Claude Puel

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Claude Puel
Henkilötiedot
Syntymäaika 2. syyskuuta 1961 (ikä 63)
Syntymäpaikka Castres, Midi-Pyrénées, Ranska
Seura
Seura avoin
Tehtävä Päävalmentaja
Seurat
Vuodet Seura O (M)
1979–1996 Ranska AS Monaco 600 (4)
Valmennusura
1996–1999 Ranska AS Monaco II
1999–2001 Ranska AS Monaco
2002–2008 Ranska Lille OSC
2008–2011 Ranska Olympique Lyon
2012–2016 Ranska OGC Nice
2016–2017 Englanti Southampton
2017–2019 Englanti Leicester City
2019–2021 Ranska Saint-Étienne

Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat.

Claude Puel (s. 2. syyskuuta 1961) on ranskalainen jalkapallovalmentaja ja entinen puolustaja.

Ura pelaajana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pelaajaurallaan Puel pelasi 17 vuotta AS Monacossa voittaen kaksi Ranskan mestaruutta (1982, 1988), Coupe de Francen (1991) ja pelasi myös Mestarien liigan semifinaalissa 1994.

Meriitit pelaajana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Ranskan mestaruus (2): 1982, 1988
  • Coupde de France: 1991

Ura valmentajana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valmennusuransa Puel aloitti AS Monacon reservijoukkueen luotsina 1996. Kolmen reservikauden jälkeen hän nousi 1999 Jean Tiganan seuraajaksi monacolaisten edustusjoukkueen päävalmentajaksi. Puelin johdolla AS Monaco juhli Ranskan mestaruutta 2000 sekä Coupe de la Liguen voittoa 2001.

2002 Puel siirtyi Lillen valmentajaksi. Puel onnistui luotsaamaan pienellä budjetilla taistelevan Lillen hienosti Ranskan liigassa kakkoseksi 2005 ja kolmanneksi 2006. Puelin alaisuudessa Lille pelasi myös Mestarien liigassa.

Kesällä 2008 Puelin ja Lillen kuusivuotinen yhteistyö päättyi, kun Ranskan liigaa viimeiset vuodet hallinnut Olympique Lyonnais palkkasi Puelin uudeksi päävalmentajakseen.[1] Debyyttikaudellaan Puel jäi historiaan valmentajana, jonka aikana Lyon menetti asemansa Ranskan jalkapallon ehdottomana valtiaana ja mestaruus karkasi kolmanneksi jääneeltä seuralta yhdeksän pisteen erolla Bordeaux’hon. Näin Puelista tuli ensimmäinen Lyon-valmentaja sitten Bernard Lacomben (1996–2000), joka ei ole voittanut seurassa liigamestaruutta. Puel valmensi lopulta Lyonia kolme kautta. Kesällä 2011 Lyon erotti Puelin, vaikka hänen sopimustaan oli jäljellä vuosi. Uutistoimisto Associated Pressin mukaan Lyon joutuu maksamaan Puelille neljän miljoonan euron erokorvauksen.[2]

Toukokuussa 2012 Puel palasi valmennustehtäviin allekirjoitettuaan kolmivuotisen sopimuksen Ligue 1:ssä pelaavan OGC Nicen kanssa. [3] Nice sijoittui Puelin johdolla kaudella 2012/13 liigassa neljänneksi ja pääsi europeleihin 16 vuoden tauon jälkeen. Joukkueen taival Eurooppa-liigassa katkesi kuitenkin jo viimeiselle karsintakierrokselle, kun se hävisi Apollon Limassolille yhteismaalein 2–1. Kaudella 2013/14 Nice romahti liigapeleissä pahasti ja joutui taistelemaan sarjapaikkansa puolesta. Taistelu päättyi lopulta sijalle 17 ja liigapaikka säilyi kahden pisteen erolla FC Sochaux'oon. Heikosta menestyksestä huolimatta Puel jatkoi seuran päävalmentajana ja lokakuussa 2014 hän allekirjoitti vuoteen 2016 ulottuvan jatkosopimuksen seuran kanssa. [4] Kausi päättyi Nicen osalta liigan keskikastiin sijalle 11. Kaudella 2015/16 Puel luotsasi Nicen liigassa toistamiseen neljänneksi ja ero kolmanneksi sijoittuneeseen paikallisvastustaja AS Monacoon oli vain kaksi pistettä. Menestyksekkäästä kaudesta huolimatta Puel ja seurajohto eivät päässeet sopimukseen jatkosopimuksesta ja hän jätti Nicen neljän vuoden valmennusrupeaman jälkeen.[5]

Kesäkuun lopussa 2016 Puel allekirjoitti kolmivuotisen sopimuksen Englannin Valioliigan Southamptonin kanssa.[6] Debyyttikaudellaan Puel luotsasi Southamptonin Englannin liigacupin loppuotteluun vasta toista kertaa seuran historiassa.[7] Loppuottelussa Southampton taisteli hienosti Manchester Unitedia vastaan, mutta taipui Zlatan Ibrahimovićin loppuhetken puskumaalilla 3–2. Southamptonilta hylättiin ottelussa yksi maali väärän paitsiotuomion takia ja ottelun jälkeen pettynyt Puel vaati videoteknologian käyttöönottoa kaikkiin otteluihin.[8][9] Valioliigassa Southamptonin peli ei kulkenut aivan odotuksien mukaisesti ja joukkue majaili läpi kauden keskikastissa. Kauden loppupuolella Puelin joukkue oli suurissa maalintekovaikeuksissa ja viimeisissä kuudessa ottelussa se onnistui maalinteossa vain kerran. Kausi päättyi lopulta liigassa kahdeksanteen sijaan. Kesäkuun puolivälissä Southamptonin seurajohto ilmoitti purkaneensa Puelin sopimuksen.[10]

Lokakuussa 2017 Puelista tuli Leicester Cityn päävalmentaja.[11] Puelin johdolla Leicester kipusi pois putoamiskamppailusta, vaikka joukkueen kausi olikin turbulenttinen. Marras-joulukuun neljää perättäistä voittoa seurasi loppuvuoden neljän ottelun voitoton putki. Lopulta Leicester sijoittui Valioliigassa yhdeksänneksi ja säilytti sarjapaikkansa. Kaudella 2018/19 vuoristorata jatkui ja Leicester pelasi varsin epätasaisesti. Vuodenvaihteen jälkeen Leicester vajosi kuuden ottelun tappiottomaan putkeen ja putosi myös FA Cupista jo 3. kierroksella Newport Countylle. Puelin viimeiseksi otteluksi Leicesterin peräsimessä jäi 1-4 kotitappio Crystal Palacelle 23. helmikuuta 2018. Ottelun jälkeen seurajohto vapautti ranskalaisen tehtävästään.[12]

Lokakuun alussa 2019 Puelista tuli kolmivuotisella sopimuksella AS Saint-Étiennen päävalmentaja.[13] Puel johdatti ASSE:n Ranskan cupin loppuotteluun kaudella 2019/20. Finaalipaikka oli seuran ensimmäinen sitten vuoden 1982. Finaalissa Puelin luotsaama ASSE hävisi kuitenkin PSG:lle 1–0.[14][15] Kaudella 2020/21 ASSE sijoittui liigan keskikastiin ollen 11:s. Kausi 2021/22 alkoi alavireisesti ja joukkue voitti vain kaksi ottelua kauden 17 ensimmäisestä ottelustaan. Seura erotti Puelin joulukuun alussa 2021.[16]

Meriitit valmentajana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Tämä urheilijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.