi seuran edustusjoukkueeseen vuonna 1960. Hän pelasi keskuspuolustajana, missä hän menestyi hyvin enemminkin pelinlukutaitonsa kuin taklaustensa ansiosta. Pelé kuvaili Moorea paitsi parhaimmaksi puolustajaksi, jota vastaan hän on urallaan pelannut, niin myös reiluimmaksi kohtaamakseen puolustajaksi. Moore pelasi Englannin maajoukkueessa 1962 MM-kisoissa Chilessä, missä joukkue selvisi puolivälieriin. Moore oli kahden vuoden ajan maajoukkueen kapteenina, kuten myös omassa seurajoukkueessaan. Vuonna 1963 Moore johdatti West Hamin FA Cupin voittoon. Loppuottelussa Wembleyllä kaatui Preston maalein 3–2. Vuotta myöhemmin samalla stadionilla Mooren kipparoima West Ham kaatoi Cup-voittajien Cupin loppuottelussa Bayern Münchenin. Moore pääsi juhlimaan suurvoittoa samalla stadionilla vielä kolmannenkin kerran, kun Englanti MM-kotikisojen 1966 loppuottelussa kaatoi Saksan liittotasavallan maalein 4–2[2].
Maajoukkueuransa Moore päätti marraskuussa 1973 ystävyysotteluun Italiaa vastaan. Hän pelasi maajoukkueessa 108 ottelua ja teki niissä kaksi maalia[3]. Vuonna 1974 hän siirtyi West Hamista, missä oli pelannut 15 vuoden ajan, kakkosdivisioonan Fulhamiin. 1975 Moore pelasi Fulhamissa FA Cupin loppuottelussa entistä seuraansa West Hamia vastaan, mikä voitti ottelun maalein 2–0. Uransa loppuvuosina Moore pelasi vielä Yhdysvalloissa San Antonio Thunderissa ja Seattle Soundersissa. Peliuransa jälkeen Moore kokeili siipiään valmentajana heikoin tuloksin. Hänellä oli ongelmia myös liiketoimissaan ja avioliitossaan. 15. helmikuuta 1993 Moore ilmoitti sairastavansa mahasyöpää. Hän kuoli pian tämän jälkeen.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Bobby Moore Transfermarkt. Viitattu 23.2.2020.
- ↑ a b Kanerva, Juha ym.: Jalkapallon pikkujättiläinen, s. 41. WSOY, 2003. ISBN 951-0-27037-7.
- ↑ Arnhold, Matthias & Mamrud, Roberto: England - Record International Players 17.7.2018. RSSSF. Viitattu 5.11.2018. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Bobby Moore Wikimedia Commonsissa
- http://www.bobbymooreonline.co.uk/ (Arkistoitu – Internet Archive)
1930 
José Nasazzi | 1934 .svg){kind=small}
Gianpiero Combi | 1938 Giuseppe Meazza | 1950 Obdulio Varela | 1954 
Fritz Walter | 1958 
Hilderaldo Bellini | 1962 Mauro Ramos | 1966 
Bobby Moore | 1970 Carlos Alberto | 1974 Franz Beckenbauer | 1978 
Daniel Passarella | 1982 
Dino Zoff | 1986 Diego Maradona | 1990 Lothar Matthäus | 1994 Dunga | 1998 
Didier Deschamps | 2002 Cafu | 2006 Fabio Cannavaro | 2010 
Iker Casillas | 2014 Philipp Lahm | 2018 Hugo Lloris
| ||||||||||
