Didier Deschamps
Sivulta puuttuu  |
|||
| Henkilötiedot | |||
|---|---|---|---|
| Koko nimi | Didier Claude Deschamps | ||
| Syntymäaika | 15. lokakuuta 1968 | ||
| Syntymäpaikka | Bayonne, Ranska | ||
| Pelipaikka | keskikenttäpelaaja | ||
| Pituus | 174 senttimetriä | ||
| Lempinimi | Didi | ||
| Seura | |||
| Seura | Ranskan maajoukkue | ||
| Tehtävä | Päävalmentaja | ||
| Junioriseurat | |||
| 1976–1983 | Bayonne | ||
| 1983–1985 | Nantes | ||
| Seurat | |||
| Vuodet | Seura | O | (M) |
| 1985–1989 | Nantes | 111 | (4) |
| 1989–1994 | Marseille | 123 | (6) |
| 1990–1991 | → Bordeaux (laina) | 29 | (3) |
| 1994–1999 | Juventus | 124 | (4) |
| 1999–2000 | Chelsea | 27 | (0) |
| 2000–2001 | Valencia | 13 | (0) |
| Yhteensä | 427 | (17) | |
| Maajoukkue | |||
| 1988–1989 | Ranska U21 | 18 | (0) |
| 1989–2000 | Ranska | 103 | (4) |
| Valmennusura | |||
| 2001–2005 | Monaco | ||
| 2006–2007 | Juventus | ||
| 2009–2012 | Marseille | ||
| 2012– | Ranskan maajoukkue | ||
|
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat.Virheellinen NIMI-arvo |
|||
Didier Claude Deschamps (s. 15. lokakuuta 1968 Bayonne, Akvitanian hallintoalue, Ranska) on ranskalainen jalkapallovalmentaja ja entinen puolustava keskikenttäpelaaja. Heinäkuusta 2012 lähtien hän on toiminut Ranskan maajoukkueen päävalmentajana.
Sisällysluettelo
Ura pelaajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pelaajaurallaan puolustavana keskikenttämiehenä viihtynyt Deschamps edusti Nantesia, Marseillea, Bordeaux'ta, Juventusta, Chelseaa ja Valenciaa. Hän saavutti urallaan muun muassa kaksi Ranskan mestaruutta, kolme Italian mestaruutta, kaksi Mestarien liigan voittoa, Intercontinental Cupin voiton ja FA Cupin voiton.
Ranskan maajoukkueessa Deschamps pelasi 103 ottelua ja teki niissä 4 maalia. Hän edusti Ranskaa MM-kisoissa vuonna 1998 sekä EM-kisoissa vuosina 1992, 1996 ja 2000. Deschamps toimi Ranskan kapteenina maan voittaessa mestaruuden vuoden 1998 MM-kotikisoissa ja vuoden 2000 EM-kisoissa.
Meriitit pelaajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kansainväliset kilpailut
- Maailmanmestaruus: 1998
- Euroopan mestaruus: 2000
- Mestarien liiga (2): 1993, 1996
- Intercontinental Cup: 1996
- UEFA Super Cup: 1996
Ranska
- Ranskan mestaruus (2): 1991, 1992
Italia
- Italian mestaruus (3): 1995, 1997, 1998
- Coppa Italia: 1995
- Italian supercup (2): 1995, 1997
Englanti
- FA Cup: 2000
Ura valmentajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Deschamps lopetti pelaajauransa vuonna 2001 ja ryhtyi samana vuonna AS Monacon päävalmentajaksi. Hän johti Monacon Mestarien liigan finaaliin vuonna 2004, mutta erosi tehtävästään seuraavana vuonna. Juventuksen päävalmentajaksi Deschamps nimitettiin kesällä 2006. Hän johdatti Serie B:hen kabinettipäätöksellä pudotetun Juventuksen sarjan voittoon ja liiganousuun, mutta erosi tehtävästään kauden päätyttyä. [1]
Juventuksesta lähtönsä jälkeen Deschamps oli useiden siirtohuhujen kohteena. Toukokuussa 2009 Deschamps allekirjoitti vihdoin uuden valmennussopimuksen ja siirtyi kesällä 2009 Olympique de Marseillen peräsimeen. [2] Deschampsin johdolla Marseille lähti kauteen 2009–2010 taistelemaan mestaruudesta. Seuran 17 vuotta kestänyt kausi ilman pokaalia päättyi lopulta maaliskuun lopussa, kun Deschamps johdatti joukkueen Coupe de la Liguen voittoon. Ensimmäistä kertaa loppuottelussa esiintynyt Marseille kaatoi FC Girondins de Bordeaux'n 3–1. [3] Lopullisesti kauden kruunasi liigamestaruuden varmistuminen kaksi kierrosta ennen sarjan loppua. Mestaruus oli Marseillen ensimmäinen sitten kauden 1991–1992, jolloin Deschamps oli juhlimassa sitä pelaajana. [4]
Kaudella 2010/11 Olympique Marseille jatkoi hyviä esityksiään Deschampsin alaisuudessa. Mestarien liigassa Marseille eteni alkulohkostaan jatkoon, mutta tie katkesi ensimmäisellä pudotuspelikierroksella Manchester Unitedia vastaan. Avausottelu päättyi 0-0, mutta Old Traffordilla tuli tappio 2-1. Deschamps luotsasi OM:n toistamiseen Coupe de la Liguen mestaruuteen, kun finaalissa kaatui Montpellier HSC 1-0. [5] Keväällä 2011 Deschampsin ja OM:n seurajohdon kerrottiin ajautuneen erimielisyyksiin seuran kehittämisestä. Liigamestaruuden karattua Lille OSC:lle kasvoivat huhut Deschampsin siirtymisestä AS Roman tai Chelsean peräsimeen. Kesäkuun alussa Deschamps kuitenkin katkaisi huhuilta siivet allekirjoitettuaan kesään 2014 ulottuvan kaksivuotisen jatkosopimuksen OM:n kanssa. [6]
Kaudella 2011/12 Marseille pelasi kehnon liigakauden ja putosi jo syksyllä kauas mestaruuskamppailusta. Mestarien liigassa joukkue taisteli tiensä jatkoon alkulohkosta ja pudotti ensimmäisellä pudotuspelikierroksella Internazionalen, mutta puolivälierissä FC Bayern München oli parempi yhteismaalein 4-0. Synkkään kauteen lohdutusta toi seuran kolmas perättäinen Coupe de la Liguen mestaruus, kun Olympique Lyonnais kaatui finaalissa 1-0. [7]
Kesäkuussa 2012 Deschamps kertoi olevansa valmis jättämään Marseillen päävalmentajuuden kehnon kauden jälkeen. Deschampsin mukaan olosuhteet seurassa ovat sellaiset, ettei hänen jatkonsa palvele kummankaan osapuolen etuja. [8] Deschampsin ja Marseillen seurajohdon väliset keskustelut päättyivät tuloksettomina 30. kesäkuuta ja niitä on tarkoitus jatkaa uudelleen 2. heinäkuuta. Suurimmat kiistat koskevat rahan käyttöä: Deschamps haluaisi käyttöönsä suuremman pelaajabudjetin, jota seuran omistaja Marghareta Louis-Dreyfus ei ole valmis antamaan. Lisäksi Deschampsilla on erimielisyyksiä urheilutoimenjohtaja José Anigo kanssa. [9] Lopulta Marseille ilmoitti 1. heinäkuuta, ettei Deschamps jatka seuran päävalmentajana. [10]
Deschampsin jätettyä Marseille, huhut hänen siirtymisestään Ranskan maajoukkueen päävalmentajaksi alkoivat. Deschamps kieltäytyi jo kerran tehtävästä, mutta lopulta hän teki sopimuksen maan jalkapalloliiton kanssa 9. elokuuta. [11] Deschampsin johdolla Ranska pelasi vaikeat karsinnat MM-kisoihin 2014. Deschamps sai paljon kritiikkiä joukkueen aneemisista esityksistä ja erityisesti maalinteko-ongelmista. Syksyn 2013 aikana joukkue alkoi löytää peli-ilon ja kukisti esimerkiksi Australian 6-0 ja MM-karsinnoissa Suomen 3-0. [12][13] Lopulta Ranska sijoittui karsintalohkonsa kakkoseksi ja pelasi jatkokarsinnoissa Ukrainaa vastaan. Ensimmäinen osaottelu päättyi katastrofaaliseen 0-2 tappioon Kiovassa. Ranska nousi kuitenkin sillasta ja voitti kotonaan 3-0 edeten näin viidettä kertaa perättäin MM-lopputurnaukseen. [14] Karsintojen jälkeen Ranskan jalkapalloliitto teki Deschampsin kanssa vuoteen 2016 ulottuvan jatkosopimuksen. [15]
MM-kisoissa 2014 Ranska voitti alkulohkonsa kaatamalla Hondurasin ja Sveitsin selvin lukemin. Pudotuspeleissä Ranska kaatoi Nigerian 2-0, mutta joutui puolivälierissä taipumaan tiukan taistelun jälkeen sittemmin maailmanmestaruuden voittaneelle Saksalle 1-0.[16]
Meriitit valmentajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Mestarien liiga
- Hopeaa: 2004
- Ranskan mestaruus: 2010
- Coupe de la Ligue (4): 2003, 2010, 2011, 2012
- Serie B: 2007
- UNFP:n vuoden valmentaja Ligue 1:ssä: 2004
- MM-puolivälierät: 2014
Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Deschamps on naimisissa ja hänellä on yksi poika, Dylan.[17]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ MTV3 Internet: Deschampsin ero Juventuksen peräsimestä varmistui (Luettu: 27. toukokuuta 2007)
- ↑ Didier Deschamps valmentamaan Marseillea
- ↑ Marseille end long wait
- ↑ Marseille end 18-year title drought!
- ↑ Taiwo tips final Marseille's way
- ↑ Deschamps jusqu'en 2014
- ↑ BRANDÃO DELIVERS COUPE DE LA LIGUE FOR OM
- ↑ Deschamps confirms desire to leave Marseille
- ↑ Entre désordre et inquiétudes
- ↑ Deschamps, c'est bien fini
- ↑ Didier Deschamps, nouvel entraîneur des Bleus: ce qu'il faut savoir
- ↑ France-l'Australie : presque dans le top 5 des Bleus
- ↑ Maalinteko Suomelle tervanjuontia – Ranska jyräsi vakuuttavaan voittoon
- ↑ Ranska riemuitsee huimasta noususta: ”Emme unohda tätä koskaan”
- ↑ Deschamps prolongé au poste de sélectionneur des Bleus jusqu’en 2016
- ↑ Germany beats France 1-0, reaches World Cup semis
- ↑ Qui est Dylan, le fils de Didier Deschamps ?
| Edeltäjä: – |
Mestarien liigan voittanut kapteeni 1993 |
Seuraaja: Mauro Tassotti |
| Edeltäjä: Vincent Guérin |
France Footballin vuoden pelaaja 1996 |
Seuraaja: Lilian Thuram |
| Edeltäjä: Jacques Santini Laurent Blanc |
France Footballin vuoden valmentaja 2003 2010 |
Seuraaja: Paul Le Guen Rudi Garcia |
| Edeltäjä: Guy Lacombe |
UNFP:n Vuoden valmentaja Ligue 1:ssä 2004 |
Seuraaja: Paul Le Guen |
| Edeltäjä: Claude Puel |
AS Monacon päävalmentaja 2001–9/2005 |
Seuraaja: Jean Petit |
| Edeltäjä: Fabio Capello |
Juventuksen päävalmentaja 2006–2007 |
Seuraaja: Claudio Ranieri |
| Edeltäjä: Eric Gerets |
Olympique de Marseillen päävalmentaja 2009–2012 |
Seuraaja: Élie Baup |
Batteux (1955-62) • Guérin (1962–66) • Arribas ja Snella (1966) • Fontaine (1967) • Dugauguez (1967-68)
Boulogne (1969–73) • Kovács (1973–75) • Hidalgo (1976–84) • Michel (1984-88)
Platini (1988–92) • Houllier (1992–93) • Jacquet (1993–98) • Lemerre (1998–2002) • Santini (2002–04)
Domenech (2004–2010) • Blanc (2010–2012) • Deschamps (2012–)
1930 
José Nasazzi | 1934 .svg){kind=small}
Gianpiero Combi | 1938 Giuseppe Meazza | 1950 Obdulio Varela | 1954 
Fritz Walter | 1958 
Hilderaldo Bellini | 1962 Mauro Ramos | 1966 
Bobby Moore | 1970 Carlos Alberto | 1974 Franz Beckenbauer | 1978 
Daniel Passarella | 1982 
Dino Zoff | 1986 Diego Maradona | 1990 Lothar Matthäus | 1994 Dunga | 1998 Didier Deschamps | 2002 Cafu | 2006 Fabio Cannavaro | 2010 
Iker Casillas | 2014 Philipp Lahm
1960 .svg){kind=small}
Igor Netto | 1964 .svg){kind=small}
Fernando Olivella | 1968 Giacinto Facchetti | 1972 Franz Beckenbauer | 1976 
Anton Ondruš | 1980 Bernard Dietz | 1984 Michel Platini | 1988 
Ruud Gullit | 1992 
Lars Olsen | 1996 Jürgen Klinsmann | 2000 Didier Deschamps | 2004 
Theodoros Zagorakis | 2008 Iker Casillas | 2012 Iker Casillas
1 Lloris | 2 Debuchy | 3 Evra | 4 Varane | 5 Sakho | 6 Cabaye | 7 Cabella | 8 Valbuena | 9 Giroud | 10 Benzema | 11 Griezmann | 12 Mavuba | 13 Mangala | 14 Matuidi | 15 Sagna | 16 Ruffier | 17 Digne | 18 Sissoko | 19 Pogba | 20 Rémy | 21 Koscielny | 22 Schneiderlin | 23 Landreau | Valmentaja Deschamps
