Didier Deschamps

**Didier Deschamps**
Henkilötiedot
Koko nimi	Didier Claude Deschamps
Syntymäaika	15. lokakuuta 1968 (ikä 51)
Syntymäpaikka	Bayonne, Ranska
Pelipaikka	keskikenttäpelaaja
Pituus	174 senttimetriä
Lempinimi	Didi
Seura
Seura	Ranska
Tehtävä	Päävalmentaja
Junioriseurat
1976–1983	Bayonne
1983–1985	Nantes
Seurat
Maajoukkue
Valmennusura
2001–2005	Monaco
2006–2007	Juventus
2009–2012	Marseille
2012–	Ranska
	Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat.

Didier Claude Deschamps (s. 15. lokakuuta 1968 Bayonne, Akvitanian hallintoalue, Ranska) on ranskalainen jalkapallovalmentaja ja entinen puolustava keskikenttäpelaaja. Heinäkuusta 2012 lähtien hän on toiminut Ranskan maajoukkueen päävalmentajana.

Ura pelaajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pelaajaurallaan puolustavana keskikenttämiehenä viihtynyt Deschamps edusti Nantesia, Marseillea, Bordeaux'ta, Juventusta, Chelseaa ja Valenciaa. Hän saavutti urallaan muun muassa kaksi Ranskan mestaruutta, kolme Italian mestaruutta, kaksi Mestarien liigan voittoa, Intercontinental Cupin voiton ja FA Cupin voiton.

Ranskan maajoukkueessa Deschamps pelasi 103 ottelua ja teki niissä neljä maalia.^[1] Hän edusti Ranskaa MM-kisoissa vuonna 1998 sekä EM-kisoissa vuosina 1992, 1996 ja 2000. Deschamps toimi Ranskan kapteenina maan voittaessa mestaruuden vuoden 1998 MM-kotikisoissa ja vuoden 2000 EM-kisoissa.

Meriitit pelaajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansainväliset kilpailut

Ranska

Ranskan mestaruus (2): 1991, 1992

Italia

Italian mestaruus (3): 1995, 1997, 1998
Coppa Italia: 1995
Italian supercup (2): 1995, 1997

Englanti

FA Cup: 2000

Ura valmentajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Deschamps lopetti pelaajauransa vuonna 2001 ja ryhtyi samana vuonna AS Monacon päävalmentajaksi. Hän johti Monacon Mestarien liigan finaaliin vuonna 2004, mutta erosi tehtävästään seuraavana vuonna. Juventuksen päävalmentajaksi Deschamps nimitettiin kesällä 2006. Hän johdatti Serie B:hen kabinettipäätöksellä pudotetun Juventuksen sarjan voittoon ja liiganousuun, mutta erosi tehtävästään kauden päätyttyä. ^[2]

Juventuksesta lähtönsä jälkeen Deschamps oli useiden siirtohuhujen kohteena. Toukokuussa 2009 Deschamps allekirjoitti vihdoin uuden valmennussopimuksen ja siirtyi kesällä 2009 Olympique de Marseillen peräsimeen. ^[3] Deschampsin johdolla Marseille lähti kauteen 2009–2010 taistelemaan mestaruudesta. Seuran 17 vuotta kestänyt kausi ilman pokaalia päättyi lopulta maaliskuun lopussa, kun Deschamps johdatti joukkueen Coupe de la Liguen voittoon. Ensimmäistä kertaa loppuottelussa esiintynyt Marseille kaatoi FC Girondins de Bordeaux'n 3–1. ^[4] Lopullisesti kauden kruunasi liigamestaruuden varmistuminen kaksi kierrosta ennen sarjan loppua. Mestaruus oli Marseillen ensimmäinen sitten kauden 1991–1992, jolloin Deschamps oli juhlimassa sitä pelaajana. ^[5]

Kaudella 2010–2011 Olympique Marseille jatkoi hyviä esityksiään Deschampsin alaisuudessa. Mestarien liigassa Marseille eteni alkulohkostaan jatkoon, mutta tie katkesi ensimmäisellä pudotuspelikierroksella Manchester Unitedia vastaan. Avausottelu päättyi 0–0, mutta Old Traffordilla tuli tappio 2–1. Deschamps luotsasi OM:n toistamiseen Coupe de la Liguen mestaruuteen, kun finaalissa kaatui Montpellier HSC 1–0. ^[6] Keväällä 2011 Deschampsin ja OM:n seurajohdon kerrottiin ajautuneen erimielisyyksiin seuran kehittämisestä. Liigamestaruuden karattua Lille OSC:lle kasvoivat huhut Deschampsin siirtymisestä AS Roman tai Chelsean peräsimeen. Kesäkuun alussa Deschamps kuitenkin katkaisi huhuilta siivet allekirjoitettuaan kesään 2014 ulottuvan kaksivuotisen jatkosopimuksen OM:n kanssa. ^[7]

Kaudella 2011–2012 Marseille pelasi kehnon liigakauden ja putosi jo syksyllä kauas mestaruuskamppailusta. Mestarien liigassa joukkue taisteli tiensä jatkoon alkulohkosta ja pudotti ensimmäisellä pudotuspelikierroksella Internazionalen, mutta puolivälierissä FC Bayern München oli parempi yhteismaalein 4–0. Synkkään kauteen lohdutusta toi seuran kolmas perättäinen Coupe de la Liguen mestaruus, kun Olympique Lyonnais kaatui finaalissa 1–0. ^[8]

Kesäkuussa 2012 Deschamps kertoi olevansa valmis jättämään Marseillen päävalmentajuuden kehnon kauden jälkeen. Deschampsin mukaan olosuhteet seurassa ovat sellaiset, ettei hänen jatkonsa palvele kummankaan osapuolen etuja. ^[9] Deschampsin ja Marseillen seurajohdon väliset keskustelut päättyivät tuloksettomina 30. kesäkuuta ja niitä on tarkoitus jatkaa uudelleen 2. heinäkuuta. Suurimmat kiistat koskevat rahan käyttöä: Deschamps haluaisi käyttöönsä suuremman pelaajabudjetin, jota seuran omistaja Marghareta Louis-Dreyfus ei ole valmis antamaan. Lisäksi Deschampsilla on erimielisyyksiä urheilutoimenjohtaja José Anigo kanssa. ^[10] Lopulta Marseille ilmoitti 1. heinäkuuta, ettei Deschamps jatka seuran päävalmentajana. ^[11]

Deschampsin jätettyä Marseille, huhut hänen siirtymisestään Ranskan maajoukkueen päävalmentajaksi alkoivat. Deschamps kieltäytyi jo kerran tehtävästä, mutta lopulta hän teki sopimuksen maan jalkapalloliiton kanssa 9. elokuuta. ^[12] Deschampsin johdolla Ranska pelasi vaikeat karsinnat MM-kisoihin 2014. Deschamps sai paljon kritiikkiä joukkueen aneemisista esityksistä ja erityisesti maalinteko-ongelmista. Syksyn 2013 aikana joukkue alkoi löytää peli-ilon ja kukisti esimerkiksi Australian 6–0 ja MM-karsinnoissa Suomen 3–0. ^[13]^[14] Lopulta Ranska sijoittui karsintalohkonsa kakkoseksi ja pelasi jatkokarsinnoissa Ukrainaa vastaan. Ensimmäinen osaottelu päättyi katastrofaaliseen 0–2 tappioon Kiovassa. Ranska nousi kuitenkin sillasta ja voitti kotonaan 3–0 edeten näin viidettä kertaa perättäin MM-lopputurnaukseen. ^[15] Karsintojen jälkeen Ranskan jalkapalloliitto teki Deschampsin kanssa vuoteen 2016 ulottuvan jatkosopimuksen. ^[16]

MM-kisoissa 2014 Ranska voitti alkulohkonsa kaatamalla Hondurasin ja Sveitsin selvin lukemin. Pudotuspeleissä Ranska kaatoi Nigerian 2–0, mutta joutui puolivälierissä taipumaan tiukan taistelun jälkeen sittemmin maailmanmestaruuden voittaneelle Saksalle 1–0.^[17] Deschamps jatkoi MM-lopputurnauksen jälkeen päävalmentajana EM-lopputurnaukseen 2016. Kotikisoissaan Ranska voitti alkulohkonsa ja pudotti pudotuspeleissä Irlannin, Islannin ja Saksan edeten loppuotteluun. Finaalissa Deschamps ja Ranska kokivat kuitenkin suuren pettymyksen, kun Portugali voitti historiansa ensimmäisen Euroopan mestaruuden jatkoajalla.^[18]

Deschamps jatkoi Ranskan valmentajana ja luotsasi Les Bleusin MM-lopputurnaukseen 2018. Ranska hävisi karsinnoissa vain yhden ottelun ja voitti karsintalohkonsa. Lokakuussa 2017 Deschamps allekirjoitti Ranskan jalkapalloliiton kanssa vuoteen 2020 ulottuvan jatkosopimuksen.^[19] Deschamps sai ennen lopputurnausta kovaa kritiikkiä osakseen pelaajavalinnoistaan jättämällä esimerkiksi Karim Benzeman, Alexandre Lacazetten ja Anthony Martialin ulos kisoista. Kisojen alettua kritiikkiä tuli peliesityksistä, vaikka Ranska etenikin alkulohkostaan jatkoon häviämättä otteluakaan. Deschamps antoi tulosten puhua puolestaan ja pudotuspeleissä Ranska hurmasi erityisesti Kylian Mbappén esityksillä. Ranska raivasi tieltään Argentiinan, Uruguayn ja Belgian matkalla loppuotteluun. Finaalissa Ranska otti toisen maailmanmestaruutensa voitettuaan Kroatian 4–2.^[20] Deschampsista tuli Mário Zagallon ja Franz Beckenbauerin lisäksi kolmas henkilö, joka on voittanut maailmanmestaruuden sekä pelaajana että valmentajana.^[21]

Meriitit valmentajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mestarien liiga
- Hopeaa: 2004
Ranskan mestaruus: 2010
Coupe de la Ligue (4): 2003, 2010, 2011, 2012
Serie B: 2007
Maailmanmestaruus: 2018
- MM-puolivälierät: 2014
EM-hopeaa: 2016
UNFP:n vuoden valmentaja Ligue 1:ssä: 2004
France Footballin vuoden valmentaja Ranskassa (3): 2003, 2010, 2018
FIFA:n vuoden valmentaja: 2018

Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Deschamps on naimisissa ja hänellä on yksi poika, Dylan.^[22]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edeltäjä:
–

Mestarien liigan voittanut kapteeni
1993

Seuraaja:
Mauro Tassotti

Edeltäjä:
Vincent Guérin

France Footballin vuoden pelaaja
1996

Seuraaja:
Lilian Thuram

Edeltäjä:
Jacques Santini
Laurent Blanc
Zinédine Zidane

France Footballin vuoden valmentaja
2003
2010
2018

Seuraaja:
Paul Le Guen
Rudi Garcia
–

Edeltäjä:
Zinédine Zidane

FIFA:n vuoden valmentaja
2018

Seuraaja:
–

Edeltäjä:
Guy Lacombe

UNFP:n Vuoden valmentaja Ligue 1:ssä
2004

Seuraaja:
Paul Le Guen

Edeltäjä:
Claude Puel

AS Monacon päävalmentaja
2001–9/2005

Seuraaja:
Jean Petit

Edeltäjä:
Fabio Capello

Juventuksen päävalmentaja
2006–2007

Seuraaja:
Claudio Ranieri

Edeltäjä:
Eric Gerets

Olympique de Marseillen päävalmentaja
2009–2012

Seuraaja:
Élie Baup

Ranskan jalkapallomaajoukkueen päävalmentajat

Batteux (1955-62) • Guérin (1962–66) • Arribas ja Snella (1966) • Fontaine (1967) • Dugauguez (1967-68)
Boulogne (1969–73) • Kovács (1973–75) • Hidalgo (1976–84) • Michel (1984-88)
Platini (1988–92) • Houllier (1992–93) • Jacquet (1993–98) • Lemerre (1998–2002) • Santini (2002–04)
Domenech (2004–2010) • Blanc (2010–2012) • Deschamps (2012–)

Jalkapallon maailmanmestaruuden voittaneet valmentajat

Jalkapallon maailmanmestaruuden voittaneet kapteenit

Jalkapallon Euroopan-mestaruuden voittaneet kapteenit

Ranskan joukkue – Jalkapallon MM-kilpailut 1998

Ranskan joukkue – Jalkapallon MM-kilpailut 2014

Ranskan joukkue – Jalkapallon EM-kilpailut 2016

Ranskan joukkue – Jalkapallon MM-kilpailut 2018

[1] Pierrend, José Luis: France - Record International Players 17.7.2018. RSSSF. Viitattu 1.11.2018. (englanniksi)

[2] MTV3 Internet: Deschampsin ero Juventuksen peräsimestä varmistui (Luettu: 27. toukokuuta 2007)

[3] Didier Deschamps valmentamaan Marseillea

[4] Marseille end long wait

[5] Marseille end 18-year title drought!

[6] Taiwo tips final Marseille's way

[7] Deschamps jusqu'en 2014

[8] BRANDÃO DELIVERS COUPE DE LA LIGUE FOR OM

[9] Deschamps confirms desire to leave Marseille

[10] Entre désordre et inquiétudes

[11] Deschamps, c'est bien fini

[12] Didier Deschamps, nouvel entraîneur des Bleus: ce qu'il faut savoir

[13] France-l'Australie : presque dans le top 5 des Bleus

[14] Maalinteko Suomelle tervanjuontia – Ranska jyräsi vakuuttavaan voittoon

[15] Ranska riemuitsee huimasta noususta: ”Emme unohda tätä koskaan”

[16] Deschamps prolongé au poste de sélectionneur des Bleus jusqu’en 2016

[17] Germany beats France 1-0, reaches World Cup semis

[18] Portugal beat France to win Euro 2016 final with Éder’s extra-time goal

[19] Didier Deschamps signs new France deal to stay as coach until 2020

[20] France are worthy World Cup winners after seeing off Croatia

[21] Didier Deschamps Becomes Third to Win World Cup as Player and Manager

[22] Qui est Dylan, le fils de Didier Deschamps ?

[1]

[2]

[3]

[4]

[5]

[6]

[7]

[8]

[9]

[10]

[11]

[12]

[13]

[14]

[15]

[16]

[17]

[18]

[19]

[20]

[21]

[22]